Milloin romaanien kotouttaminen on loppusuoralla?

Romaani on laaja proosamuotoinen, sepitteellinen kirjallinen teos. Romaani on 1800-luvulta lähtien ollut kaunokirjallisuuden hallitseva lajityyppi.

Romaani eroaa novellista pituutensa ja monimutkaisemman rakenteensa puolesta.

Yleisesti romaanissa voidaan katsoa olevan yli 60 000 sanaa, tämä pätee suomenkielisessä teoksessa. Englanninkielisessä versiossa sanoja voi olla 80 000.

Romaanin ja novellin ero voi joskus olla vaikeasti määriteltävä. Joitakin satasivuisia tekstejä lasketaan vielä novelleiksi ja toisaalta on olemassa pienoisromaaneja, joista esimerkiksi Samuel Beckettin Huonosti nähty huonosti sanottu on vain 50-sivuinen. Vaikka ehdottomia määritelmiä ei ole, luetaan seuraavat ominaisuudet usein romaanin tunnusmerkeiksi:

pidempi kuin novelli
jaettu lukuihin
henkilöiden sisäinen monologi eli ajatukset
yksi tai useampia päähenkilöitä
kuuluu yhteen tai useampaan lajityyppiin
kertoo kuvitteellisen tarinan
selkeä loppu.

Romaani sijoittuu usein tunnistettavaan paikkaan ja aikaan. Inhimillinen elämä on yleensä tarinoiden pääosassa, riippumatta siitä, ovatko henkilöt ihmisiä vai eivät. Yleensä tietyt henkilöhahmot ovat kertomuksessa keskeisempiä eli teoksella on yksi tai useampia päähenkilöitä, ja romaani kuvaa juonen kautta tiettyä muutosta ja kehitystä näissä henkilöhahmoissa.

Romanit ovat pohjoisen Intian alueelta joskus vuosien 400–1100 välillä lähtenyt kansa, joka on levittäytynyt eri puolille maapalloa. Kaakkois-Eurooppaan romanit tulivat 1300-luvulla, ja 1400-luvulla heitä alkoi siirtyä Länsi-Eurooppaan ja myöhemmin myös Suomeen. Romanien tarkkaa kokonaismäärää on vaikea arvioida, sillä he eivät aina näy väestönlaskennoissa, mutta Euroopan unionin alueella heitä elää arvioiden mukaan yli 10 miljoonaa ja Amerikassakin noin kaksi miljoonaa.

Osa romaneista puhuu edelleen romanikieltä, joka kuuluu indoarjalaisiin kieliin. Romaneilla ei enää ole omaa uskontoa, vaan he ovat kristittyjä tai muslimeja, mutta joitain vanhoja intialaisia piirteitä heidän uskonnollisissa käsityksissään on edelleen säilynyt. Romanit ovat perhekeskeisiä ja yhteisöllisiä, ja etenkin heidän rituaalipuhtaussääntönsä ovat pitäneet heidät erillään valtaväestöstä.

Romanit ovat perinteisesti olleet valtaväestöä huonommassa asemassa. Heitä on historiansa aikana vainottu ja vainotaan edelleen useissa maissa, etenkin Itä-Euroopassa. 1900-luvulla romanit joutuivat uuden ongelman eteen yhteiskunnan muuttumisen myötä, sillä heidän vanhat elinkeinonsa ja kiertelevä elämäntyylinsä eivät nivelly nyky-yhteiskuntaan. Nykyään romanit esimerkiksi Suomessa ovatkin siirtyneet valtaväestön tapaiseen paikallaan asumiseen.

Kirjastoon siis ylimääräiset romaanit

Eiköhän tuo paskasakki olisi aika palauttaa romaniaan.

Työllisyys ja koulutus

Romaneilla on vanhojen perinneammattien kadottua ollut suuria vaikeuksia työnsaannissa. Yhtenä syynä tähän on ollut romanien tapakulttuuri. Perinnepuvun valinneen romaninaisen on vaikea käyttää muuta asua, ellei varmisteta, ettei kukaan toinen romani voi nähdä häntä. Esimerkiksi sairaalan työvaatteisiin pukeunut romanisairaanhoitaja voi vaatia siirtoa toiselle osastolle, jos hänen osastolleen tulee romaneja potilaiksi.[14][15]

Suomen 10 000 romanista jopa puolen arvellaan olevan työttöminä.[16] Työ- ja elinkeinoministeriön 2008 tekemän tutkimuksen mukaan romanien työllistymistä jarruttaa pahiten koulutuksen ja työkokemuksen puute. Suurella osalla työttömänä olevista romaneista on koulutuksena pelkästään peruskoulu. Hakeutuminen ammatilliseen koulutukseen on ollut vähäistä ja opintojen keskeyttäminen tavallista. Vuonna 2012 julkaistun opetushallituksen selvityksen mukaan ammatilliset opinnot aloittavien määrä on kuitenkin yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.[17] Työllistymistä vaikeuttavat myös työnantajien asenteet, sillä vain hieman yli puolet työnantajista olisi valmiita palkkaamaan romanin. Työharjoitteluun suhtaudutaan myönteisemmin, mutta siihenkään romania ei ottaisi 15 prosenttia työnantajista.[18]

Romanilasten osallistuminen esiopetukseen on lisääntynyt merkittävästi viimeisten vuosien aikana. Peruskoulussa romanilapsille vuosiluokan kertaaminen on kuitenkin selvästi yleisempää kuin muilla oppilailla. Se ajoittuu erityisesti alakoulun ensimmäisille luokille ja vuosiluokalle 7. Osalla oppilaista poissaolojen suuri määrä aiheuttaa koulunkäyntiin vakavia ongelmia, eivätkä kaikki huoltajat suhtaudu asiaan riittävän vakavasti. Peruskoulun keskeyttää romanioppilaista noin viisi prosenttia.

Opetushallituksen maaliskuussa 2012 julkaisemasta selvityksestä käy kuitenkin ilmi, että romaninuorten koulumenestys on parantunut viime vuosina huomattavasti. Selvitykseen haastatellut 1 300 rehtoria arvioivat, että 70 prosentilla oppilaista koulu sujuu erinomaisesti, hyvin tai vähintään tyydyttävästi. Lisäksi yhteistyö koulun ja vanhempien välillä on muodostunut niin sujuvaksi, että opetushallitus pitää sitä jopa läpimurtona romanien koulunkäynnin historiassa.

Ammatilliseen koulutukseen hakeutuvien määrä on yli kaksinkertaistunut edelliseen, kymmenen vuotta sitten tehtyyn selvitykseen verrattuna. Lukion aloittavien romaninuorten määrä on kuitenkin silti erittäin vähäinen.[17]

Tässä on suomalaiset valkolaiset laiminlyöneet tehtäviänsä, ja aikaansaamattomasti vaan lontostelleet jo 400 vuoden ajan.

Nuo hädänalaisina Ruotsista tänne meilla kuninkaan mahtikäskyllä häädetyt romanit olisi pitänyt jo aikoja sitten kotouttaa. Suomalainen kantaväestö ei ole edelleenkään saanut romaniasiaa kunnolla hoidettua.

Tuo pieni mutta sitkeä kansanosa taistelee edelleen oman hevosenhoitoon ja tilapäisasumuksiin perustuneen alkuperäisen oman kulttuurinsa suojelemiseksi.

Romanit ovat täysi kotoutuneet, he elävät leveästi, katsokaa vaikka pukeutumista tai ruokaostoksia marketeissa.
Kuuluvat ilmeisesti ylempään keskiluokkaan.

Sehän on heidän työasunsa kyllähän verotukseen saa laittaa työkalukorvauksen.

Alottaja liennee hieman tampiohko?🎃

Siinä voi mennä 1000 vuotta kuten menee nyt maahan tulevien kanssa.