Voiko ihminen uskoa kaikkivaltiaaseen jumalaan, jos koskaan ei saa tuntea tämän läsnäoloa tai tajuamaan että hän on läsnä silloinkin, kun sitä vähiten uskoisi, en tiedä.
Ainaiset rukoukset ja jatkuva uskominen ovat osoittautuneet myös kovin vaikeiksi, koska mitään havaittavaa ihmettä, siis ns. ihmettä ei ole tapahtunut, joka olisi saanut minut uskomaan että jumala haluaa auttaa minua esim. läheisissä ihmissuhteissa ja niiden todella vaikeissa ongelmissa. Minä itse uskon ja etsin jumalaa, mutta kuten tekstistäni jo näkyykin, epäilen myös, ja nyt epäilyvaihe on todella kova. Käyn jatkuvaa kriisiä uskossani jumalaan, haluaisin vielä opiskelemaan tulevaisuudessa teologiaa, mutta mitä hyötyä mistään on, edes sen opiskelusta,jos sydämeeni tulvii ihan helvetillisellä vauhdilla pelkkää epäilyä ja kyseenalaistamista. Pelkään etten koskaan lakkaa epäilemästä, siis en koskaan. Jumalaa olen rukoillut sadat kerrat auttamaan vaikeissa ihmissuhde asioissa, kuten mustasukkaisuus. Ihminen joka itse on sairaalloinen tai psyykkisesti häiriintynyt ja ilkeäkin joskus, ei hakeudu hoitoon, ja elän vain uskoni kanssa, toivoen ja rukoillen, että hemmetti, jos se herra kerran on, niin se myös vastaa. Mutta kun ei mitään apua näissä vaikeissa asioissa tule, ei niin mitään. Ei ole tullut koskaan näissä ihmissuhdeasioissa. Totuus on siis se, että ihmistä ei voi muutta jos ihminen ei sitä itse halua. Kaikkeen on olemassa varmasti vastaus ihmisessä itsessään. Toki jumala sen muutoksen voi tehdä, mutta ei todellakaan kaikkien kohdalla ole tehnyt. On totta, että jotkut ihmiset eivät parane edes uskon avulla, eivät milloinkaan, eivät koskaan, vaikka kaiken haluaisivat itsessäänkin jumalan muuttavan. Mitä hyviä neuvoja jollain todella jumalan kokeneella ja löytäneellä olis mulle, miten vois kokea jumalan, sen et se vastaa. Hei, mä olen liian monet kerrat jo kuullu et jumala ei ole automaatti eikä tee mitään siksi että ihminen vaatii, vaan jumalan tiet ovat tutkimattomat ja hänen suunnitelmansa meiltä jokaisen ihmisen elämän suhteen, on ainutlaatuinen, vaikkakin kaikkien kohdalla pätee sama juttu: Jumala haluaa olla jokaisen isä koska sitä on raamatun mukaan, ja jumala haluaa hyvän elämän jokaiselle. Ei tämä vain näin mene,ei tämä mene näin kaikkien kohdalla, niidenkään, jotka ovat kovasti uskoneet ja olleet todella sitä, uskossaan aitoja. Moni uskovainen on pettynyt. Miksi jumala ei vastaa, jos se on. Miks mun läheinen ihminen ei muutu parempaan suuntaan vaik mä rukoilen ku hullu. Se ei mee hoitoonkaan. Silti mä olen luvannu rakastaa sitä, enkä todellakaan tule häntä hylkäämään jollei hän tee jotain todella sairasta ja meitä vahingoittavaa. En mä voi vaan tajuta, miks kaikkeen on muka vastaus ja jumala haluaa hyvää, kun ei se tee mitään, jos se kerran on. Se ei paranna ihmistä jossa ois ainekset kaikkeen hyvään, jos, jos se vaan tulisi terveeeksi ja haluisi yrittää. Mut se ei itse tiedosta ongelmaa, ja säällittää kattoo, kun se ei voi olla sitä mitä se vois olla, jos se myöntäis ongelman ja menis hakemaan apua. Mua säälittää. Noh, nyt, kun kerran mitään muuta ei ole tehtävissä, siis hän, kyseinen ihminen, ei hankkiudu hoitoon, niin nythän jumalan pitäisi olla se viimeinen toivo, se joka auttaa kun vaan jaksaa ajasta aikaan, päivästä aina uuteen päivään uskoa ja rukoilla herkeämättä. Ei jumala tee mitään, ei jumala vastaa mihinkään. Pelkkä kuona ja paska tippuu niskaan.
Tuleeko se itse taivaasta, vai heitetäänkö se pirun toimesta.Mä haluaisin nähdä kirkkaat ja hymyilevät kasvot, vaan kun näen kasvot täynnä kipua ja sairautta, jotain sellaista, jota kukaan ei voi parantaa, ja itse, itse on niin vaikeaa, kun ei usko, että on sairas, kun ei myönnä, että mitään on. Juuriko se se sairaus on, sekö se juuri onkin. Jumalani, ole mulle kiltti, vastaa.
Ainaiset rukoukset ja jatkuva uskominen ovat osoittautuneet myös kovin vaikeiksi, koska mitään havaittavaa ihmettä, siis ns. ihmettä ei ole tapahtunut, joka olisi saanut minut uskomaan että jumala haluaa auttaa minua esim. läheisissä ihmissuhteissa ja niiden todella vaikeissa ongelmissa. Minä itse uskon ja etsin jumalaa, mutta kuten tekstistäni jo näkyykin, epäilen myös, ja nyt epäilyvaihe on todella kova. Käyn jatkuvaa kriisiä uskossani jumalaan, haluaisin vielä opiskelemaan tulevaisuudessa teologiaa, mutta mitä hyötyä mistään on, edes sen opiskelusta,jos sydämeeni tulvii ihan helvetillisellä vauhdilla pelkkää epäilyä ja kyseenalaistamista. Pelkään etten koskaan lakkaa epäilemästä, siis en koskaan. Jumalaa olen rukoillut sadat kerrat auttamaan vaikeissa ihmissuhde asioissa, kuten mustasukkaisuus. Ihminen joka itse on sairaalloinen tai psyykkisesti häiriintynyt ja ilkeäkin joskus, ei hakeudu hoitoon, ja elän vain uskoni kanssa, toivoen ja rukoillen, että hemmetti, jos se herra kerran on, niin se myös vastaa. Mutta kun ei mitään apua näissä vaikeissa asioissa tule, ei niin mitään. Ei ole tullut koskaan näissä ihmissuhdeasioissa. Totuus on siis se, että ihmistä ei voi muutta jos ihminen ei sitä itse halua. Kaikkeen on olemassa varmasti vastaus ihmisessä itsessään. Toki jumala sen muutoksen voi tehdä, mutta ei todellakaan kaikkien kohdalla ole tehnyt. On totta, että jotkut ihmiset eivät parane edes uskon avulla, eivät milloinkaan, eivät koskaan, vaikka kaiken haluaisivat itsessäänkin jumalan muuttavan. Mitä hyviä neuvoja jollain todella jumalan kokeneella ja löytäneellä olis mulle, miten vois kokea jumalan, sen et se vastaa. Hei, mä olen liian monet kerrat jo kuullu et jumala ei ole automaatti eikä tee mitään siksi että ihminen vaatii, vaan jumalan tiet ovat tutkimattomat ja hänen suunnitelmansa meiltä jokaisen ihmisen elämän suhteen, on ainutlaatuinen, vaikkakin kaikkien kohdalla pätee sama juttu: Jumala haluaa olla jokaisen isä koska sitä on raamatun mukaan, ja jumala haluaa hyvän elämän jokaiselle. Ei tämä vain näin mene,ei tämä mene näin kaikkien kohdalla, niidenkään, jotka ovat kovasti uskoneet ja olleet todella sitä, uskossaan aitoja. Moni uskovainen on pettynyt. Miksi jumala ei vastaa, jos se on. Miks mun läheinen ihminen ei muutu parempaan suuntaan vaik mä rukoilen ku hullu. Se ei mee hoitoonkaan. Silti mä olen luvannu rakastaa sitä, enkä todellakaan tule häntä hylkäämään jollei hän tee jotain todella sairasta ja meitä vahingoittavaa. En mä voi vaan tajuta, miks kaikkeen on muka vastaus ja jumala haluaa hyvää, kun ei se tee mitään, jos se kerran on. Se ei paranna ihmistä jossa ois ainekset kaikkeen hyvään, jos, jos se vaan tulisi terveeeksi ja haluisi yrittää. Mut se ei itse tiedosta ongelmaa, ja säällittää kattoo, kun se ei voi olla sitä mitä se vois olla, jos se myöntäis ongelman ja menis hakemaan apua. Mua säälittää. Noh, nyt, kun kerran mitään muuta ei ole tehtävissä, siis hän, kyseinen ihminen, ei hankkiudu hoitoon, niin nythän jumalan pitäisi olla se viimeinen toivo, se joka auttaa kun vaan jaksaa ajasta aikaan, päivästä aina uuteen päivään uskoa ja rukoilla herkeämättä. Ei jumala tee mitään, ei jumala vastaa mihinkään. Pelkkä kuona ja paska tippuu niskaan.
Tuleeko se itse taivaasta, vai heitetäänkö se pirun toimesta.Mä haluaisin nähdä kirkkaat ja hymyilevät kasvot, vaan kun näen kasvot täynnä kipua ja sairautta, jotain sellaista, jota kukaan ei voi parantaa, ja itse, itse on niin vaikeaa, kun ei usko, että on sairas, kun ei myönnä, että mitään on. Juuriko se se sairaus on, sekö se juuri onkin. Jumalani, ole mulle kiltti, vastaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tärkein asia Jumalalle on että ihminen löytää
pelastuksen Jeesuksessa.(uudestisyntyminen)
Kyllä tänä päivänä vielä ihmisiä paranee
sairauksista, sillä ne aina kirkastavat Kristusta!
Kehoittaisin sinua jos et ole vielä löytänyt
uskovien yhteyttä, etsi omalta paikkakunnaltasi
järjestäytynyt paikallisseurakunta. Siellä
saat evästä kysymyksiisi ja epäilyksiisi. Jos olet uudestisyntynyt Jeesusksen verellä pesty.
Sinulla on lupa koetella Jumalaa. Laita joku
merkki Jumalalle kyseisestä rukousaiheestasi.
Tutki Jumalan sanaa ja löydä sieltä armo itsellesi.
Elämä ei saa perustua "tuntemuksiin" vaan se tärkeysjärjestys on aina ensin pelastuminen ja lujittuminen Jumalan sanaan. Itse etsin alussa tunnekokemuksia, kunnes eräs täti profetoi minulle että lue Jumalan sanaa. Samana päivänä
2 muuta ihmistä sanoi juuri nuo samat sanat minulle. Tajusin että lapsi tarvitsee ruokaa kasvaakseen, ennenkuin kykeneee ottamaan vastaan vahvempaa Hengellistä ruokaa. Sitä voi verrata pikkuvauvan kehtiykseen omaa uskonelämäämme, ei
kaikki tule heti kun me napsautamme sormiamme,
meidän tulee tuntea kaikkein tärkein asia, Jeesus.
Opettele omassa kammiossasi rukoilemaan Herrasi edessä ja tuo ne aina kiitoksen kanssa Hänelle.
Hän on kuuleva Jumala. Mutta joskus meidän pitää tyytyä ei vastauksiinkin. Älä anna periksi rukoiltaessasi puolisosi puolesta.
Tukeudu sen lujemmin Herraasi että jaksat kaikki asiat mitkä eivät ole vielä muuttuneet ilon aiheiksi. Rukous voi paljon kun se on harras ja tulee sydämestä. Kehoittaisin kuitenkin, keskustelemaan uudelleen, että hän menisi ja hakisi apua vaivaansa. Tuo esirukouksesi seurakuntaan, (helluntai, vapaakirkko, baptisti)
niissä löytyy rukoilevia ihmisiä, joilla on erityinen lahja olla rukoilijana, kun joku pyytää
esirukousta. Olen itse sen usein kokenut, kun joku pyytää esimerkiksi sairautensa puolesta rukoilemaan, se on saattanut parantua välittömästi, rukouksen jälkeen, itselläni on juuri tuolla tavoin käynyt. Kun sairauteni puolesta rukoiltiin se parani samassa hetkessä.
Älä lannistu, ole luja rohkea ja rukoile, saat vielä nähdä että rukouksiisi vastataan.
Jumala ei ole epäilijöiden Jumala. Jumala tuntee
Sinut joennalta, joten jos sanot, että "..jos se on..",
niin olet jo tuossa tehnyt tyhjäksi Jumalan suuremman
puuttumisen elämääsi, mutta et ole kuitenkaan sulkenut
Jumalan johdatusta elämästäsi pois, sillä Jumala
ei ole itse johdateltavissa, eikä Jumala myöskään
pahoita mieltäsi Sinun epäuskosi tähden, vaan Jumala
vain näyttää Sinulle Sinun epäuskosi toteen, kuten Jumala
näyttäisi myös Sinun uskosi, kunhan vain uskoisit.
Epäuskosi on uskon puutetta, eikä epäusko voisi olla
epäilijälle totuus, jos Jumala ei sitä näyttäisi
todeksi. Jumala ei tee vastoin Sinun uskoasi,
joten jos Sinun uskosi on epäuskoisen pientä uskoa,
niin hyvä niin, koska Sinä olet kuitenkin Jumalan
johdatuksessa, mutta koska epäuskosi pitää olla
totta --koska jos epäuskosi ei olisi totta, silloin
et olisi epäuskoinen--, niin nyt tämä logiikka
on osoittava myös Sinulle, miten ihmisen järki
ei ole Jumalaa vastaan, vaan Sinun järkesi voi
kirkastaa Sinun sisimpäsi aidolla uskolla poistaen
sieltä epäuskosi pimeyden, kuten huoneeseen
sytytetty valo on poistanut siellä olevan pimeyden.
Vain omalla järjellä voit sytyttää sisimpääsi
sen oikean valon, joka valaisee maailman!
Järki on yksi Sinun suurimmista lahjoista,
jonka olet saanut Jumalalta, mutta tähän asti
Sinäkään et ole käyttänyt järjen lahjaasi, jotta
Sinä olisit voinut kokea olevasi pimeydessä,
koska heti, kun väännät järkikatkaisijasi
päälle --ON-asentoon--, niin välittömästi
epäusko-pimeys on väistynyt ja järjen valo
loistaa sisimmästäsi ällistyttäen Heidät,
jotka kutsuvat sokeina itseään uskoviksi...
Rakasta siis itseäsi, ja sytytä itserakkaudella
järkesi häikäisevään kirkkauteen. Järkeä tulee
rakastaa, koska muutoin rakkaus ei ole voinut
antaa uskoa omaan järkeen.
Jos siis ihminen ei rakasta omaa järkeään, silloin
ihmisellä ei ole uskoa omaan järkeen, ja jos siis
ihmisellä ei ole uskoa omaan järkeen, Hän ei voi
mitään ymmärtää, koska jumala on niin tehnyt,
että asiat voidaan ymmärtää vain omalla järjellä.
Hei!
Muutama ajatus tilanteeseesi.
Yleensä sairaalloisen mustasukkaiset
ja ns. vainoharahaiset/paranoidiset
ihmiset eivät hakeudu hoitoon, koska kyse on
juuri siitä: luottamuksen kyvyn puutteesta.
Eivät luota puolisoonsa, eivät lääkäreihin,
joskus eivät kehenkään. Joskus on yksi tai
kaksi henkilöä, joita he arvostavat ja johon
luottavat enemmän. Nämä henkilöt voivat
olla myös tärkeitä hoitoon ohjauksessa.
Ensinnäkin neuvoisin, että tässä tilanteessa
sinun kannattaa olla se aktiivinen toimija,
koska hän ei sairautensa vuoksi kykene.
(Tosiaankaan en tiedä, mitä olet jo tehnyt,
mutta sanonpa silti:)
Mene sinä käymään ensin esim. Mielenterveys-
toimistossa/mielenterveyskeskuksessa.
Puhu siellä puolisosi tilanteesta ja
sairaudesta. Ensinnäkin tämän avulla he
saavat tietoa sinulta, missä mennään,
ja miten vakavasta sairaudesta on kyse.
Osaavat arvioida tilannetta, ja neuvovat
mitä tehdä sen perusteella.
Juuri tässä mielenterveyden ongelmassa
hoito alkaa yleensä juuri näin: omainen,
puoliso tms. ottaa yhteyttä ja kertoo
tilanteesta. (Muuten ei tapahdu yleensä
muuta kuin tilanteen pahenemista.)
Samalla saat itse tietoa siitä, mikä
puolisoasi vaivaa, ja tukea heiltä.
Elät varmasti niin stressaavaa elämää,
että tarvitset itsekin tukea jaksaaksesi!
Voit ihan hyvin ja vilpittömästi kertoa
puolisollesi, että käyt mielenterveystoimistossa
juttelemassa omasta jaksamisestasi tms., koska
sitähän se on. Sitten kun olet muutaman kerran
käynyt, voit esittää, että lääkäri on pyytänyt
häntäkin tulemaan. Olet näin ollut tasoittamassa
kynnystä käydä juttelemassa, ja hän tottuu
ajatukseen paremmin. Kynnyt hoitoon voi olla
tosi korkea, ellei sitä kukaan tasoita.
Mielenterveystoimiston henkilökunta on
jatkuvasti tekemisissä juuri tämänlaisten
ongelmien kanssa, ja heillä on kokemusta
siitä, miten ihmistä motivoidaan hoitoon.
Esim. yleensä silloin kun sairaalloisen
mustasukkaista pyydetään käymään mtt:ssä,
ei hänelle kannata puhua vainoharhaisuudesta,
mustasukkaisuudesta tms., koska sitä ongelmaa
hän ei yleensä tiedosta. Kannattaa puhua niistä
pahanolontunteista, joita ko. ihminen tunnistaa
itsessään: esim. masennusta, unettomuutta
ahdistusta tms. Niihin hän ehkä haluaakin apua.
Tai parisuhteen paranemiseen.
Arkenne saattaisi muuttua kummasti, kun
hänellä olisi sopiva lääkitys. Useimpien
mielenterveyden häiriöiden kanssa selviää
arkipäivästä melko mukavasti oikean hoidon
avulla.
Lähipiirissäni oli juuri kuvaamasi
mahdottomalta tuntunut ongelma, joka
paheni vuosi vuodelta. Älysimme viimein
mennä puhumaan mielenterveystoimistoon ensin
ilman tätä sairasta ihmistä, ja sitä kautta
homma alkoi selvitä: sopiva lääkitys löytyi,
ja ex-väkivaltaisen mustasukkainen ja
vainoharhainen ihminen on nykyään tyyni,
eikä kummallista ajattelua ja rankkoja
syytösten ja epäilysten kausia esiinny enää.
Sopiva lääke sai hänessä esiin sen miehen,
jonka muistan joskus vuosikymmenten takaa:
siis sellaisen mukavan, leppoisan.
Mutta mitään ei tapahdu, ellet sinä nyt
aloita toimimaan! - siinä et ainakaan menetä
mitään.
Meillä tilanne eteni niin pahaksi, että
alkoi olla läheisten terveys vaarassa:
tuli ensin uhkailuja ja sitten mustelmia.
Meilläkin rukoiltiin, ja siihen rukoukseen
Jumala vastasi antamalla ihmeellisen merkin,
jonka sisältö oli: Nyt täytyy lähteä kotoa
joksikin aikaa. Äitini lähtikin, ja sitä
kautta isäni vasta ymmärsi, että nyt on
tosi kyseessä: äitini ei suostu olemaan
kynnysmattona, eikä SUOSTU JATKAMAAN
TÄLLÄ TAVALLA: muu ei tässä tapauksessa
auttanut kuin tällainen jyrkkä ehto:
NÄIN ei voi jatkua. Tästä isä ymmärsi.
Siitä alkoi pitkä prosessi -> silloin vasta
ymmärsimme kääntyä ammattilaisten puoleen.
Homma hoitui kuitenkin niin, että sen kriisin
jälkeen vanhempani ovat asuneet vuosia yhdessä,
ja kaikki on OK heidän elämässään.
------
Sananl. 21:31
"Itse valjastat hevosesi taisteluun,
mutta voitto on Herran kädessä."
------
Siunausta ja rohkeutta sinulle
tehdä muutos elämässänne!