Kuinkahan moni suomalainen on ottanut selvää itse siitä miten vähän Neuvostoliitto lopultakin valtavastia yli 10 miljoonan sotilaan asevoimastaa keskitty Suomea vastaan kesällä 1944? Helpotukseksi mainittakoon että vain 450 000. Noin 260 000 Kannaksella ja 190 000 Laatokan pohjoispuolelle. Tyypilliseen neuvostodivisioonaan kuului vuonna 1944 5 400- 6700 sotilasta. Keskiarvo lienee ollut noin 6 000. Panssariprikaateissa oli vain 450 sotilasta ja panssarirykmenteissä alle 200. 24 jv-divisioonaa merkitsi vain n. 145 000 sotilasta ja panssarijoukkoineen tuskin enempää kuin 155 000. Tuollaiset joukot oli Kannaksella. Lopulta niitä vastaan taistelleissa suomalaisissa 10 divisioonassa ja 4 prikaatissa oli 140 000 mikäli olivat määrävahvuisia.
Tosiasiassa NL:n joukkojen määrät ja vahvuudet eivät viittaa mihinkään tarkoitukseen "vallata Suomea". Niinpä koko torjuntavoittoteesiltä putoaa pohja pois. II maailmansodassa yleensäkin maahyökkäykset pysähtyivät jo logistisiin ongelmiin 200 kilometrin jälkeen. Näin kävi myös puna-armeijalle. Suomen armeijan osuus tässä kehityksessä on ollut luultua vähäisempi.
Kiistaton tosiasia oli se että kesällä 1944 suomalaisten halu jatkaa sotaa Neuvostoliittoa vastaan oli jo sen verran heikkoa että polittinen johto nähnyt elo-syyskuussa enää muuta mahdollisuutta kuin heittää pyyhe kehään. Seuraava hyökkäys olisi näet työntänyt suomalaiset Kymijoelle ja Suomi olisi liitetty Neuvostoliittoon. Stalin oli jo 1943 tehnyt merkittävän päätöksen olla miehittämättä Suomea. Mikäli suomalaiset olisivat sotineet VIELÄKIN HUONOMMIN kuin kävi kesällä 1944 olisi Suomi tietenkin nielty.
Torjuntavoitto on siis ainakin osittain myytti.
Tosiasiassa NL:n joukkojen määrät ja vahvuudet eivät viittaa mihinkään tarkoitukseen "vallata Suomea". Niinpä koko torjuntavoittoteesiltä putoaa pohja pois. II maailmansodassa yleensäkin maahyökkäykset pysähtyivät jo logistisiin ongelmiin 200 kilometrin jälkeen. Näin kävi myös puna-armeijalle. Suomen armeijan osuus tässä kehityksessä on ollut luultua vähäisempi.
Kiistaton tosiasia oli se että kesällä 1944 suomalaisten halu jatkaa sotaa Neuvostoliittoa vastaan oli jo sen verran heikkoa että polittinen johto nähnyt elo-syyskuussa enää muuta mahdollisuutta kuin heittää pyyhe kehään. Seuraava hyökkäys olisi näet työntänyt suomalaiset Kymijoelle ja Suomi olisi liitetty Neuvostoliittoon. Stalin oli jo 1943 tehnyt merkittävän päätöksen olla miehittämättä Suomea. Mikäli suomalaiset olisivat sotineet VIELÄKIN HUONOMMIN kuin kävi kesällä 1944 olisi Suomi tietenkin nielty.
Torjuntavoitto on siis ainakin osittain myytti.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Hyvää hyvyyttään nl yritti suomeen talvisovassa ja sitten 1944.
Ja jo iso vihan aikana oli hyvää hyvyyttään venäläinen täällä suomessa toiminut.
Uskokaa nyt, että se on rakkautta ja veljeyttä ja hyvää mieltä.
Ja uskokaa että nykyään pelkästään hyvää hyvyyttään ne markkinatalous uskonto miehet amerikasta ja eu puolelta haluaa viedä suomen varat ja verorahat tehokkaampaan käyttöön eu ja usa markkina politiikkaan. siis aivan rakkauvella himoitsevat rahojamme ja omaisuuttamme, ja kokoomus vasallit myy suomea halavalla riisto markkinatalous orgioihin, kun se on niin ideologisesti oikein se vedätys...
------Ja jo iso vihan aikana oli hyvää hyvyyttään venäläinen täällä suomessa toiminut.----
Ei sotinut Suomea vastaan vaan Ruotsia sitä hätistäen. Mutta hyvää hyvyyttään veti joukkonsa pois eikä liittänyt Suomea itseensä vaikka kukaan ei sitä olisi voinut estää !
Suomen vastisella rajalla oli venäläisillä n. 50 diviioonaa kaikkiaan Jäämereltä Laatokkaan. Kesällä 1944 huökkäysjoukot n. 500 000 siihen päälle.
Saksalaisilla oli rintamalla 6-7 divisioonaa ja Suomella 15 diviioonaa ja 6 prikaatia.
Turhaan selität! Tää on lukenu lehtiä ja tietoo. Tietää ettei evokeilla ole häntää torpparin ollessa maaorja.
Vittu että sinä olet TYHMÄ! Olisiko siis Suomen rintamalle pitänyt keskittää miljoona ukkoa kesällä 44!? Kesällä 44 neukun voimat riittivät hädik tuskin Saksan keskisen armeijaryhmän tuhoamiseen.
Mutta ajattelivat kuitenkin vallata Suomen siinä sivussa kolmessa viikossa?
Aika uskottava skenaario, vai...
Muna-armeija eteni kymmenessä päivässä Valkeasaarelta Viipuriin! Ei tuo ajatelma suinkaan mahdoton ollut!
MUTTA; yhtään suurempaa suomalaisyksikköä ei saarrettu tai tuhottu eikä rintama murtunut. Se esti toteutumisen!
Rintama kyllä murtui useammankin kerran:
Valkeasaaressa
Kuuterselässä
Viipurissa
Talissa
Ihantalassa sisäänmurrot saatiin rajoitettua
PSS asema murtui
Tuulosen länsipuolinen rintama murtui
Nietjärvellä murto saatiin rajattua ja vastahyökkäyksellä menetetty asema vallattiin lähes kokonaan takaisin
Ilomantsin suunnalla murtui montakin kertaa kunnes Raappana saamiensa apuvoimien avulla tempasi aloitteen ja saarrostavalla hyökkäyksellä tuotti viholliselle tuntuvan tappion. Tosin omatkin tappiot olivat melkoiset.
Kirjoitukset "suunnitelmien mukaisesta viivytystaistelusta" ovat nekin silkkaa puuta heinää. Kannaksen kaikista kolmesta asemasta taisteltiin tarkoituksena pitää ne. Pääasemaa ei yritetty ottaa takaisin kun jääkäriprikaatin tiedusteluhyökkäys paljasti vihollisen liian voimakkaaksi. VT-asema yritettiin palauttaa ensin Laguksen vastaiskulla. Sen epäonnistuttua läpimurtoa yritettiin rajata Vammeljoella ja aseman taakse Keski-Kannakselle keskitettiin 4.D ja 3.Pr tehtävänään iskeä hyökkäävän vihollisen sivustaan, ilmeisenä tarkoituksen tuottaa vihollisen kärjelle ratkaiseva tappio, jolloin VT-asema voitaisiin palauttaa. Joukot, jotka juuri olivat ehtineet saapua paikalle, yrittivät hyökkäystä, sillä seurauksella, että ne itse olivat jäädä saarroksiin ja hajosivat pahasti. Vasta tämän jälkeen annettiin käsky viivytykseen siirtymisestä ja pääpuolustusasemaksi määrättiin VKT-asema.
Ensimmäinen murtuma VKT-asemaan tuli Viipurissa, joka menetettiin. Venäläiset eivät kuitenkaan olleet valmistautuneet ylimenoon, joten he eivät voineet höydyntää voittoaan. Sen sijaan he alkoivat, ilmeisesti aiemman suunnitelmansa mukaan keskittää joukkojaan Viipurin ja Suomenveden pohjoipuolelle, jossa he taas saivat aikaan läpimurron Talin aseman alueella. Suuntaa puolustanut 18.D murjoutui taisteluissa niin pahoin, ettei se toipunut ennalleen koko sodan aikana, siis melkein yhtä paha kohtalo kuin tuli 10.D:n osaksi. Suomalaiset suuntasivat alueelle voimia sen kuin saivat taistelukykyisiä jostain irrotettua ja onnistuivat lyömään osan läpimurtautuneista joukoista takaisin ja pyrkien saartamaan loput Leitimojärven pohjoispuolelta edenneet. Ne kuitenkin vahvistuivat nopeammin kuin niitä vastaan toimineet suomalaiset ja murtautuivat Ihantalan tielle. Ne uhkasivat minä hetkenä hyvänsä repäistä suomalaisten venyneen ja vastahyökkäysten väsyttämän rintaman, jolloin ne olisivat voineet edetä pitkälle suomalaisten selustaan ja olisivat helposti katkaisseet yhteydet suurelta osalta suomalaisia joukkoja. Siinä tilanteessa suomalaiset tekivät nopean päätöksen ja yhden yön aikana kaikki joukot vetäytyivät alueelta Ihantalan tasalla olleelle taaemmalle linjalle. Uusi asema oli edullinen, sillä se muodosti ikään kuin koveran kaaren, jonka mihin tahansa pisteeseen oli helppo keskittää tulta. Ilmeisesti myös tähytys oli helpompaa, sillä keskitytettyä tulta käytetiin ja yhdessä tehokkaan ps-torjunnan kanssa vihollisen hyökkäykset torjuttiin pääosin asemien eteen, toisinaan jo lähtöasemiinsa. Venäläiset saivat pieniä murtumia, jotka kuitenkin rajattiin tehokkaasti ja suuri osa otettiin takaisin jalkaväen vastaiskuilla.
Laatokan pohjoispuolella puolustusasemaksi oli alunperinkin määrätty U-asema, mutta vetäytyminen tapahtui sielläkin suunniteltua nopeammin, josta Talvela oli tuohduksissaan. Lujasti varustettu PSS-asema menettiin lyhyen taistelun jälkeen venäläisten suoritettua siihen läpimurron. vaikka Talvela oli ajatellut sen avulla saavuttaa pidempi aikavoitto ja tuottaa viholliselle merkittäviä tappioita. Tilanne muodostui suorastaan uhkaavaksi, kun lähes samanaikaisesti venäläiset nousivat maihin Tuulosjoen suulla ja katkaisivat helposti rantatien. Kaikeksi onneksi paikalle sattui Kannakselle marssilla olleen 11.D:n jälkipään osia, jotka rajoittivat sillanpään alueen, mutta eivät pystyneet lyömään venäläisiä takaisin Laatokkaan, vaikka yrittivät. Suomalaiset pelastuivat satimesta vetäytymällä kauempana rannassa kulkenutta varatietä pitkin. Se tosin oli hyvin huonokuntoinen ja matkanteko yöllä pimeässä oli hankalaa, mutta vihollinen ei ilmeisesti ollut tästä tiestä tietoinen, koska se ei merkittävästi häirinnyt tätä äärimmäisen riskialtista sotatointa. Se muuten suoritettiin vastoin Talvelan käskyä ja lienee ollut ratkaiseva syy siihen, miksi Talvelan alaisena toiminut Blick hieman myöhemmin vaihdettiin Martolaan. Varatie oli muuten rakennettu juuri huoltotieksi sitä varten, että maihinnousu katkaisisi rantatien, joka uhka oli havaittu alueella pidetyssä sotapelissä.
Vetäytymisen seurauksena Blickin joukot joutuivat liikkumaan pohjoisemmaksi, jolloin venäläiset suuntasivat kaiken voimansa rantatien suunnassa puolustanutta suhteellisen heikkoa osastoa vastaan. Se joutui tietenkin vetäytymään melko nopeasti aiheuttaen pikamarssien tarvetta suomalaisille, jotka alkoivat kasata seuraavaa viivytystulppaa sen eteen. Laatokan rannanmuodosta ja tiestöstä johtuen se onnistui suht hyvin.
Ennen+joukkojen+keskittämistä+Kannakselle+siellä+oli+vain+kolme+neuvostodivisioonaa.+Touko-kesäkuun+aikana+1944+keskitettiin+Leningradin+alueelle+24+divisioonaa,+2+tykistödivisioonaa,+6+panssariprikaatia,+8.+Panssarirykmenttiä,+8+rynnäkkötykkirykmenttiä,+146+patteristoa+ja+noin+1+500+lentokonetta.+Neuvostojoukkojen+kokonaisvahvuus+ennen+hyökkäyksen+alkua+oli+noin+260+000-280+000+miestä,+440-460+panssarivaunua,+170+rynnäkkötykkiä+ja+noin+1+600+kenttätykkiä+sekä+yli+100+rannikkotykkiä.+Venäläisten+suurhyökkäyksen+valmistelua+ja+toteuttamista+johti+Leningradin+Rintaman+komentaja,+kenraali+Leonid+Govorov,+joka+ylennettiin+Neuvostoliiton+marsalkaksi+18.6.1944.+
Aloittaja on erehtynyt pahanlaisesti. Mitään torjuntavoittoa ei ollut ollenkaan!
"Seuraava hyökkäys olisi näet työntänyt suomalaiset Kymijoelle ja Suomi olisi liitetty Neuvostoliittoon. Stalin oli jo 1943 tehnyt merkittävän päätöksen olla miehittämättä Suomea."
Kaksi edellä olevaa lausetta ovat täysin ristiriidassa keskenään. Stalin oli Teheranissa sopinut presidentti Rooseveltin kanssa marras-jolukuussa 1943, että Moskovan 1940 välirauhan raja on myös Suomen ja Neuvostoliiton raja toisen maailmansodan päättyessä. Suomea ei miehitettäisi.
"Mikäli suomalaiset olisivat sotineet VIELÄKIN HUONOMMIN kuin kävi kesällä 1944 olisi Suomi tietenkin nielty."
No eikä olisi.
"Torjuntavoitto on siis ainakin osittain myytti."
Se on pelkkä myytti!
Kusimutteri luonnollisesti piti kaiken mitä lupasi aina hyökkäämättömyyssopimuksista naapureiden kanssa demokraattisiin vaaleihin. Pyörätuoli vanhus ja mielialahäiriöstä kärsinyt möhömaha tietenkin uskoivat kaiken 'kristillisen herrasmiehen' sepittämän roskan. Lisäjoukkoja Suomen valtaamiseksi anottiin, pyyntö evättiin, koska joukkoja ei ollut antaa tarpeeksi Suomen 'vapauttamiseen'.
Kuinka sattuikin sopivasti, että Stalinin mielestä ei "joukkoja ei ollut antaa tarpeeksi."
Voihan nenä, miten naiiveja lapsosia täällä kirjoittelee taas!
Yhtä lapsellista on uskoa, että vuosina 1944-1945 oli Stalinin säkki pohjaton miehistöreservien suhteen!
No hitto! Miksi eivät marssineet paraatimarssia Varsovaan pohjattomine reserveineen. Pelkäsivätkö kansallismielisiä puolalaisia ja erittäin vahvoja natseja. Viisaampi oli antaa Himmlerin muuttaa Varsova soraläjäksi ja säästää joukkoja Berliiniin vähän nussimaan. Kyllähän niitä joukkoja olisintoki kulukut enemmän ilman Dresdeniä. Dresden oli monien muiden anglojen pomittamien alueiden tavoin tärkeä joukkojen huollon kannalta. Natsit eivät käytännössä liittoutuneiden ansiosta pystyneet siirtämään enää joukkoja raiskaajia vastaan.
Torjuntavoitot meidät pelastivat ja maa säilyi vapaana ja itsenäisenä samaan aikaan kun sodan voittanut pskatunkio kitui, kuihtui ja romahti!
Mutta ei tässä kyllin!
On ollut suoranainen ilo seurata, kuinka paljon muutamaa jäljelle jäänyttä stallaria kyrsii yhä isänmaansa onnistunut puolustustaistelu!
Tässä taas täystyrmäys samalle Putinin trollille, joka lienee automaatti-trolli. NL kenraalit kertovat.
Näin S.P.Platonov: Neuvostoliiton ylijohto antoi kesäkuun 21 päivänä 1944 ohjeensa, jossa käskettiin Leningradin rintamaa jatkamaan hyökkäystä Karjalan kannaksella ja sen päävoimia tunkeutumaan 26.-28.päivinä kesäkuuta Imatra - Lappeenrannan - Virojoen tasalle.
Viipurin valtauksen jälkeen 21.Armeija sai tehtäväkseen jatkaa pysähtymättä hyökkäystään luoteeseen tavoitteenaan Neuvostoliiton ja Suomen raja ja tämän jälkeen tunkeutua syvälle Suomeen. Sitten seuraa erinäistä selittelyä miksi ohjetta ei pystytty noudattamaan. Maasto ja lukuisat järvet - vihollisen ilmavoimien aktivoituminen kesäkuun lopulla. Näistä syistä 21. Armeijan joukot kykenivät kymmenen päivää kestäneiden hyökkäys taisteluiden aikana etenemään vain 8-10 kilometriä. Heinäkuun ensimmäisellä puoliskolla 2. Armeija jatkoi hyökkäystään kapealla järvikannaksella. Ilman menestystä.
Sivu 176-178
Rintamalinja koko Karjalan kannaksella vakiintui ja neuvostojoukkojen hyökkäystoimet ylimenohyökkäys käynnistyi....
Yli kolme viikkoa kestäneiden hyökkäyksellisten sotatoimien aikana, kesäkuun 21. päivästä heinäkuun. puoliväliin saakka, Leningradin rintaman oikean sivustan joukot eivät kyenneet täyttämään niitä tehtäviä, jotka ylijohto niille käskyllään kesäkuun 21. päivänä antoi.
Rintaman joukot eivät onnistuneet etenemään valtakunnan ja Suomenrajalle ja täysin puhdistamaan Karjalan kannasta vihollisista. Siirtämällä alueelle riittävästi lisävoimia Suomen sodanjohto pysäytti neuvostojoukkojen hyökkäyksen Karjalankannakselta SYVÄLLE SUOMEEN!!
Kenraalien mietteet eivät todista yhtään mitään siitä, mikä oli Stalinin tavoite 1944.
On itsestään selvää, että Stalin ei paljastanut tavoitteita alaisilleen kenraaleille, joiden suoritustasoon moinen "heikko" määräys olisi vaikuttanut. Tällainen määräys olisi myös voinut vuotaa suomalaisten korviin.
Taidatte olla täällä kovin naiiveja, mitä tulee siihen, miten sotaa johdetaan!
Stalin vaati kapitulaatiota Suomelta. Voroshilovin komitean suunnitelma, joka on kirjattu apulaisulkoministeri Vyshinskin sihteeristössä ja ulkoministeriön 5. Euroopan osastossa nimikkeellä AVP F. 135 opis 28 delo 8, papka 155.
Tämä asiakirja ei siis toteutunut torjuntavoiton ansiosta. Sen sijaan Voroshilovin komitea laati heinäkuun puolivälissä asiakirjan, jossa määritettiin käytännössä aselepo- ja myöhemmin välirauhan ehdot. Ankarathan ne olivat, mutta eivät sisältäneet antautumista ja miehitystä.
" Kenraalien mietteet eivät todista yhtään mitään siitä, mikä oli Stalinin tavoite 1944."
Milloinkas se on laadittu (Ohto Manninen itse kirjoittanut salkkukirjoituskoneella arkistossa yksin jäätyään?) ja mitä siinä noin niin kuin sanasta sanaan sanotaan?
Keväällä esitettyihin rauhanehtoihin ei tietääkseni sisältynyt vaatimusta miehitysjoukkojen päästämisestä maahan, vaan vain tyytyminen vuoden 1940 rajoihin Petsamon luovutus sotakorvaukset.
Se on totta, että rauhaan suostuminen vasta syksyllä oli sotilaallisesti ja poliittisesti vähemmän riskialtista kuin keväällä, jolloin NL:lla vielä olisi ollut aikaa radikaaleihinkin toimiin Suomen suunnalla.
Jälkeenpäin tarkasteltuna tuosta varmuudesta maksettu hinta oli kuitenkin kova, mikäli mitään todellista uhkaa ei ollutkaan olemassa. Aikalaisten kannalta se taas uhraukset eivät olleet kohtuuttomat, koska he eivät voineet tietää edes sitä, mitä me tiedämme nyt, ja heidän oli pakko ottaa pahimmat vaihtoehdot huomioon.
"Keväällä esitettyihin rauhanehtoihin ei tietääkseni sisältynyt vaatimusta miehitysjoukkojen päästämisestä maahan, vaan vain tyytyminen vuoden 1940 rajoihin Petsamon luovutus sotakorvaukset."
Uhka oli olemassa, sopimuksen tarkat kohdat huomioiden. Maksettua hintaa toki pitää peilata stalinistisista lähtökohdista ei tapahtuneissin asioihin vaan tapahtumattomiin asioihin. Tehdään näin! "Annappapalaa"...
Aikalaiset todellakin elivät sen hetkisen tietonsa valossa. Tavallinen kansa oli myös valistunutta. Se tiesi, että USA ei ollut Suomen vihollinen, ja jenkit eivät tykänneet bolshevikeistä. Joten niin oudolta kuin se tuntuukin, kesällä 1944 tavallinen kansa pani toivonsa USA:n apuun, vaikka USA oli Saksan vihollinen ja NL:n kanssasotija (liittolainen on väärä sana, USA ja NL eivät olleet liittolaisia, vaan kanssasotijoita yhteistä vihollista vastaan).
Kylläpäs SS-isoisien lahtarinatsipojat taas kiehuvat, kun heidän valheitaan hieman oiotaan avauksessa.
Itsehän sinä tunnut kuumana käyvän kun kaikki väittämäsi (eli valeesi) torjutaan!
Suomea ei vallattu ja massaraiskaukset jäivät tapahtumatta! Siinä on sinulle kärsimystä yllin kyllin:-D
Ja natsikortit on jo otettu käyttöön......Kommarit hermostuvat.
"Kylläpäs SS-isoisien lahtarinatsipojat taas kiehuvat, kun heidän valheitaan hieman oiotaan avauksessa."
Kukapa tavallinen ihminen ei hermostuisi, kun SS, natsit ja lahtarit lähtevät liikkeelle.
Vielä pahemmin hermostuu kun raiskaava muna-armeija vyöryy maahan. Onneksi natseja on enää vain Venäjällä ja komuja on enäävain se 0,3 prosenttia!
"Stalin oli jo 1943 tehnyt merkittävän päätöksen olla miehittämättä Suomea.2
Laitatko viitteet dokumenttiin josta saa tämän "päätöksen" luettavaksi?
Niiden virallinen linja lännelle oli 'Suomen pakottaminen rauhaan'. Ei ne nyt länkkäreillä sanoneet haluavansa Ahvenanmaan Tukholman läheltä.
jokatapauksessa suomi soti ja ryssäällä ol vaikeet paikat.kirjottakkaa nyt se uusiksi.mut mis se vapaus on.me emme hävinneet.
Niin, sodanjälkeinen Kekkosen YYA-Suomi oli vapaampi kuin sitä edeltänyt epädemokraattinen Suomi, joka oli myös köyhempi ja kehittymättömämpi.
Oli+miten+oli,+mut+takkii+kääntämälläkää+EI+SAAHA+tota+10%:a+takasin.+Kaippa+olivat+EI+HÄVINNEEN+lahjoituksesta+tyytyväisiä.
Hyökkäys syö valtavasti sekä miehiä että materiaalia. Puna-armeija oli keväästä 1943 lähtien jatkuvalla hyökkäyskannalla.
Puna-armeijaan rekrytoitiin yhteensä 30 miljoonaa ihmistä, joista 11 miljoonaa kaatui, ja toinen mokoma haavoittui.
Puna-armeija kärsi valtavan mieshukan myös Kannaksen taisteluissa kesä-heinäkuussa 1944.
Puna-armeijalla ei kerta kaikkiaan riittänyt enää resursseja jatkaa hyökkäystä suomalaisia vastaan, vaan kaikki voimat oli keskitettävä Saksaa vastaan.
Petsamon-Kirkenesin operaatioon otettiin vielä 130000 sotilasta loka-marraskuussa 1944. Se oli tärkeä operaatio saksalaisten poisajamiseksi Murmanskin läheltä. Tarkoitus oli myös tuhota p-Norjassa olleet saksalaisjoukot, mutta nämä pääsivät livahtamaan ja osa olikin puna-armeijaa vastassa keväällä 1945 Saksan itärintamalla.