Esiparadikmaattinen vaihe
-Ei yhtenäistä paradikmaa(ei teoriaa aiheesta. Eli uusi tieteenala)
-oppikiistoja,kiistoja tutkimusmenetelmistä ja niiden tulkinnoista.
-Suppeta koulukunnat,yksi koulukunta selittää suppeaa aluetta.
Normaalitieteen vaihe
-Yhtenäinen paradikma syntyy
usein synteesi, jossa useat esiparadikmaattiset tai tieteen vallankumoukseen liittyvät yhtyvät.
(Esim. Mendelismi vs. darwinismi->Synteesi,ei ollutkaan ristiriitaa.)
-Paradikma joko selittää ja/tai antaa uskottavan syyn syyn löytämiseen ilmiölle jota tutkitaan.
-Paradikma tarjoaa välineet muotoilla itseään koskevat kysymykset ratkaistavaan muotoon.
-Tieteellinen uskottavuus kulkee paradikman sisällä, Paradikmaa yritetään falsifioida(toivon mukaan epäonistuen siinä.)
-Paradikman avulla erotetaan "hyvä tiede" ja "huono tiede". Paradikman vastainen materiaali katsotaan extrakriittisesti.
-Jos paradikmassa havaitaan virhe tai puute,niin sitä ei suoraan hylätä,vaan kohta selitetään ad hoc.
Vähitellen anomaalisuudet kasautuvat->Syntyy tieteellinen vallankumous.
Tieteen Vallankumous
-Muotoillaan teoria,joka eroaa aikaisemmasta-ja se pystyy selittämään positiivisella todistusaineistolla sen mitä vanha paradikmakin ja lisäksi niitä mitä vanha paradikma ei selitä.
(itseään koskevalla, eli ei YEC:in "evoluutio on kriisissä-> me oikeassa")
-Vaikka vanha paradikma olisi miten "kriisissä" ei sitä vaihdeta ennen kuin saadaan uusi,lupaavampi paradikma.
Lupaavammassa paradikmassa vanhan järjestelmän anomaliat todistavat vanhan paradikman vääräksi-mutta vain uuden paradikman kautta.
Tämä tarkoittaa uuden paradikman vähäsempää premissimäärää ja falsifioitavuutta sekä jo mainittua positiivista todistusaineistoa uuden paradikman puolesta.
->Tieteen tapauksessa:
Vallankumouksessa kreationismin täytyisi
*löytää tapa tutkia luomista.
->Selitysarvo,kysymys "miksi"
Tässä katsantokannassa jopa Lamarcismi on parempi,kuin kreationismi,koska se tarjosi falsifioitavissa olevan mekanismin testata itseään.
(eli esitti että kehityksessä hankitut ominaisuudet siirtyivät. Tätä voidaan testata.)
*löytää tapa falsifioida luominen sitä itseään koskevilla todisteilla.
(ei "osoita evoluutio oikeaksi",koska vaatisi äärettömästi informaatiota(emme voisi koskaan tietää milloin infoa tarpeeksi)
Pelkkä evoluution kriisi ei tee kreationismista parempaa.)
Kun luominen olisi tiedettä,joutuisi se tutkimaan itseään,eli luomista.
Jouduttaisiin käsittelemään luomisen syitä ja mekanismeja.
Joka väittää että tässä kohdin "ei tarvitse puuttua Suunnittelijaan" on melkolailla hakoteillä.
-Ei yhtenäistä paradikmaa(ei teoriaa aiheesta. Eli uusi tieteenala)
-oppikiistoja,kiistoja tutkimusmenetelmistä ja niiden tulkinnoista.
-Suppeta koulukunnat,yksi koulukunta selittää suppeaa aluetta.
Normaalitieteen vaihe
-Yhtenäinen paradikma syntyy
usein synteesi, jossa useat esiparadikmaattiset tai tieteen vallankumoukseen liittyvät yhtyvät.
(Esim. Mendelismi vs. darwinismi->Synteesi,ei ollutkaan ristiriitaa.)
-Paradikma joko selittää ja/tai antaa uskottavan syyn syyn löytämiseen ilmiölle jota tutkitaan.
-Paradikma tarjoaa välineet muotoilla itseään koskevat kysymykset ratkaistavaan muotoon.
-Tieteellinen uskottavuus kulkee paradikman sisällä, Paradikmaa yritetään falsifioida(toivon mukaan epäonistuen siinä.)
-Paradikman avulla erotetaan "hyvä tiede" ja "huono tiede". Paradikman vastainen materiaali katsotaan extrakriittisesti.
-Jos paradikmassa havaitaan virhe tai puute,niin sitä ei suoraan hylätä,vaan kohta selitetään ad hoc.
Vähitellen anomaalisuudet kasautuvat->Syntyy tieteellinen vallankumous.
Tieteen Vallankumous
-Muotoillaan teoria,joka eroaa aikaisemmasta-ja se pystyy selittämään positiivisella todistusaineistolla sen mitä vanha paradikmakin ja lisäksi niitä mitä vanha paradikma ei selitä.
(itseään koskevalla, eli ei YEC:in "evoluutio on kriisissä-> me oikeassa")
-Vaikka vanha paradikma olisi miten "kriisissä" ei sitä vaihdeta ennen kuin saadaan uusi,lupaavampi paradikma.
Lupaavammassa paradikmassa vanhan järjestelmän anomaliat todistavat vanhan paradikman vääräksi-mutta vain uuden paradikman kautta.
Tämä tarkoittaa uuden paradikman vähäsempää premissimäärää ja falsifioitavuutta sekä jo mainittua positiivista todistusaineistoa uuden paradikman puolesta.
->Tieteen tapauksessa:
Vallankumouksessa kreationismin täytyisi
*löytää tapa tutkia luomista.
->Selitysarvo,kysymys "miksi"
Tässä katsantokannassa jopa Lamarcismi on parempi,kuin kreationismi,koska se tarjosi falsifioitavissa olevan mekanismin testata itseään.
(eli esitti että kehityksessä hankitut ominaisuudet siirtyivät. Tätä voidaan testata.)
*löytää tapa falsifioida luominen sitä itseään koskevilla todisteilla.
(ei "osoita evoluutio oikeaksi",koska vaatisi äärettömästi informaatiota(emme voisi koskaan tietää milloin infoa tarpeeksi)
Pelkkä evoluution kriisi ei tee kreationismista parempaa.)
Kun luominen olisi tiedettä,joutuisi se tutkimaan itseään,eli luomista.
Jouduttaisiin käsittelemään luomisen syitä ja mekanismeja.
Joka väittää että tässä kohdin "ei tarvitse puuttua Suunnittelijaan" on melkolailla hakoteillä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vallalla oleva paradigma voi kuitenkin sokeuttaa tutkijan näkemästä ilmiöiden perimmäistä luonnetta. Kun kaikki hokevat samaa mantraa tutkijoiden joukkohurmoksessa ei sooloilijoille jää tilaa - toisinnäkijöille tukijoita. Paradigmat voivat kasvaa itseään tukeviksi, joiden sisällä on turvallista hääriä ja nostaa apurahaa ja kerätä mainetta systeemin sisäisessä hierarkiassa.
Tässä tilanteessa uuden ajatuksen kanssa esiinmurtautuvalta vaaditaan erityistä kykyä, karismaa tai ehkä jopa suhteita. Kukaan vanhan paradigman kannattaja tuskin haluaa tulla naurunalaiseksi historiallisessa perspektiivissä - väärinajattelijaksi leimatuksi. Heidän intressiehin kuuluu tukea omaa asemaa tieteen raadollisessakin kentässä.
Galileo, Darwin ja Einstein murtautuivat menestyksekkäästi - heidän kauttaa jäsennämme nyt maailmaa, mutta kuinka kauan? Koska murtautuu uusi nimi ja saa meidät näkemään asiat uudella tavalla? Vai onko murtautuminen edes enää mahdollista, kun nyt vastassa on koko globaali tutkijoiden rintama?
Havainto tulisi olla empiirisen tutkijan ainoa auktoriteetti. Ikävä kyllä näin ei ole - taustalla vaikuttavat paradigmakulttuuriset voimat, jotka voivat ajaa ohi havainnoista. Poikkeavia havaintoja voidaan jättää julkaisematta, jolloin tiede vinoutuu vain paradigmaa tukevien tulosten päästessä review seulan läpi. Tutkijoiden pöytälaatikoissa saattaa muhia uusi paradigma - "epäonnistuneissa" kokeissa totuus.
Mielestäni tiede ei toimi esittämälläsi ideaalitavalla, vaan on ihmisille tyypillisten psykologisten lakien alainen: kateus, itsekorostuksen tarve, hyvävelijärjestelmä, me-muut vastakkainasettelu, rahantarve jne. ohjaavat sitä näkymättömällä kädellään. Jos ihminen näkee jossain hyödyn itselleen hän käyttää sitä vipuna, harva välittää vaikutuksista vaikkapa nyt tieteen edistykseen tai oikeellisuuteen. Kuhnin teoriaa ei ole tietääkseni osoitettu monessakaan tapauksessa päteväksi.
Niin, ja kreationismin rajaan tämän kirjoituksen ulkopuolelle, koska se ei ole tiedettä. Te kreaatit voitte tietenkin väittää, että teillä on se oikea paradigma ja muut ovat teitä vastaan liittoutuneet. Sen toteen näyttäminen yksi kirja kainalossa voi kyllä olla vaikeaa ja myös tarpeetonta.
Galileon kerrotaan olleen vakuuttunut jo ennen
kaukoputkeen katsomista että "se maa kiertää sittenkin". Kaukoputki toki antoi vahvistusta ja näytti kuun vuoria ja planeetoilla kuita jne mutta ennenkaikkea se oli hyvä propagandaväline.
Vastoin yleistä luuloa, Einstein itse sanoi ettei havainnoilla (Michelsonin interferometrikoe) ollut hänelle juuri merkitystä vaan hän päätteli
Maxwellin yhtälöistä kauneuden jne intuitionsa
ja ajatuskokeidensa(jo lapsuudessa teki valon "gedankenexperiment"it) perusteella suhtiksensa. (Tässä Suntolat ym neogalileolaiset
uussankarit epäonnistuu pahoin, kuulemma, yhtälöt rumia epäsymmetrisiä jne).
Darwinin kohdalla kyllä havainnot sensijaan lienee olleet erittäin tärkeät, Beagle-matka jne.
Biologiaa ei olekaan niin vain kaavoitettavissa
"pariin kauniiseen yhtälöön".
Totta, monet esim. fysiikan läpimurrot on ajatusrakennelmina olleet olemassa ja jälkeenpäin vasta on saatu ne todennettua.
Ihmisellä on älyä, mutta se kulkee käsi kädessä subjektiivisuuden kanssa ja (luonnon)tiede tietääkseni pitää tuota käsitettä lähes kirosanana.
Kenelle annetaan oikeus työkseen ajatella? Jos kaiki tuovat ajatuksiansa julki, tiede hukkuu hurjaan määrään tajunnanvirtaa. Tuossa virrassa on simpukoita, joissa harvoissa on helmiä. Nuo helmet vaan ovat arvokkaita ja etsimisen arvoisia.
Antiikin Kreikassa ajattelu oli arvossaan, mutta kaikki jotka ovat lukeneet vaikka Platonia, ehkä hykertelevät naurusta tänään. Ajatus voi johtaa harhaan tai tuoda hienoja innovaatioita. Kaksipiippuinen juttu.