Katso, minä panen Siioniin kompastuskiven ja loukkauskiveksi ja loukkauskallion, ja joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Room. 9:33
Kuinka tämä on mahdollista? Kuinka Kristus voi tulla meille vahingoksi ja turmioksi? Evankelistain kertomuksista näemme miten se toteutui juutalaisiin nähden. He loukkaantuivat hänen alhaisuuteensa ja hänen häpeälliseen kuolemaansa. Sitten he loukkaantuivat hänen oppiinsa ja tuomioonsa, ne kun olivat aivan heidän käsitykselleen vastakkaiset.
Samoin käy vielä tänä päivänä. Koko sokea maailma loukkaantuu Kristukseen ja hänen evankeliumiinsa, ikään kuin tyhmään saarnaan ja hulluuteen. Jumalan Pojan ihmiseksi tuleminen, hänen syvä alentumisensa, syntien sovitus hänen kuolemansa kautta, sakramentit, kaikki se on luonnolliselle ihmiselle hulluutta.
Mutta varsinainen »loukkauskallio», jota tekstimme kokonaisuudessaan pääasiassa tarkoittaa on, että Kristus antaa armon ja autuaaksi tekee kelvottomimmankin syntisen, mutta hylkää hurskaimmat tekopyhät. Tämä on kaikkien aikojen »loukkauskallio». Yhä vielä sanotaan: »tämä vastaanottaa syntisiä», ja »jos hän tietäisi millainen tämä vaimo on, joka häneen tarttuu, että hän on syntinen» jne. Kristuksen ei sopisi ottaa vastaan syntisiä, ainoastaan pyhiä.
Tämmöinen kompastus eli loukkaus syntyy kaikkialla, missä evankeliumia Hengessä ja totuudessa saarnataan. Ja tätä esim. ei tapaa ainoastaan kevytmielisissä ihmisissä, vaan niissäkin, joilla on kiivautta Jumalan puolesta ja »tavoittavat vanhurskautta», valistuneissa kristityissä.
He joutuvat tämän johdosta raivoon ja alkavat evankeliumia, Kristuksen armosanaa parjata. He nimittävät sitä uudeksi, pyhitykselle vaaralliseksi opiksi ja heistä tulee suorastaan sen vihollisia. Niille käy profeetan sanojen mukaan: »Moni heistä kiedotaan ja saadaan kiinni.»
Sillä jollei Kristus evankeliuminsa kanssa olisi tullut heidän luoksensa, olisivat he häiritsemättä pysyneet omassa hurskaudessaan. Mutta nyt heidät kiedotaan valheeseen, ja silloin ilmenee, että he ovat evankeliumin vihollisia, sen takia, että se tuli heidän luoksensa kirkkaammassa valossa, hengen ja voiman osoituksena.
Ja joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Kiitetty olkoon Herran nimi! Vaikka suuri joukko Israelissa ja kristikunnassa loukkaantuu ja kompastuu tähän kiveen, niin on kuitenkin niitä, joille hän on »kallis kulmakivi,» autuuden kallio, jolle he perustavat toivonsa elämässä ja kuolemassa. Näille annetaan tämä vakuutus: »Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään.» »Ei joudu häpeään», merkitsee, että he eivät pety asettaessaan toivonsa häneen.
Me siis totisesti saamme kaiken, minkä uskossa Kristukseen olemme toivoneet. Emme siinä toivossamme siis pety. Uskovaisetkin voivat usein joutua tällaiseen pelkoon ja epäilykseen, koska Herra näin vakuuttaa. Omistanenkohan minä sen, mitä tavoitan ja mitä nämä sanat sisältävät ja lupaavat?
Pyhäin historiassa näemme tämmöisen epäilyksen toisinaan vaivanneen heitä ja sitä tunnemme myös omassa povessamme. Niin salattua on elämä Jumalassa. Niin monet ovat meidän puutteemme ja vikamme, niin heikko ja himmeä on meidän uskomme, että useinkaan emme tiedä olemmeko todella autuasta kansaa, vaikka uskommekin Jeesukseen.
Silloin tulee iankaikkinen Isä ja vakuuttaa: Rakentakaa turvallisin mielin sille kivelle, jonka minä panen Siioniin. Se ei koskaan petä. »Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään.» Jokainen, ilman mitään erotusta, joka häneen uskoo. Jokainen, joka syntihädässään pakenee hänen luoksensa. Jokainen, joka heittää kaiken toivon omaan vanhurskauteensa ja lakkaa yrittämästä itse pelastaa itsensä, mutta hädässään kuulee ja vastaanottaa evankeliumin Kristuksesta so. tulee vedetyksi hänen puoleensa ja liittyy häneen samoin kuin hänen eläessään täällä maan päällä syntiset häneen liittyivät ja tulivat uusiksi ihmisiksi.
Jokainen, joka näin häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Hän ei saa, eikä voi joutua häpeään, vaan hän saa iankaikkisen elämän, niin totta kuin Jumala on totinen ja uskollinen, eikä saata omiansa pettää.
( C.O.Rosenius )
Kuinka tämä on mahdollista? Kuinka Kristus voi tulla meille vahingoksi ja turmioksi? Evankelistain kertomuksista näemme miten se toteutui juutalaisiin nähden. He loukkaantuivat hänen alhaisuuteensa ja hänen häpeälliseen kuolemaansa. Sitten he loukkaantuivat hänen oppiinsa ja tuomioonsa, ne kun olivat aivan heidän käsitykselleen vastakkaiset.
Samoin käy vielä tänä päivänä. Koko sokea maailma loukkaantuu Kristukseen ja hänen evankeliumiinsa, ikään kuin tyhmään saarnaan ja hulluuteen. Jumalan Pojan ihmiseksi tuleminen, hänen syvä alentumisensa, syntien sovitus hänen kuolemansa kautta, sakramentit, kaikki se on luonnolliselle ihmiselle hulluutta.
Mutta varsinainen »loukkauskallio», jota tekstimme kokonaisuudessaan pääasiassa tarkoittaa on, että Kristus antaa armon ja autuaaksi tekee kelvottomimmankin syntisen, mutta hylkää hurskaimmat tekopyhät. Tämä on kaikkien aikojen »loukkauskallio». Yhä vielä sanotaan: »tämä vastaanottaa syntisiä», ja »jos hän tietäisi millainen tämä vaimo on, joka häneen tarttuu, että hän on syntinen» jne. Kristuksen ei sopisi ottaa vastaan syntisiä, ainoastaan pyhiä.
Tämmöinen kompastus eli loukkaus syntyy kaikkialla, missä evankeliumia Hengessä ja totuudessa saarnataan. Ja tätä esim. ei tapaa ainoastaan kevytmielisissä ihmisissä, vaan niissäkin, joilla on kiivautta Jumalan puolesta ja »tavoittavat vanhurskautta», valistuneissa kristityissä.
He joutuvat tämän johdosta raivoon ja alkavat evankeliumia, Kristuksen armosanaa parjata. He nimittävät sitä uudeksi, pyhitykselle vaaralliseksi opiksi ja heistä tulee suorastaan sen vihollisia. Niille käy profeetan sanojen mukaan: »Moni heistä kiedotaan ja saadaan kiinni.»
Sillä jollei Kristus evankeliuminsa kanssa olisi tullut heidän luoksensa, olisivat he häiritsemättä pysyneet omassa hurskaudessaan. Mutta nyt heidät kiedotaan valheeseen, ja silloin ilmenee, että he ovat evankeliumin vihollisia, sen takia, että se tuli heidän luoksensa kirkkaammassa valossa, hengen ja voiman osoituksena.
Ja joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Kiitetty olkoon Herran nimi! Vaikka suuri joukko Israelissa ja kristikunnassa loukkaantuu ja kompastuu tähän kiveen, niin on kuitenkin niitä, joille hän on »kallis kulmakivi,» autuuden kallio, jolle he perustavat toivonsa elämässä ja kuolemassa. Näille annetaan tämä vakuutus: »Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään.» »Ei joudu häpeään», merkitsee, että he eivät pety asettaessaan toivonsa häneen.
Me siis totisesti saamme kaiken, minkä uskossa Kristukseen olemme toivoneet. Emme siinä toivossamme siis pety. Uskovaisetkin voivat usein joutua tällaiseen pelkoon ja epäilykseen, koska Herra näin vakuuttaa. Omistanenkohan minä sen, mitä tavoitan ja mitä nämä sanat sisältävät ja lupaavat?
Pyhäin historiassa näemme tämmöisen epäilyksen toisinaan vaivanneen heitä ja sitä tunnemme myös omassa povessamme. Niin salattua on elämä Jumalassa. Niin monet ovat meidän puutteemme ja vikamme, niin heikko ja himmeä on meidän uskomme, että useinkaan emme tiedä olemmeko todella autuasta kansaa, vaikka uskommekin Jeesukseen.
Silloin tulee iankaikkinen Isä ja vakuuttaa: Rakentakaa turvallisin mielin sille kivelle, jonka minä panen Siioniin. Se ei koskaan petä. »Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään.» Jokainen, ilman mitään erotusta, joka häneen uskoo. Jokainen, joka syntihädässään pakenee hänen luoksensa. Jokainen, joka heittää kaiken toivon omaan vanhurskauteensa ja lakkaa yrittämästä itse pelastaa itsensä, mutta hädässään kuulee ja vastaanottaa evankeliumin Kristuksesta so. tulee vedetyksi hänen puoleensa ja liittyy häneen samoin kuin hänen eläessään täällä maan päällä syntiset häneen liittyivät ja tulivat uusiksi ihmisiksi.
Jokainen, joka näin häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Hän ei saa, eikä voi joutua häpeään, vaan hän saa iankaikkisen elämän, niin totta kuin Jumala on totinen ja uskollinen, eikä saata omiansa pettää.
( C.O.Rosenius )
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi sääntöjen vastaisesti postaat jatkuvasti keskustelupalstalle linkityksiä / toisen ihmisen ajatuksia? Etkö osaa keskustella asioista ???????????
Kyllä minä keskustelenkin.
Olen huomannut, etteivät Carl Olof Roseniuksen - kaikesta korvasyyhystä vapaat - opetukset täällä miellytä oikein ketään, jos niitä liiemmin luetaankaan.
Siitä huolimatta koen, että meidän jokaisen olisi hyvä tutustua hänen Raamatun mukaiseen opetukseensa. Siksi niitä silloin tällöin tänne postaan.
Roseniuksen Jumalan armon täyteinen evankeliumin julistus on kaikessa Jeesusta Kristusta, ja yksin Häntä, koroittavaa. Vähäinenkään ihmisen omiin ansioihin, tavalla tai toisella, nojaava vanhurskautumis/pyhitys-käsitys ei Roseniukselta saa muuta kuin "täystyrmäyksen".
Kannattaa tutustua C.O.Roseniuksen "Elämän leipää"-teokseen.
Helpoimmin löytynee rovasti Olavi Peltolan kotisivuilta.
( Rovasti.fi )
Niin juuri! Komppaahan Raamattu itse nm saviseutulaisen toimia; 'jokainen Jumalan Hengen vaikutuksesta syntynyt KIRJOITUS on hyödyllinen..'
No mix sä luet . Roseniusko sovitti syntisi.
>> LOUKKAUSKALLIO >>
Johannes kastaja lähetti opetuslapsiian Herran Jeesuksen luokse:
19. Niin Johannes kutsui luoksensa opetuslapsistaan kaksi ja lähetti heidät Herran tykö kysymään: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?"
20. Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: 'Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?'"
21. Sillä hetkellä hän juuri paransi useita taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja monelle sokealle hän antoi näön.
22. Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille julistetaan evankeliumia.
23. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."
Johannes tunsi kirjoitukset ja ymmärsi Jeesuksen sanat:
"Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."
Johannes ymmärsi viittauksen kirjoituksiin, Jesajaan ( Jes. 8. )
13. Herra Sebaot pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa.
14. Ja hän on oleva pyhäkkö, hän loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin huonekunnille, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille.
ainakin itäjerusalemin palestiinatristeille!
Heitä oli äsken yksi, joulipukiksi naamioituneena, hyökkäilemässä juutalaissotilaiden kimppuun.
Sai kai kumiluodista, vähintään.
Tuohon loukkauskallioon kompastuu perinnäisopillinen muotouskonnollisuuskin niine opetuslapsineen. Siinäpä se, mutta aloittajalle, ei kaikki juutalaiset olleet harhassa, vaan he, joille perinnäisoppi oli rakas.
Eiköhän tähän kiveen ja kallioon kompastu ja loukkaannu kaikki se, mikä ei ota evankeliumin ihanaa pelastussanomaa vastaan ihan sellaisenaan, kuin se Jeesuksen Kristuksen kertakaikkisessa ristinuhrissa, on uskon kautta Hänen kärsimykseensä ja kuolemaansa ja ylösnousemukseensa edestämme, Jumalan armosta meille annettu.
"Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta. Ette itsenne kautta. Se on Jumalan lahja. Ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi".
Evankeliumin valossa olivat - ja ovat - kaikki ne harhassa, jotka eivät itsestään tyhjentyneinä ottaneet/ota sitä ( evankeliumia ) vastaan sellaisena, ja yksin sellaisena, kuin se on Jeesuksessa Kristuksessa kaikille annettu; olivatpa juutalaisia tahi pakanoita.
Miten runsaslukuisina lähtivätkään Herran luota pois ne, häntä opetuslapsina seuranneet, jotka loukkaantuivat häneen - kompastuivat tähän kiveen; loukkasivat itsensä tähän kallioon.
"Tämä on pahaa puhetta, kuka voi sitä kuunnella ..."!
Kiitti, lohduttavaa lukea Roseniuksen tekstejä että tämmöinen tyhmempikin tajuaisi niinkuin minä.
Kiitos Herralle, että olet saanut kokea lohdulliseksi lukea Roseniuksen tekstejä!
Siunausta