Miksi hihhulit eivät osaa matematiikkaa?

Itselläni 1970-luvun ala-asteella pahimmat riidat syntyivät juuri matematiikassa. En pitänyt joukko-oppia pätevänä ja myös koordinaatistoon tahdoin muutoksia. Kun opettajilta ei löytynyt neuvotteluhalukkuutta niin katosi mielenkiinto kyseiseen aineeseen.

Myöhemmin luin eräästä matematiikan kirjasta, että matemaatikot ovat järjestäytyneet ammattikunnaksi. Siihen on vaikea päästä ulkopuolisten sisälle ja on jonkinlainen iankaikkisen elämän systeemi jälleensyntymisineen.

Yläasteen fysiikka ja kemia olivat oppikirjoina hienoja, mutta opetuksen taso oli surkeaa. Opetettiin lähinnä käyttämään laskutikkua ja taskulaskinta. Siinä lähes kaikki. Nykyisin olen vähän kiinnostunut noista aineista ja yritän harrastuspohjalta erikoistua johonkin toissijaiseen noiden aineiden kohdalla, mutta tässä iässä ei enää ole kunnianhimoa tarpeeksi.

Kaikki tieteen alat kelpaavat. Aikoinaan nuorin 3 -vuotias lapsi vetäisi kunnon kilarit kun
hänen lempikirjansa vietiin nokan edestä hyllyyn. Kirja: The Mathematical Principles of Natural Philosophy by Isaac Newton. Palataan tähän asiaan ensi vuonna.

Itse olen matemaattisesti lahjakas (huomattavasti yli "keskitason") kuten tiedän olevan useiden muidenkin uskovien. Se on ominaisuus/lahja siinä kuin esim. musikaalisuus. Matemaattisella lahjakkuudella ei ole yhteyttä juuri siihen, tuleeko ihmisestä uskova.

Uskovaisten matematiikan mukaan 1 = 3.
Siksi heillä on sekaisin polla
ja laskutaidot aivan nolla.
Eivät selviydy he kunnolla
sellaisella laskennolla.