Suomi saa kasvattaa metsiensä hakkuumäärää haluamallaan tavalla ilman, että sen joutuu karsimaan päästöjä muualta tai ostamaan päästöoikeuksia. Näin maamme hallitus on tulkinnut Euroopan neuvoston, parlamentin ja komission neuvottelutulosta niin sanotussa lulucf-kiistassa, joka koski metsien käytöstä syntyvien päästöjen huomioimista EU-maiden ilmastopäästöjen laskennassa.
Hallituksen tavoitteena on hakkuiden lisääminen 65 miljoonasta kuutiosta 80 miljoonaan kuutioon vuodessa 2024 mennessä. Taustalla ovat useat, vireillä olevat metsäteollisuusinvestointihankkeet, jotka kasvattaisivat toteutuessaan puuraaka-aineen kysyntää. Hankkeista kaksi sijoittuu Lappiin: Kemiin ja Kemijärvelle.
Lulucf-asetuksen tarkoitus on varmistaa, ettei hiilidioksidia sitovia metsiä hakata liikaa. Alkuperäinen esitys oli uhka lisähakkuille. Jos se olisi toteutunut, Suomi olisi joutunut päästökiintiöitä ostamalla kompensoimaan lisähakkuut, vaikka metsiämme hakattaisiin jatkossakin vähemmän kuin ne kasvavat.
Ongelmana esityksessä oli se, että siinä olisi verrattu Suomen hakkuita vuosien 1990-2009 hakkuutasoon. Tuolloin maassamme oli lama ja rakennemuutos, minkä takia hakkuut olivat normaalia vähäisempiä.
Jos neuvottelutulos on se, millaiseksi hallitus sen uskoo, päätös on helpotus puujaloilla seisovalle Suomelle. EU näyttää ymmärtäneen vihdoin sen, mitä kestävä metsätalous tarkoittaa. Siinä metsiä hyödynnetään ja samalla hoidetaan niin, että puun määrä ei vähene, vaan kasvaa koko ajan.
Ratkaisu poistaa osaltaan epävarmuutta siitä, kannattaako Suomessa investoida jatkossakin metsätalouteen ja -teollisuuteen. Toivoa sopii, että päätös vauhdittaa vireillä olevia tehdashankkeita.
Useimmissa Euroopan maissa metsät on hakattu jo vuosisatoja sitten. Suomessa puut peittävät yhä valtaosan pinta-alasta, mikä tekee maastamme tärkeän hiilinielun. Samaa ei voi sanoa kaikista EU-maasta, joista liian moni tukeutuu energiataloudessaan yhä ilmastoa lämmittäviin, fossiilisiin polttoaineisiin.
Syntynyt päätös on järjen voitto tunteesta. Tässä yhteydessä on syytä hämmästellä vielä kerran sitä, että neljä Euroopan parlamentin suomalaisjäsentä - Heidi Hautala (vihr.), Merja Kyllönen (vas.), Sirpa Pietikäinen (kok.) ja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) - kannatti vaihtoehtoa, missä Suomi olisi joutunut metsättömien EU-maiden päästöjen maksajaksi.
Hallituksen tavoitteena on hakkuiden lisääminen 65 miljoonasta kuutiosta 80 miljoonaan kuutioon vuodessa 2024 mennessä. Taustalla ovat useat, vireillä olevat metsäteollisuusinvestointihankkeet, jotka kasvattaisivat toteutuessaan puuraaka-aineen kysyntää. Hankkeista kaksi sijoittuu Lappiin: Kemiin ja Kemijärvelle.
Lulucf-asetuksen tarkoitus on varmistaa, ettei hiilidioksidia sitovia metsiä hakata liikaa. Alkuperäinen esitys oli uhka lisähakkuille. Jos se olisi toteutunut, Suomi olisi joutunut päästökiintiöitä ostamalla kompensoimaan lisähakkuut, vaikka metsiämme hakattaisiin jatkossakin vähemmän kuin ne kasvavat.
Ongelmana esityksessä oli se, että siinä olisi verrattu Suomen hakkuita vuosien 1990-2009 hakkuutasoon. Tuolloin maassamme oli lama ja rakennemuutos, minkä takia hakkuut olivat normaalia vähäisempiä.
Jos neuvottelutulos on se, millaiseksi hallitus sen uskoo, päätös on helpotus puujaloilla seisovalle Suomelle. EU näyttää ymmärtäneen vihdoin sen, mitä kestävä metsätalous tarkoittaa. Siinä metsiä hyödynnetään ja samalla hoidetaan niin, että puun määrä ei vähene, vaan kasvaa koko ajan.
Ratkaisu poistaa osaltaan epävarmuutta siitä, kannattaako Suomessa investoida jatkossakin metsätalouteen ja -teollisuuteen. Toivoa sopii, että päätös vauhdittaa vireillä olevia tehdashankkeita.
Useimmissa Euroopan maissa metsät on hakattu jo vuosisatoja sitten. Suomessa puut peittävät yhä valtaosan pinta-alasta, mikä tekee maastamme tärkeän hiilinielun. Samaa ei voi sanoa kaikista EU-maasta, joista liian moni tukeutuu energiataloudessaan yhä ilmastoa lämmittäviin, fossiilisiin polttoaineisiin.
Syntynyt päätös on järjen voitto tunteesta. Tässä yhteydessä on syytä hämmästellä vielä kerran sitä, että neljä Euroopan parlamentin suomalaisjäsentä - Heidi Hautala (vihr.), Merja Kyllönen (vas.), Sirpa Pietikäinen (kok.) ja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) - kannatti vaihtoehtoa, missä Suomi olisi joutunut metsättömien EU-maiden päästöjen maksajaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nyt olet hyvän tekstin löytänyt kopioitavaksi.
Kannattaisiko kopsata varmuuden vuoksi toisellekin jalalle?
Tärkeää asiaa. Jokainen suomalainen on metsän kasvattaja ja hakkuista hyötyvä. Ainakin jokainen keskustan kannattaja.