Tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä. Room. 11:27.
Tässä suuri Herra Jumala puhuu. »Tämä on oleva minun liittoni kun minä otan pois heidän syntinsä.» Tämä on Jumalan testamentti. Testamentti on purkamaton liitto, kun se on voimaan vahvistettu sen kuoleman kautta, joka testamentin tekee. Se on hänen viimeinen tahtonsa, josta ei sitten mitään vähennetä, johon ei myös mitään lisätä. Sellaisen purkamattoman liiton myös Herra sanoo tekevänsä luopuneen Israelin kanssa.
Ja mikä on tämä liitto? Näin Herra itse sanoo: »Minä otan pois heidän syntinsä.» Jer. 31:ssa Herra selittää tämän liiton. Tämän uuden liiton ei pitänyt olla entisen kaltainen, jonka hän teki isien kanssa, johtaessaan heitä Egyptistä Siinaille. Ei sellainen liitto, mutta uusi, toinen liitto. Erotus oli siinä, että edellisessä liitossa laki kirjoitettiin vastahakoisia sydämiä varten kivisiin tauluihin, jonka kautta hän pakotti heidät tottelemaan. Uudessa liitossa laki oli kirjoitettava heidän sydämiinsä ja heidän mieliinsä. Entisessä liitossa synnit olivat rangaistavat, uudessa liitossa ne oli anteeksi annettava eikä niitä enää muisteta. Uuden liiton tunnusmerkkinä on syntien anteeksi antaminen ja sydämen muutos. Tämä oli armoliitto, rauhanliitto ja iankaikkinen liitto, kuten Herra niin usein vakuutti.
Langenneen Israelin kanssa Herra myös tahtoi tehdä semmoisen liiton. Katso siis Jumalan armon määrätöntä suuruutta! Israelin kansan historia osoittaa, miten suuresti he tekivät syntiä, ja kuitenkin Herra tahtoo tehdä sellaisen liiton heidän kanssaan, jossa hän lupaa itse ottaa pois heidän syntinsä. Tosin hän kyllä salli vanhurskaan vihansa kohdata heitä heidän sydämensä paatumisessa ja myös kaikenlaisissa ulkonaisissa rangaistuksissa ja vitsauksissa, jopa Jerusalemin hävityksessä ja kansan hajottamisessa. Mutta kaiken tämän jälkeen osoittaa hän heille sellaisen armon, kuin uusi liitto lupaa. Hän tahtoo armahtaa heitä, itse ottaa pois heidän syntinsä, eikä koskaan lakata heille hyvää tekemästä. Sellainen on Herra Jumala. Muista, että Herra Jumala on sellainen.
Kaikki tämä on meille kirjoitettu opiksi. Kun Herra Jumala armahtaa sellaista kansaa ja anteeksi antaa sellaiset synnit, niin ketä hän ei sitten armahtaisi? Mitkä synnit silloin jäisivät anteeksiantamatta? Suurimmat synnit tosin ovat ne, jotka olemme tehneet paljon armoa saatuamme. Ei mikään meitä niin kauhistuta kuin se, että meidän täytyy tunnustaa paljon armoa saatuamme kuitenkin tehneemme syntiä, vaikka tiesimme Jumalan tahdon.
Mutta juuri niin oli Israelin laita. Heidänkin syntinsä olivat sangen suuret. Ja kuitenkin tahtoo Herra Jumala kaikki anteeksi antaa, jos eivät jää epäuskoon. Hän tahtoo itse ottaa pois heidän syntinsä, puhdistaa heidät sovintoverellä ja tehdä heille kaikkea hyvää. Eikö se, mitä Herra sanoo Jes. l: 18: »Niin tulkaa ja katsokaatte, kummalla oikeus on? Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, niin ne tulevat lumivalkeiksi, vaikka ne ovat tulipunaisia, niin ne tulevat villan kaltaisiksi», ole tämän kautta todistettu ja vahvistettu.
Herra sanoo: »Minä otan pois heidän syntinsä.» Hän, jota on loukattu, tahtoo itse ottaa synnit pois. Tavallisesti ajattelemme, että meidän ensin täytyy puhdistaa itsemme synnistä, ennen kuin Jumala voi olla meille armollinen. Mutta tässä Herra taas sanoo, kuten aina sanassaan, että hän itse ottaa meidän syntimme pois.
Synnin poisottaminen on kahtalainen: Hän ottaa pois synnin velan, ettei se enää tuomitse meitä, vaan me elämme alituisesti armon valtakunnassa. Siis, synnit, jotka vielä meissä asuvat ja murheeksemme usein puhkeavat esille, eivät tule meille syyksi. Jumalan silmäin edessä eivät ne ole syntejä, vaan hän arvostelee sen sairaudeksi, kärsimykseksi, jonka johdosta hän lohduttaa ja säälii meitä.
Sitten ottaa hän myös synnin vallan pois, niin ettei se saa meitä hallita, niin että saamme voimaa käydä aivan toista tietä kuin mitä koko maailma kulkee. Herra itse Henkensä kautta kurittaa ja kuolettaa meistä synnin ja pyhittää koko olentomme. Tämänkin on Herra itse tekevä. Me luulemme, että jos Jumala Kristuksen tähden antaakin anteeksi meidän syntimme, on niiden kuolettaminen ja meidän puhdistumisemme meidän oma tehtävämme, jotta Jumala voisi olla meille armollinen. Mutta Herra sanoo: »Minä annan lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä. »Minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, etteivät he luovu minusta.» »Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, mielisuosionsa toteuttamiseksi» »Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kykymme, mikä meillä on, on Jumalasta.»
Kaikki Herran nuhteet ja varoitukset opettakoot meitä etsimään Herralta kaikkea, mitä tarvitsemme, pyytämään ja vastaan ottamaan kaiken armon Jumalalta, sekä sitten häntä kaikesta kiittämään.
Tässä suuri Herra Jumala puhuu. »Tämä on oleva minun liittoni kun minä otan pois heidän syntinsä.» Tämä on Jumalan testamentti. Testamentti on purkamaton liitto, kun se on voimaan vahvistettu sen kuoleman kautta, joka testamentin tekee. Se on hänen viimeinen tahtonsa, josta ei sitten mitään vähennetä, johon ei myös mitään lisätä. Sellaisen purkamattoman liiton myös Herra sanoo tekevänsä luopuneen Israelin kanssa.
Ja mikä on tämä liitto? Näin Herra itse sanoo: »Minä otan pois heidän syntinsä.» Jer. 31:ssa Herra selittää tämän liiton. Tämän uuden liiton ei pitänyt olla entisen kaltainen, jonka hän teki isien kanssa, johtaessaan heitä Egyptistä Siinaille. Ei sellainen liitto, mutta uusi, toinen liitto. Erotus oli siinä, että edellisessä liitossa laki kirjoitettiin vastahakoisia sydämiä varten kivisiin tauluihin, jonka kautta hän pakotti heidät tottelemaan. Uudessa liitossa laki oli kirjoitettava heidän sydämiinsä ja heidän mieliinsä. Entisessä liitossa synnit olivat rangaistavat, uudessa liitossa ne oli anteeksi annettava eikä niitä enää muisteta. Uuden liiton tunnusmerkkinä on syntien anteeksi antaminen ja sydämen muutos. Tämä oli armoliitto, rauhanliitto ja iankaikkinen liitto, kuten Herra niin usein vakuutti.
Langenneen Israelin kanssa Herra myös tahtoi tehdä semmoisen liiton. Katso siis Jumalan armon määrätöntä suuruutta! Israelin kansan historia osoittaa, miten suuresti he tekivät syntiä, ja kuitenkin Herra tahtoo tehdä sellaisen liiton heidän kanssaan, jossa hän lupaa itse ottaa pois heidän syntinsä. Tosin hän kyllä salli vanhurskaan vihansa kohdata heitä heidän sydämensä paatumisessa ja myös kaikenlaisissa ulkonaisissa rangaistuksissa ja vitsauksissa, jopa Jerusalemin hävityksessä ja kansan hajottamisessa. Mutta kaiken tämän jälkeen osoittaa hän heille sellaisen armon, kuin uusi liitto lupaa. Hän tahtoo armahtaa heitä, itse ottaa pois heidän syntinsä, eikä koskaan lakata heille hyvää tekemästä. Sellainen on Herra Jumala. Muista, että Herra Jumala on sellainen.
Kaikki tämä on meille kirjoitettu opiksi. Kun Herra Jumala armahtaa sellaista kansaa ja anteeksi antaa sellaiset synnit, niin ketä hän ei sitten armahtaisi? Mitkä synnit silloin jäisivät anteeksiantamatta? Suurimmat synnit tosin ovat ne, jotka olemme tehneet paljon armoa saatuamme. Ei mikään meitä niin kauhistuta kuin se, että meidän täytyy tunnustaa paljon armoa saatuamme kuitenkin tehneemme syntiä, vaikka tiesimme Jumalan tahdon.
Mutta juuri niin oli Israelin laita. Heidänkin syntinsä olivat sangen suuret. Ja kuitenkin tahtoo Herra Jumala kaikki anteeksi antaa, jos eivät jää epäuskoon. Hän tahtoo itse ottaa pois heidän syntinsä, puhdistaa heidät sovintoverellä ja tehdä heille kaikkea hyvää. Eikö se, mitä Herra sanoo Jes. l: 18: »Niin tulkaa ja katsokaatte, kummalla oikeus on? Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, niin ne tulevat lumivalkeiksi, vaikka ne ovat tulipunaisia, niin ne tulevat villan kaltaisiksi», ole tämän kautta todistettu ja vahvistettu.
Herra sanoo: »Minä otan pois heidän syntinsä.» Hän, jota on loukattu, tahtoo itse ottaa synnit pois. Tavallisesti ajattelemme, että meidän ensin täytyy puhdistaa itsemme synnistä, ennen kuin Jumala voi olla meille armollinen. Mutta tässä Herra taas sanoo, kuten aina sanassaan, että hän itse ottaa meidän syntimme pois.
Synnin poisottaminen on kahtalainen: Hän ottaa pois synnin velan, ettei se enää tuomitse meitä, vaan me elämme alituisesti armon valtakunnassa. Siis, synnit, jotka vielä meissä asuvat ja murheeksemme usein puhkeavat esille, eivät tule meille syyksi. Jumalan silmäin edessä eivät ne ole syntejä, vaan hän arvostelee sen sairaudeksi, kärsimykseksi, jonka johdosta hän lohduttaa ja säälii meitä.
Sitten ottaa hän myös synnin vallan pois, niin ettei se saa meitä hallita, niin että saamme voimaa käydä aivan toista tietä kuin mitä koko maailma kulkee. Herra itse Henkensä kautta kurittaa ja kuolettaa meistä synnin ja pyhittää koko olentomme. Tämänkin on Herra itse tekevä. Me luulemme, että jos Jumala Kristuksen tähden antaakin anteeksi meidän syntimme, on niiden kuolettaminen ja meidän puhdistumisemme meidän oma tehtävämme, jotta Jumala voisi olla meille armollinen. Mutta Herra sanoo: »Minä annan lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä. »Minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, etteivät he luovu minusta.» »Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, mielisuosionsa toteuttamiseksi» »Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kykymme, mikä meillä on, on Jumalasta.»
Kaikki Herran nuhteet ja varoitukset opettakoot meitä etsimään Herralta kaikkea, mitä tarvitsemme, pyytämään ja vastaan ottamaan kaiken armon Jumalalta, sekä sitten häntä kaikesta kiittämään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aamen.
ok---