Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, jotta teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta. Room. 15:13.
Tässä apostoli ei toivota meille ainoastaan vähäistä toivon ja virvoituksen määrää, vaan täyttä uskon vakuutta, aina »iloon» saakka. »Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa», sanoo hän.
Sanat ilolla ja rauhalla» muistuttavat meille niitä monia ilonaiheita, joita meillä on ollessamme yhteydessä Jumalan kanssa. »Ilolla ja uskossa», sanoo apostoli. Ei ole siis puhetta tässä siitä ilosta, joka johtuu hyvistä olosuhteista, tahi siitä, että ehkä näemme itsemme hurskaina ja hyvinä. Tässä puhutaan semmoisesta ilosta, joka johtuu uskosta, luottamuksesta Jumalan sanaan ja lupauksiin, vaikkapa itsessämme on paljon aihetta suruun.
Usko on luottamus ja turva Jumalan sanan lupauksiin, vaikka emme niitä näekään. Tässä tarkoitetaan autuaaksi tekevää uskoa Kristukseen, koska se vaikuttaa »iloa ja rauhaa» Pyhän Hengen voiman kautta». Tämä usko on Jumalan lahja jota meidän on rukoiltava, ja jonka Jumala herättää evankeliumin saarnan kautta köyhissä, voimattomissa syntisissä. Silloin me sekä näemme että tunnemme itsessämme ainoastaan sellaista, joka meitä surettaa ja masentaa.
Mutta usko on luottamista Jumalan sanaan silloinkin, kun näemme itsessämme vain murheen syytä. Kuinka meillä silloin voi olla ilo ja rauha? Silloin juuri syttyy meihin ilo ja riemu, joka ei ole täältä lähtöisin. Silloin on ilo Jumalan antama. Ja sellaista Jumalan työtä meissä apostoli tässä toivottaa, kun hän vielä lisää: »Jotta teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.»
Tämä on viimeinen, suloinen hedelmä kaikesta siitä hyvästä, minkä Jumala on tehnyt ja tekee, nim. että meillä on aivan varma toivo iankaikkisen elämän perimisestä. Tämmöinen toivo on suurin voima kristillisyydessämme. Tämä toivo antaa halua ja voimaa kilvoitukseen siinä taistelussa, joka on eteemme pantu. Se antaa meille rohkeutta ja voimaa tehdä, kärsiä ja kestää kaikki, mikä kilvoitteluun kuuluu. »Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne» ja pelastuksen toivo kypärinämme taistelussa.
Koko elämä onkin täynnä murhetta, koettelemuksia ja surkeutta, niin että tarvitsemme kyllä täydellisen toivon siihen kunniaan, jonka Jumala on antava meille, jotta emme väsyisi tiellä, veltostuisi ja hukkuisi, vaan kärsivällisyydessä ja uskollisuudessamme kestäisimme loppuun asti.
Pelastuksen toivoa varten on meillä tosin lujimmat perustukset, sillä me olemme luodut iankaikkista elämää varten. Iankaikkista elämää varten olemme kallisti lunastetut. Sitä elämää varten on Kristus antanut itsensä sovintouhriksi. Iankaikkinen elämä on meillä päämääränä. Sitä varten saimme sapatin, Jumalan sanan ja sakramentit ja sitä varten Pyhä Henki sieluissamme työtä tekee.
Jos olemme Jumalan lapset ja ystävät, niin varmasti tulemme hänen perillisikseen. Aivan varmaan tekee Hän kerran oikein iloiseksi ja onnelliseksi. Mutta vaikka perustukset ovat lujat ja järkähtämättömät, on turmeltunut sydämemme epäileväinen ja huikentelevainen. Emme voi säilyttää tätä pelastuksen toivoa, ellei Jumala itse anna meille tätä kallista lahjaa.
Oman ahkeroimisemme kautta saavutettu toivo on heikko ja epävakaa. Se ei kestä, mutta kun itse Jumala Pyhän Henkensä kautta antaa meille vakuuden, kun hän täyttää meidät ilolla ja rauhalla uskossa, silloin saamme sen täydellisen toivon, josta apostoli tässä puhuu. jonka tähden hän liittääkin tähän sanat: »Pyhän Hengen voiman kautta.» Tässä apostoli mainitsee jumaluuden kolmannen persoonan vaikuttavan meidän lohduttajanamme. Iankaikkinen Isä, jota tässä nimitetään toivon Jumalaksi, vaikuttaa meissä täydellisen toivon Pyhän Hengen kautta täyttäessään meidät ilolla ja rauhalla uskossa.
Näillä sanoilla »Pyhän Hengen voiman kautta» apostoli muistuttaa meille, ettemme voi itse mitään tehdä ja ottaa, vaan että se annetaan meille ylhäältä. Kuinka tärkeätä on syvästi oppia tuntemaan kaiken armon ja voiman riippuvan Jumalan antamisesta! Rauhamme ja kasvamisemme hyvässä tulee alituisesti häirityksi sen turhan luulon kautta, että itse kykenemme jotakin tekemään. Vaikka voimmekin ulkonaisesti viljellä armonvälikappaleita ja kuullessamme kehotuksen sanaa hartaasti toivoa itsellemme tätä hyvää, niin tulemme kuitenkin pian huomaamaan, ettemme itse voi sitä ottaa.
Tässä apostoli ei toivota meille ainoastaan vähäistä toivon ja virvoituksen määrää, vaan täyttä uskon vakuutta, aina »iloon» saakka. »Toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa», sanoo hän.
Sanat ilolla ja rauhalla» muistuttavat meille niitä monia ilonaiheita, joita meillä on ollessamme yhteydessä Jumalan kanssa. »Ilolla ja uskossa», sanoo apostoli. Ei ole siis puhetta tässä siitä ilosta, joka johtuu hyvistä olosuhteista, tahi siitä, että ehkä näemme itsemme hurskaina ja hyvinä. Tässä puhutaan semmoisesta ilosta, joka johtuu uskosta, luottamuksesta Jumalan sanaan ja lupauksiin, vaikkapa itsessämme on paljon aihetta suruun.
Usko on luottamus ja turva Jumalan sanan lupauksiin, vaikka emme niitä näekään. Tässä tarkoitetaan autuaaksi tekevää uskoa Kristukseen, koska se vaikuttaa »iloa ja rauhaa» Pyhän Hengen voiman kautta». Tämä usko on Jumalan lahja jota meidän on rukoiltava, ja jonka Jumala herättää evankeliumin saarnan kautta köyhissä, voimattomissa syntisissä. Silloin me sekä näemme että tunnemme itsessämme ainoastaan sellaista, joka meitä surettaa ja masentaa.
Mutta usko on luottamista Jumalan sanaan silloinkin, kun näemme itsessämme vain murheen syytä. Kuinka meillä silloin voi olla ilo ja rauha? Silloin juuri syttyy meihin ilo ja riemu, joka ei ole täältä lähtöisin. Silloin on ilo Jumalan antama. Ja sellaista Jumalan työtä meissä apostoli tässä toivottaa, kun hän vielä lisää: »Jotta teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.»
Tämä on viimeinen, suloinen hedelmä kaikesta siitä hyvästä, minkä Jumala on tehnyt ja tekee, nim. että meillä on aivan varma toivo iankaikkisen elämän perimisestä. Tämmöinen toivo on suurin voima kristillisyydessämme. Tämä toivo antaa halua ja voimaa kilvoitukseen siinä taistelussa, joka on eteemme pantu. Se antaa meille rohkeutta ja voimaa tehdä, kärsiä ja kestää kaikki, mikä kilvoitteluun kuuluu. »Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne» ja pelastuksen toivo kypärinämme taistelussa.
Koko elämä onkin täynnä murhetta, koettelemuksia ja surkeutta, niin että tarvitsemme kyllä täydellisen toivon siihen kunniaan, jonka Jumala on antava meille, jotta emme väsyisi tiellä, veltostuisi ja hukkuisi, vaan kärsivällisyydessä ja uskollisuudessamme kestäisimme loppuun asti.
Pelastuksen toivoa varten on meillä tosin lujimmat perustukset, sillä me olemme luodut iankaikkista elämää varten. Iankaikkista elämää varten olemme kallisti lunastetut. Sitä elämää varten on Kristus antanut itsensä sovintouhriksi. Iankaikkinen elämä on meillä päämääränä. Sitä varten saimme sapatin, Jumalan sanan ja sakramentit ja sitä varten Pyhä Henki sieluissamme työtä tekee.
Jos olemme Jumalan lapset ja ystävät, niin varmasti tulemme hänen perillisikseen. Aivan varmaan tekee Hän kerran oikein iloiseksi ja onnelliseksi. Mutta vaikka perustukset ovat lujat ja järkähtämättömät, on turmeltunut sydämemme epäileväinen ja huikentelevainen. Emme voi säilyttää tätä pelastuksen toivoa, ellei Jumala itse anna meille tätä kallista lahjaa.
Oman ahkeroimisemme kautta saavutettu toivo on heikko ja epävakaa. Se ei kestä, mutta kun itse Jumala Pyhän Henkensä kautta antaa meille vakuuden, kun hän täyttää meidät ilolla ja rauhalla uskossa, silloin saamme sen täydellisen toivon, josta apostoli tässä puhuu. jonka tähden hän liittääkin tähän sanat: »Pyhän Hengen voiman kautta.» Tässä apostoli mainitsee jumaluuden kolmannen persoonan vaikuttavan meidän lohduttajanamme. Iankaikkinen Isä, jota tässä nimitetään toivon Jumalaksi, vaikuttaa meissä täydellisen toivon Pyhän Hengen kautta täyttäessään meidät ilolla ja rauhalla uskossa.
Näillä sanoilla »Pyhän Hengen voiman kautta» apostoli muistuttaa meille, ettemme voi itse mitään tehdä ja ottaa, vaan että se annetaan meille ylhäältä. Kuinka tärkeätä on syvästi oppia tuntemaan kaiken armon ja voiman riippuvan Jumalan antamisesta! Rauhamme ja kasvamisemme hyvässä tulee alituisesti häirityksi sen turhan luulon kautta, että itse kykenemme jotakin tekemään. Vaikka voimmekin ulkonaisesti viljellä armonvälikappaleita ja kuullessamme kehotuksen sanaa hartaasti toivoa itsellemme tätä hyvää, niin tulemme kuitenkin pian huomaamaan, ettemme itse voi sitä ottaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuitenkin on tuo luulo omasta voimasta niin syvälle juurtunut luontoomme, että se on Jumalan työn suurimpana esteenä meissä. Jumalan täytyy siis alinomaa kukistaa tämä luulo meissä, jättämällä meidät voimattomuuteemme. Tästä on myös lähtöisin se epäuskon työ, joka niin paljon meissä estää Jumalan työtä.
Kuinka palavaksi sielu sitä vastoin tulee, kun tunnemme ja uskomme kaiken hyvän tulevan Jumalalta. Sitä tarkoittavat myös seuraavat lauseet: »Ilman minua ette mitään voi». »Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme.» »Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, mielisuosionsa toteuttamiseksi.» Tätä apostoli meille muistuttaa sanoessaan: »Pyhän Hengen voiman kautta.»
Amen