Oletteko sitä mieltä, että Raamatun ja esimerkiksi Paavalin kaikki kirjoitukset tulee ymmärtää kirjaimellisesti?
Paavali vastaa korinttolaisille heidän kysymykseensä "Onko lupa käydä ilotalossa ja maata huorien kanssa?" sanomalla, että olkoon jokaisella miehellä oma vaimonsa ja naisella oma aviomiehensä, älkäänkö nämä erotko toisistaan muuten kuin ollakseen vapaat rukoukseen. (1Kor 7) Tämän kohdan kirjaimellisen tulkinnan mukaan kaikki muu aika elämässä pitäisi käyttää yhdyntään ja rakasteluun paitsi rukoukseen käytettävä aika.
Kuinka moni noudattaa tätä ohjetta?
Kuinka moni ei ole ymmärtänyt Paavalin piikittelevää puhetta (ironiaa)?
Paavali on suorastaan raivoissaan, että seurakunnan sisällä joku oli kysynyt tällaisen kysymyksen ja sitä asiaa pohdittiin vakavasti, ikään kuin Jumalan valitun ja pyhän olisi lupa yhtyä porttoon! (1Kor 6:12ss.)
Tajusitko?
Raamatun teksteistä pitää oppia tunnistamaan myös ne mielialat ja ironia, joka on kätketty sinne "rivien väliin". Pitää osata ajatella sitä, missä mielentilassa ja kenelle kirjoitus on osoitettu tai ketä vastaan ja kenen puolesta (ketä tukemaan). Jos tällaisia nyansseja ei erota tekstin seasta vaan ymmärtää kaiken kirjaimellisesti, niin silloin mennään todella pahasti metsään ja useamman kerran...
Paavali vastaa korinttolaisille heidän kysymykseensä "Onko lupa käydä ilotalossa ja maata huorien kanssa?" sanomalla, että olkoon jokaisella miehellä oma vaimonsa ja naisella oma aviomiehensä, älkäänkö nämä erotko toisistaan muuten kuin ollakseen vapaat rukoukseen. (1Kor 7) Tämän kohdan kirjaimellisen tulkinnan mukaan kaikki muu aika elämässä pitäisi käyttää yhdyntään ja rakasteluun paitsi rukoukseen käytettävä aika.
Kuinka moni noudattaa tätä ohjetta?
Kuinka moni ei ole ymmärtänyt Paavalin piikittelevää puhetta (ironiaa)?
Paavali on suorastaan raivoissaan, että seurakunnan sisällä joku oli kysynyt tällaisen kysymyksen ja sitä asiaa pohdittiin vakavasti, ikään kuin Jumalan valitun ja pyhän olisi lupa yhtyä porttoon! (1Kor 6:12ss.)
Tajusitko?
Raamatun teksteistä pitää oppia tunnistamaan myös ne mielialat ja ironia, joka on kätketty sinne "rivien väliin". Pitää osata ajatella sitä, missä mielentilassa ja kenelle kirjoitus on osoitettu tai ketä vastaan ja kenen puolesta (ketä tukemaan). Jos tällaisia nyansseja ei erota tekstin seasta vaan ymmärtää kaiken kirjaimellisesti, niin silloin mennään todella pahasti metsään ja useamman kerran...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitä pitäisi mielestänne ajatella seuraavasta tapauksesta? Joutuvatko siinä empaattiset opetuslapset suostuttelemaan kovasydämistä Jeesusta?
Matt.15
21 Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille.
22 Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni."
23 Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme".
24 Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö".
25 Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua".
26 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".
27 Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat".
28 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.
Entäpä sitten seuraava tapaus? Pitäisikö se ottaa aivan kirjaimellisesti ja uskoa, että Salomo todellakin olisi viiltänyt lapsen kahtia?
1.Kun.3
23 Niin kuningas sanoi: "Toinen sanoo: 'Elossa oleva on minun poikani, ja kuollut on sinun poikasi'. Ja toinen sanoo: 'Ei ole niin; vaan kuollut on sinun poikasi, ja elossa oleva on minun poikani'."
24 Sitten kuningas sanoi: "Antakaa minulle miekka". Ja kuninkaan eteen tuotiin miekka.
25 Ja kuningas sanoi: "Viiltäkää elossa oleva lapsi kahtia, ja antakaa toinen puoli toiselle ja toinen puoli toiselle".
Pelkän kirjoitetun tekstin perusteella voidaan tehdä sen johtopäätös, että Jeesus oli "kovasydäminen" tai ainakin suhtautui nuivasti "pakanavaimoon". Mikä lienee sitten totuus? Jeesus seurusteli toisaalla samarialaisen naisen kanssa ja tämä uskoi häneen sen seurauksena. (Joh 4) Tämä siitä huolimatta, että juutalaisten ei sopinut seurustella samarialaisten kanssa ja Jeesus "oli lähetetty vain Israelin huoneen kadonneiden lammasten tykö".
En uskalla sanoa Jeesusta kovasydämiseksi tämän kohdan perusteella tai muutenkaan, sillä hän on minun esikuvani ihmisestä, jollainen Jumala tahtoisi minun ja kaikkien muiden ihmisten olevan. Uskon toki sen, että Jeesus puhui välillä kovia sanoja vastustajilleen ja hän oleva armoton tuomitessaan "jumalattomia" ikuiseen tuhoon isänsä tahdon mukaan, mutta siitä huolimatta: en ajattele, että hän olisi ollut kovasydäminen ihmisenä eläessään maan päällä. Päinvastoin: ajattelen hänen olleen rakastava ja helläsydäminen ainakin seuraajiaan ja äitiään kohtaan (toki hän näytti hänellekin "kaapin paikan" Joh 2:4).
Jumala oli antanut Salomolle viisauden, niin että hän tiesi etukäteen, mitä olisi tapahtuva. Hän tiesi, että lapsen oikea äiti olisi mieluummin valmis luopumaan lapsestaan ja antamaan se toiselle, koska hän rakasti omaa lastaan, mutta "väärä äiti" olisi ollut valmis tappamaan lapsen, koska se ei ollut hänen omansa ja hän oli katkera oman lapsensa kuoleman johdosta.
Salomo ei siis varmastikaan olisi sallinut leikata vauvaa kahtia, vaikka siihen ehdotukseen molemmat vaimot olisivat suostuneet. Mutta koska Salomo tiesi, että lapsen oikea äiti ei siihen suostuisi, saattoi hän esittää tämän ehdotuksen...
Minä en ajattele, että Jeesus oli kovasydäminen, vaan tässäkin hänen käytöksensä paljasti sen, mitä muiden sydämessä oli eli opetuslapset olivat empaattisia ja säälivät kanaanilaista naista ja nainenkin oli sydämeltään nöyrä. Jos hän olisi ollut ylpeä, niin hän olisi suuttunut Jeesuksen sanoista.
Samoin Salomo koetteli kahta äitiä, sillä sillä tavoin hän sai selville, kumpi oli oikea äiti ja mitä näiden sydämessä todella oli.
Se, jolla on pahuus sydämessä, tarttuu heti tilaisuuteen, millä voisi saada oikeutettua oman pahuutensa.
Jaa... no on tuossa tapauksessa erikoista se, että Jeesus sanoo "pakanoita" "penikoiksi" (rakkikoiran pennuiksi) juutalaisen tavan mukaan... tuo puhe olisi nykyään niin loukkaavaa, että siitä joutuisi rosikseen... mietin sitä, miksi Jeesus mukautui juutalaiseen tapaan tässä asiassa ja haukkui pakanoita rakkikoiran penikoiksi.
No Jeesushan oli juutalainen ja käyttäytyi siten kuin "hurskaat" juutalaiset käyttäytyivät tuolloin. Ei se varmaankaan tuon ajan yhteiskunnassa ollut mitenkään paheksuttavaa käytöstä.
Ja jos ajatellaan sitä, että Jeesus kuoli ristillä kaikkien ihmisten edestä...myös pakanoiden...niin tuskinpa hän silloin todella ajatteli noin pakanoista.
Niin, kyllähän Jeesus tiesi sen, että hän oli kuoleva myös pakanoiden puolesta, kun antoi itsensä uhriksi ristille, eikä hän jakanut ihmisiä eriarvoiseen asemaan ainakaan iankaikkisuusmielessä pelkän syntyperän perusteella. Näin ajattelen.
Raamatun on kirjoittanut joku vekkuli.
Aika monta vekkulia, sillä kirjoittajia on kymmeniä ja osa tekstistä on suullisen perimätiedon kirjoittamista ylös vuosisatoja itse tapahtumien jälkeen.
Minä olen aina ollut vaimonikanssa, kunhan välillä on rukoiltu. Miksi te ette tee niin?
Oletko pannut vai ollut muuten vain hänen kanssaan?
Kuka on hommannut ruoat sänkykamariin?
Ilman muuta. Sen lisäksi on muistettava, että Paavalin kirjoitus on oman kulttuurinsa ja aikakautensa hedelmää, joten ihan kaikkea mitä Paavali sanoo ei pidä soveltaa nykypäivään. Nykypäivän valossa jotkut hänen lauseensa ovat suorastaan Jeesuksen rakkauden sanoman vastaisia. Osaa ei jopa pidä noudattaa.
Galatalaiskirje:
5:12 Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne!
Melkoinen tunteenpurkaus...!
Filippiläiskirje:
3:1 Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.
3:2 Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä, kavahtakaa noita pilalleleikattuja.
3:3 Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan,
3:4 vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,
3:5 joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus,
3:6 intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
3:7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
3:8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
Tämän perusteella on tosi vaikea uskoa, että Paavali olisi käskenyt pakanoita noudattamaan kaikkia Mooseksen lain 596 käskyä kymmenen käskyn ja rakkauden käskyjen ja mainittujen neljän käskyn (Apt 15:28-29) lisäksi, sillä hän piti sitä roskana herran Jeesuksen kristuksen tuntemisen rinnalla - ne monet käskyt ovat nimittäin pelkkiä varjokuvia tulevasta hyvästä eli Kristuksesta... (Kol 2:15ss.)
Melko kovaa kielenkäyttöä, eikös vain?