Profeetta Tolkien on kirjassaan Silmarillion yksiselitteisesti ja sitovasti osoittanut miten maailma ja elämä on saanut alkunsa. Raamatun päihdeongelmaisten sekopääprofeettojen horinat osoittavat jo keskenään että ne ovat roskaa ja kun niitä vertaa Tolkienin Todelliseen Luomiskertomukseen pitää tyhmimmänkin ymmärtää että Raamatun luomiskertomuksessa ei ole mitään järkeä eikä se voi mitenkään kuvata luomistapahtumaa.
Silmarillion siis suoraan tyrmää Raamatun luomissadun eikä Raamattu siten satukirjana kelpaa millään tavalla viiteteokseksi Silmarillionin kumoamiseen. Tai sen puoleen Raamatusta ei ole minkään muunkaan tosiasian kaatamiseen.
Profeetta Tolkien uhrasi koko elämänsä tuodakseen totuuden Luomisesta ihmisten tietoisuuteen ja antoi vielä poikansakin tällä pyhälle tarkoitukselle. Vain kaikkein kovasydämisin idiootti voi kääntyä tästä totuudesta pois ja antaa Tolkienien hänen puolestaan tekemän hyvän työn valua Raamatun harhojen ja valheiden hedelmättömään maaperään.
Silmarillion siis suoraan tyrmää Raamatun luomissadun eikä Raamattu siten satukirjana kelpaa millään tavalla viiteteokseksi Silmarillionin kumoamiseen. Tai sen puoleen Raamatusta ei ole minkään muunkaan tosiasian kaatamiseen.
Profeetta Tolkien uhrasi koko elämänsä tuodakseen totuuden Luomisesta ihmisten tietoisuuteen ja antoi vielä poikansakin tällä pyhälle tarkoitukselle. Vain kaikkein kovasydämisin idiootti voi kääntyä tästä totuudesta pois ja antaa Tolkienien hänen puolestaan tekemän hyvän työn valua Raamatun harhojen ja valheiden hedelmättömään maaperään.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Aloitus on täyttä roskaa mutta "päihdeongelmaisten sekopääprofeettojen horinat" tiivistää Raamatun syvimmän olemuksen muutamaan sanaan
1Moos.2:17 Eivät kuolleet. sinä päivänä kun söivät.
Ei se roskaa ole. Se on vanha uskonnollinen tarina, kuten maailman synty sotkan munasta.
Eli silkkaa roskaa.
Kalevala on hyvin viihdyttävä kirja, varsinkin jos on kiinnostunut Suomen kielen rikkaudesta. Kyllä normaalijärkisen ihmisen pitäisi kyetä erottamaan kuvitteellinen kirjallisuus tietokirjallisuudesta ja antamaan oma arvonsa molemmille.
Profeetta Tolkienin kirjoitukset on Raamattuun verrattuna erinomaisen tylsiä.
"Silmarillion" on hyvin laadukas teos, vaikka Tolkien itse ei ehtinytkään viimeistellä sitä itse. Itseasiassa pidin sitä jopa mielenkiintoisempana ja joiltakin osin vaikuttavampanakin kuin Tolkienin paljon pidempää, hänen pääteoksenaan yleisesti pidettyä teosta: "Taru sormusten herrasta". Epäilen, että kovin monet täällä kommentoivista eivät ole lukeneet "Silmarillionia".
Alun varsin pitkä ja yksityiskohtainen luomiskertomus on itseasiassa hyvin taitavasti laadittu. Teos on eepos ja sellaisena raskasta luettavaa, se on myönnettävä. Eeposmaisuudesta johtuen henkilöt myös vaihtuvat suhteellisen tiuhaan, keskeisimpiä ikiaikaisia toimijoita lukuunottamatta, mikä sopinee parhaiten sellaisten lukijoiden makuun, joilla on erittäin hyvä muisti. Teos on täysin fiktiivinen ja tietysti myös täysin fiktiiviseksi tarkoitettukin. Tolkienhan oli harras katolinen, mikä ei kuitenkaan hänen teoksistaan suoraan näy päälle.
Sormusten herran ja simlarillonin lisäksi olen lukenut myös keskeneräiset tarinat ja Hurinin lasten tarinan, jossa Kalevalan Kullervon tarinan muunnelma oli keskeisenä.
Silti pidän Sormusten herraa Tolkienin parhaana ja parhaana fantasiakirjana, jonka koskaan olen lukenut.
"Makunsa kullakin", sanoi örkki, maisteltuaan tarjolla olleita vaihtoehtoja :D
"Silmarillion siis suoraan tyrmää Raamatun luomissadun eikä Raamattu siten satukirjana kelpaa millään tavalla viiteteokseksi Silmarillionin kumoamiseen. Tai sen puoleen Raamatusta ei ole minkään muunkaan tosiasian kaatamiseen."
Raamatun luomiskertomus ei perustu Tolkien tutkimuksiin eikä hänen kirjaansa Silmarillion, vaan Jumalan sanan totuuteen. Siksi tiedämme, että Raamatun luomiskertomus on totuus, sanoipa joku Tolkien mitä tahansa.
"Alussa loi Jumala taivaan ja maan" (1.Moos.1:1)
"Raamatun luomiskertomus ei perustu Tolkien tutkimuksiin"
Ei perustu, vaan tuhansia vuosia vanhoihin Lähi-idän seemiläisten heimojen myytteihin, joihin on tosin sekoittunut rutkasti muinaisen Mesopotamian alueen tarinoita luomisista, maailmoista, jumalista, ja paholaisista.
Kannattaa perehtyä myös Gilgamesista ja Atrahasista kertoviin tarinoihin, sillä sieltä löytyy paljon yhteneväisyyksiä lainattuna Vanhan testamentin luomistarinoihin, ja yleisemminkin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Atrahasis
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gilgameš
Jahvekin oli mahdollisesti Siinain niemimaalla eläneiden midianilaisten vuorenjumala, joka sitten sulautui juutalaistenkin palvomaan kanaanilaisten ylijumala Ēliin ja hänen vaimoonsa Ašeraan, jääden nimenä elämään.
Voi kai sanoa jumalien käyneen läpi kulttuurisen evoluution.
Teet virheellisen päätelmän joka perustuu oletukseen johtopäätöksen totuudesta.
Eli siis puhut paskaa ja osoitat raamatun olevan paskaa.
Kaikkien kehäpäätelmien äiti, isä ja enonkumminkaima:D
"vaan Jumalan sanan totuuteen. Siksi tiedämme, että Raamatun luomiskertomus on totuus,"
Tätä tolloa saa aina nauraa ja ihmetellä samalla, miten joku ihminen voikin olla noin tollo.
Niinpä. Mark5 on niin tollo että ei edes ymmärrä miten nolon kehäpäätelmän taas möläytti.
Fantasiakirjallisuustiiliskiviromaanit on kyllä pahinta kirjallista roskaa.
Katselin jokin aika sitten dokumentteja ihmisen kulttuurin kehityksestä Viasat History-kanavalta. Siinä käytiin ansiokkaasti läpi miten jääkauden jälkeen Lähi-Itään syntyi väestökeskittymiä maanviljelyksen alettua. Nimenomaan Urin tienoille, mistä Abram alunperin lähti vaeltamaan.
Sieltä kaikki alkoi eikä kenenkään Englantilaisen mielikuvituksesta.
Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan miten Mooses aluksi ratkaisi kansan välisiä riita-asioita. Kaikkeen hän ei kuitenkaan kerinnyt ja siksi annettiin kymmenen käskyä Jumalan taholta. Kunnioita vanhempiasi, älä tapa äläkä varasta tai himoise toisen omaa jne. Paljon porukkaa tarvitsee jotain ohjeita, muuten tulee kaaos ja anarkia.
Universaaleja käskyjä minun mielestäni.
Job.5:9 Biblia (1776). Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta.
Tolkien ei ollut mikään profeetta, vaan tietääkseni nuorelle lukijakunnalle tarkoitettuja fantasiaseikkaluja kirjoittanut englantilainen kirjailija. En tunne hänen teoksiaan mutta sen tiedän että niitä ei pidetä ns. vakavasti otettavana kirjallisuutena.
Genesis kertoo kuinka luomistyö aikoinaan tapahtui emmekä tarvitse mitään muita maailmanselityksiä. Ateistit ovat laatineet oman selityksensä koska he jumalankieltäjinä eivät halua hyväksyä Raamatun kertomaa. Jos ateisteja ei olisi tätäkään keskustelua ei tarvitsisi käydä.
"- - mutta sen tiedän että niitä ei pidetä ns. vakavasti otettavana kirjallisuutena."
Häpeisit edes. Mutta sitähän sinä et osaa.
"että niitä ei pidetä ns. vakavasti otettavana kirjallisuutena."
Kyllä pidetään ja syystäkin. Paremmin toimitettua fantasiaa Tolkienin tarinat ovat kuin raamattu.
KieltentutkijaTolkien loi Keskimaan omaksi huvikseen,ihan niin kuin Jahvekin.
Erona on vain se,että Tolkienin maailma sisältää huomattavasti vähemmän risti(sic!)riitaisuuksia kuin pronssikautisten aavikolla lampaita jahdanneiden paimentolaisten mytologia!
Tolkien oli Oxfordin yliopiston kielitieteen professori, joka aloitti fiktiivisten novellien kirjoittamisen työnsä ohessa tavallaan harrastuksenaan. Hän aloitti kirjoittamisen suunnaten novellinsa nuorelle lukijakunnalle, mutta painopiste siirtyi vähitellen kohti aikuisempaa makua, mikä on nähtävissä myös mm. erittäin tunnetun, suositun, varsin laajan ja pitkän ajan kuluessa tuotetun teoksen "Taru sormusten herrasta" sisällöstä, joka alkaa varsin kepeissä merkeissä, mutta etenee kohti arkkityyppisiä ja synkkiäkin teemoja, joiden kehittely onkin tärkein tarinaa liikuttava voima.
"Silmarillionia" voidaan kuitenkin ehkä pitää hänen vakavimpana fiktiivisenä teoksenaan. Ainakin hän itse piti sitä fiktiivisenä pääteoksenaan, mutta hän itse ei ehtinyt saada sitä valmiiksi, vaan hänen poikansa kokosi ja toimitti sen Tolkienin julkaisemattomien käsikirjoitusten pohjalta.
Tolkienin fantasia-universumissa sen tapahtumat edeltävät niitä, jotka on kuvattu "Hobitissa" ja TSH:ssa. Tolkien alkoi alunperin kirjoittaa TSH:ta, koska kustantajan väärinymmärryksen vuoksi "Silmarillionin" varhaista käsikirjoitusta ei hyväksytty julkaistavaksi. Tolkien antoi kaiverruttaa hautakiveensä oman nimensä alle yhden "Silmarillionissa" esiintyneen henkilön nimen, joten kyseinen osatarina oli hänelle itselleen epäilemättä tärkeä ja kyllähän se tosiaan on vaikuttavaa luettavaa.
"Taru sormusten herrasta" -kirjan tavaton suosio tuli Tolkienille pääosin yllätyksenä ja hän piti osakseen tullutta huomiota pääosin häiritsevänä, mutta myönsi myös kirjojensa hyvin suuren taloudellisen tuoton merkityksen. Hänen kirjojaan on myyty yli 250 miljoonaa kappaletta.
Myyntiluvut sinällään eivät tietenkään ole tae laadusta, mutta tässä tapauksessa kyse ei ole pelkästään laadukasta fiktiota tuottaneesta kirjailijasta (kyseessähän oli siis kielitieteen professori, eikä mikään populistinen kioskikirjailija tai pappien toimikunta), vaan myös kokonaisen kirjallisuuslajin (fantasy-genren) tärkeimmästä alullelaittajasta.
Nuo fiktiiviset teokset eivät kuitenkin tietenkään ole tarkoitettuja vakavasti otettaviksi esimerkiksi luonnontieteellisinä kuvauksina tai normatiivisina ohjekirjoina, vaan ne ovat vakavasti otettavia vain fiktiivisinä teoksina, kuten muutkin fiktiiviset teokset, joskin tietysti ne voi kokea myös uskonnollisia tuntemuksia herättävinä, kuten esimerkiksi Raamatunkin tarinat.
Tolkien itse on mm. kiistänyt jyrkästi, että hänen fiktiivisissä teoksissaan olisi sisäänrakennettuja tarkoituksellisia historiallisten tapausten allegorioita, mutta on tietysti luonnollista, että tuollaisia tulkinnallisia analogioita on löydettävissä, mm. koska teoksissa on arkkityyppistä sisältöä, mikä yleensäkin luonnehtii vakavasti otettavaa kirjallisuutta. Tolkien on siis esittänyt mm. erään kuvitteellisen luomiskertomuksen "Silmarillionin" osana, sen alussa, joka teos voitti postuumisti v. 1978 parhaan fantasianovellin palkinnon.
Tolkien oli traditionalisti ja voidaan tietysti myös esittää, että se, että hän ylipäätään on esittänyt tuollaisen luomiskertomuksen on traditionaalinen näkökunta; kuten myös esimerkiksi se, että Aragorn nouse kuninkaaksi TSH:ssa ja sellaiset "Silmarillionin" karaktäärit kuin Eru Iluvatar, Melkor ja Morgoth tietysti ovat muistakin tarinoista tavallaan varsin tuttuja tyyppejä. Fiktio on kuitenkin fiktiota ja sen tarkoituksena on kehitellä erilaisia teemoja ilman, että realistisuus rajoittaa kehittelyn vapausasteita.