Se tuo jotenkin mieleen nämä: https://jamesmccaffrey.files.wordpress.com/2015/05/starshiptroopers.jpg
http://getasword.com/blog/wp-content/uploads/2010/03/Battle-of-Thermopylae-in-300.jpg
Jossakin vaiheessa me olemme pulassa: silloin kun länsimaat ovat pakotettuja julistamaan sodan islamille ja muslimit käynnistävät totaalisen sodan ja jihadin meitä vastaan.
Ja tuo sota vääräuskoisia vastaan on kirjoitettu heidän pyhiin uskonnon opinkappaleisiinsa. Se vain on tauolla välillä. Sillä muslimi ei ikinä tee rauhaa tai aselepoa kafiirin kanssa; vain tilapäisen aselevon silloin kun hän on itse tappiolla ja tätä rauhaa kestää vain niin kauan kuin on taas saatu itsensä sopivasti aseistettua.
Samaahan tekevät myös palestiinalaiset Israelin kanssa. Juuri kun ollaan häviämässä ja aseet lopussa niin kiljutaan rauhaa.
Kaikki eivät ehkä näe tilannetta niin synkkänä. Itse ajattelen, että jossakin vaiheessa muslimipopulaatio käynnistää avoimen sodan meitä vastaan ja silloin voi kuka tahansa muslimi olla potentiaalinen terroristi tai hyökkääjä, tai Allahin soturi. Silloin joudumme todella ongelmiin liian taktisesti tärkeisiin töihin päästettyjen islaminuskoisten henkilöiden kanssa. He voivat aiheuttaa suurta tuhoa ja sabotoida asioita.
Vihollisen naisten raiskaaminen on myös yksi sodankäynnin muoto. Me emme edes tajua sitä, hyssyttelemme vain, väistelemme väistämätöntä.
Jos jonkun uskontoon kuuluu tappaa meitä muita, vanhuksia, vammaisia ja lapsia poissulkematta ja mahdollisimman raa'asti ja show-luonteisesti, jos heidän oppiensa mukaan meitä tappamalla pääsee taivaaseen, niin miksi me päästämme tänne heitä? Siis kyseessä on ihan uskonto, jonka tarkoituksena on maailmanvalloitus ja kaiken alistaminen Allahin säännöille orjuuteen ja me katsomme, että tämä on hyvää monikulttuurisuutta. Ei heidän tarkoituksenaan ole sopeutua kuin muodon vuoksi, silmänlumeeksi tai he jotka ovat maallistuneita muslimeita.
Ei islam ole niinkuin kristinusko, se on vale. Ja me uskomme valheita ja valehtelemme itsellemmekin. Raamatussa sanotaan, että Saatana on valheen isä. Ja Jeesus tie, totuus ja elämä. Totuuden ja oikeuden, hyvyyden hylkääminen johtaa meidät ongelmiin. Mutta nykyisinä kaiken suvaitsevina aikoina, poliittisesti korrekteina emme saa ajatella, että olisi olemassa totuus tai hyvyys ja pahuus ja niiden taistelu. Me hyväksymme kaiken, koska hyvän ja totuuden puolella oleminen on liian mustavalkoista ja leimaavaa. Piakkoin Raamattu varmaan julistetaan 'valekirjaksi' valemedioiden tyyliin.
Tämä hyvän ja pahan kieltäminen on jo pitkä juonne nykyajan Suomessa ja koskee muitakin aiheita kuin islamia ja matuja. Se on niin syöpynyt ajatteluumme, että tuskin enää edes tajuamme sitä, mutta jos joku vetoaisi moraaliin tai hyvään, hänet naurettaisiin pellolle ja paheksuttaisiin vanhanaikaisena ja kankeana ja suvaitsemattomana. Siksikin suvakki on oiva ja sopiva nimitys mm. kansallismielisten vastustajille: kaiken suvaitsemisesta on tullut tärkein määre. Suvaitaan lapsipakkoavioliittoja, naisten silpomista, hunnuttamista, kunniamurhia, seksuaalista väkivaltaa ja alistusta, homojen vainoja ja tappoja. Suljetaan silmät tiukasti ristiriitaisuuksilta. Ja miksikö ihmeessä teemme niin? Muutoin olisimme suvaitsemattomia (tämäkin on kuin joku NL:n termi) tai jopa RASSISTEJA. Leima, jota pelkäämme enemmän kuin helvettiä, jonne todennäköisesti päädymme kaiken raakuuden auliina puolestapuhujina.
http://getasword.com/blog/wp-content/uploads/2010/03/Battle-of-Thermopylae-in-300.jpg
Jossakin vaiheessa me olemme pulassa: silloin kun länsimaat ovat pakotettuja julistamaan sodan islamille ja muslimit käynnistävät totaalisen sodan ja jihadin meitä vastaan.
Ja tuo sota vääräuskoisia vastaan on kirjoitettu heidän pyhiin uskonnon opinkappaleisiinsa. Se vain on tauolla välillä. Sillä muslimi ei ikinä tee rauhaa tai aselepoa kafiirin kanssa; vain tilapäisen aselevon silloin kun hän on itse tappiolla ja tätä rauhaa kestää vain niin kauan kuin on taas saatu itsensä sopivasti aseistettua.
Samaahan tekevät myös palestiinalaiset Israelin kanssa. Juuri kun ollaan häviämässä ja aseet lopussa niin kiljutaan rauhaa.
Kaikki eivät ehkä näe tilannetta niin synkkänä. Itse ajattelen, että jossakin vaiheessa muslimipopulaatio käynnistää avoimen sodan meitä vastaan ja silloin voi kuka tahansa muslimi olla potentiaalinen terroristi tai hyökkääjä, tai Allahin soturi. Silloin joudumme todella ongelmiin liian taktisesti tärkeisiin töihin päästettyjen islaminuskoisten henkilöiden kanssa. He voivat aiheuttaa suurta tuhoa ja sabotoida asioita.
Vihollisen naisten raiskaaminen on myös yksi sodankäynnin muoto. Me emme edes tajua sitä, hyssyttelemme vain, väistelemme väistämätöntä.
Jos jonkun uskontoon kuuluu tappaa meitä muita, vanhuksia, vammaisia ja lapsia poissulkematta ja mahdollisimman raa'asti ja show-luonteisesti, jos heidän oppiensa mukaan meitä tappamalla pääsee taivaaseen, niin miksi me päästämme tänne heitä? Siis kyseessä on ihan uskonto, jonka tarkoituksena on maailmanvalloitus ja kaiken alistaminen Allahin säännöille orjuuteen ja me katsomme, että tämä on hyvää monikulttuurisuutta. Ei heidän tarkoituksenaan ole sopeutua kuin muodon vuoksi, silmänlumeeksi tai he jotka ovat maallistuneita muslimeita.
Ei islam ole niinkuin kristinusko, se on vale. Ja me uskomme valheita ja valehtelemme itsellemmekin. Raamatussa sanotaan, että Saatana on valheen isä. Ja Jeesus tie, totuus ja elämä. Totuuden ja oikeuden, hyvyyden hylkääminen johtaa meidät ongelmiin. Mutta nykyisinä kaiken suvaitsevina aikoina, poliittisesti korrekteina emme saa ajatella, että olisi olemassa totuus tai hyvyys ja pahuus ja niiden taistelu. Me hyväksymme kaiken, koska hyvän ja totuuden puolella oleminen on liian mustavalkoista ja leimaavaa. Piakkoin Raamattu varmaan julistetaan 'valekirjaksi' valemedioiden tyyliin.
Tämä hyvän ja pahan kieltäminen on jo pitkä juonne nykyajan Suomessa ja koskee muitakin aiheita kuin islamia ja matuja. Se on niin syöpynyt ajatteluumme, että tuskin enää edes tajuamme sitä, mutta jos joku vetoaisi moraaliin tai hyvään, hänet naurettaisiin pellolle ja paheksuttaisiin vanhanaikaisena ja kankeana ja suvaitsemattomana. Siksikin suvakki on oiva ja sopiva nimitys mm. kansallismielisten vastustajille: kaiken suvaitsemisesta on tullut tärkein määre. Suvaitaan lapsipakkoavioliittoja, naisten silpomista, hunnuttamista, kunniamurhia, seksuaalista väkivaltaa ja alistusta, homojen vainoja ja tappoja. Suljetaan silmät tiukasti ristiriitaisuuksilta. Ja miksikö ihmeessä teemme niin? Muutoin olisimme suvaitsemattomia (tämäkin on kuin joku NL:n termi) tai jopa RASSISTEJA. Leima, jota pelkäämme enemmän kuin helvettiä, jonne todennäköisesti päädymme kaiken raakuuden auliina puolestapuhujina.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.