Jotku yritti sabotoida tätäkin hyvää.
Suomi saa kasvattaa metsiensä hakkuumäärää haluamallaan tavalla ilman, että sen joutuu karsimaan päästöjä muualta tai ostamaan päästöoikeuksia. Näin maamme hallitus on tulkinnut Euroopan neuvoston, parlamentin ja komission neuvottelutulosta niin sanotussa lulucf-kiistassa, joka koski metsien käytöstä syntyvien päästöjen huomioimista EU-maiden ilmastopäästöjen laskennassa.
Hallituksen tavoitteena on hakkuiden lisääminen 65 miljoonasta kuutiosta 80 miljoonaan kuutioon vuodessa 2024 mennessä. Taustalla ovat useat, vireillä olevat metsäteollisuusinvestointihankkeet, jotka kasvattaisivat toteutuessaan puuraaka-aineen kysyntää. Hankkeista kaksi sijoittuu Lappiin: Kemiin ja Kemijärvelle.
Lulucf-asetuksen tarkoitus on varmistaa, ettei hiilidioksidia sitovia metsiä hakata liikaa. Alkuperäinen esitys oli uhka lisähakkuille. Jos se olisi toteutunut, Suomi olisi joutunut päästökiintiöitä ostamalla kompensoimaan lisähakkuut, vaikka metsiämme hakattaisiin jatkossakin vähemmän kuin ne kasvavat.
Ongelmana esityksessä oli se, että siinä olisi verrattu Suomen hakkuita vuosien 1990-2009 hakkuutasoon. Tuolloin maassamme oli lama ja rakennemuutos, minkä takia hakkuut olivat normaalia vähäisempiä.
Jos neuvottelutulos on se, millaiseksi hallitus sen uskoo, päätös on helpotus puujaloilla seisovalle Suomelle. EU näyttää ymmärtäneen vihdoin sen, mitä kestävä metsätalous tarkoittaa. Siinä metsiä hyödynnetään ja samalla hoidetaan niin, että puun määrä ei vähene, vaan kasvaa koko ajan.
Ratkaisu poistaa osaltaan epävarmuutta siitä, kannattaako Suomessa investoida jatkossakin metsätalouteen ja -teollisuuteen. Toivoa sopii, että päätös vauhdittaa vireillä olevia tehdashankkeita.
Useimmissa Euroopan maissa metsät on hakattu jo vuosisatoja sitten. Suomessa puut peittävät yhä valtaosan pinta-alasta, mikä tekee maastamme tärkeän hiilinielun. Samaa ei voi sanoa kaikista EU-maasta, joista liian moni tukeutuu energiataloudessaan yhä ilmastoa lämmittäviin, fossiilisiin polttoaineisiin.
Syntynyt päätös on järjen voitto tunteesta. Tässä yhteydessä on syytä hämmästellä vielä kerran sitä, että neljä Euroopan parlamentin suomalaisjäsentä - Heidi Hautala (vihr.), Merja Kyllönen (vas.), Sirpa Pietikäinen (kok.) ja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) - kannatti vaihtoehtoa, missä Suomi olisi joutunut metsättömien EU-maiden päästöjen maksajaksi.
Suomi saa kasvattaa metsiensä hakkuumäärää haluamallaan tavalla ilman, että sen joutuu karsimaan päästöjä muualta tai ostamaan päästöoikeuksia. Näin maamme hallitus on tulkinnut Euroopan neuvoston, parlamentin ja komission neuvottelutulosta niin sanotussa lulucf-kiistassa, joka koski metsien käytöstä syntyvien päästöjen huomioimista EU-maiden ilmastopäästöjen laskennassa.
Hallituksen tavoitteena on hakkuiden lisääminen 65 miljoonasta kuutiosta 80 miljoonaan kuutioon vuodessa 2024 mennessä. Taustalla ovat useat, vireillä olevat metsäteollisuusinvestointihankkeet, jotka kasvattaisivat toteutuessaan puuraaka-aineen kysyntää. Hankkeista kaksi sijoittuu Lappiin: Kemiin ja Kemijärvelle.
Lulucf-asetuksen tarkoitus on varmistaa, ettei hiilidioksidia sitovia metsiä hakata liikaa. Alkuperäinen esitys oli uhka lisähakkuille. Jos se olisi toteutunut, Suomi olisi joutunut päästökiintiöitä ostamalla kompensoimaan lisähakkuut, vaikka metsiämme hakattaisiin jatkossakin vähemmän kuin ne kasvavat.
Ongelmana esityksessä oli se, että siinä olisi verrattu Suomen hakkuita vuosien 1990-2009 hakkuutasoon. Tuolloin maassamme oli lama ja rakennemuutos, minkä takia hakkuut olivat normaalia vähäisempiä.
Jos neuvottelutulos on se, millaiseksi hallitus sen uskoo, päätös on helpotus puujaloilla seisovalle Suomelle. EU näyttää ymmärtäneen vihdoin sen, mitä kestävä metsätalous tarkoittaa. Siinä metsiä hyödynnetään ja samalla hoidetaan niin, että puun määrä ei vähene, vaan kasvaa koko ajan.
Ratkaisu poistaa osaltaan epävarmuutta siitä, kannattaako Suomessa investoida jatkossakin metsätalouteen ja -teollisuuteen. Toivoa sopii, että päätös vauhdittaa vireillä olevia tehdashankkeita.
Useimmissa Euroopan maissa metsät on hakattu jo vuosisatoja sitten. Suomessa puut peittävät yhä valtaosan pinta-alasta, mikä tekee maastamme tärkeän hiilinielun. Samaa ei voi sanoa kaikista EU-maasta, joista liian moni tukeutuu energiataloudessaan yhä ilmastoa lämmittäviin, fossiilisiin polttoaineisiin.
Syntynyt päätös on järjen voitto tunteesta. Tässä yhteydessä on syytä hämmästellä vielä kerran sitä, että neljä Euroopan parlamentin suomalaisjäsentä - Heidi Hautala (vihr.), Merja Kyllönen (vas.), Sirpa Pietikäinen (kok.) ja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) - kannatti vaihtoehtoa, missä Suomi olisi joutunut metsättömien EU-maiden päästöjen maksajaksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Homman ongelma on se että Suomen metsissä ei ole enää hyviä tukkipuita vaan puut kaadetaan tikkuina joista tehdään kiinalaisille pakkausmateriaaleja. Metsän omistajat saavat metsistä palkakseen työn ja maksut joita kepulaiset heille lähettävät suojatyöpaikoistaan.Rahaa tienaavat metsästä vain sellutehtaat,konetehtaat,koneyrittäjät ja virkamiehet jotka syytävät tukiaisia edellämainituille. Koko homma perustuu EUn biljoonaelvytykseen jonka vaikutusta joku Liikanen sosialistina ei halua edes ymmärtää.
Hela hoito on kansalle aivan käsittämättömän kallista joka vuoden päästä selviääkin kaikille paitsi rosvoille jotka ovat hyötyneet tukiaisista.Näin se korruptio toimii ja kaikki on salaista .Ruutia tuhlataan aina vain lisää kunnes tynnyri räjähtää. Kansaa sabotoidaan sylttytehtaasta käsin .
Kansalle yritetään kaikin tavoin saada töitä kun työttömyys maksaa juuri maltaita ja heti täällä joku ulisee,että se on sabotaasi sitä ei saa tehdä missään nimessä.
Mitä jos kopioisit saman toiseen kertaan?
Sorry, niinhän sä jo teitkin
Vaikka kymmeneen kertaan jos ei muuten mene teille perille ja siltä näyttää ,että ei mene.
Eipä vieläkään kertonut, mistä kopioi. Mitäpä väliä, jokainen ymmärtää, että ei ainakaan omasta päästään tuonut.
Vihervasemmsitolla kauhean hankalaa kun metsät kasvaa, nopeammmin kuin koskaan ennen.
Sekin tuntuu olevan väärinn.
Kusetus meni läpi..
Ei saa metsien kasvaa , ei saa !