Dokumenttiprojekti: Where to Invade Next
Michael Mooren palkittu dokumentti selvittää mitä Yhdysvallat voisi vielä vallata muilta valtiolta. Provokatiivinen ilottelu käy myös Suomessa hakemassa apua amerikkalaisen koulutusjärjestelmän alennustilaan.
Moore käy useassa Euroopan maassa, toteaa paitsi koulutusjärjestelmän, myös terveydenhuollon, sosiaalipolitiikan, naisten aseman, vähemmistöjen aseman, oikeuslaitoksen, poliisin ja vankeinhoidonkin paremmuuden.
Lopuksi toteaa noidien ideoiden synyneen alunperin nimenomaan Amerikassa. Ne ovat osa amerikkalaista unelmaa. Lipsuneet vain hetkeksi luojiensa käsistä.
https://areena.yle.fi/1-3781460
Hyvä dokkari oli Ylellä! Made in USA!
22
293
Vastaukset
Todella hyvä. Suosittelen!
- no.moore
Jos Moore ei aikonut viedä luterilaisuutta Yhdysvaltoihin, niin palsta on väärä.
Yksi luku USA:n verojen käytöstä kiinnitti huomioni.
Nimittäin noin 59% niistä meni armeijan ylläpitoon.
Toki heidän ja meidät verot eivät ole suhteellisesti vertailukelpoisia, koska siellä monet meidän verovaroin rahoitettavat palvelut kerätään erilaisina maksuina ko. palveluita käyttäviltä. Verojen lisäksi. Ainakin dokkarin mukaan niitä kerättiin myös yhteensä huomattavasti enemmän kuin meillä veroja, joista rahoitetaan kaikki.
Lisäksi opiskelun matala vaatimustaso ihmetytti. USA:ssa yliopistossa opiskellut kun kertoi, että USA:n yliopistojen vaativuustaso ei vastaa edes Eurooppalaista lukiota."Lisäksi opiskelun matala vaatimustaso ihmetytti. USA:ssa yliopistossa opiskellut kun kertoi, että USA:n yliopistojen vaativuustaso ei vastaa edes Eurooppalaista lukiota."
Asia ei ole ihan noin yksiselitteinen. Missä tuo kaverisi opiskeli ja milloin?
Yhdysvalloissa hajonta oppilaitosten välillä on valtavan suuri; ehkä suurempi kuin missään muualla maailmassa. On ihan maailman huippua olevia yliopistoja, joissa on huippuluokan opetusta ja tutkimusta. Sitten on näitä...hmmm...puuhakerhoja, joissa lusitaan neljä vuotta vanhempien mieliksi ja saadaan jokin todistus alemman loppututkinnon suorittamisesta. Se on enemmän aikuistumisriitti (kallis sellainen) kuin tiedonintressistä johtuva motivoituminen.
Edes akkreditointi-järjestelmä ei ole kaventanut oppilaitosten välisiä eroja, kun järjestelmä määrittelee pelkät minimivataimukset ja nekin osavaltiokohtaisesti. Lisäksi kun perusopetus on ihan kuralla, niin monet korkeakoulut ovat joutuneet alentamaan opintovaatimuksiaan.
Vuosikymmeniä sitten omana opiskeluaikani tavallisen duunariperheen pojallakin oli mahdollisuus korkeakouluopintoihin, jos lukupäätä riitti. Silloin vain 10 prosenttia väestöstä oli suorittanut edes alemman korkeakoulututkinnon, ylemmän tutkinnon suorittaneet olivat harvinaisuuksia. Väitöskirjan tehneitä oli todella harvassa. Tuo joukko on kuitenkin viime vuosikymmeninä haalinut paljon Nobel-palkintoja, he lensivät kuuhun ja tekivät ties mitä muuta merkittävää. On perin valitettavaa, että 60- ja 70-luvuilla vallinut tieteellinen optimismi on kärsinyt konkurssin ja tämä suuntaus alkoi 80-luvulla kiihtyien vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Nykyään opiskelun kustannukset ovat karanneet pilviin. Duunarinperheen pojalla ei nykyään taida olla mitään mahdollisuutta opiskella ilman suurta velkataakka. Tällä hetkellä amerikkalaisten opintolainojen kokonaismäärä on 1,3 triljonaa dollaria. Se on asuntolainojen jälkeen suurin yksityishenkilöiden lainamäärä. On arveltu, että juuri opintolainoissa piilee seuraava velkapommi.netpunk kirjoitti:
"Lisäksi opiskelun matala vaatimustaso ihmetytti. USA:ssa yliopistossa opiskellut kun kertoi, että USA:n yliopistojen vaativuustaso ei vastaa edes Eurooppalaista lukiota."
Asia ei ole ihan noin yksiselitteinen. Missä tuo kaverisi opiskeli ja milloin?
Yhdysvalloissa hajonta oppilaitosten välillä on valtavan suuri; ehkä suurempi kuin missään muualla maailmassa. On ihan maailman huippua olevia yliopistoja, joissa on huippuluokan opetusta ja tutkimusta. Sitten on näitä...hmmm...puuhakerhoja, joissa lusitaan neljä vuotta vanhempien mieliksi ja saadaan jokin todistus alemman loppututkinnon suorittamisesta. Se on enemmän aikuistumisriitti (kallis sellainen) kuin tiedonintressistä johtuva motivoituminen.
Edes akkreditointi-järjestelmä ei ole kaventanut oppilaitosten välisiä eroja, kun järjestelmä määrittelee pelkät minimivataimukset ja nekin osavaltiokohtaisesti. Lisäksi kun perusopetus on ihan kuralla, niin monet korkeakoulut ovat joutuneet alentamaan opintovaatimuksiaan.
Vuosikymmeniä sitten omana opiskeluaikani tavallisen duunariperheen pojallakin oli mahdollisuus korkeakouluopintoihin, jos lukupäätä riitti. Silloin vain 10 prosenttia väestöstä oli suorittanut edes alemman korkeakoulututkinnon, ylemmän tutkinnon suorittaneet olivat harvinaisuuksia. Väitöskirjan tehneitä oli todella harvassa. Tuo joukko on kuitenkin viime vuosikymmeninä haalinut paljon Nobel-palkintoja, he lensivät kuuhun ja tekivät ties mitä muuta merkittävää. On perin valitettavaa, että 60- ja 70-luvuilla vallinut tieteellinen optimismi on kärsinyt konkurssin ja tämä suuntaus alkoi 80-luvulla kiihtyien vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Nykyään opiskelun kustannukset ovat karanneet pilviin. Duunarinperheen pojalla ei nykyään taida olla mitään mahdollisuutta opiskella ilman suurta velkataakka. Tällä hetkellä amerikkalaisten opintolainojen kokonaismäärä on 1,3 triljonaa dollaria. Se on asuntolainojen jälkeen suurin yksityishenkilöiden lainamäärä. On arveltu, että juuri opintolainoissa piilee seuraava velkapommi.”Yhdysvalloissa hajonta oppilaitosten välillä on valtavan suuri; ehkä suurempi kuin missään muualla maailmassa.”
Itselläni on hiukan kokemusta Venäjän vastaavasta tilanteesta. Siellä koulutuksen saavat miltei kaikki – tai sai. Mutta eri oppilaitosten sekä yliopistojen väliset erot ovat valtavia. Siksi mm. suomessa ei noin vain hyväksytä tutkintoja korvaaviksi, sillä voi olla ettei henkilö oikeasti osaa tai tiedä juuri mitään.
On ollut mielenkiintoista luoda mielikuvaa siitä konkretiasta, mitä saa erilaisten dokumenttien ym. muodossa Yhdysvaltojen tilanteesta. En oikein vieläkään hahmota sikäläistä koulutusjärjestelmää verrattuna suomen koulujärjestelmään.
Se mikä on ollut todella silmiinpistävää, on ammattikoulutuksen vähäisyys sekä loppututkintojen puute. Silti he saavat töitä. Ilmeisesti sikäläinen työelämä poikkeaa tässäkin suhteessa aika tavalla suomesta? Täällä odotetaan työntekijä jo osaavan ammatinperusteet tai olevan jo hyvä osaaja, ennen kuin töitä saa. Työpaikolla ei ole opetuskulttuuria.mummomuori kirjoitti:
”Yhdysvalloissa hajonta oppilaitosten välillä on valtavan suuri; ehkä suurempi kuin missään muualla maailmassa.”
Itselläni on hiukan kokemusta Venäjän vastaavasta tilanteesta. Siellä koulutuksen saavat miltei kaikki – tai sai. Mutta eri oppilaitosten sekä yliopistojen väliset erot ovat valtavia. Siksi mm. suomessa ei noin vain hyväksytä tutkintoja korvaaviksi, sillä voi olla ettei henkilö oikeasti osaa tai tiedä juuri mitään.
On ollut mielenkiintoista luoda mielikuvaa siitä konkretiasta, mitä saa erilaisten dokumenttien ym. muodossa Yhdysvaltojen tilanteesta. En oikein vieläkään hahmota sikäläistä koulutusjärjestelmää verrattuna suomen koulujärjestelmään.
Se mikä on ollut todella silmiinpistävää, on ammattikoulutuksen vähäisyys sekä loppututkintojen puute. Silti he saavat töitä. Ilmeisesti sikäläinen työelämä poikkeaa tässäkin suhteessa aika tavalla suomesta? Täällä odotetaan työntekijä jo osaavan ammatinperusteet tai olevan jo hyvä osaaja, ennen kuin töitä saa. Työpaikolla ei ole opetuskulttuuria.Yhdysvaltain koulutusjärjestelmästä voisi jutella pitkäänkin. Siitä tulisi tosi pitkä keskustelu, joten olkoon tällä kertaa.
”Mutta eri oppilaitosten sekä yliopistojen väliset erot ovat valtavia. Siksi mm. suomessa ei noin vain hyväksytä tutkintoja korvaaviksi, sillä voi olla ettei henkilö oikeasti osaa tai tiedä juuri mitään.”
USA:ssa yleensä katsotaan, missä oppilaitoksessa kukin opiskellut. On olemassa erilaisia ranking-listoja, joissa arvioidaan kunkin oppilaitoksen tasoa. Yleensä työnantajat kiinnittävät huomiota juuri vastavalmistuneen opiskelijan oppilaitoksen nimeen. Erot tosiaan ovat valtavat jonkin Oklahoman tai Nebraskan pienen collegen ja sanotaan nyt vaikka Harvardin tai Stanfordin välillä. Ikinä ei uskoisi, että hyvien ja huonojen oppilaitosten välillä voi olla niin suuria eroja.
Työnantajat pääsääntöisesti olettavat, että vastavalmistunut ei saa osaa juuri muuta kuin perusteet. Tästä syystä esimerkiksi vastavalmistunut juristi tekee aluksi kaikista yksinkertaisimpia paperihommia; kopioi, kirjoittaa raportteja yms. Sama pätee lähes kaikilla koulutusta edellyttävillä aloilla.
”Se mikä on ollut todella silmiinpistävää, on ammattikoulutuksen vähäisyys sekä loppututkintojen puute.”
Tarkoitatko esim. ammattikouluja sellaisena kuin ne ovat Suomessa? Niitä on tosiaan vähän, minun nuoruudessani ei edes sen vertaa kuin nykyisin. Esimerkiksi sähköasentajille on vähän koulutusta, mutta tärkeimmät taidot opitaan työssä jonkun kokeneemman ohjauksessa. Ohjaajalle on oltava toimilupa (yleensä osavaltiokohtainen) ja vähitellen oppilas edistyy (jos edistyy) ja saa kokeen jälkeen oman toimiluvan. Tämä ei tietenkään koske kaikkia aloja, mutta kuitenkin niitä, joissa ei tarvita akateemista tutkintoa.
Mitä tarkoitat loppututkintojen puutteella? Yleensä jo pelkästään loppututkinto alalta kuin alalta riittää ja tarvittavat spesifit taidot opitaan kulloisessakin työpaikassa. Tämä ei koske esim. professoreja tai muita aloja, joissa alemman tutkinnon jälkeiset jatko-opinnot ovat vähimmäisvaatimus oman tutkimus- ja julkaisutyön lisäksi.
”Täällä odotetaan työntekijä jo osaavan ammatinperusteet tai olevan jo hyvä osaaja, ennen kuin töitä saa. Työpaikolla ei ole opetuskulttuuria.”
Eroa on myös siinä, että Amerikassa vastavalmistunut ei edes yleensä oleta saavansa ”koulutuksensa” mukaista työtä kuten Suomessa. Amerikkalaiset ovat tosi joustavia ensimmäisten työpaikkojensa suhteen.
Nykyään monet opiskelijat tekevät ”entry level” –hommia esim. McDonaldsissa. Kahdenkymmenen viimeisen vuoden aikana on kuitenkin vallinnut suuntaus, että näistä matalapalkkatöistä on tullut pysyviä koulutuksesta huolimatta. Tuntipalkka on jotain 7 dollarin paikkeilla ja työtunteja aivan liian vähän, jotta sillä saisi edes perustoimeentuloa. Monet tekevät kahta ja jopa kolmea tällaista työtä, eivätkä rahat riitä siltikään. Yli puolella amerikkalaisista ei ole edes sen verran säästöjä, että he eläisivät kuukauden, jos kaikki muu tulo loppuisi.
Tuo em. tekijä on halvaannuttanut sosiaalisen liikkuvuuden ylöspäin. Tästä on ollut puhetta jo aiemmissa ketjuissa. En ole lainkaan yllättänyt, että monilla alueilla, joissa tällainen ”köyhtyminen” on ollut hallitseva jo Reaganin ajoista lähtien, sekä nykyisyys että tulevaisuus nähdään synkkinä. Omat lapseni (syntyneet 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa) ovat viimeinen sukupolvi, jolla oli tilastollisesti parempi taloudellinen tulevaisuus kuin vanhemmillaan. Milleaniaalit ovat sitten ensimmäinen sukupolvi, jolla arvioidaan olevan huonommat näkymät kuin vanhemmillaan ja tämä riippumatta siitä onko nuorella koulutusta tai ei.
Oma henkilöhistoriani ei kaiketi ole ihan tyypillinen. Kotipaikkaoikeuden ja koulutodistuksen perusteella olisin voinut opiskella Floridassa lähes ilmaiseksi, mutta oli pakko päästä Kaliforniaan, koska tuolloin 60-luvun lopulla kaikki mielenkiintoinen tapahtui siellä. Tuolloin 60- ja 70-lukujen vaihteessa Los Angeles ei ollut vielä kovin kallis paikka ja opiskelu UCLA:ssa (University of California at Los Angeles) ei tuottanut vanhemmilleni taloudellista taakkaa. Jatko-opiskeluni rahoitin tutkimusassistenttina ja tuntiopettajana. Tuo oli se minun ”entry level” – työpaikkani. Ihan hyvin silläkin tuli silloin toimeen; toista on nykyopiskelijoilla. Nykytilanteessa olisi joutunut ottamaan tolkuttomasti opintolainaa tai jättää opiskelut kokonaan väliin.netpunk kirjoitti:
Yhdysvaltain koulutusjärjestelmästä voisi jutella pitkäänkin. Siitä tulisi tosi pitkä keskustelu, joten olkoon tällä kertaa.
”Mutta eri oppilaitosten sekä yliopistojen väliset erot ovat valtavia. Siksi mm. suomessa ei noin vain hyväksytä tutkintoja korvaaviksi, sillä voi olla ettei henkilö oikeasti osaa tai tiedä juuri mitään.”
USA:ssa yleensä katsotaan, missä oppilaitoksessa kukin opiskellut. On olemassa erilaisia ranking-listoja, joissa arvioidaan kunkin oppilaitoksen tasoa. Yleensä työnantajat kiinnittävät huomiota juuri vastavalmistuneen opiskelijan oppilaitoksen nimeen. Erot tosiaan ovat valtavat jonkin Oklahoman tai Nebraskan pienen collegen ja sanotaan nyt vaikka Harvardin tai Stanfordin välillä. Ikinä ei uskoisi, että hyvien ja huonojen oppilaitosten välillä voi olla niin suuria eroja.
Työnantajat pääsääntöisesti olettavat, että vastavalmistunut ei saa osaa juuri muuta kuin perusteet. Tästä syystä esimerkiksi vastavalmistunut juristi tekee aluksi kaikista yksinkertaisimpia paperihommia; kopioi, kirjoittaa raportteja yms. Sama pätee lähes kaikilla koulutusta edellyttävillä aloilla.
”Se mikä on ollut todella silmiinpistävää, on ammattikoulutuksen vähäisyys sekä loppututkintojen puute.”
Tarkoitatko esim. ammattikouluja sellaisena kuin ne ovat Suomessa? Niitä on tosiaan vähän, minun nuoruudessani ei edes sen vertaa kuin nykyisin. Esimerkiksi sähköasentajille on vähän koulutusta, mutta tärkeimmät taidot opitaan työssä jonkun kokeneemman ohjauksessa. Ohjaajalle on oltava toimilupa (yleensä osavaltiokohtainen) ja vähitellen oppilas edistyy (jos edistyy) ja saa kokeen jälkeen oman toimiluvan. Tämä ei tietenkään koske kaikkia aloja, mutta kuitenkin niitä, joissa ei tarvita akateemista tutkintoa.
Mitä tarkoitat loppututkintojen puutteella? Yleensä jo pelkästään loppututkinto alalta kuin alalta riittää ja tarvittavat spesifit taidot opitaan kulloisessakin työpaikassa. Tämä ei koske esim. professoreja tai muita aloja, joissa alemman tutkinnon jälkeiset jatko-opinnot ovat vähimmäisvaatimus oman tutkimus- ja julkaisutyön lisäksi.
”Täällä odotetaan työntekijä jo osaavan ammatinperusteet tai olevan jo hyvä osaaja, ennen kuin töitä saa. Työpaikolla ei ole opetuskulttuuria.”
Eroa on myös siinä, että Amerikassa vastavalmistunut ei edes yleensä oleta saavansa ”koulutuksensa” mukaista työtä kuten Suomessa. Amerikkalaiset ovat tosi joustavia ensimmäisten työpaikkojensa suhteen.
Nykyään monet opiskelijat tekevät ”entry level” –hommia esim. McDonaldsissa. Kahdenkymmenen viimeisen vuoden aikana on kuitenkin vallinnut suuntaus, että näistä matalapalkkatöistä on tullut pysyviä koulutuksesta huolimatta. Tuntipalkka on jotain 7 dollarin paikkeilla ja työtunteja aivan liian vähän, jotta sillä saisi edes perustoimeentuloa. Monet tekevät kahta ja jopa kolmea tällaista työtä, eivätkä rahat riitä siltikään. Yli puolella amerikkalaisista ei ole edes sen verran säästöjä, että he eläisivät kuukauden, jos kaikki muu tulo loppuisi.
Tuo em. tekijä on halvaannuttanut sosiaalisen liikkuvuuden ylöspäin. Tästä on ollut puhetta jo aiemmissa ketjuissa. En ole lainkaan yllättänyt, että monilla alueilla, joissa tällainen ”köyhtyminen” on ollut hallitseva jo Reaganin ajoista lähtien, sekä nykyisyys että tulevaisuus nähdään synkkinä. Omat lapseni (syntyneet 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa) ovat viimeinen sukupolvi, jolla oli tilastollisesti parempi taloudellinen tulevaisuus kuin vanhemmillaan. Milleaniaalit ovat sitten ensimmäinen sukupolvi, jolla arvioidaan olevan huonommat näkymät kuin vanhemmillaan ja tämä riippumatta siitä onko nuorella koulutusta tai ei.
Oma henkilöhistoriani ei kaiketi ole ihan tyypillinen. Kotipaikkaoikeuden ja koulutodistuksen perusteella olisin voinut opiskella Floridassa lähes ilmaiseksi, mutta oli pakko päästä Kaliforniaan, koska tuolloin 60-luvun lopulla kaikki mielenkiintoinen tapahtui siellä. Tuolloin 60- ja 70-lukujen vaihteessa Los Angeles ei ollut vielä kovin kallis paikka ja opiskelu UCLA:ssa (University of California at Los Angeles) ei tuottanut vanhemmilleni taloudellista taakkaa. Jatko-opiskeluni rahoitin tutkimusassistenttina ja tuntiopettajana. Tuo oli se minun ”entry level” – työpaikkani. Ihan hyvin silläkin tuli silloin toimeen; toista on nykyopiskelijoilla. Nykytilanteessa olisi joutunut ottamaan tolkuttomasti opintolainaa tai jättää opiskelut kokonaan väliin.Kiitos taas hienosta informaatiosta.
netpunk kirjoitti:
Yhdysvaltain koulutusjärjestelmästä voisi jutella pitkäänkin. Siitä tulisi tosi pitkä keskustelu, joten olkoon tällä kertaa.
”Mutta eri oppilaitosten sekä yliopistojen väliset erot ovat valtavia. Siksi mm. suomessa ei noin vain hyväksytä tutkintoja korvaaviksi, sillä voi olla ettei henkilö oikeasti osaa tai tiedä juuri mitään.”
USA:ssa yleensä katsotaan, missä oppilaitoksessa kukin opiskellut. On olemassa erilaisia ranking-listoja, joissa arvioidaan kunkin oppilaitoksen tasoa. Yleensä työnantajat kiinnittävät huomiota juuri vastavalmistuneen opiskelijan oppilaitoksen nimeen. Erot tosiaan ovat valtavat jonkin Oklahoman tai Nebraskan pienen collegen ja sanotaan nyt vaikka Harvardin tai Stanfordin välillä. Ikinä ei uskoisi, että hyvien ja huonojen oppilaitosten välillä voi olla niin suuria eroja.
Työnantajat pääsääntöisesti olettavat, että vastavalmistunut ei saa osaa juuri muuta kuin perusteet. Tästä syystä esimerkiksi vastavalmistunut juristi tekee aluksi kaikista yksinkertaisimpia paperihommia; kopioi, kirjoittaa raportteja yms. Sama pätee lähes kaikilla koulutusta edellyttävillä aloilla.
”Se mikä on ollut todella silmiinpistävää, on ammattikoulutuksen vähäisyys sekä loppututkintojen puute.”
Tarkoitatko esim. ammattikouluja sellaisena kuin ne ovat Suomessa? Niitä on tosiaan vähän, minun nuoruudessani ei edes sen vertaa kuin nykyisin. Esimerkiksi sähköasentajille on vähän koulutusta, mutta tärkeimmät taidot opitaan työssä jonkun kokeneemman ohjauksessa. Ohjaajalle on oltava toimilupa (yleensä osavaltiokohtainen) ja vähitellen oppilas edistyy (jos edistyy) ja saa kokeen jälkeen oman toimiluvan. Tämä ei tietenkään koske kaikkia aloja, mutta kuitenkin niitä, joissa ei tarvita akateemista tutkintoa.
Mitä tarkoitat loppututkintojen puutteella? Yleensä jo pelkästään loppututkinto alalta kuin alalta riittää ja tarvittavat spesifit taidot opitaan kulloisessakin työpaikassa. Tämä ei koske esim. professoreja tai muita aloja, joissa alemman tutkinnon jälkeiset jatko-opinnot ovat vähimmäisvaatimus oman tutkimus- ja julkaisutyön lisäksi.
”Täällä odotetaan työntekijä jo osaavan ammatinperusteet tai olevan jo hyvä osaaja, ennen kuin töitä saa. Työpaikolla ei ole opetuskulttuuria.”
Eroa on myös siinä, että Amerikassa vastavalmistunut ei edes yleensä oleta saavansa ”koulutuksensa” mukaista työtä kuten Suomessa. Amerikkalaiset ovat tosi joustavia ensimmäisten työpaikkojensa suhteen.
Nykyään monet opiskelijat tekevät ”entry level” –hommia esim. McDonaldsissa. Kahdenkymmenen viimeisen vuoden aikana on kuitenkin vallinnut suuntaus, että näistä matalapalkkatöistä on tullut pysyviä koulutuksesta huolimatta. Tuntipalkka on jotain 7 dollarin paikkeilla ja työtunteja aivan liian vähän, jotta sillä saisi edes perustoimeentuloa. Monet tekevät kahta ja jopa kolmea tällaista työtä, eivätkä rahat riitä siltikään. Yli puolella amerikkalaisista ei ole edes sen verran säästöjä, että he eläisivät kuukauden, jos kaikki muu tulo loppuisi.
Tuo em. tekijä on halvaannuttanut sosiaalisen liikkuvuuden ylöspäin. Tästä on ollut puhetta jo aiemmissa ketjuissa. En ole lainkaan yllättänyt, että monilla alueilla, joissa tällainen ”köyhtyminen” on ollut hallitseva jo Reaganin ajoista lähtien, sekä nykyisyys että tulevaisuus nähdään synkkinä. Omat lapseni (syntyneet 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa) ovat viimeinen sukupolvi, jolla oli tilastollisesti parempi taloudellinen tulevaisuus kuin vanhemmillaan. Milleaniaalit ovat sitten ensimmäinen sukupolvi, jolla arvioidaan olevan huonommat näkymät kuin vanhemmillaan ja tämä riippumatta siitä onko nuorella koulutusta tai ei.
Oma henkilöhistoriani ei kaiketi ole ihan tyypillinen. Kotipaikkaoikeuden ja koulutodistuksen perusteella olisin voinut opiskella Floridassa lähes ilmaiseksi, mutta oli pakko päästä Kaliforniaan, koska tuolloin 60-luvun lopulla kaikki mielenkiintoinen tapahtui siellä. Tuolloin 60- ja 70-lukujen vaihteessa Los Angeles ei ollut vielä kovin kallis paikka ja opiskelu UCLA:ssa (University of California at Los Angeles) ei tuottanut vanhemmilleni taloudellista taakkaa. Jatko-opiskeluni rahoitin tutkimusassistenttina ja tuntiopettajana. Tuo oli se minun ”entry level” – työpaikkani. Ihan hyvin silläkin tuli silloin toimeen; toista on nykyopiskelijoilla. Nykytilanteessa olisi joutunut ottamaan tolkuttomasti opintolainaa tai jättää opiskelut kokonaan väliin.”Tarkoitatko esim. ammattikouluja sellaisena kuin ne ovat Suomessa?”
Ehkä avaan tätä ammatillista koulutusta enemmän. Ammattikouluja ei enää ole, vaan kaikki suorittavat opistotasoisen tutkinnon. Eli ennen oli teknillinen koulu ja opisto, nyt siis vain opisto.
Ennen oli nuorille opetussuunnitelma pohjainen koulutus ja aikuisille näyttötutkinto pohjainen. Nyt nämä yhdistettiin ja tutkinnot ovat lähempänä näyttötutkintoa. Näyttö tarkoittaa, että tehdään oikeissa töissä tietty tehtävä, joka arvioidaan.
Sitten perustutkinnoista voi hakeutua suoraan ammattikorkeakouluun. Tai töiden ohessa suorittaa lisää pätevöitymistä ammattitutkintoon ja sen jälkeen erikoisammattitutkintoon.
Suomessa sähköasentajan tulee perustutkinnon jälkeen työskennellä ammattilaisen parina, ja vasta ammattitutkinto antaa pätevyyden työskennellä itsenäisesti. Tässä on eroja aina ammattien vaatimusten mukaan.
Eli näitä loppututkintoja on paljon suomessa. Esim. siivoustyössä se näkyy siten, että ilman tutkintoa ei pääse kuin johonkin rappusiivoukseen. Kun on suorittanut puhdistuspalvelujen perustutkinnon, saa jo parempia töitä esim. laitoksiin ja kotitalouksiin. Kun suorittaa ammattitutkinnon, niin mahdollisuudet laajenee mm. sairaaloiden ja muiden vaatien paikkojen siivouksiin. Erikoisammattitutkinto puolestaan antaa esimiesvalmiudet. Tai voi opiskella ammattikorkeakoulussa restonomiksi – jossa suuntautuu palvelujen tuottamiseen ja johtamiseen.
Että ”siivojana” on mahdollista edetä urallaan!
”Monet tekevät kahta ja jopa kolmea tällaista työtä, eivätkä rahat riitä siltikään.”
Nyt suomen hallitus tuntuu ajavan samaa tänne meille suomeen. Samalla pyritän romuttamaan tämä ammatillinen koulutuskin.
Tämä oli taattua Mooren laatua. Suosittelen katsomaan muitakin hänen tekemiään dokumenttaja. Herättävät ajatuksia ihan loppuun asti kuten tässäkin "onko kotiinpäin menijöitä"
- helppoaon
Jokaisesta maasta kyllä saadaan irvailuohjelma sopivin valinnoin! Ei tarvi kuin mennä kuvaamaan nuorisoa Juhannusyönä tai festareilla niin sopivin leikkauksin saadaan mielikuvaa heidän tilanteestaan helposti. Tai ostoskeskuksiin ym. kuvaamaan nuorten nuuskan-, huumeiden- ja kännyjen käyttöä niin aineistoa saadaan ja sitten vertailupohjana esitellään Utahin mormooninuorten tai West Point-, MTT- nuorten elämää.
Tässä tapauksessa kyse ei ollut enää irvailusta, vaan surullinen kertomus USA:n rappiosta.
qwertyilija kirjoitti:
Tässä tapauksessa kyse ei ollut enää irvailusta, vaan surullinen kertomus USA:n rappiosta.
Näinpä vaikka sitten loppuun ladattiinkin toiveajattelua, ettei asioiden ehkä tarvisi olla ikuisesti niin huonosti.
nähty.on kirjoitti:
Näinpä vaikka sitten loppuun ladattiinkin toiveajattelua, ettei asioiden ehkä tarvisi olla ikuisesti niin huonosti.
Eihän sen tarvitsi, mutta asiat on menossa siellä juuri päinvastaiseen suuntaan.
Trump'han sai juuri molemmissa kamareissa läpi lupaamansa valtavan veronalennuspaketin.
Tuo tarkoittaa entistäkin huonompaa julkista koulutusta ja terveydenhoitoa.qwertyilija kirjoitti:
Tässä tapauksessa kyse ei ollut enää irvailusta, vaan surullinen kertomus USA:n rappiosta.
Aivan, tuo rappio on syvempi kuin luulisi. Esim. huumeongelma on todella paha.
mummomuori kirjoitti:
Aivan, tuo rappio on syvempi kuin luulisi. Esim. huumeongelma on todella paha.
Ja Moore ihmetteli meillä päin aivan päivänselviä asioita.
USA ja Eurooppa ovat kaksi eri maailmaa.”…surullinen kertomus USA:n rappiosta.”
Qwerty, mitä tarkoitat? En puhuisi USA:n rappiosta kollektiivisesti. Jos olet seurannut niitä ketjuja, joissa minä olen ollut avaajana, niin rappio koskeen vain osaa väestöstä. Sanoisin että raha ja uskonto sellaisena kuin ne esiintyvät republikaanisessa puolueessa, on korruptoinut hallinnon ja talouselämän aika pahasti. Sanoisin, että tällainen ”rappio” koskee ehkä neljännnestä väestöstä. Tuo on sesama osuus, joka identifioi itsensä evankelikaalisiksi. Taloudellinen ahneus (Ayn Randin ajatusten mukainen ahneus ja itsekkyys) sekä kieroutunut konservatiivisuus uskonnollisen oikeiston ajamana, on ajanut yhteiskunnan huonoon jamaan. Rooseveltin New Deal ja L. Johnsonin Great Society ovat nykyään pelkkiä muinaisjäänteitä, valitettavasti.
”…toiveajattelua, ettei asioiden ehkä tarvisi olla ikuisesti niin huonosti.”
En pitäisi tätä toiveajatteluna. Nuorempi polvi on suorastaan vittuuntunutta nykymenoon. He ovatkin aktivoituneet ihan mukavasti. Tässä vain menee valitettavan pitkä aika ennen kuin he ovat siinä asemassa, että saavat muutoksen aikaan. Sitä ennen ehtii tapahtua vaikka mitä ikävää. Sen mitä minä olen seurannut nuorisoa, niin USA:n suurvalta-asema sellaisena kuin se on WWII:n jälkeen ollut, ei olekaan mikään itsestäänselvyys, eikä edes millään tavoin tärkeä tai tavoiteltava asia (paitsi sellaisen puulaakin kuin Young Republicansin mielestä).
”Tuo tarkoittaa entistäkin huonompaa julkista koulutusta ja terveydenhoitoa.”
Pitää paikkansa. Vai voivatko ne enää olla huonompia ennen kuin lakkaavat kokonaan?
”Esim. huumeongelma on todella paha.”
Tuo on myytti. Huumeongelma ei ole sen pahempi kuin muissakaan länsimaissa. Se että vankipopulaatio on pari miljoonaa, johtuu siitä että eräissä osavaltioissa pienenkin määrän pilveä hallussapito johtaa vankeustuomioon. Tämä taas hieman väärentää käsitystä huumeongelmasta. Tämä Nixonin aikana alkanut ”sota huumeita vastaan” on ollut epäonnistunein yhteiskuntapoliittinen toimintaohjelma ehkä koskaan. Huumeet ovat lääketieteellinen ja ennen muuta taloudellinen ongelma. Tästä on olemassa tutkimusnäyttöä: heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat alueet ovat huumeiden kannalta vaikeita alueita. Samoilla seuduilla julkinen terveydenhoito on ajettu lähes kokonaan alas. Nämä seudut ovat paradoksaalisesti republikaanien uskonnollisen oikeiston tukilalueita.
Nykyisen ”opioidi-kriisin” alku taas on erilainen kuin perinteisten huumeiden.netpunk kirjoitti:
”…surullinen kertomus USA:n rappiosta.”
Qwerty, mitä tarkoitat? En puhuisi USA:n rappiosta kollektiivisesti. Jos olet seurannut niitä ketjuja, joissa minä olen ollut avaajana, niin rappio koskeen vain osaa väestöstä. Sanoisin että raha ja uskonto sellaisena kuin ne esiintyvät republikaanisessa puolueessa, on korruptoinut hallinnon ja talouselämän aika pahasti. Sanoisin, että tällainen ”rappio” koskee ehkä neljännnestä väestöstä. Tuo on sesama osuus, joka identifioi itsensä evankelikaalisiksi. Taloudellinen ahneus (Ayn Randin ajatusten mukainen ahneus ja itsekkyys) sekä kieroutunut konservatiivisuus uskonnollisen oikeiston ajamana, on ajanut yhteiskunnan huonoon jamaan. Rooseveltin New Deal ja L. Johnsonin Great Society ovat nykyään pelkkiä muinaisjäänteitä, valitettavasti.
”…toiveajattelua, ettei asioiden ehkä tarvisi olla ikuisesti niin huonosti.”
En pitäisi tätä toiveajatteluna. Nuorempi polvi on suorastaan vittuuntunutta nykymenoon. He ovatkin aktivoituneet ihan mukavasti. Tässä vain menee valitettavan pitkä aika ennen kuin he ovat siinä asemassa, että saavat muutoksen aikaan. Sitä ennen ehtii tapahtua vaikka mitä ikävää. Sen mitä minä olen seurannut nuorisoa, niin USA:n suurvalta-asema sellaisena kuin se on WWII:n jälkeen ollut, ei olekaan mikään itsestäänselvyys, eikä edes millään tavoin tärkeä tai tavoiteltava asia (paitsi sellaisen puulaakin kuin Young Republicansin mielestä).
”Tuo tarkoittaa entistäkin huonompaa julkista koulutusta ja terveydenhoitoa.”
Pitää paikkansa. Vai voivatko ne enää olla huonompia ennen kuin lakkaavat kokonaan?
”Esim. huumeongelma on todella paha.”
Tuo on myytti. Huumeongelma ei ole sen pahempi kuin muissakaan länsimaissa. Se että vankipopulaatio on pari miljoonaa, johtuu siitä että eräissä osavaltioissa pienenkin määrän pilveä hallussapito johtaa vankeustuomioon. Tämä taas hieman väärentää käsitystä huumeongelmasta. Tämä Nixonin aikana alkanut ”sota huumeita vastaan” on ollut epäonnistunein yhteiskuntapoliittinen toimintaohjelma ehkä koskaan. Huumeet ovat lääketieteellinen ja ennen muuta taloudellinen ongelma. Tästä on olemassa tutkimusnäyttöä: heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat alueet ovat huumeiden kannalta vaikeita alueita. Samoilla seuduilla julkinen terveydenhoito on ajettu lähes kokonaan alas. Nämä seudut ovat paradoksaalisesti republikaanien uskonnollisen oikeiston tukilalueita.
Nykyisen ”opioidi-kriisin” alku taas on erilainen kuin perinteisten huumeiden.”Huumeongelma ei ole sen pahempi kuin muissakaan länsimaissa.”
Oikeastaan on, koska se on suurin markkina-alue. Sen tekee Etelä-Amerikan läheisyys, joka on yksi suurimmista huumeiden tuottaja maanosista. Totta kai kaikissa eurooppalaisissa isoimmista kaupungeissa on huumeongelma, joka lisääntyy koko ajan.
”Nixonin aikana alkanut ”sota huumeita vastaan” on ollut epäonnistunein yhteiskuntapoliittinen toimintaohjelma…”
Aivan, mitä olen asiaa seurannut, niin lait vaihtelevat osavaltiosta toiseen. Sillä ei ole juuri merkitystä, onko lait tiukat – se tuottaa vain vankeja lisää – vai löyhemmät. Huumeiden käytössä on tapahtunut suuri muutos, ja ns. viihdekäyttö ei johda samoihin ongelmiin. Eli valkoinen keskiluokka käyttää entistä enemmän erilaisia huumeita. Etenkin muuntohuumeita.
”…heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat alueet ovat huumeiden kannalta vaikeita alueita.”
Se on aika selvää. Mitä suuremmat tuloerot ovat ja mitä heikompi sosiaaliturva, sitä enemmän huumeita käytetään. Kun mennään kansainväliselle tasolle, huumeiden kuljetuksiin ja tukkumyyntiin, sitä hallitsevat varakkaat, tosin keskiluokka on tullut myös mukaan. Katukaupalla köyhemmät hankkivat ruokarahaa, ja käyttäjät ovat se pohjasakka, joka rahoittaa sillä oman käyttönsä.
”Nykyisen ”opioidi-kriisin” alku taas on erilainen kuin perinteisten huumeiden.”
Nykyään ei voi oikeastaan puhua ”perinteisestä” käyttämisestä, sillä huumeiden ”tuotekehittely” on sitä luokkaa, että käyttäjäkunta on ihan tavallisia ihmisiä. Opioidit ovat yksi huume, eräs morfiinin johdannainen. Oopiumiunikosta saadaan morfiinia ja kodeiinia, josta on kehitetty puolisynteettisiä huumeita, kuten heroiini, fentanyyli, metadoni jne. Joita käytetään myös lääkkeissä.
Tuo kriisi alkoi siitä, että ihmiset tulivat aivan samalla tavalla riippuvaiseksi kuin muutkin huumeiden käyttäjät. Lääkkeet vain ovat kalliimpia ja heroiini vastaa ominaisuuksiltaan sitä, niin ihmiset siirtyivät siihen. Koska lääkkeitä voi ostaa ”laillisesti”, keskiluokka pitää siitä.
Tässä muhii yksi suurimmista ongelmista, mitä tähän saakka on huumerintamalla ollut.mummomuori kirjoitti:
”Huumeongelma ei ole sen pahempi kuin muissakaan länsimaissa.”
Oikeastaan on, koska se on suurin markkina-alue. Sen tekee Etelä-Amerikan läheisyys, joka on yksi suurimmista huumeiden tuottaja maanosista. Totta kai kaikissa eurooppalaisissa isoimmista kaupungeissa on huumeongelma, joka lisääntyy koko ajan.
”Nixonin aikana alkanut ”sota huumeita vastaan” on ollut epäonnistunein yhteiskuntapoliittinen toimintaohjelma…”
Aivan, mitä olen asiaa seurannut, niin lait vaihtelevat osavaltiosta toiseen. Sillä ei ole juuri merkitystä, onko lait tiukat – se tuottaa vain vankeja lisää – vai löyhemmät. Huumeiden käytössä on tapahtunut suuri muutos, ja ns. viihdekäyttö ei johda samoihin ongelmiin. Eli valkoinen keskiluokka käyttää entistä enemmän erilaisia huumeita. Etenkin muuntohuumeita.
”…heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevat alueet ovat huumeiden kannalta vaikeita alueita.”
Se on aika selvää. Mitä suuremmat tuloerot ovat ja mitä heikompi sosiaaliturva, sitä enemmän huumeita käytetään. Kun mennään kansainväliselle tasolle, huumeiden kuljetuksiin ja tukkumyyntiin, sitä hallitsevat varakkaat, tosin keskiluokka on tullut myös mukaan. Katukaupalla köyhemmät hankkivat ruokarahaa, ja käyttäjät ovat se pohjasakka, joka rahoittaa sillä oman käyttönsä.
”Nykyisen ”opioidi-kriisin” alku taas on erilainen kuin perinteisten huumeiden.”
Nykyään ei voi oikeastaan puhua ”perinteisestä” käyttämisestä, sillä huumeiden ”tuotekehittely” on sitä luokkaa, että käyttäjäkunta on ihan tavallisia ihmisiä. Opioidit ovat yksi huume, eräs morfiinin johdannainen. Oopiumiunikosta saadaan morfiinia ja kodeiinia, josta on kehitetty puolisynteettisiä huumeita, kuten heroiini, fentanyyli, metadoni jne. Joita käytetään myös lääkkeissä.
Tuo kriisi alkoi siitä, että ihmiset tulivat aivan samalla tavalla riippuvaiseksi kuin muutkin huumeiden käyttäjät. Lääkkeet vain ovat kalliimpia ja heroiini vastaa ominaisuuksiltaan sitä, niin ihmiset siirtyivät siihen. Koska lääkkeitä voi ostaa ”laillisesti”, keskiluokka pitää siitä.
Tässä muhii yksi suurimmista ongelmista, mitä tähän saakka on huumerintamalla ollut.Olet perillä huumekulttuurista paljon paremmin kuin minä. En ole seurannnut asiaa juuri nimeksikään, koska muut yhteiskunnalliset kysymykset ovat olleet kiinnostavampia. Asia on varmasti juuri niin kuin tuossa esität.
Opioidi-kriisin tiimoilta ovat muutamat kansalaisjärjestöt viritelleet oikeudenkäyntejä isoja lääkefirmoja vastaan. Mallia on otettu vuosien takaisista oikeudenkäynneistä tupakkafirmoja vastaan. En ole seurannut sitäkään miten tuo juttu on edennnyt vai onko edennyt lainkaan.netpunk kirjoitti:
Olet perillä huumekulttuurista paljon paremmin kuin minä. En ole seurannnut asiaa juuri nimeksikään, koska muut yhteiskunnalliset kysymykset ovat olleet kiinnostavampia. Asia on varmasti juuri niin kuin tuossa esität.
Opioidi-kriisin tiimoilta ovat muutamat kansalaisjärjestöt viritelleet oikeudenkäyntejä isoja lääkefirmoja vastaan. Mallia on otettu vuosien takaisista oikeudenkäynneistä tupakkafirmoja vastaan. En ole seurannut sitäkään miten tuo juttu on edennnyt vai onko edennyt lainkaan.Välillä päivitän tietojani tästä asiasta. Huumemaailma on erittäin suuri organisaatiomainen vaikuttaja eri kartelleilleen (entisaikojen mafiat) jopa eri valtioiden tasolla. Siellä liikkuva rahamäärä on järkyttävä, ja tämä varjoyhteiskunta vaikuttaa enemmän kuin äkkiä tulee ajatelleeksikaan.
Tuosta tulee mielenkiintionen juttu, kun isojen lääkefirmojen toimintaa aletaan oikeudessa puida. Niissä on paljon sellaista mätää, jota voisi tonkia.
Tämä ohjelma ei itse asiassa ollut irvailua vaikka tuo tähtilipun kantaminen tuntui alussa vähän överiltä, se muuntui ohjelman loppupuolella varsin patrioottiseksi, optimistiseksi kannanotoksi.
Takautumissa Moore mukana hajoittamassa Berliinin muuriakin ihan konkreettisesti.Mitähän tuollakin tarkoitetaan - irvailulla? Ehkä jonkun huumorintaju ei siedä mitään näistä rankemmista huumorin lajeista?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä1003459Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda3071870Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2471707- 961567
IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel4111516Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että4301417Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik21410Esko Eerikäinen tatuoi kasvoihinsa rakkaan nimen - Kärkäs kommentti "Ritvasta" lävähti somessa
Ohhoh! Esko Eerikäinen on ottanut uuden tatuoinnin. Kyseessä ei ole mikä tahansa kuva minne tahansa, vaan Eerikäisen tat401172Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun3531015Miksi Purra-graffiti ei nyt olekkaan naisvihaa?
"Pohtikaapa reaktiota, jos vastaava graffiti olisi tehty Sanna Marinista", kysyy Tere Sammallahti. Helsingin Suvilahden2771002