MIKUUN 2 PÄIVÄNÄ

Ja minä näin valtaistuimella istujan oikeassa kädessä sisältä ja päältäpäin täyteen kirjoitetun kirjakäärön, seitsemällä sinetillä lukitun. Ilm. 5: 1.
Niin ylenmäärin valtava ja ihana on näihin sanoihin sisältyvä lohdutus, että jos vain saisimme silmämme auki sitä huomaamaan ja voisimme valppaassa uskossa pitää sitä täytenä todellisuutena, niin varmaankin kerrassaan heittäisimme luotamme kaikki huolemme, sanoen: Nyt ei minulla enää ole omaa tahtoa. Nyt tehkööt Jumala minulle, mitä hän tahtoo. tehkööt pahat hengetkin ja pahat ihmiset minulle, mitä kykenevät. en pelkää mitään.

Sillä tutkikaamme hiukan noita raamatunsanoja: »Johannes näkee kirjan istuimella istujan oikeassa kädessä.» Entä mitä sisältää tuo kirja? Se sisältää, niin kuin ensimmäinen ääni avoimesta taivaasta sanoi: Mitä tästä lähin on tapahtuva. Huomaa nyt, mitä näky merkitsee mitä tästä lähin on tapahtuva. Mitä on tapahtuva koko maailmalle ja varsinkin Jumalan kansalle maan päällä?

Kirja on valtaistuimella istujan kädessä - se ei merkitse ainoastaan sitä, että jo kaiken mitä meille vast'edes tapahtuu, kirjaan kirjoitetut asiat aina ovat silmin nähtävinä, vaan koska kirja on juuri hänen oikeassa tarkoitetaan sillä: ensiksi, että suuri kaikkivaltias Jumala ohjaa ja hallitsee kaikkea, toiseksi, että, hän pitää kaikesta, mitä meille tapahtuu, niin tarkkaa huolta että, se on hänellä on se kirjaan kirjoitettuna, sillä tiedämmehän kirjanpidon tehtävistämme kirjoitettuna todistavan tarkkaa huolenpitoa niistä.

Mutta emmekö huolehdi juuri siitä, mitä on edessämme? Sydämemme ovat tavallisesti täynnä levottomia ajatuksia, jotka kohdistuvat siihen, mitä meille saattaa tapahtua. Silläkin ihmisellä, joka on niin onnellinen, ettei häntä kalva maailman kuolemaa tuottava murhe, joka on muuttunut uskovaksi kristityksi, on kuitenkin uusi joukko huolia monenlaisista tärkeimmistä asioista: milloin omasta sielustamme, synneistämme, kiusauksistamme, taisteluistamme,

lankeemusten ja harha askelten vaaroista, milloin omaisten ja muiden ihmisten sieluista ja niiden kohtalosta, milloin taas huolia kirkon tulevaisuudesta tai yhteiskunnallisista tapahtumista, milloin kaikenlaisia pikkuasioita, jotka usein kuitenkin suuresti huolettavat meitä. Sillä paitsi sitä, että kristityillä on rakkauden huoli, että kaikki menisi hyvin ja tarkempi silmä näkemään tärkeiksi sellaisetkin asiat, joita muut eivät pidä minään, ovat he vielä lisäksi aina alttiina kaikille paholaisen tulisille nuolille, tuon levottoman vihollisen, joka ahdistamalla meitä kiusauksilla ja kaikenlaisilla viettelevillä yllytyksillä, koettaa häiritä rauhaamme, niin ettei Jumalan lapsilla ole lepoa yöllä eikä päivällä.

Mihin he silloin turvaisivat! Mihin kallistan väsyneen pääni? 0i kunpa olisi minun suotu nähdä, mitä sisältyy siihen, että kaikki mikä minua saattaa kohdata, on kirjoitettuna valtaistuimella istujan oikeassa kädessä olevaan kirjaan. Daavidkin jo näki sen ja sydämen lohduksi lauloi: »Kaikki päivät ovat kirjoitetut sinun kirjaasi, ennen kuin yksikään niistä oli tullut.» Meillä on yhä vielä uskollinen Isä taivaissa, ja hän huolehtii kaikesta, mikä meitä koskee niin hellällä huolella, että on kirjoittanut sen kaiken kirjaan, joka hänellä on oikeassa kädessään. Oi, jospa voisimme uskossa voisimme nähdä Jumalan niin hellästi pitävän huolta, niin etkö usko, että silloin saisimme sydänraukkoihimme autuaallisen tyynen levon ja kaikkien tulevien päivien varalle meillä olisi ihana, rauhaisa turvallisuus!

Mutta tähän sanoo rinnassamme asuva epäuskoinen pakana, pimeä sydämemme ja järkemme: »Suuret maailmantapahtumathan ja koko seurakuntansa kohtalot. on Jumala kylläkin kirjoittanut kirjaansa, mutta ei siellä ole sellaista, mikä koskisi minun kaltaistani pientä yksityisolentoa.» Niin, tuntuuhan todella liian paljolta, todella on ymmärryksellemme kokonaan käsittämätöntä, että hänen kirjassaan on kirjoitettuna kaikki sekin, mikä tapahtuu sinulle tai minulle. Mutta mitä voimme me sille, jos sama suuri valtaistuimella istuja itse sanoo, ettei hänen huolenpitonsa riitä ainoastaan jokaiselle yksityiselle ihmiselle ja hänen pienimmillekin asioilleen, vaan vieläpä jokaiselle lintusellekin maan päällä? Matt. 10:29-31. Mitä voimme me tälle Herralle?

Toiselta puolen sanoo järkemme: se on aivan mieletöntä, mahdotonta! Toisaalta on koko näkyväinen luomakuntakin täynnä lukemattomia todisteita meitä, vastaan ja huutaa tuhansin äänin: Katso, mitä Jumala on tehnyt! Katso, millaisia suurtöitä ja millaisia pikkuseikkoja! Jos hän kerran on aikaansaanut nuo kaikki pikkuseikat, lienee hänen toki yhtä helppoa niistä huolehtia. Oi, jospa heräisimme epäuskon pimeydestämme! Me kuljemme Jumalan voiman ja kunnian loputtomain rikkauksien todistajain keskellä emmekä kuitenkaan näe mitään. Herra itse sanoo: »Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon, eikä niistä yksikään putoa maahan Isänne tietämättä. Te olette arvokkaammat kuin monta varpusta. Ovathan teidän päänne hiuksetkin kaikki luettu.»