Petteri Orpo asetti äsken seuraavan hallituksen tavoitteeksi työllisten osuuden kasvattamisen muiden Pohjoismaiden tasolle 75 prosenttiin, kun nyt lienee saavutettu nipin napin 70 prosenttia tavoitteena olevasta 72 prosentista. Hän ei maininnut keinoja, mutta vertailun tekeminen mainittuun viiteryhmään viittaa kyllä varsin vaarallisiin ja pitemmällä tähtäimellä suorastaan kestämättömiin vippaskonsteihin. Nimittäin esim. Ruotsin aiemmat hallitukset ovat vähintään hiljaa hyväksyneet tunnettujen ylipitkien asuntolainojen myöntämisen, mikä on tietysti kasvattanut kotimaassa muuta kulutuskysyntää ja vahvistanut Ruotsin talouskasvua lyhyellä tähtäimellä. Tuollaisin vippaskonstein aikaansaatua talouskasvua ei kannata kadehti yhtään täällä Suomessa. Ruotsilla saattaa hyvinkin olla edessään viivästettyjen lyhennysten aiheuttama lisärasitus asuntojen hintojen pudotuksen ohella, jotka voivat leikata tulevaa talouskasvua ja sitä kautta työllisyyttä korkojen kera.
EK:n Häkämies kehuskeli tänään, miten yhteisöverokannan alentaminen on tuonut Suomeen monien yritysten päätoimipaikkoja ja yhteisöverotuotot ovat kääntyneet nousuun. Nordean pääpaikan mahdollista tuloa Suomeen ei ehkä kannata hehkuttaa. Eiköhän suomalaisten veronmaksajien rahoilla jouduta siinä tapauksessa palkkaamaan kymmeniä kallispalkkaisia virkamiehiä pankkivalvonnan tehtäviin. Suomen resurssit ovat tunnetusti ainakin yli puolta pienemmät kuin Ruotsilla. Toisaalta myös osaamisen tasossa saattaa olla paljonkin eroja.
Tuo Nordean mahdollinen tulo saattaa vaikuttaa myös edelle olleeseen Petteri Orpon visioon tai ainakin sen toteuttamiskelpoisuuteen reaalimaailmassa. Euroalueelle kuulumisen myötä meillä Suomessa on jo entuudestaan Kreikka ja muutamat muut reuna-alueen maat murheenamme. Nordean tulo lisää paineita hyväksyä yhteinen talletussuoja euroalueelle. Sieltä tulevat huolen aiheiksi Italian pankit ja Deutsche Bank. Mario Draghi on yrittänyt kovasti auttaa Italiaa rahapolitiikalla, mutta Italian pankkien hoitamattomat luotot eivät ole kadonneet. Italiassa jotkut varmaan odottavat talletussuojan laajentamista, jotta maa voisi saada sitä kautta järjesteltyä pankkiensa hoitamattomat luotot vähän niin kovin kreikkalaiseen tapaan. Mutta ei tässä kyllin. Nordean myötä Suomi olisi ottamassa omaksi murheekseen myös yllä mainitut muiden Pohjoismaiden ylipitkät asuntolainat, kunhan Ruotsin suurin riski realisoituu. Silloin Petteri Orpon visiot työllisten osuuden kasvattamisesta 75 prosenttiin on pakko unohtaa pitkiksi ajoiksi, kun Ruotsi käyttää Suomea oman kaatumisensa pehmikkeenä.
EK:n Häkämies kehuskeli tänään, miten yhteisöverokannan alentaminen on tuonut Suomeen monien yritysten päätoimipaikkoja ja yhteisöverotuotot ovat kääntyneet nousuun. Nordean pääpaikan mahdollista tuloa Suomeen ei ehkä kannata hehkuttaa. Eiköhän suomalaisten veronmaksajien rahoilla jouduta siinä tapauksessa palkkaamaan kymmeniä kallispalkkaisia virkamiehiä pankkivalvonnan tehtäviin. Suomen resurssit ovat tunnetusti ainakin yli puolta pienemmät kuin Ruotsilla. Toisaalta myös osaamisen tasossa saattaa olla paljonkin eroja.
Tuo Nordean mahdollinen tulo saattaa vaikuttaa myös edelle olleeseen Petteri Orpon visioon tai ainakin sen toteuttamiskelpoisuuteen reaalimaailmassa. Euroalueelle kuulumisen myötä meillä Suomessa on jo entuudestaan Kreikka ja muutamat muut reuna-alueen maat murheenamme. Nordean tulo lisää paineita hyväksyä yhteinen talletussuoja euroalueelle. Sieltä tulevat huolen aiheiksi Italian pankit ja Deutsche Bank. Mario Draghi on yrittänyt kovasti auttaa Italiaa rahapolitiikalla, mutta Italian pankkien hoitamattomat luotot eivät ole kadonneet. Italiassa jotkut varmaan odottavat talletussuojan laajentamista, jotta maa voisi saada sitä kautta järjesteltyä pankkiensa hoitamattomat luotot vähän niin kovin kreikkalaiseen tapaan. Mutta ei tässä kyllin. Nordean myötä Suomi olisi ottamassa omaksi murheekseen myös yllä mainitut muiden Pohjoismaiden ylipitkät asuntolainat, kunhan Ruotsin suurin riski realisoituu. Silloin Petteri Orpon visiot työllisten osuuden kasvattamisesta 75 prosenttiin on pakko unohtaa pitkiksi ajoiksi, kun Ruotsi käyttää Suomea oman kaatumisensa pehmikkeenä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vartiainen lienee ollut Ruotsissa oppimassa työllisyyden hoitoa juuri noiden aiempien hallitusten aikana, jolloin myös vippaskonstien käyttö laajeni. Myöskin asevelvollisuuden poistaminen taisi olla noiden Ruotsin hallitusten harha-askelia, kun kasvua haettiin vääristä paikoista. Ruotsalaiset ovat mahdollisesti jo tiedostaneet omat aiemmat virheensä, mutta miten lienee Vartiaisen laita.
Katsokaapa Vartiainen ja kumppanit, miten Ruotsi hoitaa omaa kilpailukykyään Suomeen nähden omalla valuutallaan. Ruotsin kruunu on heikentynyt 5 vuoden kuluessa trendinomaisesti niin, että vuoden 2013 alussa yhdellä eurolla sai noin 8,6 kruunua ja tänään 3.1.2018 klo 14.00 9,82136 kruunua. Ruotsin kruunu on nyt heikompi suhteessa euroon kuin kertaakaan 5 vuoden aikana edellisellä kasvun jaksolla vuoden 2003 tammikuun ja vuoden 2008 tammikuun välillä.
Myös suhteessa punta on parin viime vuoden aikana ja varsinkin vuoden 2017 loppupuolella ollut euroon nähden heikompi kuin jaksolla tammikuu 2013 tammikuu 2016. Jaksolla vuoden alkupuolelta tammikuuhun 2008 yhdellä eurolla ei saanut kertaakaan 0,75 puntaa, kun tänään 3.1.2018 klo 14.00 eurolla saa 0,88591 puntaa.
Nämä kaksi valuutta lienevät melko tärkeitä Suomen kilpailukyvyn kannalta ulkomaankaupassa.
Sitä se tekee Suomelle tuo eurossa mukana oleminen, kun pahimmilla kilpailijoilla on käytössään nämäkin valuutan arvoon liittyvät keinot hoitaa työllisyyttä.
Suomeen on saatu saksalainen telakan omistaja ja isoja laivatilauksia. Uudessakaupungissa valmistetaan vientiin saksalaisia autoja kasvavia määriä. Molemmille aloille Yhdysvallat on varmasti mielenkiintoinen vientikohde. Näihin aikoihin kuitenkin Trumpin tiimi ja hallitus ovat ilmeisestikin valmistautumassa ulkomaiselle tuonnille määrättävien tariffien asettamiseen. The Wall Street Journal on uutisoinut kauppatilastojen perusteella, että aurinkopaneelien ja pesukoneiden valmistajat ovat kasvaneilla lähetyksillään jo olleet varautumassa uusien kaupanesteiden nousuun. Samaan aikaan euro on ollut vahvistumassa suhteessa dollariin.
Toisaalta autokauppaan odotetaan Yhdysvalloissa vaatimattomampia näkymiä tälle vuodelle. Siellä autokauppaan liittyvien lainojen korot ovat nousseet 10 prosentin tuntumaan, jollaista nähtiin viimeksi finanssikriisin aikoihin viime vuosikymmenellä (muistelen lukeneeni Bloombergiltä). Autokaupassa on esiintynyt myös ns. subprime-lainoja, jollaisia käytettiin viime vuosikymmenellä ennen finanssikriisiä asuntokaupassa, kun myytiin asuntoja sellaisille, joilla ei ollut todellisuudessa mahdollisuuksia hoitaa ottamiaan lainoja. Muutamat isot pankit ovatkin jo olleet Yhdysvalloissa vetäytymässä autokaupan rahoituksesta kasvaneiden riskien vuoksi. Voi tietysti kysyä, onko Euroopassa autokaupan ja muun kulutuksen luottojen riskit hinnoiteltu oikein. Kyllä sille työllisyyden kasvattamiselle sitäkin kautta täytyy nähdä jokin selvä raja, mitä ei voida ylittää.
Ei tarvitse olla kummoinen talousmatematiikan osaaja tullakseen siihen tulokseen, ettei Suomella ole mitään mahdollisuutta nostaa työllisyyttään seuraavan vaalikauden aikana lähellekään Petteri Orpon mainitsemaa nykyistä Ruotsin ja Tanskan tasoa vastaavalle tasolle. Pikemminkin on todennäköistä, että myös mainittujen naapurimaiden työllisyys tulee silloin laskemaan jopa alle 70 prosentin, kun pitkien asuntolainojen vipuvaikutus iskee takaisin ja kenties jopa suurena romahduksena tulevan eurooppalaisen (ja Kiinan) velkakriisin seurauksena. Silloin Suomessakin pudotaan selvästi nykyisistäkin tasoista.
Euroalueen jäsenenä ja kytkeytyneenä muiden Pohjoismaiden kanssa samoihin suuriin rahalaitoksiin Suomea saattaa hyvinkin odottaa tuota pikaa uusi menetetty vuosikymmen, joka voi olla Suomelle muuta Eurooppa kylmempi taloudellinen jääkausi. Näyttää siltä, etteivät Suomen parhaimmatkaan talousoppineet ole osanneet esittää tarpeeksi vaikuttavia keinoja Suomen pitkän ajan kehityksen turvaamiseksi. Digitaalitalouden riskit ovat tulleet selvästi näkyviin näiden päivien tykkylumiongelmissa Kainuussa.
EK:n esitykset korkeiden ansiotulojen verojen leikkaamisesta ulkomaisten asiantuntijoiden saamiseksi Suomeen näyttää täysin epäonnistuneelta ajatukselta, kun Suomea saattaa odottaa tuo yllä mainittu uusi vuosikymmenen taloudellinen jääkausi: ei tänne silloin ole monta tulijaa ja entisetkin kynnelle kykenevät häipyvät täältä.
Toisilla Pohjoismailla on sentään oma valuutta, joka joustaa ilman riitelyä työmarkkinoilla. Lisäksi noiden maiden keskuspankit voivat aina järjestää asiat niin, että niiden oman valuutan määräisiin lainoihin riittää maksuvälineitä. Sen sijaan Suomi voikin joutua vastaavassa tilanteessa "tiputukseen" ja luottoluokitukset ropisevat alas.