Antakaa anteeksi niin teille annetaan anteeksi

Ei se hetkessä varmasti tapahdu. Anteeksiantaminen on prosessi, joka pitää toistaa aina kun katkeruus nousee. Herra, haluan antaa anteeksi, auta minua. Ajatukset synnyttävät tunteita. Mitä enemmän viivyt katkeruudessa, sitä enemmän se kasvaa.

Jumala tekee työtään ihmisessä usein salassa. Se ei ole aina mukavaa. Sillä Hän keskittyy minun syntiini, eikä sen toisen syntiin, jolle olen katkera. Mutta jos antaa Jumalan tehdä työtään, niin eräänä päivänä huomaa olevansa vapaa.

Se lähimmäiselleen kokosydäminen anteeksi antaminen on kyllä tosiaankin kova paikka, jos lähimmäinen on teoillaan katkeroittanut mielen. Tuntuu aivan siltä, ettei siitä katkeroitumisesta edes pääse eroon, kun se vaan toistuvasti pyörii mielessä.

Joku saattaa sanoa, että mene ja puhu asiasta katkeroittajan kanssa, niin siitä ne asiat lutviutuvat kondikseen.

Se on ulkopuolisen varmaan helppo sanoa moista, kun ei tunne vastapeluria. Koska kyseinen väärämielisillä syytöksillään katkeroittaja ei näe toimissaan mitään väärää, niin järkevä keskustelu hänen kanssaan on mahdotonta. Hänellä ei kuulemma ole keneltäkään mitään anteeksi pyydettävää eikä anteeksi annettavaa, sillä hän ei näe sanomisissaan mitään väärää, vaikka ammentaa syytöksiään omasta likasangostaan ja sillä sonnalla syyllistää lähimmäisensä.

Olen kertonut ja jättänyt asian Herralle Jeesukselle. Prosessi katkeroitumisesta pääsemisestä taitaa vaan olla pitkä, koska se edellenkin silloin tällöin putkahtaa mieleeni..

No aikansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin..