Paavin paletiinapoliittinen puhe

Me näemme Jeesuksen Lähi-idän lapsissa, jotka kärsivät edelleen, johtuen Israelin ja palestiinalaisten välillä kasvaneista jännitteistä. Pyytäkäämme tänä juhlapäivänä Herralta rauhaa Jerusalemille ja koko Pyhälle maalle.

Rukoilkaamme, että tahto vuoropuhelun uudelleenkäynnistämiselle voisi säilyä osapuolten välillä ja että lopultakin päästään neuvotteluratkaisuun, joka mahdollistaisi kahden valtion rauhanomaisen rinnakkaiselon yhteisesti sovittujen ja kansainvälisesti tunnustettujen rajojen puitteissa.

Herra tukekoon myös kaikkia kansainvälisen yhteisön hyvän tahdon innoittamia pyrkimyksiä auttaa tätä ahdistettua maata löytämään, huolimatta vakavista esteistä, harmonian, oikeuden ja turvallisuuden, joita se on kauan odottanut.

Näin alkoi paavi Franciskuksen Orbi et Urbi (Kaupungille ja maailmalle) joulutervehdyksen poliittinen osuus Vatikaanin parvekkeelta ensimmäisenä joulupäivänä. Ensi kuulemalta tämä puhe kuulosti kauniilta, mutta tarkemmin analysoituna sisälsi useita virheitä tai vääristyneitä painotuksia, minkä johdosta se ansaitsee faktantarkistuksen.

Ensinnäkään Lähi-idän lapset eivät kärsi sen tähden, että Israelin ja palestiinalaisten välillä on jännitteitä, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että Israelia lukuun ottamatta kaikki Lähi-idän valtiot ovat korruptoituneita ja ihmisoikeuksia sortavia maita, joissa sharia-lain suojeluksessa rehottava perheväkivalta ja pedofilia tuhoavat lasten ja erityisesti tyttöjen elämän varhaislapsuudesta saakka. Kun tähän lisätään muslimimaiden ja erityisesti palestiinalaisen koululaitoksen opettama juutalaisviha, se näkyy harhaanjohdettujen ja vihaisten lasten säälittävänä ja väkivaltaisena käyttäytymisenä erityisesti palestiinalaisalueilla, jossa tätä teatteria tuetaan sekä YK:n että EU:n voimin.

Tahto osapuolten väliselle vuoropuhelulle on ollut Israelilla jatkuvasti, mutta koska palestiinalaisosapuoli on erityisesti viimeisten vuosien aikana asettanut yksipuolisen lopputuloksen sisältävät moninaiset ennakkoehdot neuvottelujen aloittamiselle, ne eivät ole saaneet vastakaikua israelilaisilta. Sen lisäksi, että palestiinalaishallinto ei ylätason englanninkielisiä julkilausumia lukuun ottamatta ole sanoutunut irti pyrkimyksestään tuhota juutalaisvaltiota.

Ajatus ahdistuneesta maasta on sekin mielenkiintoinen, joskaan puheesta ei käy ilmi, mitä maata paavi tarkoittaa. YK:n maaliskuussa 2017 julkaiseman Onnellisuusindeksin (Happiness Index) mukaan Israel oli maailman 11:nneksi onnellisin maa, huolimatta jatkuvasta uhkasta ja painostuksesta, jota juutalaisvaltion asukkaat ovat saaneet osakseen viimeisen 70 vuoden ajan ympäriltä olevilta mailta. Ja YK:n tuntien, tähän tutkimukseen ovat saaneet sanoa mielipiteensä myös Israelin arabit.

Palestiinalaisalueiden sijoitus oli ymmärrettävästi vasta 103:s, ja syitä tähän on monia, joista vähäisin ei ole palestiinalaishallinnon korruptoituneisuus ja kansalle tarkoitetun kansainvälisen avun varastaminen, sekä kansan pettymys valtaapitävien illuusioon perustuvaan lupaukseen juutalaisvaltion tuhoamisesta, joka ei ole toteutunut. Naapurimaista Jordania sijoittui sijalle 74, Libanon 88, Egypti 104, ja Syyria 152.

Paavin puheessa Jeesus näkyi tämän jälkeen Syyrian, Irakin ja Jemenin lapsissa, samoin monen Afrikan maan lapsissa. Listalle mahtuivat myös Korean niemimaa, Venezuela ja Ukraina.

Liekö puheesta vahingossa unohtuneet ne sadat tuhannet lapset, joita katolisen kirkon papit ovat hyväksikäyttäneet vuosisatojen ajan kaikkialla siellä, minne katolinen kirkko on läänityksensä ulottanut. Mahtaisiko Jeesus näkyä näiden lasten tuskassa?

Joka tapauksessa paavin obsessoituminen Israelin ja palestiinalaisten konfliktiin osoittaa, ettei Vatikaanissa ole mikään muuttunut sitten tammikuun 1904, jolloin paavi Pius X vastasi juutalaisvaltion visionäärille Theodor Herzlille seuraavaa tämän pyytäessä paavin tukea juutalaisten pyrkimykselle perustaa Palestiinaan oma valtionsa:

Me, ja minä kirkon päänä, emme voi tehdä tätä. Mahdollisuuksia on kaksi. Joko juutalaiset takertuvat uskoonsa ja odottavat edelleen Messiasta, joka meille on jo ilmestynyt. Tällöin he kieltävät Jeesuksen jumaluuden emmekä voi auttaa heitä. Tai sitten he menevät sinne ilman mitään uskontoa, jolloin voimme olla heille jopa vielä vähemmän myönteisiä.