Kirkon, kuten minkä tahansa yhteisön, talous on pitkällä aikavälillä tasapainossa, jos menot ja tulot kasvavat samaa tahtia. Käytän reaalisuureita, eli yleinen hintojen nousu on jätetty pois.
Aloitetaan helpommasta menopuolesta. Kirkon kulut jakaantuvat 65% henkilöstömenoihin ja 35% muihin menoihin. Muut menot eivät kasva, mutta henkilökunnan palkat kasvavat samaa tahtia kuin yleinen palkkataso. Tämä vastaa tuottavuuden kasvua, joka arvioidaan (hieman pessimistisesti) 1,5 %:ksi. Henkilökunnan määrän muutos merkitään x:llä. Menopuolen muutos on siis:
d(Menot) = 0,35 0,65*1,015*(1 x)
Tulopuolella vaikuttaa palkkojen nousu, tästä maksetaan kirkollisvero. Se on noin 90% tuloista, muu on hintaindeksiin sidottua valtion tukea. Samoin kirkollisveron kertymään vaikuttaa jäsenmäärän kehitys. 2016 jäsenmäärä väheni 1,2%. Arvioidaan kirkon kannalta pessimistisesti, että tämä kiihtyy 2 %:iin, koska eroaminen keskittyy nuoriin ja nämä jättänevät kiihtyvässä määrin lapsiaan kastamatta. Samalla kantasuomalainen väestö supistuu. Viimeisenä kertoimena on kirkollisveron muutos. Merkitään tätä y:llä.
d(Tulot) = 0,1 0,9*1,015*0,98*(1 y)
Tasapainossa: d(Menot) = d(Tulot).
Laskemalla ilmenee, että tämä ehto saavutetaan esimerkiksi, jos kirkollisveroa nostetaan vuosittain vajaalla prosentilla ja henkilöstöä vähennetään prosentilla. Pidän epätodennäköisenä, että tämän suuruinen verojen nousu aiheuttaisi suurempaa eroamista, sillä jotkin seurakunnat ovat korottaneet kirkollisveroaan jopa 10%, eikä tästä tietääkseni ole kovin mittavaa eroamista aiheutunut. Henkilökunnan vähentäminen vuosittain prosentilla samalla kun jäsenmäärä vajoaa kahdella prosentilla puolestaan tarkoittaa yhä enemmän henkilökuntaa per seurakuntalainen (ja täten oletettavasti parempaa palvelua...).
Tiettyä sopeuttamista (kirkollisveron nostoa ja/tai henkilöstön vähentämistä) talous siis vaatii, mutta tämä lienee helposti saavutettavissa. Lisähuomiona vielä, että olen pitänyt muut kuin henkilöstömenot vakiona supistuvasta jäsenmäärästä huolimatta. Lisäksi kirkko nauttii käsittääkseni kohtuullisesta omaisuuden arvonnoususta. Oikea tilanne on siis pikemminkin parempi kuin huonompi, kuin mitä tässä yksinkertaisessa laskussa on esitetty.
Lähteenä olen käyttänyt wikipediaa ja kirkontilastot.fi-sivustoa:
https://www.kirkontilastot.fi/viz?id=26
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_evankelis-luterilainen_kirkko#Talous
Aloitetaan helpommasta menopuolesta. Kirkon kulut jakaantuvat 65% henkilöstömenoihin ja 35% muihin menoihin. Muut menot eivät kasva, mutta henkilökunnan palkat kasvavat samaa tahtia kuin yleinen palkkataso. Tämä vastaa tuottavuuden kasvua, joka arvioidaan (hieman pessimistisesti) 1,5 %:ksi. Henkilökunnan määrän muutos merkitään x:llä. Menopuolen muutos on siis:
d(Menot) = 0,35 0,65*1,015*(1 x)
Tulopuolella vaikuttaa palkkojen nousu, tästä maksetaan kirkollisvero. Se on noin 90% tuloista, muu on hintaindeksiin sidottua valtion tukea. Samoin kirkollisveron kertymään vaikuttaa jäsenmäärän kehitys. 2016 jäsenmäärä väheni 1,2%. Arvioidaan kirkon kannalta pessimistisesti, että tämä kiihtyy 2 %:iin, koska eroaminen keskittyy nuoriin ja nämä jättänevät kiihtyvässä määrin lapsiaan kastamatta. Samalla kantasuomalainen väestö supistuu. Viimeisenä kertoimena on kirkollisveron muutos. Merkitään tätä y:llä.
d(Tulot) = 0,1 0,9*1,015*0,98*(1 y)
Tasapainossa: d(Menot) = d(Tulot).
Laskemalla ilmenee, että tämä ehto saavutetaan esimerkiksi, jos kirkollisveroa nostetaan vuosittain vajaalla prosentilla ja henkilöstöä vähennetään prosentilla. Pidän epätodennäköisenä, että tämän suuruinen verojen nousu aiheuttaisi suurempaa eroamista, sillä jotkin seurakunnat ovat korottaneet kirkollisveroaan jopa 10%, eikä tästä tietääkseni ole kovin mittavaa eroamista aiheutunut. Henkilökunnan vähentäminen vuosittain prosentilla samalla kun jäsenmäärä vajoaa kahdella prosentilla puolestaan tarkoittaa yhä enemmän henkilökuntaa per seurakuntalainen (ja täten oletettavasti parempaa palvelua...).
Tiettyä sopeuttamista (kirkollisveron nostoa ja/tai henkilöstön vähentämistä) talous siis vaatii, mutta tämä lienee helposti saavutettavissa. Lisähuomiona vielä, että olen pitänyt muut kuin henkilöstömenot vakiona supistuvasta jäsenmäärästä huolimatta. Lisäksi kirkko nauttii käsittääkseni kohtuullisesta omaisuuden arvonnoususta. Oikea tilanne on siis pikemminkin parempi kuin huonompi, kuin mitä tässä yksinkertaisessa laskussa on esitetty.
Lähteenä olen käyttänyt wikipediaa ja kirkontilastot.fi-sivustoa:
https://www.kirkontilastot.fi/viz?id=26
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_evankelis-luterilainen_kirkko#Talous
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tuossa on oikeansuuntaista ajattelua, mutta yksi iso muuttuja puuttu.
Tarkoitan kirkon eläkemenoja. Kirkko on yksin vastuussa eläkkeelle jäävien työntekijöidensä eläkkeistä. Noin kolmannes tästä vastuusta on kartutettuna eläkevakuutuksiin. Kaksi kolmannesta tulevien eläkkeiden rahoittamisesta vielä puuttuu. Osittain tätä vajetta maksetaan vakuutussijoitusten tuotoilla ja osittain keräämällä työssä olevalta kirkon henkilöstöltä eläkevakuutusmaksuja.
Ongelma syntyy siitä, että niitä eläkkeelle jääviä on tulojen huvetessa paljon enemmän, kuin eläkevakuutusmaksua maksavia. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa kirkon tulopuolesta menee eläkevajeen kattamiseen. Tästä taas seuraa, että yhä harvemman eläkkeelle jäävän tilalle voidaan palkata uusi työntekijä. Lopputulos on sellainen syöksykierre, jossa tulopuoli kutistuu ja menopuoli kasvaa. Kirkolla on verotusoikeus, minkä vastineena edes konkurssi ei tarjoa ulospääsyä kurjimuksesta.
Eläkemenojen hillitsemiseksi kirkon henkilöstö pitäisi saneerata rajusti.
Kirkolla on 20.000 tyäntekijää eli aika sama määrä kuin vuonna 2000. Kannattaa muistaa että 10.000 työntekijän raja meni rikki joskus 1970-luvulla. Eli 70-luvun teknologialla ja työn tuottavuudella riitti puolet siitä väestä, mitä tarvitaan nyt.
"Eläkemenojen hillitsemiseksi kirkon henkilöstö pitäisi saneerata rajusti."
Tämä on kaksi teräinen miekka, johonka kirkko on lankennut. Jotta eläkkeet saadaan katettua pitää olla riittävä määrä palkollisia maksamassa eläkkeitä. Koska eläkkeet katetaan osin eläkerahastosta ja osin palkollisten maksamilla eläkemaksuilla. Jos palkollisten määrä laskee liian alas, ei eläkerahaston varat riitä ja eläkejärjestelmä sortuu. Kaksiteräisen onkelman kirkolle tästä tekee se, että kirkon tulevaisuuden näkymä on ettei se tulevaisuudessa kykene pitämään palkkalistoilla riittävän suurta määrää palkollisia, jotta eläkejärjestelmän vastuut kyettäisiin hoitamaan. Kirkosta eroamisen jatkuessa kirkollisverot jatkaa laskua ja kirkon kyky pitää tarvittavaa määrää palkollisia laskee tulevaisuudessa uhkaavasti. Painelaskelmat osoittaa, että kirkon eläkejärjestelmä uhkaa sortua. Paniikissa kirkko on ruvennut kaikessa hiljaisuudessa tukemaan kriisiytynyttä eläkejärjestelmää suorilla kirkollisveroista tapahtuvilla subventaatioilla. Aika näyttää riittääkö edes tämä pelastamaan kirkon eläkejärjestelmää vai joutuvatko kirkossa työskennelleet tyytymään leikattuihin eläkkeisiin.
Tämä on totta. Kirkon pitäisi siirtä merkittävä määrä metsä- ja muuta varallisuuttaan eläkesäätiölleen. Nyt pahin skenaario on, että kirkko alkaa paikkaamaan talouttaa omaisuutta myymällä ja kun se sitten ajautuu tosiasiallisesti konkurssiin eläkevastuidensa takia, me kaikki pääsemme maksamaan piispojen ökyeläkkeitä.
Iloista maksajaa Jumala rakastaa, vai miten se nyt meni?
"Käytän reaalisuureita, eli yleinen hintojen nousu on jätetty pois." -> "Muut menot eivät kasva"
Olet rajannut yhden kirkon onkelmista pois. Muut menot kasvavat, mikä tuottaa onkelmia tulopuolen sakatessa.
Kirkon talous on hitaassa laskukierteessä, joka näyttää jatkuvan hamaan tappiin ja josta kertoo viimevuosien jatkuvat sopeutusuutiset. Seurakunnat käyvät yt neuvotteluja, henkilöstöä vähennetään, kirkollisveroa nostetaan, omaisuutta myydään, palveluja karsitaan, palveluiden hintoja nostetaan, seurakuntia yhdistetään, jne. Tulot ja menot on pystytty pitämään balanssissa vain mittavilla toimenpiteillä. Tulopuolen jatkaessa tasaista laskuaan ennen pitkää kirkon järjestelmä ajautuu kriisiin. Eikä ensin välttämättä tule taloudellinen kriisi, vaan jatkuvat leikkaukset ja loputtomiin edessä näkyvä alamäki uhkaa lamaannuttaa koko kirkon organisaation, myös jäsenistö voi kokea tilanteen samoin ja jättää uppoavan laivan massoittain. Tilanne voi näyttää olevan toistaiseksi kirkon hallinnassa, mutta on todellisuudessa kaikkea muuta kuin kirkon hallinnassa.
Muut+menot+siis+kasvavat+samaa+vauhtia+kuin+mitä+yleinen+hintataso+=+eivät+kasva+reaalisesti.+Psykologiaan+en+viitsi+ottaa+kovin+voimakkaasti+kantaa,+mutta+1%+vuotuinen+henkilöstön+vähentäminen+voitaneen+hoitaa+pääosin+eläköitymisillä+ja+alalta+vapaaehtoisesti+lähtevillä.
Ei riitä, nyt jo käydään yt neuvotteluja, joiden määrä lisääntyy. Irtisanomiset lisääntyvät. Työntekijä saadaan vapaaehtoisesti lähtemään lisäämällä kirkon työpaikkakiusaamisen määrää.
Et ottanut huomioon kirkon kiinteistömenoja. Remontteja tulee, rahat menee. Millä perustelet palvelun parantumista?
Eläkepommin lisäksi kirkossa pesii kiinteistöjen korjausvelkapommi. Kun seurakunnat ovat viimeisen kymmenen vuotta olleet taloudellisesti ahtaalla on talouden paikkauksen yhtenä keinona käytetty investointien karsimista. Seurauksena on syntynyt kiinteistöihin 100 miljooan euron korjausvelkapommi. Monin paikoin kiinteistöt on laskettu niin umpisurkeaan kuntoon ettei niistä enää myymälläkään saa yhtään mitään.
Muut+menot+(mukaan+lukien+kiinteistömenot)+siis+kasvavat+samaa+tahtia+yleisen+hintatason+kanssa.+Esimerkissäni+jäsenmäärä+vajoaa+joka+vuosi+2%+ja+henkilökunnan+1%.+Tällöin+on+vuosi+vuodelta+yhä+enemmän+henkilökuntaa+esim.+1000+jäsentä+kohden.
Kannattaa muistaa, että vaikka henkilökunnan määrä vuonna 2 on 99, henkilöstömenot ovat eläkkeiden johdosta yhä 100.
Menojen+jakautuminen+suhteessa+65%+-+35%+tuskin+myöskään+on+vakio+vaan+muuttuu+vuosittain.
Tuskin se noin isossa organisaatiossa voi kovin paljon vaihdella.
Nyt puhutaan kirkosta. Ties millaisia kirjanpitorikoksia siellä tehdään.
No ei kokonaiskirkon tasolla paljon ole kikkailulle sijaa, talous pyörii enemmänkin seurakunnissa. Heittely luvuissa edellyttäisi usean ison seurakunnan samansuuntaista kikkailua samana vuonna.
Jori, älä ala-arvioi mihin kaikkeen tuo mätäpaise pystyy.
Kun kirkon ja seurakuntien hiipuvaa taloutta yritetään epätoivoisesti paikata monin eri keinoin tulee eteen monenlaisia kirkolle uusia haitallisia kuvioita, kunten Vantaan vuokratonttien hinnankorotus osoittaa.
https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/595148-vantaan-seurakunnat-lehtisaarelaisten-aloittamasta-oikeusprosessista-olemme
Mihin+tämä+2%+ero+perustuu,+pahimpana+tulevana+vuonna+se+tulee+olemaan+yli+15%.
Kirkon keskusrahaston reilulla miljardiomaisuudella voi hetkellisesti rahoittaa talousmenoja kiinteistöpuolella ja suorittaa tarvittavat korjaukset. Mutta sitten sekin varaomaisuus on syöty. Se tasapainoittaisi taloutta luultavasti muutaman vuoden ajan ja antaisi seurakuntien tasapainottaa oman taloutensa ja vähentää henkilöstöä.
Ei kirkolla hätää ole.
Ei olekaan hätää, kirkko on vakaasti menossa konkurssiin.
<<+Kirkon+kulut+jakaantuvat+65%+henkilöstömenoihin+ja+35%+muihin+menoihin.+Muut+menot+eivät+kasva,+mutta+henkilökunnan+palkat+kasvavat+samaa+tahtia+kuin+yleinen+palkkataso.+>>
Kirkon palvelukeskuksen rekrytoinnit eivät kestä päivänvaloa. Palkkapuolella erittäin epäpätevä esimies rekytoi ilman julkista hakumenettelyä sukulaiset ja tutut töihin. Koulutetut osaavat ihmiset irtisanoutuu ja lähtee mädässtä paikasta. Ihan sairasta. Palkanlaskentaohjelma on täys fiasko. Palkat täytyy manuaalilaskennalla korjailla ja palkanlaskijoiden osaamattomuus on iso riski. Työntekijät seurakunnissa eivät välttämättä saa oikein palkkaansa. Kipa laskuttaa fiaskosta virhehankinnasta seurakunnat konkurssiin.
Totta puhut, tiedän kipan työntekijöitä ja kipan virheitä.
Arvelen+samansuuntaista+kuin+aloittaja.+Jos+vain+kirkko+saa+työntekijämääränsä+tasaiseen+laskuun,+ei+sillä+pitäisi+olla+ongelmia+vuosiin.+Lisäksi+SOTE+tuo+kivan+lisäpotin+verotuksen+vuoksi.