Työttömien patistaminen töihin

Hallitus on ottanut käyttöön työttömien ns. aktiivimallin, missä liiasta toimettomuudesta rangaistaan leikkaamalla työttömyyskorvauksesta. Asia kuulostaa epäoikeudenmukaiselta silloin, kun töitä ei kerta kaikkiaan ole. Ja tässä otetaan esimerkiksi syrjäseudut. SDP:n Antti Rinne meuhkaa asiasta kovaan ääneen ja pitää hallituksen toimia ennenkuulumattoman hävyttöminä. Jossain määrin kummalliselta tuntuu, että myös Kepu puolustaa kovasti tätä mallia, vaikka se tekee kipeintä juuri syrjäseuduilla, missä aktivoitumismahdollisuudet ovat heikoimmat. Suurissa kaupungeissa on helpompi löytää päivän parin firaabelihommia kuin maaseudulla ja koulutusmahdollisuudetkin ovat monipuolisemmat ja lähellä.

Keskustelu tuo hyvin esille sen, että työttömyytemme on myös aluerakenteellisesti värittynyttä. En pidä Antti Rinteen kritiikistä juuri tämän vuoksi, koska siinä ikään kuin sementoidaan kepulaista aluepolitiikkaa. Se aluepolitiikkahan tässä ongelma, kun se tuottaa tällaisia eriarvoisuuskohteluja. Ihmisiä pidätellään aluepolitiikalla mahdollisamman etäällä työstä. Uskotaan, että se vuori siirtyy sinne tyhjyyden keskelle eikä päinvastoin, että vuorta pitää lähteä katsomaan sinne, missä se on. Minusta on ihan kohtuullista, että ihmisiä patistetaan esim. Uudenkaupungin autotehtaalle töihin, kun töitä kerran siellä on. Monet ovat valmiita lähtemään työn perässä mertenkin taa, mutta joillekin tuottaa ylivoimaista tuskaa siirtyä parisataakin kilometriä lapsuudenkotiseudultaan. korkeasti koulutetut ihmiset ovat yleensä valmiimpia muuttamaan työn perässä. On hyvin tavallista, että silloin työtä haetaan myös ulkomailta kv. kokemuksen kartoittamiseksi. Työn perässä meneminen on silloin selkeän urakehityskeskeistä. On halua kehittyä työssä ja tinkiä sen vuoksi esim. kotiseuturakkaudestaan.

Ongelma on tietysti siinä, että moni on velkarahalla hankinut oman asunnon syrjäseudulta. Tähän häntä on houkutellut valheellinen kepulainen aluepolitiikka, missä on korostuneesti suosittu koko maan asuttuna pitämistä. Sitten on käyny niin, että työt ovat loppuneet, kunnasta on tullut väestötappiokunta ja sen myötä asuntojen hinnat ovat laskeneet rajustikin. Ihminen on joutunut melkoiseen loukkuun, kun on hyväuskoisesti luottanut kepulaiseen aluepolitiikkaan, jolla asiat muka hoidetaan. Siinä valheiden politiikalla luodaan unelmia, jotka ovat monasti tie täystuhoon mainitulla tavalla eli ensin loppuu työ, sitten romahtaa asuntojen hinnat ja ollaan hankalassa tilanteessa. ihmisiä olisi pitänyt politiikalla patistaa jo kymmeniä vuosia sitten hakeutumaan sinne, missä on työtilaisuuksia. Ja ne ovat kaupungeissa. Sitä pyörää ei olisi tarvinnut itse keksiä. Olisi riittänyt, kun olisi menty naapurimaa Ruotsiin katsomaan sitä, mikä meille tulee vähän jälkijunassa. Ruotsissa ei ole jarruna Kepua ja tulokset ovat sen mukaisia.