Jeesus takaisin kunniaan
On joulusesongin aika. Se on aikaa, jolloin Jeesuksen toivoisi näkyvän kauppojen ikkunoissa edes seimen lapsena tai kuuluvan Marian poikana joululauluissa.
Jeesuksesta voi tulla myös kirkoissa sesonkitavaraa. Seurakunnissakin voidaan sortua sellaiseen käytäntöön, että Jeesus on seurakuntakalenterissa yksi asia muiden joukossa. Kuitenkaan ilman häntä kristillinen kirkko ei pysy pystyssä vaan romahtaa. Jeesus on seurakuntarakennuksen ainut perusta ja kestävä kulmakivi. Mikä tahansa muu elementti voidaan poistaa ilman, että koko rakennus sortuu sen myötä, mutta jos kulmakivi siirretään syrjään, sen mukana kaatuu koko rakennus.
Kulmakivi on Raamatun mukaan myös sellainen, johon monet kompastuvat. Se kuvaa Jeesuksen asemaa. Jeesus ei ole vain profeetta, joulun Herra tai historian henkilö. Hän on Jumala, kolminaisuuden persoona ja ainut tie Isän luokse. Jeesus on myös ainut mahdollisuus. Kaikki seisoo tai kaatuu hänen varassaan. Jos seurakunta unohtaa perustansa eli Jeesuksen, se lakkaa olemasta Uuden testamentin mukainen seurakunta.
Jeesus tulisi nostaa takaisin kunniaan. On väärin alentaa hänen pyhä nimensä esimerkiksi Jeesus-teipin tasolle tai kutsua häntä Jesseksi. Herran Jeesuksen nimi on edelleen pyhitetty ja sen tulisi saada huulillamme arvoisensa kunnia. Kristittyjen tulisi ensisijaisesti itse nostaa Jeesus-nimi takaisin pyhäksi. Usein ihmettelemme, miksi Jeesusta saa nykyisin niin vapaasti pilkata, mutta asennemuutos tulisi alkaa meistä kristityistä itsestämme.
Maailmalla on esimerkkejä siitä, kuinka seurakunnasta on tullut mukava harrastepaikka sen sijaan, että sen toiminnan keskiössä olisi itse Jeesus. On siis mahdollista, että Kristuksen ruumis eli seurakunta unohtaa, mikä sen perustehtävä on ja harhautuu puuhailemaan niitä näitä. Seurakunta pystyy harvoin kilpailemaan ammatillisten kanssa keppijumpassa, kahvakuulassa tai muussa sen kaltaisessa, ja sen kannattaisikin keskittyä omaan ydintehtäväänsä, evankeliumin julistamiseen.
Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi tehdä mitään muuta kuin puhua toisillemme raamatunlauseilla tai käyttäytyä ulkokultaisesti. Kristittyjen tulisi luonnollisesti olla ihmisiä ihmisille, harrastaa hyviä harrastuksia ja olla kosketuksissa toisten kanssa. Jeesus kutsuu meitä tavalliseen elämään ihmisten keskelle. Hän kutsuu meitä osoittamaan, mitä Jeesuksen seuraaminen todella tarkoittaa. Se tarkoittaa levon, tasapainon, elämän tarkoituksen ja rauhan löytämistä.
Olkoon siis Jeesus elämämme koko täyteys ja seurakunnan Herra tänäkin jouluna ja tulevana vuonna!
Jyrki Palmi
On joulusesongin aika. Se on aikaa, jolloin Jeesuksen toivoisi näkyvän kauppojen ikkunoissa edes seimen lapsena tai kuuluvan Marian poikana joululauluissa.
Jeesuksesta voi tulla myös kirkoissa sesonkitavaraa. Seurakunnissakin voidaan sortua sellaiseen käytäntöön, että Jeesus on seurakuntakalenterissa yksi asia muiden joukossa. Kuitenkaan ilman häntä kristillinen kirkko ei pysy pystyssä vaan romahtaa. Jeesus on seurakuntarakennuksen ainut perusta ja kestävä kulmakivi. Mikä tahansa muu elementti voidaan poistaa ilman, että koko rakennus sortuu sen myötä, mutta jos kulmakivi siirretään syrjään, sen mukana kaatuu koko rakennus.
Kulmakivi on Raamatun mukaan myös sellainen, johon monet kompastuvat. Se kuvaa Jeesuksen asemaa. Jeesus ei ole vain profeetta, joulun Herra tai historian henkilö. Hän on Jumala, kolminaisuuden persoona ja ainut tie Isän luokse. Jeesus on myös ainut mahdollisuus. Kaikki seisoo tai kaatuu hänen varassaan. Jos seurakunta unohtaa perustansa eli Jeesuksen, se lakkaa olemasta Uuden testamentin mukainen seurakunta.
Jeesus tulisi nostaa takaisin kunniaan. On väärin alentaa hänen pyhä nimensä esimerkiksi Jeesus-teipin tasolle tai kutsua häntä Jesseksi. Herran Jeesuksen nimi on edelleen pyhitetty ja sen tulisi saada huulillamme arvoisensa kunnia. Kristittyjen tulisi ensisijaisesti itse nostaa Jeesus-nimi takaisin pyhäksi. Usein ihmettelemme, miksi Jeesusta saa nykyisin niin vapaasti pilkata, mutta asennemuutos tulisi alkaa meistä kristityistä itsestämme.
Maailmalla on esimerkkejä siitä, kuinka seurakunnasta on tullut mukava harrastepaikka sen sijaan, että sen toiminnan keskiössä olisi itse Jeesus. On siis mahdollista, että Kristuksen ruumis eli seurakunta unohtaa, mikä sen perustehtävä on ja harhautuu puuhailemaan niitä näitä. Seurakunta pystyy harvoin kilpailemaan ammatillisten kanssa keppijumpassa, kahvakuulassa tai muussa sen kaltaisessa, ja sen kannattaisikin keskittyä omaan ydintehtäväänsä, evankeliumin julistamiseen.
Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö voisi tehdä mitään muuta kuin puhua toisillemme raamatunlauseilla tai käyttäytyä ulkokultaisesti. Kristittyjen tulisi luonnollisesti olla ihmisiä ihmisille, harrastaa hyviä harrastuksia ja olla kosketuksissa toisten kanssa. Jeesus kutsuu meitä tavalliseen elämään ihmisten keskelle. Hän kutsuu meitä osoittamaan, mitä Jeesuksen seuraaminen todella tarkoittaa. Se tarkoittaa levon, tasapainon, elämän tarkoituksen ja rauhan löytämistä.
Olkoon siis Jeesus elämämme koko täyteys ja seurakunnan Herra tänäkin jouluna ja tulevana vuonna!
Jyrki Palmi
Vastaukset 7
Vanhimmat
Totista asiaa.
D Pawsonilta on selkeää opetusta joulusta.
Varsinkin hänen profetiasanat siitä, miten Jumala itse suhtautuu jouluvieton pahuuteen.
Miten pitäisi suhtautua, kun vuosien tavat ja tottumukset paisuvat paisumistaan ja liike-elämä
median kautta opastaa jo pienet kuulijat "oikeaan joulunviettoon".
Kun kuuntelee opetusta, niin pysähtyy miettimään oikeaa joulunaikaa syksyllä lehtimajajuhlan aikoihin. Eikö raamatun mukaiset ajankohdat olleet hyvinkin tarkat, kun entisajan Israelilaiset juhlivat pääsiäisen viettoa ja sen jälkeen myösJeesuksen ylösnousemusksen ajankohta oli (ja on) tarkka.
Kaikki juhlat suvun kokoontuessa aterialle ovat samalla kiitosjuhlaa Jumalalle ; kaikki hyvä anti tulee Häneltä. Juhla on juhlan tuntuinen, kun Jeesus saa olla siinä mukana. Kuten häät, ristiäiset, hautajaiset ymt. Yhtähyvin vappu, itsenäisyyspäivä jne. Vuoden synkimpänä aikanakin on ihanaa kokoontua ja kiittää riemulauluin Herraamme, pimeys muuttuu valoksi ja ilo ja riemu täyttää mielen. Ihmeellistä aikaa sikäli elämmekin, kun viimeisten kymmenten vuosien aikana kaupungit, kylät ja jopa valtatiet kylpevät talvisin valomeressä. Tämähän on itsestäänselvyys jo keski-ikäisillekin! Itse muistan senkin jouluilon, kun isä hartaalla ilmeellä koristeli joulukuusen ja sytytti aidot valkoiset kynttilät palamaan. Ihmeellinen valo täytti huoneen. Kaapistani löytyy edelleen tällaisia kuusenkynttilänpidikkeitä. Sähkön saanti toi mukanaan myös sähkökynttilät , mutta onneksi aito havukuusikultturikin vielä elää.
Kuuntele asiaa valaisevia linkkejä
http://www.tv7.fi/vod/player/49083/
http://www.tv7.fi/vod/player/49084/
http://www.tv7.fi/vod/player/49085/
Kiitos. ed. kirjoittajalle.
Aamen, Aamen.
Ok..
Jeesus sanos tähän, et joululahjarahat kannattaa sijoittaa kryptorahaan, niin on sitten tulevina jouluina vielä enemmän tuhlattavaa.
Jeesus takaisin kunniaan on otsikointi.