Jeesus sanoi, että "joka ei kiellä itseään joka päivä ja kanna ristiään, ei ole sovelias minulle". Mitä hän tarkoitti näillä sanoillaan? En ymmärrä.
Pitääkö minun kieltää se, joka minä olen ja sanoa olevani Kristus? Vai mitä se tarkoittaa?
En voi kieltää itseäni ja sanoa olevani joku muu kuin joka minä olen. Mitä siis pitäisi tehdä?
Joku on opettanut, että minun pitää kieltää "synnillinen minä" ja "liha", niin että en toteuta sen mielihaluja ja tekoja, mutta minä en koe Jumalan lapsena olevani "lihallinen" ja "synnillinen", joten miten voisin kieltää sellaisen, joka minä en ole?
En ymmärrä.
Mitä itsensä kieltäminen tarkoittaa?
58
792
Vastaukset
- hiklö
Tahdotko tietää? kyse on tahdostasi.
- Newbird
Tahdon tietää. Tekisi mieli sanoa, että "minä olen Kristus", mutta koska en ole kuollut Golgatan ristillä eikä Jumala ole herättänyt minua ylös kuolleista, niin en voi sanoa olevani Kristus. Uskon siis historialliseen Jeesukseen Nasaretilaiseen, joka on SE Kristus, johon minä uskon.
En ole mielestäni Kristus, joten minä olen se, joka minä olen, olematta Kristus tai Jumala. En silti koe olevani "lihallinen" ja "synnillinen ihminen", koska olen "hengellinen" ja "vaellan Hengessä" niin että en tee syntiä - en elä synnissä. Pitäisikö minun siis kieltää tämä "uusi minä", joka minä olen vai mitä Jeesus oikein tarkoitti? Se "vanha minä" eli "vanha Aatami" on kuollut ja haudattu kasteen hautaa, joten miten voisin kieltää hänet, koska hän on jo kuollut? - trrdyf
Newbird kirjoitti:
Tahdon tietää. Tekisi mieli sanoa, että "minä olen Kristus", mutta koska en ole kuollut Golgatan ristillä eikä Jumala ole herättänyt minua ylös kuolleista, niin en voi sanoa olevani Kristus. Uskon siis historialliseen Jeesukseen Nasaretilaiseen, joka on SE Kristus, johon minä uskon.
En ole mielestäni Kristus, joten minä olen se, joka minä olen, olematta Kristus tai Jumala. En silti koe olevani "lihallinen" ja "synnillinen ihminen", koska olen "hengellinen" ja "vaellan Hengessä" niin että en tee syntiä - en elä synnissä. Pitäisikö minun siis kieltää tämä "uusi minä", joka minä olen vai mitä Jeesus oikein tarkoitti? Se "vanha minä" eli "vanha Aatami" on kuollut ja haudattu kasteen hautaa, joten miten voisin kieltää hänet, koska hän on jo kuollut?Sinä olet sinä, etkä Kristus. Se on totta. Mutta vastasin jo, että kyse on tahdostasi. Asia on niin kuin Jeesus sanoi, että tulee kieltää itsensä. Se on tahdonvarainen asia. Eli jos vaikka joku lyö sinua poskelle, tulee sinun kääntää hänelle toinenkin poski, eikä toimia oman pahan tahtosi mukaan, joka haluaisi vastata samalla mitalla. Kiellät siis oman tahtosi ja alistat tahtosi Kristuksen tahtoon, jos hän on Herrasi.
Ainoastaan uudestisyntynyt Jumalan lapsi voi ottaa joka päivä ristinsä ja seurata Jeesusta. Joka päivä tulee tietyssä mielessä tehdä aina uusi valinta ja sanoa Jumalalle: "tapahtukoon sinun tahtosi, eikä minun".
Se mitä koet itse, voit heittää romukoppaan. Raamatun mukaan me kaikki olemme synnillisiä ja lihallisia ihmisiä itsessämme, tunsimme sitä tai emme. Mutta lihan tulee olla ristiinnaulittuna himoineen ha haluineen ja tulee vaeltaa uudessa elämässä Pyhän Hengen kautta. Siksi onkin välttämätöntä omistaa Pyhä Henki sisimmässään, jotta voisi ottaa joka päivä ristinsä.
Vanha aatami tulee olla kuollut, mutta ei se kuopattu vielä ole. Niin kauan kuin vaellamme täällä maan päällä. Pyrkii vanha luonto heräämään. Siksi se tulee pitää kuolleena ja vaeltaa Hengessä. Jos ei valvo omaa vaellustaan, heräävät himot varmasti ja lihallisuus saa vallan elämässä.
Epäilen, että olet altistunut väärälle opetukselle Kristuksen suhteen. Ei kukaan ihminen ole Kristus, mutta Kristuksen tulee olla Hengen kautta sydämen Herrana. Tulee siis elää Kristuksessa. Meissä itsessämme ei ole mitään hyvää. Tiivistettynä vielä: sinussa on vanha minäsi vielä, joka tulee kielltää. - Newbird
trrdyf kirjoitti:
Sinä olet sinä, etkä Kristus. Se on totta. Mutta vastasin jo, että kyse on tahdostasi. Asia on niin kuin Jeesus sanoi, että tulee kieltää itsensä. Se on tahdonvarainen asia. Eli jos vaikka joku lyö sinua poskelle, tulee sinun kääntää hänelle toinenkin poski, eikä toimia oman pahan tahtosi mukaan, joka haluaisi vastata samalla mitalla. Kiellät siis oman tahtosi ja alistat tahtosi Kristuksen tahtoon, jos hän on Herrasi.
Ainoastaan uudestisyntynyt Jumalan lapsi voi ottaa joka päivä ristinsä ja seurata Jeesusta. Joka päivä tulee tietyssä mielessä tehdä aina uusi valinta ja sanoa Jumalalle: "tapahtukoon sinun tahtosi, eikä minun".
Se mitä koet itse, voit heittää romukoppaan. Raamatun mukaan me kaikki olemme synnillisiä ja lihallisia ihmisiä itsessämme, tunsimme sitä tai emme. Mutta lihan tulee olla ristiinnaulittuna himoineen ha haluineen ja tulee vaeltaa uudessa elämässä Pyhän Hengen kautta. Siksi onkin välttämätöntä omistaa Pyhä Henki sisimmässään, jotta voisi ottaa joka päivä ristinsä.
Vanha aatami tulee olla kuollut, mutta ei se kuopattu vielä ole. Niin kauan kuin vaellamme täällä maan päällä. Pyrkii vanha luonto heräämään. Siksi se tulee pitää kuolleena ja vaeltaa Hengessä. Jos ei valvo omaa vaellustaan, heräävät himot varmasti ja lihallisuus saa vallan elämässä.
Epäilen, että olet altistunut väärälle opetukselle Kristuksen suhteen. Ei kukaan ihminen ole Kristus, mutta Kristuksen tulee olla Hengen kautta sydämen Herrana. Tulee siis elää Kristuksessa. Meissä itsessämme ei ole mitään hyvää. Tiivistettynä vielä: sinussa on vanha minäsi vielä, joka tulee kielltää."Eli jos vaikka joku lyö sinua poskelle, tulee sinun kääntää hänelle toinenkin poski, eikä toimia oman pahan tahtosi mukaan, joka haluaisi vastata samalla mitalla. "
Kukaan ei ole lyönyt minua poskelle ollessani uusi luomus, joten en voi tietää, mitä haluaisin tehdä siinä tilanteessa. Tiedän vain sen, että Jeesusta lyötiin poskelle sen jälkeen, kun hänet oli otettu kiinni, mutta hän ei lyönyt takaisin (tuskin olisi voinutkaan). Mitä jos en tahtoisikaan lyödä takaisin?
".. sinussa on vanha minäsi vielä, joka tulee kielltää. "
Jaa, eipä tuota ole näkynyt sen jälkeen, kun synnyin uudesti Jumalan lapseksi yli 20 vuotta sitten. Se "vanha minä" kuoli ja haudattiin kasteen hautaan, minkä jälkeen minä (uusi luomus) olen vaeltanut Hengessä syntiä tekemättä. Olen niin kuin Kristus tässä maailmassa ja niin myös sana sanoo. Tämän vuoksi en ymmärrä Jeesuksen sanoja... miksi pitäisi kieltää itseni, joka on uusi luomus?
Pitäisikö sanoa, että minä en ole enää minä vaan "minä olen Kristus", koska "Kristus elää minussa"?
Jos tekisin syntiä, niin olisi helppoa ymmärtää se, että "vanha minä" tulee kieltää, mutta koska en tee enää syntiä, niin en ymmärrä, mitä minun tulisi kieltää... - trtete
Newbird kirjoitti:
"Eli jos vaikka joku lyö sinua poskelle, tulee sinun kääntää hänelle toinenkin poski, eikä toimia oman pahan tahtosi mukaan, joka haluaisi vastata samalla mitalla. "
Kukaan ei ole lyönyt minua poskelle ollessani uusi luomus, joten en voi tietää, mitä haluaisin tehdä siinä tilanteessa. Tiedän vain sen, että Jeesusta lyötiin poskelle sen jälkeen, kun hänet oli otettu kiinni, mutta hän ei lyönyt takaisin (tuskin olisi voinutkaan). Mitä jos en tahtoisikaan lyödä takaisin?
".. sinussa on vanha minäsi vielä, joka tulee kielltää. "
Jaa, eipä tuota ole näkynyt sen jälkeen, kun synnyin uudesti Jumalan lapseksi yli 20 vuotta sitten. Se "vanha minä" kuoli ja haudattiin kasteen hautaan, minkä jälkeen minä (uusi luomus) olen vaeltanut Hengessä syntiä tekemättä. Olen niin kuin Kristus tässä maailmassa ja niin myös sana sanoo. Tämän vuoksi en ymmärrä Jeesuksen sanoja... miksi pitäisi kieltää itseni, joka on uusi luomus?
Pitäisikö sanoa, että minä en ole enää minä vaan "minä olen Kristus", koska "Kristus elää minussa"?
Jos tekisin syntiä, niin olisi helppoa ymmärtää se, että "vanha minä" tulee kieltää, mutta koska en tee enää syntiä, niin en ymmärrä, mitä minun tulisi kieltää...Olet joutunut väärän opetuksen pauloihin. Kaikki me teemme syntiä uskoviksi tultuammekin. Kuitenkin eri asia on elää synnissä tietoisesti. Eli jos ja kun lankeaa syntiin tietoisesti, tulee se tunnustaa Jeesukselle ja tehdä parannus. Raamatussa kaikki tekivät syntiä uskoontulonsa jälkeenkin. Pietari lankesi ulkokultaisuuteen, Johannes lankesi sydämen kovuuteen, kun olisi halunnut tulen lankeavan taivaasta epäystävällisten ihmisten päälle jne. Danieli rukoili: "Me olemme syntiä tehneet..." (Dan. 9:5). Joten me kaikki teemme syntiä. Monesti emme tosin edes tiedä tekevämme syntiä. Siksi tarvitsemme jatkuvasti Jeesuksen veren puhdistusta.
Tämä kohta todistaa sen, että uskovainenkin hairahtuu aina syntiin: "Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" (1 Joh. 1:8-9). Jos sinä todella et tekisi syntiä, vaeltaist 100 % samalla tavalla kuin Jeesus vaelsi täällä maan päällä. Mutta on 100 % varma asia, että et vaella hänen laillaan. Hän teki aina ainoastaan sitä, mikä oli Isän tahto. Hän ei koskaan kysynyt omaa tahtoaan. Ei edes Paavali vaeltanut täydellisesti Jeesuksen lailla. Kuinka sitten sinä kykenisit siihen? Tai minä? Joten kyllä uskovainen tarvitsee joka päivä Jeesuksen veren puhdistusta synneistään. - capiche
Newbird kirjoitti:
Tahdon tietää. Tekisi mieli sanoa, että "minä olen Kristus", mutta koska en ole kuollut Golgatan ristillä eikä Jumala ole herättänyt minua ylös kuolleista, niin en voi sanoa olevani Kristus. Uskon siis historialliseen Jeesukseen Nasaretilaiseen, joka on SE Kristus, johon minä uskon.
En ole mielestäni Kristus, joten minä olen se, joka minä olen, olematta Kristus tai Jumala. En silti koe olevani "lihallinen" ja "synnillinen ihminen", koska olen "hengellinen" ja "vaellan Hengessä" niin että en tee syntiä - en elä synnissä. Pitäisikö minun siis kieltää tämä "uusi minä", joka minä olen vai mitä Jeesus oikein tarkoitti? Se "vanha minä" eli "vanha Aatami" on kuollut ja haudattu kasteen hautaa, joten miten voisin kieltää hänet, koska hän on jo kuollut?Mitä jos vain rentoutuisit ja odottaisit mitä Jumala haluaa sinussa vähitellen työstää. Jumala myös avaa totuuksiaan vähitellen, ei kaikkea tarvitse heti ymmärtää.
Me kaikki olemme syntisiä, koska syntinen luontomme ilmenee ajatuksissa, asenteissa, sanoissa ja teoissa. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta kun olemme ottaneet vastaan Jeesuksen, niin saamme lahjaksi ns. lahjavanhurskauden. Se tarkoittaa, että Jumala näkee meidät Poikansa sovitustyön kautta. Ja olemme siirtyneet synnin alta Jumalan lapsiksi.
Elämän vanhurskaus on taas uskossa kasvamisen tulos. Raamattu opettaa, että Kristusta katsoessa me muutumme. Emme voi muutosta itsestämme pusertaa, se on Jumalan työ meissä. Meidän tehtävämme on vain antautua Jumalan työstettäväksi. Usko ei ole suorittamista. Se on luottamusta Jumalaan ja armossa lepäämistä. Sillä Hän joka on aloittanut hyvän työnsä meissä, on vievä sen loppuun saakka. Jos me annamme Hänelle vapaat kädet. - capiche
Newbird kirjoitti:
Tahdon tietää. Tekisi mieli sanoa, että "minä olen Kristus", mutta koska en ole kuollut Golgatan ristillä eikä Jumala ole herättänyt minua ylös kuolleista, niin en voi sanoa olevani Kristus. Uskon siis historialliseen Jeesukseen Nasaretilaiseen, joka on SE Kristus, johon minä uskon.
En ole mielestäni Kristus, joten minä olen se, joka minä olen, olematta Kristus tai Jumala. En silti koe olevani "lihallinen" ja "synnillinen ihminen", koska olen "hengellinen" ja "vaellan Hengessä" niin että en tee syntiä - en elä synnissä. Pitäisikö minun siis kieltää tämä "uusi minä", joka minä olen vai mitä Jeesus oikein tarkoitti? Se "vanha minä" eli "vanha Aatami" on kuollut ja haudattu kasteen hautaa, joten miten voisin kieltää hänet, koska hän on jo kuollut?Joo, älä vaan sano, että olet Kristus. Ellet halua, että valkotakkiset hakevat sinut sairaalaan. Kristuksena itsensä pitäminen on varsin yleinen harha mielenterveyshäiriöissä.
Kristuksen mielen mukainen elämä vaatii itsensä kieltämistä. Se ei tarkoita oman persoonan kieltämistä, vaan elämän kaikkien osa-alueiden Jumalan tahtoon alistamista. Ja lopulta - kuten Paavali sanoo - en elä enää minä, vaan Kristus minussa..
Ja meillä pitäisi olla Kristuksen mieli (Fil. 2):
1. Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,
2. niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset
3. ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
4. ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.
5. Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
- nöyränä
Olen käsittänyt jokseenkin samalla tavalla kuten hiklö vastasi, mutta hivenen laajentaen, että kyse on tahdosta ja luonteesta.
Olen luonteeltani melko voimakastahtoinen ja jossain määrin määräileväkin; pidän siitä, että saan asiat toimimaan ja taivutan helposti heikomman tahdon omaavan ihmisen helposti kannalleni.
Joten minulle tämä itsensäkieltäminen tarkoittaa, että teen parhaani jotta en johdattelisi ihmisiä (mikä muuten ei koskaan ole pysyvää), en ota johtavaa roolia, ellei sitä ole minulle annettu. En yritä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin vaikka omasta mielestäni olisin ”enemmän” oikeassa. Esimerkiksi en yritä väkisin saarnata uskottomille tai uskonveljilleni joilla on erittäin varmat mielipiteet mitä on oikea usko, vaan vastaan, jos he haluavat kuulla mielipiteeni. Tämä vaatii, ainakin minulta, nöyryyttä, koska tuntuu pahalta, kun on ihmisiä jotka eivät ole Jumalan armossa, mutta vain oman esimerkin kautta pystyn auttamaan heitä löytämään tien.- capiche
Nöyränä on oikealla tiellä. Jumalan koulu on yksityisopetusta. Hän työstää eri asioita eri ihmisten kohdalla. Ja aikataulukin on henkilökohtainen. Sen vuoksi on hyödytöntä mennä osoittamaan toiselle ihmiselle, että tuota kohtaa pitäisi vähän työstää.
Jumalan koulu on myös kuin talon rakentamista. Ensin on rakennettava vahva perusta, eli työstettävä niitä asioita, jotka ovat suurin este ko. ihmisen elämässä uskossa kasvamiselle. Ja rakentaminen jatkuu siitä järjestyksessä, jonka vain Jumala tietää. Joskus ihminen itse häiritsee Jumalan työtä listaamalla asioita, joiden hän haluaa muuttuvan. Jumalan on silloin sanottava: sormet pois, muuten minä en voi tehdä työtäni.
Vasta uskoon tulleen ja vähän kypsemmän kristityn ero on siinä, että kypsempi ei yritä astua innossaan Jumalan saappaisiin. Hän ei tunge evankeliumia väkisin jokaisen vastaantulijan kurkusta alas, vaan luottaa siihen, että Jumala johtaa luo ne, joille on tarkoitus puhua. Ja hän oppii myös vähitellen lepäämään "Jumalan työpöydällä" ja luottamaan siihen, että Jumala saattaa työnsä päätökseen ilman meidän ohjeitamme.
- Jabin
Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
- unitaari
Jabin
Juuri tuo sanan kohta on puhutellut minua. Ymmärrän, että Paavali ei kieltänyt omaa persoonaansa tuossa sanassaan, mutta hän puhui Kristuksen ja itsensä välisestä suhteesta, niin että Kristus häneen yhtyneenä on voimakkaampi kuin hän itse ja sen vuoksi Kristus puhuu ja elää hänessä sen sijaan, että hän toisi ilmi omaa itseään ja omaa persoonaansa. Toisaalta ymmärrän nyt sen, että Paavali painotti Kristusta ja hänen sanaansa yli oman persoonansa, joka on kuitenkin alamainen Kristukselle. Kristus on siis yli Paavalin oman persoonan ja yli minun persoonani, niin että hän määrää ja vaikuttaa sen, mihin suuntaan olen menossa. Jos nyt sattuisin joskus syntiä tekemään - Herra paratkoon että niin ei tapahtuisi! - niin silloin se synnin tekijä olisin minä ja jopa se "vanha minä", joka ei alistu Kristuksen valtaan minussa... eli on kyse eräänlaisesta symbioosista, jossa minä annan itseni Kristukselle ja hän täyttää minut tavalla, joka ei salli minun tehdä syntiä, mutta olemme silti kaksi eri persoonaa.
Menikö oikein? En nimittäin tee syntiä ja ihmettelen sitä, kun uskovat kerskaavat synneillään osoittaakseen siten nöyryyttään... nöyrä on se, joka ei syntiä tee ja sellainen Jeesus Kristus on. En ole tehnyt syntiä yli 20 vuoteen enkä ymmärrä, miksi siitä synnin tekemisestä pitää kerskata, jos on kristitty? - syntiä.tehneet
unitaari kirjoitti:
Jabin
Juuri tuo sanan kohta on puhutellut minua. Ymmärrän, että Paavali ei kieltänyt omaa persoonaansa tuossa sanassaan, mutta hän puhui Kristuksen ja itsensä välisestä suhteesta, niin että Kristus häneen yhtyneenä on voimakkaampi kuin hän itse ja sen vuoksi Kristus puhuu ja elää hänessä sen sijaan, että hän toisi ilmi omaa itseään ja omaa persoonaansa. Toisaalta ymmärrän nyt sen, että Paavali painotti Kristusta ja hänen sanaansa yli oman persoonansa, joka on kuitenkin alamainen Kristukselle. Kristus on siis yli Paavalin oman persoonan ja yli minun persoonani, niin että hän määrää ja vaikuttaa sen, mihin suuntaan olen menossa. Jos nyt sattuisin joskus syntiä tekemään - Herra paratkoon että niin ei tapahtuisi! - niin silloin se synnin tekijä olisin minä ja jopa se "vanha minä", joka ei alistu Kristuksen valtaan minussa... eli on kyse eräänlaisesta symbioosista, jossa minä annan itseni Kristukselle ja hän täyttää minut tavalla, joka ei salli minun tehdä syntiä, mutta olemme silti kaksi eri persoonaa.
Menikö oikein? En nimittäin tee syntiä ja ihmettelen sitä, kun uskovat kerskaavat synneillään osoittaakseen siten nöyryyttään... nöyrä on se, joka ei syntiä tee ja sellainen Jeesus Kristus on. En ole tehnyt syntiä yli 20 vuoteen enkä ymmärrä, miksi siitä synnin tekemisestä pitää kerskata, jos on kristitty?" En ole tehnyt syntiä yli 20 vuoteen enkä ymmärrä, miksi siitä synnin tekemisestä pitää kerskata, jos on kristitty? "
Tunnetko itseäsi?
1 Joh. 1:
10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. - Abua
Toinen kiistaton kohta, joka osoittaa jokaisen erehtyväiseksi: "Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa" (Jaakob 3:1-2).
Joten jos aloittaja olisi synnitön, ei hänen olisi tarvinnut edes esittää kysymystään. - unitaari
syntiä.tehneet kirjoitti:
" En ole tehnyt syntiä yli 20 vuoteen enkä ymmärrä, miksi siitä synnin tekemisestä pitää kerskata, jos on kristitty? "
Tunnetko itseäsi?
1 Joh. 1:
10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.Kunhan vedätin. Olen tehnyt syntiä. Tahdoin nähdä reaktionne.
- valehtelit
unitaari kirjoitti:
Kunhan vedätin. Olen tehnyt syntiä. Tahdoin nähdä reaktionne.
Miksi valehtelet ?
Ja provosoit toisia kirjoittajia ?
Kuka sinua siihen kehoittaa, Jumalako / Pyhä Henkikö ?
Ei ole uskovan tapa toimia !
- Kirjakääröt
Luuk.14:27 Biblia (1776). Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, ei se taida olla minun opetuslapseni.
- capiche
Itsensä kieltäminen on: 1) omavoimaisuudesta luopumista ja Jumalan armoon turvaamista, 2) itsekeskeisyydestä luopumista muiden tarpeille heräämistä, 3) omasta tahdosta luopumista ja Jumalan suunnitelmaan taipumista.
Ihminen on vasta sitten vapaa, kun hän lakkaa pyörimäsä oman napansa ympärillä. Ja elämä alkaa vasta sitten, kun pystyy luopumaan omista haluistaan, ja taipumaan Jumalan tahtoon. Mikä se tahto sitten onkin. Sitä kutsutaan uskon hypyksi.
Tämä kaikki ei tietenkään onnistu hetkessä, kyseessä on prosessi. Aluksi se on myös hiukan pelottavaa, koska ei ole varma, onko ymmärtänyt Jumalan tahdon oikein. Jumala saa vapauden toimia ihmisen elämässä vasta sitten, kun hän lakkaa itse touhuamasta. Let go and let God. (=päästä irti ja anna Jumalan hoitaa hommansa).
Em. ei tarkoita, että pitäisi heittää aivot narikkaan. Ja kysyä Jumalalta aamulla syönkö muroja vai kaurapuuroa. Olen kuitenkin kokenut vahvasti Jumalan ohjaavan käden elämäni risteyskohdissa. Se on vienyt paikkoihin, joihin oma mielikuvitus ei olisi riittänyt. Jossain vaiheessa huomasin, että Jumalalla on ollut elämäni varalla kokonaisvaltainen suunnitelma, jossa on otettu huomioon myös luontaiset taipumukseni ja mieltymykseni. Eli rakastavan Isän suunnitelma lapsensa varalle. - MaranAta888
Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä, kuolemaan asti!
eli kaikki halut, toiveet ja himot, tulee kuolla eli vähetä.
jos tämä on totta, niin me voimme sen tehdä, se on sitten risti, eli kovaa ja raskasta, mutta mitä muuta se voisi olla.
Kuintenkin sydän on rauhassa ja levossa.
se että ei koe, että on syntinen, niin sitten vain paastoa ja lukemaan Jumalan Sanaa.
Sana on se joka erottaa sielun ja hengen.
joka tuomitsee !
Hepr. 4:12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
Jos sana ei sinua tuomitse, olet jo täysin puhdas 100% ja yhtä kuin Jeesus.
Olet täysin ilman syntiä, ulkoista tahi sisäistä, joten onnittelen, olet ensimmäinen joka sitten ennen kuolemaa, sitä oikeaa kuolemaan joka muuttaa meidät, silmän räpyksessä, Pojan kaltaiseksi,
joten tämä on ironiaa tahi mitä lie.
eli et kuuntele mitä Jumala sanoo!
vaan olet sitten tavalla tahi toisella, ulkokultainen, oma vanhurskas tahi mitä lie.
Mutta, Lääke on kuten AINA. Luen Jumalan Sanaa.
Jes. 55:10 Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
11 niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.
Jos tämä vesi ei enään mitään tee eikä vaikuta, jompi kumpi on väärässä, Jumala Kaikkivaltias tahi sinä!
itse lyön vetoa että Jumala on oikeassa. - liyg98
Tässä on Mikko Sataman opetus aiheesta:
https://www.youtube.com/watch?v=o_7MV1FFq5E
myös:
http://www.vapaasatama.net - vaikiaa-on.ymmärtää
Siinäpä sitä pitää töppöset Jeesuksen perässä, eikä käy kahtatietä yhtä'aikaa.
Eli Hänen ristinsä ja minun.
Minkä teitte yhdelle minun vähimmistäni, sen te teittä "minulle"!
ts. Jumalan Valtakunnassa on Herran lait, ja maailmassa omat.
Siinä tykönänsä pohtii, kenen alttarille käy kontusilleen, vai haaliko oman jakkaransa valtajakkaraksi ja alkaa jumaloimaan, sekä jakamaan "hyviä ja huonoja" hedelmiä.
Myös rakkaus on vapaehtoinen. Tuokin ajatus, "kenellä ON iankaikkisen elämä sanat, on varteenotettavaa, ja siinäpä miettii, tarviiko itseään kieltää, siis kilvoitellen.
Kyllä rienaaja hyvänteidon ja pahantiedonpuulta jakelee tähän aikaan kullekin eväitään ja sanoo, että olikohan pojjaan totta, että se Jumala sanoi jotain.
Eiköhän se omaminä ja valta ole parempi. Tekee kukin sitä, mitä jumalisuuteen tuntuu sopivalta ja jakaa sennäköistä valtaa, eli kullakin on oma jumalansa, kuten kansoillakin.
Jos adamille tarjottiin evästä - vaikka Jumala sitä ennen ohjeisti ja neuvo, niin hanakasti sellainen eväs alkaa miellyttää, jossa se minuus tuntuu olevan jubileerammassa tilassa.
Että MINÄ - suuri ja näyttävä, ja veljeäni suurempi, tuskin taivun palvelijan osaan, Mestarin lailla, eli "ennen Herran kuoleman ateriaa- pesisin ne veljen jalat" , vaikka Mestari tavallaan antoi muistoksi tehtävän.
Onhan se pöytäkin Herran kuoleman muistoa, mutta - se liha - sillä riittää selityksiä, että ettei"" asia kuuluu sinne pölysiin paikkoihin jossa hiekkaa tuli sandaaleihin.
Ei palvelijan osaa. Herrana hallitsen ja jakkara on tässä kirkossa ja perä leveänä olen opettajana. jne.
Onhan sitä paljon "läksyä" aatamilla opittavana - että ne Jeesuksen jalanjäljet tuntuisi näyttävämmältä tässä edessä, ts. "mitähän se itsensä kieltäminen tarkoittaa"!??
Jaa'a, kukin miettii tykönänsä. - Eikiitosjeesus
Sairasta tukeutua elämässään vanhojen loitsujen selityksiin.
- ALL_IN_Him
Koska kukaan ei Jeesuksen lihan päivinä Hänen kehotustaan kyennyt noudattamaan, Hän meni itse ristille ja vei meidät sinne mukanaan. On totta, että vanha ihminen kuoli ja kuopattiin, ja tämä uusi minuus, joka me nyt olemme, on täydellisesti uusi, Kristuksen kanssa ylösnoussut ja Kristuksen muodostama eli ei millään muotoa tai millään tavoin Kristuksesta erillinen, koska Kristus-yhteytemme ja -YKSEYTEMME on Jumalan teko. Paavali ei missään kohtaa kehota ketään kieltämään itseään (miksipä UUDEN luomuksen tarvitsisikaan), sillä hän ei tuntenut Kristusta lihan mukaan vaan ainostaan ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen. Ja joka väittää, että jotakin vanhaa pääsi luikertelemaan ristiltä ja haudasta tähän meidän uuteen luomukseemme, se ei tiedä, mistä puhuu. Kristittyjen ahdistukset johtuvat usein siitä, että he kuvittelevat tämän uuden luomuksen olevan kuitenkin jollakin tavoin tai jostakin kohtaa (esim. tahtonsa puolesta) omavarainen, erillinen ja/tai itsestään vastuullinen, kun näin ei kerta kaikkiaan ole. Viiniköynnöksen oksissa ei ole mitään omavaraista eikä itsenäistä sen enempää kuin ihmisen ruumiinjäsenissäkään. Ne ovat epäomavaraisia ja epäitsenäisiä olemukseltaan ja luonnostaan. Tämä on hengellinen todellisuutemme, jota sielulliset tuntemuksemme eivät voi muuksi muuttaa. Sielun erilaisine tuntemuksineen on tässä asiassa kuunneltava henkeä, eikä päinvastoin. Ja henki julistaa aina täydellistä ykseyttä.
- Herran.esimerkki
Voi voi sentään, mitä ymmärtämättömyyttä !
Sinun oppisi mukaan siis Jeesus ei ole/ollutkaan Jumala eikä edes uudestisyntynyt ihminen !
Siis Hän kielsi itse itsensä kuten tuossa alempana kirjoitin ja Raamatusta näytin !
Mutta sinä oletkin näköjään itse Jumala Isä, jonka ei tarvitse itseään kieltää !
Huh huh sentään, kuinka ihminen voi seota noin pahasti oman mielensä harhoihin !
Olet varmaan ollut syntiä tekemättä jo pitkäänkin ?
Kun et näköjään edes voi omassa tahdossasi toimia enää !
Kuinka ihminen voi kadottaa noin pahasti kosketuksen todellisuuteen ? - ALL_IN_Him
Herran.esimerkki kirjoitti:
Voi voi sentään, mitä ymmärtämättömyyttä !
Sinun oppisi mukaan siis Jeesus ei ole/ollutkaan Jumala eikä edes uudestisyntynyt ihminen !
Siis Hän kielsi itse itsensä kuten tuossa alempana kirjoitin ja Raamatusta näytin !
Mutta sinä oletkin näköjään itse Jumala Isä, jonka ei tarvitse itseään kieltää !
Huh huh sentään, kuinka ihminen voi seota noin pahasti oman mielensä harhoihin !
Olet varmaan ollut syntiä tekemättä jo pitkäänkin ?
Kun et näköjään edes voi omassa tahdossasi toimia enää !
Kuinka ihminen voi kadottaa noin pahasti kosketuksen todellisuuteen ?Olisi kiva tietää, missä kohtaa Paavali puhuu uskovan "omasta tahdosta". Ts. missä kohtaa hän selostaa seikkaperäisesti, että vanhasta ihmisestämme ns. oma tahto läpäisi ristin ja haudan ja siirtyi tähän meidän uuteen ihmiseemme? Ja missä kohtaa hän sanoo, että meillä on Kristuksen mielen lisäksi "oma mieli"? Kirjoittaako hän esim. roomalaiskirjeessä, että me olemme tulleet sydämestämme PUOLIKSI kuuliaisiksi sen opin muodolle, johon meidät on annettu, ja että me olemme nyt PUOLIKSI Jumalan ja vanhurskauden orjia? Ja kun Johannes kirjoittaa, että me olemme täällä maan päällä sellaisia kuin Hän on taivaassa, tarkoittaako se, että Jeesuksen täytyy Isän oikealla puolella taivaallisissa jatkuvasti kamppailla "oman tahtonsa" nujertamiseksi, jottei Hän ajattelisi tai toimisi Isän tahtonsa vastaisesti? Näihin asioihin kun annat vastauksen RAAMATUSTA niin, että vetoat RISTIINNAULITTUUN JA YLÖSNOUSSEESEEN KRISTUKSEEN, niin voimme jatkaa keskustelua siitä, mikä on todellisuutta ja mikä ei.
- ALL_IN_Him
ALL_IN_Him kirjoitti:
Olisi kiva tietää, missä kohtaa Paavali puhuu uskovan "omasta tahdosta". Ts. missä kohtaa hän selostaa seikkaperäisesti, että vanhasta ihmisestämme ns. oma tahto läpäisi ristin ja haudan ja siirtyi tähän meidän uuteen ihmiseemme? Ja missä kohtaa hän sanoo, että meillä on Kristuksen mielen lisäksi "oma mieli"? Kirjoittaako hän esim. roomalaiskirjeessä, että me olemme tulleet sydämestämme PUOLIKSI kuuliaisiksi sen opin muodolle, johon meidät on annettu, ja että me olemme nyt PUOLIKSI Jumalan ja vanhurskauden orjia? Ja kun Johannes kirjoittaa, että me olemme täällä maan päällä sellaisia kuin Hän on taivaassa, tarkoittaako se, että Jeesuksen täytyy Isän oikealla puolella taivaallisissa jatkuvasti kamppailla "oman tahtonsa" nujertamiseksi, jottei Hän ajattelisi tai toimisi Isän tahtonsa vastaisesti? Näihin asioihin kun annat vastauksen RAAMATUSTA niin, että vetoat RISTIINNAULITTUUN JA YLÖSNOUSSEESEEN KRISTUKSEEN, niin voimme jatkaa keskustelua siitä, mikä on todellisuutta ja mikä ei.
Lisään tähän vielä sen, että lihansa päivinä Jeesus toteutti Isänsä tahdon luonnostaan; se oli "hänen ruokansa". Hän teki aina sen, mikä oli Isän silmissä otollista. Getsemanessa tämä tuli kaikkein vaikeimmassa kuviteltavissa olevassa tilanteessa ilmi. Joka väittää, että Jeesuksen tuli jotenkin kieltää ITSENSÄ voidakseen noudattaa Isän tahtoa, ei tiedä, mistä puhuu. Getsemanessa ja ristillä hänen todellinen luontonsa PALJASTUI.
- Herran.esimerkki
ALL_IN_Him kirjoitti:
Olisi kiva tietää, missä kohtaa Paavali puhuu uskovan "omasta tahdosta". Ts. missä kohtaa hän selostaa seikkaperäisesti, että vanhasta ihmisestämme ns. oma tahto läpäisi ristin ja haudan ja siirtyi tähän meidän uuteen ihmiseemme? Ja missä kohtaa hän sanoo, että meillä on Kristuksen mielen lisäksi "oma mieli"? Kirjoittaako hän esim. roomalaiskirjeessä, että me olemme tulleet sydämestämme PUOLIKSI kuuliaisiksi sen opin muodolle, johon meidät on annettu, ja että me olemme nyt PUOLIKSI Jumalan ja vanhurskauden orjia? Ja kun Johannes kirjoittaa, että me olemme täällä maan päällä sellaisia kuin Hän on taivaassa, tarkoittaako se, että Jeesuksen täytyy Isän oikealla puolella taivaallisissa jatkuvasti kamppailla "oman tahtonsa" nujertamiseksi, jottei Hän ajattelisi tai toimisi Isän tahtonsa vastaisesti? Näihin asioihin kun annat vastauksen RAAMATUSTA niin, että vetoat RISTIINNAULITTUUN JA YLÖSNOUSSEESEEN KRISTUKSEEN, niin voimme jatkaa keskustelua siitä, mikä on todellisuutta ja mikä ei.
Voi hyvää päivää sentään !
Mistä teitä oikein sikiää ?
Kuka tätä tälläistä harhaa Suomessa oikein opettaa ja jakaa ?
No, käsitellään asiaa hieman !
Väitätkö sinä kirkkain silmin, että et elä enää ollankaan oman tahtosi mukaan, vaan vain ja ainoastaan Jumalan tahdossa kaiken aikaa ???
Jos niin kuvittelet itse itsestäsi, niin olet pettänyt itsesi pahemman kerran !
Siis silloin sinusta olisi tullut jo itse Jumala, kuten jo edellä kirjoitin !
Onko sinusta siis tullut jo Jumala ja täysin synnitön ???
Vastaatko näihin helppoihin kysymyksiin ensin, kiitos ! - ALL_IN_Him
Herran.esimerkki kirjoitti:
Voi hyvää päivää sentään !
Mistä teitä oikein sikiää ?
Kuka tätä tälläistä harhaa Suomessa oikein opettaa ja jakaa ?
No, käsitellään asiaa hieman !
Väitätkö sinä kirkkain silmin, että et elä enää ollankaan oman tahtosi mukaan, vaan vain ja ainoastaan Jumalan tahdossa kaiken aikaa ???
Jos niin kuvittelet itse itsestäsi, niin olet pettänyt itsesi pahemman kerran !
Siis silloin sinusta olisi tullut jo itse Jumala, kuten jo edellä kirjoitin !
Onko sinusta siis tullut jo Jumala ja täysin synnitön ???
Vastaatko näihin helppoihin kysymyksiin ensin, kiitos !Jotakin "opistasi" kertoo se, ettet vastannut noihin yllä esittämiini kysymyksiini. Edetään järjestyksessä. Kiitos.
- ALL_IN_Him
Herran.esimerkki kirjoitti:
Voi hyvää päivää sentään !
Mistä teitä oikein sikiää ?
Kuka tätä tälläistä harhaa Suomessa oikein opettaa ja jakaa ?
No, käsitellään asiaa hieman !
Väitätkö sinä kirkkain silmin, että et elä enää ollankaan oman tahtosi mukaan, vaan vain ja ainoastaan Jumalan tahdossa kaiken aikaa ???
Jos niin kuvittelet itse itsestäsi, niin olet pettänyt itsesi pahemman kerran !
Siis silloin sinusta olisi tullut jo itse Jumala, kuten jo edellä kirjoitin !
Onko sinusta siis tullut jo Jumala ja täysin synnitön ???
Vastaatko näihin helppoihin kysymyksiin ensin, kiitos !Koko tämän "keskustelun" asetelma on kyllä hieman huvittava. Minä pyydän sinua keskustelemaan Uuden testamentin sanomasta, ja sinä käännät keskustelun MINUUN, kuvitellen ilmeisesti, että sellainen on... keskustelua?
Suurin piirtein koko Suomen ns. kristikunnan läpäisee uskomus, jota voisi kuvailla seuraavasti: "Koska en ole ajatuksissani, asenteissani ja/tai tekemisissäni TÄYSIN VIRHEETÖN, sen täytyy merkitä sitä, etten ole sitä myöskään OLEMUKSENI puolesta. Koska koen tämän niin selkeästi, Paavali ei voi tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, mitä hän sanoo vanhan ihmisen kertakaikkisesta kuolemasta. Täytyy olla niin, että OLEMUKSESSANI on jotakin pielessä - minussa on oltava jokin kohta tai 'puoli' tai taipumus, kutsuttakoonpa sitä nyt vaikkapa 'lihaksi' tai 'omaksi tahdoksi', jonka kanssa minun on kamppailtava hautaan saakka." Itsekin ajattelin tuolla tavoin noin neljännesvuosisadan, kunnes itseäni viisaamman kristityn kirjoitusten perusteella (http://articles.ochristian.com/article12818.shtml) tajusin ottaa Paavalin sanat todesta. Ja kesti vain kotvan, kun vapautus "lakikristillisestä skitsofreniasta" koitti. On nimittäin niin, että niin kauan kuin kristitty kokee tarpeelliseksi vatvoa omaa olemustaan ja elämäänsä (synti)ongelmalähtöisesti, hän on vielä lain alla. Ei välttämättä Mooseksen lain, mutta omatekoisen uusitestamentillisen lain, joka julistaa: "Niin kauan kuin sinussa ilmenee MINKÄÄNLAISTA vajavaisuutta ajatuksen, tunteen tai toiminnan tasolla, olet OLEMUKSELTASI vielä keskeneräinen/syntinen/vajavainen." Ja juuri tämä ajatus on täysin Paavalin opin vastainen. Se on niin etäällä Paavalin opista kuin itä on lännestä. Se on yhtä mieletön ajatusrakennelma ja uskomus kuin on kuvitelma, että kun ongenkoho painuu vedenpinnan alle karahkan tai hauen tartuttua koukkuun, vedenpinnan alle painuminen johtuu jostakin ongenkohossa olevasta ominaisuuudesta. - s-seutulainen
ALL_IN_Him kirjoitti:
Koko tämän "keskustelun" asetelma on kyllä hieman huvittava. Minä pyydän sinua keskustelemaan Uuden testamentin sanomasta, ja sinä käännät keskustelun MINUUN, kuvitellen ilmeisesti, että sellainen on... keskustelua?
Suurin piirtein koko Suomen ns. kristikunnan läpäisee uskomus, jota voisi kuvailla seuraavasti: "Koska en ole ajatuksissani, asenteissani ja/tai tekemisissäni TÄYSIN VIRHEETÖN, sen täytyy merkitä sitä, etten ole sitä myöskään OLEMUKSENI puolesta. Koska koen tämän niin selkeästi, Paavali ei voi tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, mitä hän sanoo vanhan ihmisen kertakaikkisesta kuolemasta. Täytyy olla niin, että OLEMUKSESSANI on jotakin pielessä - minussa on oltava jokin kohta tai 'puoli' tai taipumus, kutsuttakoonpa sitä nyt vaikkapa 'lihaksi' tai 'omaksi tahdoksi', jonka kanssa minun on kamppailtava hautaan saakka." Itsekin ajattelin tuolla tavoin noin neljännesvuosisadan, kunnes itseäni viisaamman kristityn kirjoitusten perusteella (http://articles.ochristian.com/article12818.shtml) tajusin ottaa Paavalin sanat todesta. Ja kesti vain kotvan, kun vapautus "lakikristillisestä skitsofreniasta" koitti. On nimittäin niin, että niin kauan kuin kristitty kokee tarpeelliseksi vatvoa omaa olemustaan ja elämäänsä (synti)ongelmalähtöisesti, hän on vielä lain alla. Ei välttämättä Mooseksen lain, mutta omatekoisen uusitestamentillisen lain, joka julistaa: "Niin kauan kuin sinussa ilmenee MINKÄÄNLAISTA vajavaisuutta ajatuksen, tunteen tai toiminnan tasolla, olet OLEMUKSELTASI vielä keskeneräinen/syntinen/vajavainen." Ja juuri tämä ajatus on täysin Paavalin opin vastainen. Se on niin etäällä Paavalin opista kuin itä on lännestä. Se on yhtä mieletön ajatusrakennelma ja uskomus kuin on kuvitelma, että kun ongenkoho painuu vedenpinnan alle karahkan tai hauen tartuttua koukkuun, vedenpinnan alle painuminen johtuu jostakin ongenkohossa olevasta ominaisuuudesta.Olisit jatkanut tuota kamppailua, jota kerrot käyneesi 25 vuotta!
Vai oletko tullut - niin kuin jotkut opettavat uudestisyntyville tapahtuvan - synnittömäksi?
Omin voimin emme saata - eikä meidän tarvitse, tuota "kamppailua", jota mieluummin kutsuisin kilvoitukseksi, käydä.
Jumalan armosta saamme alati turvata Jeesukseen Kristukseen ja Hänen nimeään avuksemme huutaa, kun kiusaukset meitä kohtaavat. Ja ne kohtaavat. Synti himoineen ja haluineen asuu uskovan lihassa loppuun asti. Sielunvihollinen ei tahdo uskovaa rauhaan jättää hänen elämänsä viime metreilläkään. Uskosta se yrittää saada hänet vimmatulla raivolla luopumaan. Vain Jeesus Kristus voi meitä auttaa - ja Hän auttaa, kun loppuun saakka pidämme Hänestä kiinni, Häneen uskoen ja luottaen, kaikessa Häneen turvaten. Saatana yrittää väenväkisin meidät saada luottamaan itseemme. Sen vimmattu halu on saada meidät uskomaan, ettei uskova ihminen saata enää syntiä tehdä. Se saa jopa íhmisen uskomaan, että tämä kykenee noudattamaan lakia.
Omavanhurskauden kuolettavaan harhaan saatana on meitä ehtimiseen houkuttelemassa, mitä pirullisimmin valhein ja juonin.
Vanhassa hartauskirjasessa on asian ytimeen käyvästi kirjoitettu uskovasta íhmisestä: "Itsessään köyhä syntinen. Jeesuksessa Kristuksessa puhdas ja pyhä. Se on uskon kaita tie." - Herran.esimerkki
ALL_IN_Him kirjoitti:
Jotakin "opistasi" kertoo se, ettet vastannut noihin yllä esittämiini kysymyksiini. Edetään järjestyksessä. Kiitos.
Jos edetään järjestyksessä, niin minä kysyin ensin !!!
Ja sinä et vastannut kysymykseeni !
Älä ala pelleilemään ja kikkailemaan vaan vastaa kysymyksiin vaan ! - Herran.esimerkki
ALL_IN_Him kirjoitti:
Koko tämän "keskustelun" asetelma on kyllä hieman huvittava. Minä pyydän sinua keskustelemaan Uuden testamentin sanomasta, ja sinä käännät keskustelun MINUUN, kuvitellen ilmeisesti, että sellainen on... keskustelua?
Suurin piirtein koko Suomen ns. kristikunnan läpäisee uskomus, jota voisi kuvailla seuraavasti: "Koska en ole ajatuksissani, asenteissani ja/tai tekemisissäni TÄYSIN VIRHEETÖN, sen täytyy merkitä sitä, etten ole sitä myöskään OLEMUKSENI puolesta. Koska koen tämän niin selkeästi, Paavali ei voi tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, mitä hän sanoo vanhan ihmisen kertakaikkisesta kuolemasta. Täytyy olla niin, että OLEMUKSESSANI on jotakin pielessä - minussa on oltava jokin kohta tai 'puoli' tai taipumus, kutsuttakoonpa sitä nyt vaikkapa 'lihaksi' tai 'omaksi tahdoksi', jonka kanssa minun on kamppailtava hautaan saakka." Itsekin ajattelin tuolla tavoin noin neljännesvuosisadan, kunnes itseäni viisaamman kristityn kirjoitusten perusteella (http://articles.ochristian.com/article12818.shtml) tajusin ottaa Paavalin sanat todesta. Ja kesti vain kotvan, kun vapautus "lakikristillisestä skitsofreniasta" koitti. On nimittäin niin, että niin kauan kuin kristitty kokee tarpeelliseksi vatvoa omaa olemustaan ja elämäänsä (synti)ongelmalähtöisesti, hän on vielä lain alla. Ei välttämättä Mooseksen lain, mutta omatekoisen uusitestamentillisen lain, joka julistaa: "Niin kauan kuin sinussa ilmenee MINKÄÄNLAISTA vajavaisuutta ajatuksen, tunteen tai toiminnan tasolla, olet OLEMUKSELTASI vielä keskeneräinen/syntinen/vajavainen." Ja juuri tämä ajatus on täysin Paavalin opin vastainen. Se on niin etäällä Paavalin opista kuin itä on lännestä. Se on yhtä mieletön ajatusrakennelma ja uskomus kuin on kuvitelma, että kun ongenkoho painuu vedenpinnan alle karahkan tai hauen tartuttua koukkuun, vedenpinnan alle painuminen johtuu jostakin ongenkohossa olevasta ominaisuuudesta.Sitten kirjoitit:
" Koko tämän "keskustelun" asetelma on kyllä hieman huvittava. Minä pyydän sinua keskustelemaan Uuden testamentin sanomasta, ja sinä käännät keskustelun MINUUN, kuvitellen ilmeisesti, että sellainen on... keskustelua? "
Opit koetellaan siten, että miten ne toimivat käytännön tasolla !
Ja kaltaisesi "kirjanoppinut" siis sortuu ikvävä kyllä vain "teorioihin", ja käytännön tason sinä olet kadottanut jo kauan sitten !
Me voimme siis väitellä loputtomiiin opillisella tasolla, mutta se ei hyödytä yhtään mitään, jos ja kun todellisuus on kaukana siitä opista/oppirakennelmasta !
Siis tuollaista on sinun haluamasi "teologinen väittely", joka siis ei hyödytä yhtään mitään, sillä siitä on uskovan elämä ja todellisuus todella kaukana !
Teologiassa siis on loputtomiin argumentteja ja vastaargumentteja, ja se joka latoo enemmän niitä, on sitten "voittaja", mutta Jumalan Sana ei ole mikään teologian kirja, vaan Elävää Sanaa, mutta sitä se on vain uudestisyntyneelle uskovalle eli Hengelliselle ! - Herran.esimerkki
ALL_IN_Him kirjoitti:
Koko tämän "keskustelun" asetelma on kyllä hieman huvittava. Minä pyydän sinua keskustelemaan Uuden testamentin sanomasta, ja sinä käännät keskustelun MINUUN, kuvitellen ilmeisesti, että sellainen on... keskustelua?
Suurin piirtein koko Suomen ns. kristikunnan läpäisee uskomus, jota voisi kuvailla seuraavasti: "Koska en ole ajatuksissani, asenteissani ja/tai tekemisissäni TÄYSIN VIRHEETÖN, sen täytyy merkitä sitä, etten ole sitä myöskään OLEMUKSENI puolesta. Koska koen tämän niin selkeästi, Paavali ei voi tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, mitä hän sanoo vanhan ihmisen kertakaikkisesta kuolemasta. Täytyy olla niin, että OLEMUKSESSANI on jotakin pielessä - minussa on oltava jokin kohta tai 'puoli' tai taipumus, kutsuttakoonpa sitä nyt vaikkapa 'lihaksi' tai 'omaksi tahdoksi', jonka kanssa minun on kamppailtava hautaan saakka." Itsekin ajattelin tuolla tavoin noin neljännesvuosisadan, kunnes itseäni viisaamman kristityn kirjoitusten perusteella (http://articles.ochristian.com/article12818.shtml) tajusin ottaa Paavalin sanat todesta. Ja kesti vain kotvan, kun vapautus "lakikristillisestä skitsofreniasta" koitti. On nimittäin niin, että niin kauan kuin kristitty kokee tarpeelliseksi vatvoa omaa olemustaan ja elämäänsä (synti)ongelmalähtöisesti, hän on vielä lain alla. Ei välttämättä Mooseksen lain, mutta omatekoisen uusitestamentillisen lain, joka julistaa: "Niin kauan kuin sinussa ilmenee MINKÄÄNLAISTA vajavaisuutta ajatuksen, tunteen tai toiminnan tasolla, olet OLEMUKSELTASI vielä keskeneräinen/syntinen/vajavainen." Ja juuri tämä ajatus on täysin Paavalin opin vastainen. Se on niin etäällä Paavalin opista kuin itä on lännestä. Se on yhtä mieletön ajatusrakennelma ja uskomus kuin on kuvitelma, että kun ongenkoho painuu vedenpinnan alle karahkan tai hauen tartuttua koukkuun, vedenpinnan alle painuminen johtuu jostakin ongenkohossa olevasta ominaisuuudesta.Joten kun tutkitaan sinun oppejasi ja kuvitelmiasi KÄYTÄNNÖN kautta ja avulla, niin sitä kautta ne osoittautuvat ihan huuhaaksi !
Olen kaltaistesi kanssa aiemminkin keskustellut ja tiedän jo ennalta siis lopputuloksen ! - ALL_IN_Him
s-seutulainen kirjoitti:
Olisit jatkanut tuota kamppailua, jota kerrot käyneesi 25 vuotta!
Vai oletko tullut - niin kuin jotkut opettavat uudestisyntyville tapahtuvan - synnittömäksi?
Omin voimin emme saata - eikä meidän tarvitse, tuota "kamppailua", jota mieluummin kutsuisin kilvoitukseksi, käydä.
Jumalan armosta saamme alati turvata Jeesukseen Kristukseen ja Hänen nimeään avuksemme huutaa, kun kiusaukset meitä kohtaavat. Ja ne kohtaavat. Synti himoineen ja haluineen asuu uskovan lihassa loppuun asti. Sielunvihollinen ei tahdo uskovaa rauhaan jättää hänen elämänsä viime metreilläkään. Uskosta se yrittää saada hänet vimmatulla raivolla luopumaan. Vain Jeesus Kristus voi meitä auttaa - ja Hän auttaa, kun loppuun saakka pidämme Hänestä kiinni, Häneen uskoen ja luottaen, kaikessa Häneen turvaten. Saatana yrittää väenväkisin meidät saada luottamaan itseemme. Sen vimmattu halu on saada meidät uskomaan, ettei uskova ihminen saata enää syntiä tehdä. Se saa jopa íhmisen uskomaan, että tämä kykenee noudattamaan lakia.
Omavanhurskauden kuolettavaan harhaan saatana on meitä ehtimiseen houkuttelemassa, mitä pirullisimmin valhein ja juonin.
Vanhassa hartauskirjasessa on asian ytimeen käyvästi kirjoitettu uskovasta íhmisestä: "Itsessään köyhä syntinen. Jeesuksessa Kristuksessa puhdas ja pyhä. Se on uskon kaita tie.""Synti himoineen ja haluineen asuu uskovan lihassa loppuun asti." Sinä puhut ikään kuin uskovassa olisi kaksi "puolta", "henki" ja "liha". Tälainen skitsofreeninen kahtiajako on Paavalille täysin vieras. Jos luet roomalaiskirjeen 7. lukua, hän EI viittaa "lihalla" johonkin "alhaiseen taipumukseen" itsessään, vaan KOKO ITSEENSÄ; hän kokee olevansa kokonaan ja kerta kaikkiaan synnin alaisuuteen myyty. Hän on täysin mahdoton ja toivoton tapaus. Sinä tunnut olevan mahdoton ja toivoton vain puoliksi. Paavali vie oman mahdottomuutensa ja lihallisuutensa kuvailun tuossa luvussa täydelliseen loppupäätelmään - siihen, että hänessä ei asu MITÄÄN HYVÄÄ. Sinun opissasi tämä ei tule ilmi. Sinun opissasi uskovassa ihmisessä on oltava jokin aihio, jokin pyrkimys, jokin pyrintö, jokin halu parempaan, jokin kyky "takertua Kristukseen", haluta Kristuksen apua tms. Mutta ei tuollainen ihminen ole kokonaan "kuoleman ruumis", jollaiseksi Paavali itseään (ja meitä muita) kutsuu. Sinun oppisi kuvailema ihminen EI OLE TÄYSIN TOIVOTON TAPAUS, vaan vain puoliksi. Sinun mukaasi uskovan tulee "paremmalla puoliskollaan" jaksaa haluta taistella "alempaa luontoaan" vastaan, eli PELI EI OLE TäYSIN MENETETTY, toisin kuin Paavalin kuvailemalla uskovalla 7. luvun lopussa. Niiin kauan kuin sinä kuvittelet itsessäsi asuvan jotakin "hyvää", joka pitää sinut vastuullisena tämän "taistelun" käymisestä (jota et toki käy "omassa voimassasi", vaan "Kristuksen avulla"), et ole vielä päässyt sisäistäämään roomalaiskirjeen 7. luvun lopun huudahdusta. Ja niinpä et voi ymmärtää roomalaiskirjeen 8. lukuakaan. Ihmisymmärrykselle tuntu olevan mahdotonta sisäistää seuraava ajatus: "Uusi luomus on täydellisesti uusi ja pyhä ja SAMANAIKAISESTI täysin kyvytön yhtikäs mihinkään itsestään käsin, TÄYSIN KYVYTÖN EDES KÄYMÄÄN SITÄ PALJON PUHUTTUA 'TAISTELUA' SYNTIÄ VASTAAN. Koska mitään taistelua syntiä vastaan EI OLE."
- ALL_IN_Him
Herran.esimerkki kirjoitti:
Joten kun tutkitaan sinun oppejasi ja kuvitelmiasi KÄYTÄNNÖN kautta ja avulla, niin sitä kautta ne osoittautuvat ihan huuhaaksi !
Olen kaltaistesi kanssa aiemminkin keskustellut ja tiedän jo ennalta siis lopputuloksen !Ja missä kohtaa tosiaan esität Paavalin kirjeistä ne kohdat, joilla kumoat tämän minun kovin tyhjänpäiväisen oppini? Ja perustelet saman tien kaiken sen, mitä yllä sanot? Vai etkö tarvitse sanojesi tueksi lainkaan Paavalin ajatuksia? Mikä on tämä paljon mainostamasi KÄYTÄNTÖ, jonka valossa asioita tutkit? Oletko muodostanut sen kriteeristön Paavalin kirjeistä vai onko se vain sinun kehittelemäsi sapluuuna, jolla kaikkea toisten sanomisia arvioit?
- ALL_IN_Him
Herran.esimerkki kirjoitti:
Jos edetään järjestyksessä, niin minä kysyin ensin !!!
Ja sinä et vastannut kysymykseeni !
Älä ala pelleilemään ja kikkailemaan vaan vastaa kysymyksiin vaan !Jos et pysty lukemaan vastauksiani noista teksteistäni, ole pystymättä. Se on joko aktiivista haluttomuutta tai sitten kyvyttömyyttä. Sinä tiedät vastauksen.
- Herran.esimerkki
ALL_IN_Him kirjoitti:
Ja missä kohtaa tosiaan esität Paavalin kirjeistä ne kohdat, joilla kumoat tämän minun kovin tyhjänpäiväisen oppini? Ja perustelet saman tien kaiken sen, mitä yllä sanot? Vai etkö tarvitse sanojesi tueksi lainkaan Paavalin ajatuksia? Mikä on tämä paljon mainostamasi KÄYTÄNTÖ, jonka valossa asioita tutkit? Oletko muodostanut sen kriteeristön Paavalin kirjeistä vai onko se vain sinun kehittelemäsi sapluuuna, jolla kaikkea toisten sanomisia arvioit?
Jos ja kun sinä väität, että vanha on kuollut, eikä lihasi enää vaikuta sinussa !
Niin vastaa nyt siihen kysymykseen, että etkö uudestisyntymisesi jälkeen ole tehnyt syntiä, eli toiminut Jumalan tahtoa vastaan !
Eli etkö siis missään ole ITSE toiminut oman tahtosi mukaan, eli siis LIHAN TAHDON MUKAAN ??? - Herran.esimerkki
ALL_IN_Him kirjoitti:
Jos et pysty lukemaan vastauksiani noista teksteistäni, ole pystymättä. Se on joko aktiivista haluttomuutta tai sitten kyvyttömyyttä. Sinä tiedät vastauksen.
Minä voin sanoa samaa, minä kaiken aikaa yritän vastata sinulle ja selittää näitä asioita, mutta sinä taas et halua keskustella, ETKÄ KAI USKALLA vastailla SELVIINKÄÄN kysymyksiini !
Koska jos niihin vastaisit, niin harhaoppisi paljastuisi heti !
Älä yritä kiemurrella ! - ALL_IN_Him
ALL_IN_Him kirjoitti:
Ja missä kohtaa tosiaan esität Paavalin kirjeistä ne kohdat, joilla kumoat tämän minun kovin tyhjänpäiväisen oppini? Ja perustelet saman tien kaiken sen, mitä yllä sanot? Vai etkö tarvitse sanojesi tueksi lainkaan Paavalin ajatuksia? Mikä on tämä paljon mainostamasi KÄYTÄNTÖ, jonka valossa asioita tutkit? Oletko muodostanut sen kriteeristön Paavalin kirjeistä vai onko se vain sinun kehittelemäsi sapluuuna, jolla kaikkea toisten sanomisia arvioit?
Olen pannut merkille, että on olemassa kristittyjä, joka suullaan tai näppiksellään tunnustavat Jeesuksen Herraksi, mutta kun pintaa hieman raaputtaa, käykin ilmi, että heillä on Jeesusta Kristustakin suurempi (epä)jumala, nimittäin KÄYTÄNTÖ, jonka voimalla ja perusteella he asettuvat Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen tuomareiksi. Kun yrittää kuvailla Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuutta Hänen omissaan, nämä KÄYTÄNNÖN palvojat alkavat jylisevää KÄYTÄNNÖNvanhurskautta leiskuen tehdä Jeesuksen ylösnousemuksen sisältöä kiirreen vilkkaa tyhjäksi. Kaipa he kokevat suorittavansa uhripalveluksen jumalalleen, jonka nimi on KÄYTÄNTÖ.
- ALL_IN_Him
Herran.esimerkki kirjoitti:
Minä voin sanoa samaa, minä kaiken aikaa yritän vastata sinulle ja selittää näitä asioita, mutta sinä taas et halua keskustella, ETKÄ KAI USKALLA vastailla SELVIINKÄÄN kysymyksiini !
Koska jos niihin vastaisit, niin harhaoppisi paljastuisi heti !
Älä yritä kiemurrella !Odottelen sinulta niitä Paavalin ajatuksia, joilla perustelet kysymystesi MOTIIVIN. Minä en ensiksi hyökännyt sinua vastaan, vaan sinä minua vastaan kuin mikäkin syyttäjä.
- Herran.esimerkki
ALL_IN_Him kirjoitti:
Olen pannut merkille, että on olemassa kristittyjä, joka suullaan tai näppiksellään tunnustavat Jeesuksen Herraksi, mutta kun pintaa hieman raaputtaa, käykin ilmi, että heillä on Jeesusta Kristustakin suurempi (epä)jumala, nimittäin KÄYTÄNTÖ, jonka voimalla ja perusteella he asettuvat Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen tuomareiksi. Kun yrittää kuvailla Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuutta Hänen omissaan, nämä KÄYTÄNNÖN palvojat alkavat jylisevää KÄYTÄNNÖNvanhurskautta leiskuen tehdä Jeesuksen ylösnousemuksen sisältöä kiirreen vilkkaa tyhjäksi. Kaipa he kokevat suorittavansa uhripalveluksen jumalalleen, jonka nimi on KÄYTÄNTÖ.
Eli et yhäkään vastaa !!!
Vaan kieroilet ja kiemurtelet vain ! - ALL_IN_Him
ALL_IN_Him kirjoitti:
Odottelen sinulta niitä Paavalin ajatuksia, joilla perustelet kysymystesi MOTIIVIN. Minä en ensiksi hyökännyt sinua vastaan, vaan sinä minua vastaan kuin mikäkin syyttäjä.
Tosin voin arvailla motiivejasi omatoimisestikin, koska todennäköisesti ajattelin laillasi noin neljännesvuosisadan ajan. Haluaisit minun vastaavan: "Lankean (toisinaan/usein/harvoin) syntiin", jotta pääsisit möläyttämään: "Ähäkutti! Siispä vanha ihmisesi/lihasi EI ole kuollut!" Ikään kuin vanhan ihmisen kartakaikkinen kuolema merkitsisi sitä, että uskova EI kykene tekemään syntiä. Väite on täysin mieletön. Paavali ilmoittaa täysin epäämättömästi vanhan ihmisemme kuolleen ja kuopatun kerta kaikkiaan sekä sen, että me olemme nyt pyhiä, täysin yhtä eläviä Jumalalle kuin Jeesus Kristus. Tämä on meidän OLEMUKSEMME, koska meidät on täydellisesti yhdistetty Kristukseen ristillä, haudassa ja ylösnousemuksessa. Ja SAMANAIKAISESTI meissä EI ASU MITÄÄN HYVÄÄ eli olemme TÄYSIN KYKENEMÄTTÖMIÄ YHTIKÄS MIHINKÄÄN ITSESTÄMME KÄSIN, aivan niin kuin Jeesus lihansa päivinä ("Ei Poika voi itsestään käsin MITÄÄN tehdä.") Ihmiset kuvittelevat, että tuo EI MITÄÄN tarkoittaa käytännössä MELKEIN EI MITÄÄN, ts. että meissä on oltava "halu nujertaa lihamme" ja muuta sontaa, koska kuvitellaan, että me olemme puoliksi "lihaa" ja puoliksi "henkeä". Jeesus ei kuitenkaan kuollut PUOLIKKAAN VANHAN IHMISEMME kuolemaa, vaan vei meidät kokonaan, kaikkinemme ja kerta kaikkiaan ristille ja heräsi uutena MEinä henkiin. "Ja minä elän, EN ENÄÄ MINÄ, vaan Kristus minussa."
- ALL_IN_Him
Herran.esimerkki kirjoitti:
Eli et yhäkään vastaa !!!
Vaan kieroilet ja kiemurtelet vain !Siinä pata kattilaa soimaa!!!!! :D :D :D
- ALL_IN_Him
Herran.esimerkki kirjoitti:
Eli et yhäkään vastaa !!!
Vaan kieroilet ja kiemurtelet vain !Facebookissa muuan amerikkalainen kristitty päivitti juuri seuraavan tekstin seinälleen: "Experience > theory". Kyseinen kaveri on sen verran välkky, että ajattelin hänen harjoittavan itseironiaa; hänhän esittää tuossa teoreeman, jossa hän halveksii teoretisointia. Mutta noin kuitenkin moni kristitty ajattelee: "Koska minun KOKEMUKSENI on tällainen kuin se on, se kumoaa kaiken sellaisen 'teoreettisen' olemattomiin, mikä ei ole minun kokemukseni kanssa linjassa." Kuvittelemme, että meillä voi olla jokin absoluuttisen totuudellinen, "paljas", välitön kokemus itsestämme, itseämme koskien. Kuvittelemme kokevamme itsemme jotenkin absoluuttisen läpinäkyvän ja -kuultavan TODESTI. (Etenkin ja AINA silloin, kun on kyse heikkouksistamme, synneistämme ja syntisyydestämme.) Mistäköhän tällainen horjumaton luottamus minä-kokemuksen objektiivisuuteen oikein on tullut? Se kun ei ole todellisuudessa objektiivinen lainkaan vaan subjektiivinen. Joka tapauksessa Jeesuksessa Kristuksessa "teoria" eli Logos tuli lihaksi eli ihmiskunnan historian ainoan totuudellisen ihmisen kokemukseksi, ja tuon ihmisen KOKEMUS oli se, että Hän vei meidät mukananaan ristille, kuoli meidän kuolemamme ja heräsi henkiin meidän uutena elämänämme ja minuutenamme. Tuo on Hänen teeskentelemätön ja aito kokemuksensa. Ja objektiivisen näkökulman tuolle kokemukselle antaa Isä, jonka oikealle puolelle Jeesus täydellisen sovituksen suorittaneena sai luvan istua. Jos Jeesuksen subjektiivinen oli ja on edelleen se, että hän kuoletti itsessään meidän vanhan ihmisemme "kerta kaikkiaan" ja herätti meidät itsessään henkiin, ja jos hän sai tälle subjektiiviselle kokemukselleen objektiivisen vahvistuksen Isältä, voisimmeko me ihan pikku hetkeksi hellittää siitä sinänsä ihanan katkeransuloisesta subjektiiivisesta kokemuksestamme, jonka mukaan me olemme "rikkinäisiä, vajavaisia, syntisiä, heikkoja ja emme-missään-nimessä-kuolleita-itsellemme"? Voisimmeko jopa uskaltaa ajatella, että Jeesuksen subjektiivisen ja Isän objektiivisen kokemuksen valossa minun subjektiivisen "kokemukseni" saa jäädä omaan arvoonsa? Että jos kerran Jeesus sisällytti ja YHDISTI minut ristillä ITSEENSÄ, silloin Hänen subjektiivinen kokemuksensa ratkaisee kysymyksen minun olemuksestani eikä suinkaan minun häilyvä subjektiivinen kokemukseni, joka sanoo tiistaina tätä ja torstaina tuota? Voisinko kenties antaa Jeesuksen olla myös minun minä-kokemukseni Herra (koska Hän on sen TODELLINEN kokija)? Nimittäin jos Hän ei saa olla minun minä-kokemukseni ja sen tulkitsemisen Herra, kuinka hän voi olla Herra missään muussakaan?
- ALL_IN_Him
ALL_IN_Him kirjoitti:
Facebookissa muuan amerikkalainen kristitty päivitti juuri seuraavan tekstin seinälleen: "Experience > theory". Kyseinen kaveri on sen verran välkky, että ajattelin hänen harjoittavan itseironiaa; hänhän esittää tuossa teoreeman, jossa hän halveksii teoretisointia. Mutta noin kuitenkin moni kristitty ajattelee: "Koska minun KOKEMUKSENI on tällainen kuin se on, se kumoaa kaiken sellaisen 'teoreettisen' olemattomiin, mikä ei ole minun kokemukseni kanssa linjassa." Kuvittelemme, että meillä voi olla jokin absoluuttisen totuudellinen, "paljas", välitön kokemus itsestämme, itseämme koskien. Kuvittelemme kokevamme itsemme jotenkin absoluuttisen läpinäkyvän ja -kuultavan TODESTI. (Etenkin ja AINA silloin, kun on kyse heikkouksistamme, synneistämme ja syntisyydestämme.) Mistäköhän tällainen horjumaton luottamus minä-kokemuksen objektiivisuuteen oikein on tullut? Se kun ei ole todellisuudessa objektiivinen lainkaan vaan subjektiivinen. Joka tapauksessa Jeesuksessa Kristuksessa "teoria" eli Logos tuli lihaksi eli ihmiskunnan historian ainoan totuudellisen ihmisen kokemukseksi, ja tuon ihmisen KOKEMUS oli se, että Hän vei meidät mukananaan ristille, kuoli meidän kuolemamme ja heräsi henkiin meidän uutena elämänämme ja minuutenamme. Tuo on Hänen teeskentelemätön ja aito kokemuksensa. Ja objektiivisen näkökulman tuolle kokemukselle antaa Isä, jonka oikealle puolelle Jeesus täydellisen sovituksen suorittaneena sai luvan istua. Jos Jeesuksen subjektiivinen oli ja on edelleen se, että hän kuoletti itsessään meidän vanhan ihmisemme "kerta kaikkiaan" ja herätti meidät itsessään henkiin, ja jos hän sai tälle subjektiiviselle kokemukselleen objektiivisen vahvistuksen Isältä, voisimmeko me ihan pikku hetkeksi hellittää siitä sinänsä ihanan katkeransuloisesta subjektiiivisesta kokemuksestamme, jonka mukaan me olemme "rikkinäisiä, vajavaisia, syntisiä, heikkoja ja emme-missään-nimessä-kuolleita-itsellemme"? Voisimmeko jopa uskaltaa ajatella, että Jeesuksen subjektiivisen ja Isän objektiivisen kokemuksen valossa minun subjektiivisen "kokemukseni" saa jäädä omaan arvoonsa? Että jos kerran Jeesus sisällytti ja YHDISTI minut ristillä ITSEENSÄ, silloin Hänen subjektiivinen kokemuksensa ratkaisee kysymyksen minun olemuksestani eikä suinkaan minun häilyvä subjektiivinen kokemukseni, joka sanoo tiistaina tätä ja torstaina tuota? Voisinko kenties antaa Jeesuksen olla myös minun minä-kokemukseni Herra (koska Hän on sen TODELLINEN kokija)? Nimittäin jos Hän ei saa olla minun minä-kokemukseni ja sen tulkitsemisen Herra, kuinka hän voi olla Herra missään muussakaan?
Hetkenä, jolloin uskova näkee itsensä ristillä Jeesukseen peruuttamattomasti yhdistetyksi, lakkautetuksi ja Jeesuksen ylösnousemuksessa henkiin heränneeksi, hän tajuaa, että Jeesus Kristus muodostaa hänen (ydin)minuutensa ja elämänsä. Tuolla samalla hetkellä (tai pienellä viiveellä) hän automaattisesti suo Kristukselle minä-kokemuksensa tulkinnan Herrauden, koska se nyt vain seuraa edellä sanotusta loogisella Logos-välttämättömyydellä.
Kristus kun muodostaa meidän minuutemme samalla tavoin kuin vaikkapa Maan vetovoima muodostaa meidän "ponnistusvoimamme". Kristitty, joka mieltää itsensä Kristuksesta erilliseksi, on kuin lentopalloilija, joka sanoo Newtonia ja Einsteinia siteeraavalle fyysikolle: "Älä tule puhumaan minulle tuommoista potaskaa! Kun minä ponnistan verkolla, minä en NÄE enkä KOE mitään noista jonninjoutavista symboleista, joista sinä puhut!" Kristitty, joka kuvittelee itsensä Kristuksesta erilliseksi, pistemäiseksi "minäksi", on ja elää tällaisessa ymmärtämättömyytensä synnyttämässä ja ylläpitämässä solipsismissa. Ja kaiken aikaa hän perustelee näkökantansa KOKEMUKSELLAAN/"KÄYTÄNNÖLLÄ", joka on hänelle se Vihoviimeinen Totuus - paljon, paljon enemmän ja aidompi asia kuin kaiken maailman "höpsöteoriat" jostakin ykseydestä - ("sehän on buddhalaisuutta tuo tuommoinen").
Ja koska kristitty on julistautunut pyhän ja kaikkivaltiaan Kokemuksensa nojalla Kristuksesta erilliseksi ja erilaiseksi, "vajavaiseksi syntiseksi", silloin on toki selvää, että tuon erillis-mielikuvitus-Kristuksen tulee auttaa häntä, Kristuksesta-erillistä-minää, tästä pulasta, jotta hänestä voisi tulla "enemmän Kristuksen kaltainen" ja hän voisi olla "lähempänä Kristusta" jne. Ja kaiken tuon toki allekirjoittaa jatkossakin... hänen kokemuksensa/KÄYTÄNTÖ, joka oli ja on Kaikkivaltias ja Vanhurskas Tuomari.
Näin kristitty on onnistunut muodostamaan dilemman, jota edes Kaikkivaltias Jumala ei kykene korjaamaan, koska Jumala ei kykene lähtemään mukaan valheeseen. - ALL_IN_Him
ALL_IN_Him kirjoitti:
Hetkenä, jolloin uskova näkee itsensä ristillä Jeesukseen peruuttamattomasti yhdistetyksi, lakkautetuksi ja Jeesuksen ylösnousemuksessa henkiin heränneeksi, hän tajuaa, että Jeesus Kristus muodostaa hänen (ydin)minuutensa ja elämänsä. Tuolla samalla hetkellä (tai pienellä viiveellä) hän automaattisesti suo Kristukselle minä-kokemuksensa tulkinnan Herrauden, koska se nyt vain seuraa edellä sanotusta loogisella Logos-välttämättömyydellä.
Kristus kun muodostaa meidän minuutemme samalla tavoin kuin vaikkapa Maan vetovoima muodostaa meidän "ponnistusvoimamme". Kristitty, joka mieltää itsensä Kristuksesta erilliseksi, on kuin lentopalloilija, joka sanoo Newtonia ja Einsteinia siteeraavalle fyysikolle: "Älä tule puhumaan minulle tuommoista potaskaa! Kun minä ponnistan verkolla, minä en NÄE enkä KOE mitään noista jonninjoutavista symboleista, joista sinä puhut!" Kristitty, joka kuvittelee itsensä Kristuksesta erilliseksi, pistemäiseksi "minäksi", on ja elää tällaisessa ymmärtämättömyytensä synnyttämässä ja ylläpitämässä solipsismissa. Ja kaiken aikaa hän perustelee näkökantansa KOKEMUKSELLAAN/"KÄYTÄNNÖLLÄ", joka on hänelle se Vihoviimeinen Totuus - paljon, paljon enemmän ja aidompi asia kuin kaiken maailman "höpsöteoriat" jostakin ykseydestä - ("sehän on buddhalaisuutta tuo tuommoinen").
Ja koska kristitty on julistautunut pyhän ja kaikkivaltiaan Kokemuksensa nojalla Kristuksesta erilliseksi ja erilaiseksi, "vajavaiseksi syntiseksi", silloin on toki selvää, että tuon erillis-mielikuvitus-Kristuksen tulee auttaa häntä, Kristuksesta-erillistä-minää, tästä pulasta, jotta hänestä voisi tulla "enemmän Kristuksen kaltainen" ja hän voisi olla "lähempänä Kristusta" jne. Ja kaiken tuon toki allekirjoittaa jatkossakin... hänen kokemuksensa/KÄYTÄNTÖ, joka oli ja on Kaikkivaltias ja Vanhurskas Tuomari.
Näin kristitty on onnistunut muodostamaan dilemman, jota edes Kaikkivaltias Jumala ei kykene korjaamaan, koska Jumala ei kykene lähtemään mukaan valheeseen.Korostettakoon, että minuutensa ja minä-kokemuksensa (tulkinnan) Herrauden luovuttaminen Herralle Jeesukselle Kristukselle (sen seurauksena, että uskova toteaa minuutensa muodostuvan jäännöksettömästi Hänestä) merkitsee samalla sen tajuamista, että ilmaus "Jeesuksen Kristuksen todeksi eläminen" on yhtä mieletön kuin "etu- ja sukunimensä/pituutensa/painonsa/hiustensa värin todeksi eläminen". Todellisuutta kun ei voi "elää todeksi", ainoastaan teorian voi. Joka pyrkii elämään "Jeesuksen todeksi elämässään", on sitä ennen muuttanut Hänet mielessään teoriaksi, tehnyt Hänestä mielikuvitusolennon. Tämän voi tehdä esim. siten, että kuvittelee itsensä jostakin kohtaa tai kokonaan Jeesuksesta Kristuksesta erilliseksi. Ja tämän voi puolestaan tehdä siten, että "kokee" itsensä jostakin kohtaa tai kokonaaan Jeesuksesta Kristuksesta erilliseksi - ja ottaa "kokemuksensa" todesta. Ja tällaisen äärisubjektiivisen "Jeesuksesta-erillis-kokemuksensa" ottaa todesta, jollei näe, että se tapahtuu Jeesuksen Kristuksen minä-kokemuksen sisällä ja on siksi vaaraton ja kangastuksenomainen. Se on äärisubjektiivisuudessaan yhtä kangastuksenomainen eli totuuspohjainen kuin törpön lentopalloilijan kuvitelma, että hänen ponnistusvoimallaan ei ole mitään tekemistä Maan vetovoiman kanssa.
- Herran.esimerkki
ALL_IN_Him kirjoitti:
Tosin voin arvailla motiivejasi omatoimisestikin, koska todennäköisesti ajattelin laillasi noin neljännesvuosisadan ajan. Haluaisit minun vastaavan: "Lankean (toisinaan/usein/harvoin) syntiin", jotta pääsisit möläyttämään: "Ähäkutti! Siispä vanha ihmisesi/lihasi EI ole kuollut!" Ikään kuin vanhan ihmisen kartakaikkinen kuolema merkitsisi sitä, että uskova EI kykene tekemään syntiä. Väite on täysin mieletön. Paavali ilmoittaa täysin epäämättömästi vanhan ihmisemme kuolleen ja kuopatun kerta kaikkiaan sekä sen, että me olemme nyt pyhiä, täysin yhtä eläviä Jumalalle kuin Jeesus Kristus. Tämä on meidän OLEMUKSEMME, koska meidät on täydellisesti yhdistetty Kristukseen ristillä, haudassa ja ylösnousemuksessa. Ja SAMANAIKAISESTI meissä EI ASU MITÄÄN HYVÄÄ eli olemme TÄYSIN KYKENEMÄTTÖMIÄ YHTIKÄS MIHINKÄÄN ITSESTÄMME KÄSIN, aivan niin kuin Jeesus lihansa päivinä ("Ei Poika voi itsestään käsin MITÄÄN tehdä.") Ihmiset kuvittelevat, että tuo EI MITÄÄN tarkoittaa käytännössä MELKEIN EI MITÄÄN, ts. että meissä on oltava "halu nujertaa lihamme" ja muuta sontaa, koska kuvitellaan, että me olemme puoliksi "lihaa" ja puoliksi "henkeä". Jeesus ei kuitenkaan kuollut PUOLIKKAAN VANHAN IHMISEMME kuolemaa, vaan vei meidät kokonaan, kaikkinemme ja kerta kaikkiaan ristille ja heräsi uutena MEinä henkiin. "Ja minä elän, EN ENÄÄ MINÄ, vaan Kristus minussa."
Miksi pätkit Sanaa, kuten saatana teki Jeesuksen kanssa ?
"Ja minä elän, EN ENÄÄ MINÄ, vaan Kristus minussa."
Se menee näin, eli tässä selvääkin selvemmät Paavalin sanat:
Gal. 2:20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja MINKÄ NYT ELÄN LIHASSA, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Ja miksi siis Paavali kirjoittaa Rooman Seurakunnalle näin:
Room. 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
Miksi siis uskovan yhä pitää kuolettaa ruumiin eli lihan tekoja, jos kerran liha on kuollut ???
Nämä jo näyttävät oppisi ihan sekoiluksi, mutta ethän sinä näitä usko, vaan nyt alkaa loputon teologinen väittely vain !
Tässä vielä yksi kuitenkin:
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä OLEN LIHALLINEN, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni PALVELEN MIELELLÄ JUMALAN LAKIA, MUTTA LIHALLA SYNNIN LAKIA .
Tämä on siis aivan selvääkin selvempi asia, mutta sinä siis sekoitat näinkin selvän asian ! - Herran.esimerkki
Herran.esimerkki kirjoitti:
Miksi pätkit Sanaa, kuten saatana teki Jeesuksen kanssa ?
"Ja minä elän, EN ENÄÄ MINÄ, vaan Kristus minussa."
Se menee näin, eli tässä selvääkin selvemmät Paavalin sanat:
Gal. 2:20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja MINKÄ NYT ELÄN LIHASSA, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
Ja miksi siis Paavali kirjoittaa Rooman Seurakunnalle näin:
Room. 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
Miksi siis uskovan yhä pitää kuolettaa ruumiin eli lihan tekoja, jos kerran liha on kuollut ???
Nämä jo näyttävät oppisi ihan sekoiluksi, mutta ethän sinä näitä usko, vaan nyt alkaa loputon teologinen väittely vain !
Tässä vielä yksi kuitenkin:
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä OLEN LIHALLINEN, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni PALVELEN MIELELLÄ JUMALAN LAKIA, MUTTA LIHALLA SYNNIN LAKIA .
Tämä on siis aivan selvääkin selvempi asia, mutta sinä siis sekoitat näinkin selvän asian !Joko alat vastailemaan puolestasi kysymyksiini ??????????????????????????????????
Vai kieroiletko yhä kuin käärme ??? - ALL_IN_Him
Herran.esimerkki kirjoitti:
Joko alat vastailemaan puolestasi kysymyksiini ??????????????????????????????????
Vai kieroiletko yhä kuin käärme ???"Lihan mieli" tarkoittaa tuota KOKO AJATTELUTAPAA, jota sinä edustat (tai joka oikeastaan edustaa sinua). Sinä olet kuin mies, joka etsii silmälasejaan silmälasit päässään.(Tai pikemminkin kuin puolisokea mies, jokakuvittelee pitävänsä silmälaseja, vaikkei pidä.) Kaikki, mitä sinä sanot ja ajattelet, on "lihan" mielistä, koska et näe itseäsi kerta kaikkiaan Lain kautta Laille kuolleena yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa. Jos sen näkisit, näkisit myös nuo Kirjoitukset aivan uudessa valossa. Roomalaiskirjeen 7. luvun loppuhuudahdus on sinulta vielä huutamatta. Jäämme odottelemaan toivorikkaina tuota huudahdusta. :) Siitä, että haukkuu toista käärmeeksi, on vielä aika pitkä matka edelllä mainittuun huudahdukseen. :)
- Herran.esimerkki
ALL_IN_Him kirjoitti:
"Lihan mieli" tarkoittaa tuota KOKO AJATTELUTAPAA, jota sinä edustat (tai joka oikeastaan edustaa sinua). Sinä olet kuin mies, joka etsii silmälasejaan silmälasit päässään.(Tai pikemminkin kuin puolisokea mies, jokakuvittelee pitävänsä silmälaseja, vaikkei pidä.) Kaikki, mitä sinä sanot ja ajattelet, on "lihan" mielistä, koska et näe itseäsi kerta kaikkiaan Lain kautta Laille kuolleena yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa. Jos sen näkisit, näkisit myös nuo Kirjoitukset aivan uudessa valossa. Roomalaiskirjeen 7. luvun loppuhuudahdus on sinulta vielä huutamatta. Jäämme odottelemaan toivorikkaina tuota huudahdusta. :) Siitä, että haukkuu toista käärmeeksi, on vielä aika pitkä matka edelllä mainittuun huudahdukseen. :)
Siinä luki KUIN käärme !
En siis sanonut sinua käärmeeksi, vaan sanoin toimintaasi samankaltaiseksi kuin käärmeen tai madon!
Yhä siis kieroilet ja jätät vastaamatta !
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Loppu huudahdus vain vahvistaa sen, mitä olen kirjoittanut, eli lihamme sotii henkeä vastaan yhä vaan !!!
Gal. 5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
Tämä sanotaan siis uskoville !!!
- Herran.esimerkki
Tämä Herramme oma esimerkki kertoo asian selvästi !
40 Ja tultuaan siihen paikkaan hän sanoi heille: "Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen".
41 Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili
42 sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".
43 Niin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä.
44 Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maahan.
36 Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle; ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla".
37 Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia ja tulla tuskaan.
38 Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani".
39 Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä".
40 Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani!
41 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."
42 Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi".
43 Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi.
44 Ja hän jätti heidät, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan.
Kuten Jeesuskaan itse, ei siis halunnut eikä hinkunut tulevia kärsimyksiä osakseen, mutta kuitenkin halusi Isän tahdon täyttyvän omalla kohdallaan, niin samoin on uskovan kohdalla.
Kukapa ihminen haluaisi kärsimyksiä osakseen ?
Eli on kyse oman tahdon kieltämisestä ja sen oman tahdon asettamista Jumalan tahdon alle !
Mutta se siis on mahdollista vain siten, että uskova jo käsittää sydämessään sen, että se Jumalan tahto on aina parempi hänen itsensä ja myös kaikkien muidenkin kannalta, kuin uskovan oma itsekäs tahto !
Selvensikö tämä yhtään ?- KristusElääMinussa
Muutoin, juu, mutta to sana "Herran esimerkki" on aika karmea. Tässä näkyy helluntailainen harha.
Meille kristityille ei Kristus ole "esimerkki", vaan sisäisesti meissä vaikuttava herruus, Herra.
Me ihmisinä emme koskaan yllä Kristuksen tasolle. Me emme pelastu yrittämällä matkia Häntä. Jo tällainen ajatus on antikristillinen (vapaamuurareiden gnostilaisuutta)!
"Niin en nyt siis enää elä minä, vaan Kristus elää minussa ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan tuntemuksessa" (ulkomuistista). - Herran.esimerkki
KristusElääMinussa kirjoitti:
Muutoin, juu, mutta to sana "Herran esimerkki" on aika karmea. Tässä näkyy helluntailainen harha.
Meille kristityille ei Kristus ole "esimerkki", vaan sisäisesti meissä vaikuttava herruus, Herra.
Me ihmisinä emme koskaan yllä Kristuksen tasolle. Me emme pelastu yrittämällä matkia Häntä. Jo tällainen ajatus on antikristillinen (vapaamuurareiden gnostilaisuutta)!
"Niin en nyt siis enää elä minä, vaan Kristus elää minussa ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan tuntemuksessa" (ulkomuistista).Herramme oli siis esimerkillinen vaelluksessaan ja hänestä meidän tulee otta siis mallia !
Luuk. 14:27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
Sitä on Herran seuraaminen, siis käytännön tasolla.
Missään en ole sanonut niin, että kykenisimme kaikkeen, mutta meidän tulee pyrkiä toimimaan Hänen esimerkkinsä mukaan parhaan kykymme mukaan !
Jopa Paavali kehoittaa meitä seuraamaan häntä ja hänen omaa esimerkkiään !
1. Kor. 4:16 Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.
1. Kor. 11:1 Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja.
Fil. 3:17 Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.
1. Tim. 4:12 Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa.
10 Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani, kärsivällisyyttäni,
11 vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!
12 Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.
Hepr. 13:7 Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.
Mutta sinä taidat vain yrittää kaivaa jotakin väärää minusta vaikka väkisin, eli yrität siis vain kampittaa minua selvästi, koska en usko kuten tuo " ALL_IN_Him " !
- Olen.armoliitossa
Itsensä kieltäminen on nöyryyttä jättä itsensä ja koko pelastustyönsä Isän, Jeesuksen ja Pyhän Hengen työksi.
Meidän omavanhurskautemme ja oma tekomme eivät kelpaa Jumalalle. Me pelastumme ainoastaan uskossa Jeesukseen ja Hänen meissä, PH:n kautta vaikuttamassa lahjavanhurskaudessa.
Meidän tulee kieltää itsemme:
a) Hylkäämällä elämässämme oma tahtomme ja jättäytymällä ja suostumalla Jumalan tahtoon ja Kristuksen vaikuttamaan uudestisyntymään sekä Hänen lahjatekoihinsa meissä.
b) Heräämällä Jumalan tahdolle, huomaamalla oma, kauhistuttava syntisyytemme ja hengessä hylkäämällä sen = teemme parannuksen. Lopetamme uskomasta itseemme ja uskomme Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja Pelastajaksemme.
c) Tämän vanhan ihmisemme uskossa hukutamme ja hautaamme kasteessa. Kaste on jatkuva olotila. Olemme uskossa jatkuvasti kasteen alla eli armoliitossa. Kasteessa ei veden määrä ole oleellinen vaan uskomalla se, mitä kaste tarkoittaa. - Songbird
Itsensä kieltäminen tarkoittaa sitä, että esintyy väärällä nimellä ja eri henkilönä kuin mitä on. Trollaaminen on hyvä esimerkki itsensä kieltämisestä. Suosittelen.
- Aurorasarisus
Minä ajattelin aikoinaan samoin kuin ketjusta poispuhuttu new bird,mutta paranin siitä-useiden sairaalareissujen ja vahvan lääkityksen avulla.on vaarallista todella uskoa että en enää elä minä vaan kristus elää minussa...en lopulta tiennyt kuka minä olen.
- Eenokki12
Aurorasarisus kirjoitti:
Minä ajattelin aikoinaan samoin kuin ketjusta poispuhuttu new bird,mutta paranin siitä-useiden sairaalareissujen ja vahvan lääkityksen avulla.on vaarallista todella uskoa että en enää elä minä vaan kristus elää minussa...en lopulta tiennyt kuka minä olen.
I hope that et ollut kuten Savis ilman alushousija? Onnitteluni sinulle terveestä järjestäsi ja uskostasi.
- sairaalareissu
Aurorasarisus kirjoitti:
Minä ajattelin aikoinaan samoin kuin ketjusta poispuhuttu new bird,mutta paranin siitä-useiden sairaalareissujen ja vahvan lääkityksen avulla.on vaarallista todella uskoa että en enää elä minä vaan kristus elää minussa...en lopulta tiennyt kuka minä olen.
Mielisairaaloissa on paljon Kristuksia ja antikristuksia.
Minäkin olin siellä sen vuoksi, että en tiennyt enää olenko Kristus vai antikristus vai minä itse. Tajusin onneksi sen verran, että tiesin vielä oman nimeni ja sille nimelle pyysin apua hakeutumalla itse hoitoon. Vajosin psykoosiin heti sen jälkeen.
Paranin pian, kun sain lääkkeitä ja tajusin pahojen henkien eksyttäneen minut (tai sitten olin vain mieleltäni sairas ja persoonani oli jakautunut: sitähän se on kaikilla kristityillä - jakautunut hyvään ja pahaan koiraan, jotka tappelevat keskenään ruoasta ihmisen sisällä). - Herran.esimerkki
sairaalareissu kirjoitti:
Mielisairaaloissa on paljon Kristuksia ja antikristuksia.
Minäkin olin siellä sen vuoksi, että en tiennyt enää olenko Kristus vai antikristus vai minä itse. Tajusin onneksi sen verran, että tiesin vielä oman nimeni ja sille nimelle pyysin apua hakeutumalla itse hoitoon. Vajosin psykoosiin heti sen jälkeen.
Paranin pian, kun sain lääkkeitä ja tajusin pahojen henkien eksyttäneen minut (tai sitten olin vain mieleltäni sairas ja persoonani oli jakautunut: sitähän se on kaikilla kristityillä - jakautunut hyvään ja pahaan koiraan, jotka tappelevat keskenään ruoasta ihmisen sisällä).Ikävää kuulla tuo sinun kertomuksesi ja kokemuksesi !
Mutta minä kiitän sinua todella siitä, että jaoit noin avoimesti kokemuksesi !
KIITOS !
Olen useita uskovia nähnyt ja kohdannut, jotka selvästi ovat kadottaneet todellisuuden ja elävät valhe todellisuudessa ja se on todella raskasta katsoa vierestä !
Esim. tämä Savis mielestäni tarvitsisi terveyshuollon apua, ja olen ihmetellyt sitä, että miksi kukaan hänen läheisistään ei auta asiassa ?
Miksi vaan katsotaan vierestä, eikä ole edes halua auttaa toista läheistä/lähimmäistä ?
Se on syvää rakkaudettomuutta ja välinpitämättömyyttä mielestäni.
Opin jo 35v sitten armeijassa sen, että kaveria ei saa jättää, ja eräskin alokas sai apua, kun ilmoitin hänestä kapiaisille, ja siinä yhteydessä päällikkö puhutteli koko porukkaa, että näitä tapauksia ei saa vain katsoa vierestä, vaan on mahdollisimman nopeasti asiasta ilmoitettava, jotta toisen tila ei entisestään pahene.
Mutta kiitos vielä paljon sinulle, toivon vain että muutkin rohkaistuisivat ilmoittamaan terveyden huollon ammattilaisille, jos näitä tämän kaltaisia juttuja ilmenee lähiymäräristössä !
Herra sinua runsaasti siunatkoon ja auttakoon kaikessa !
PS. Et turhaan ole tuota tietä känynyt, nyt sinä voit auttaa parhaiten muita, sillä vain se joka on itse kärsinyt, se voi ja osaa kärsiviä parhaiten auttaa !
Hepr. 2:18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2081688Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1031649Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1011562Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2541408Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341366Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.48906Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii451898Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115889Veikkauksia milloin Venäjä hyökkää Suomeen?
Veikkaan että se tapahtuu nopeasti, ehkäpä jo kesäkuussa. Suomi 5,5 miljoonan harvaan asuttu maa. Venäjä ei tarvitse suurta joukkoa Suomeen, joten kai293842Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347819