Sopimukset vastaan realismi

Kuten esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan.
Tuo kiihotuspykälä on vähän ongelmallinen, koska nyt meidän olisi kiihotuttava. Muslimien ja haittamatujen kansanryhmät aikovat orjuuttaa, surmata meidät ja tuhota kulttuurimme sekä sivistyksemme.
En kuitenkaan suosittele väkivaltaa tai muuta kiusantekoa ja huonoa kohtelua, koska heissäkin voi olla viattomia ja sopeutuvia yksilöitä = maallisia musuja. Mutta sen verran valtiollista diskriminaatiota pitäisi olla ettei islamin aktiivisia harjoittajia palkattaisi taktisesti tärkeisiin virkoihin. Eihän mielenvikaisillekaan anneta armeijassa asetta, tai pedofiilia päästetä lastentarhaan töihin tai narkkejakaan kaikkiin virkoihin. Islamin usko pitäisi määritellä tällaiseksi esteeksi paikkoihin, joissa voi tehdä sabotaasia tai surmata ihmisiä. Loppujen lopuksi niitä olisi aika paljon; bussikuskit, kauppiaat, lentäjät, voimalaitosten henkilökunta, sairaalahenkilöstö… Toinen seikka on tietysti islamin uskoon indoktrinointi ja sellaiset työpaikat. Valtion pitäisi toteuttaa tämä: yksittäisen ihmisen on vaikea karsia islaminuskoiset työpaikoista ilman syrjintäsyytteitä tai arvioida henkilön musuastetta. Tämän pitäisi perustua järkeen ja riskiarviointiin.
En kehota ketään pistelemään liian isoilla neuloilla työpaikassaan matusia, koska olemme kuitenkin enemmistö kristittyjä ja velvollisuutenamme on rakastaa lähimmäisiä kuten itseämme ja muslimit ovat myös lähimmäisiämme. Heitä tulisikin käännyttää, jos mahdollista.

Mutta jotakin meidän olisi tehtävä, ettemme jää sorretuksi vähemmistöksi omassa esi-isiemme maassa.

Uskonnon perusteella diskriminoimisen kielto on islamin tapauksessa ongelmallinen, koska jos heitä suojellaan he tulevat tappamaan meidät. Monet ehkä tästä syytstä kutsuvat islamia poliittiseksi ideologiaksi, jolloin uskonnon määre ei enää koskisi sitä. Mielestäni se on kuitenkin uskonto, mutta tuota periaatetta ei tulisi soveltaa siihen, vaan se pitäsi lakkauttaa islamin osalta. Tai islam pitäisi määritellä vihamieliseksi ideologiaksi ja sitä pitäisi myös kohdella sen mukaisesti. Mutta meidän ei pitäisi "hirttää" itseämme näihin hienoihin periaatteisiin, koska ne ovat este koko pallon sivisaation säilymiselle.
Entä jos natsismia olisi kutsuttu uskonnoksi, tai olisi kielletty sen arvostelu tai natseja ei olisi saanut syrjiä työnhaussa vaikka Englannissa? Tai saatanapalvojia ei saisi "syrjiä" vaikka lastentarhan töissä? Jos he uhraisivat mieluusti pikkuvauvoja uhrimenoissaan? Tämä periaate, ettei uskon perusteella saa 'syrjiä' muodostaa meille ongelman ja takerrumme sanoihin ja sopimuksiin enemmän kuin käytännössä henkien säilyttämiseen. Kuten matutulvassa: emme voi sulkea porttejamme vihollisvaellukselta, koska sopimukset.
Liika "sivistys" tai "humaanius" uhkaa koitua päämme menoksi. Mutta tarviiko sitä olla humaaniudessakaan hölmö, jos kävisimme kunnolla läpi matut, näkisimme ettei monellakaan ole syytä turvapaikkaan. Tarkistaisimme iät vaikka. Tai auttaisimme pakolaisia leireillä; se olisi myös humaanimpaa. Tai turvapaikaksi pitäisi riittää eka turvallinen maa. Eivät nämä ole mitään äärinatsi-ilmiöitä: suvakit vain ovat tehneet terveen järjen käytöstä natsismia rääkynällään. Myöskään laittomien palautus ei pitäisi olla mikään valituksen aihe. Poliitikot ovat turhaan menneet suvakkien harhoihin mukaan ja tanssivat heidän pillinsä mukaan; se, joka kovimmin pitää ääntä on muka sitten oikeassa.