naimisiin, munkiksi vai...???

Eihän tässä ole mitään ongelmaa. Menet ensi kesänä Valamoon talkoolaiseksi. Kunhan saat jonkun yksivärisen viitan, niin naispuoliset talkoolaiset alkavat lähestyä sinua. Katsot miten oikeat munkit ja papit jakavat siunausta ihailijoilleen, teet samoin. Ei kannata ruveta jaarittelemaan elåmän surkeudesta, mitä vähemmän puhut, sitä hengellisemmältä vaikutat ja suosiosi on taattu.

Ensiksi tietysti täytyy suositella papin puheille menoa tai jos seurakunnassasi on jotain ortodoksia-piirejä, niin käy sellaisessa kysymässä.

Mahtaako siitä silti olla jotain varsinaista kanonia, että ihmisen on pakosti joko mentävä naimisiin tai liityttävä luostariin? Voi toki ollakin, mutta epäilen silti -- ihan vain jo sen tähden, että apostolit olivat miltei kaikki naimattomia, koska luostarilaitosta ei ollut vielä olemassa. Kirkon tulisi säätää asiasta siis apostolien mentävä porsaanreikä ohjesääntöön.

Tärkeää kait noissa molemmissa on se, että ne ovat vihkimyksiä, joista ei (ainakaan periaatteessa) voi erota. Se on vakava paikka. Avioliittoon vihkiydytään ja palvellaan yhdessä Jumalaa, aivan kuten luostariinkiin vihkiydytään tarkoituksena yhdessä kilvoitella. Ihmisen on hyvä olla yhdessä, sen sijaan että olisi yksin. Mikä on lisäksi yhteistä noille vihkimyksille - ja on merkityksellinen myös vihkiytymättömille - on siveellisyys. Sen suojelemiseksi nuo vihkiytymiset ovat erityisen hyviä ja suositeltavia.

Toki erakkous on myös yksi vaihtoehto -- yhtäältä elää yksin, mutta toisaalta ei myöskään ole vihkimyksen vaatimien sääntöjen alainen. Niin harmillista kuin yksineläminen voikin olla, sen voi myös nähdä tietynlaisena kutsumuksena, jonain jota olet saanut ja jota voi nyt käyttää parhaimpas mukaan Kristuksen kirkastamiseksi. Niin on kuitenkin hyvä tehdä, on elinolosuhteet millaiset tahansa.

--

Evankeliumi Matteuksen mukaan, 19. luku:
3 Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: "Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" 4 Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" 5 Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. 6 He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

7 Fariseukset kysyivät häneltä: "Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja?" 8 Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin. 9 [i] Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen. Aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen."

10 Opetuslapset sanoivat: "Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin." 11 Mutta hän sanoi heille: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. 12 On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."

--

Ensimmäinen kirje korinttolaisille, 7. luku:
1 Otan nyt puheeksi asian, josta kirjoititte. Miehen on kyllä hyvä olla koskematta naiseen, 2 mutta haureuden välttämiseksi tulee kunkin miehen elää oman vaimonsa ja kunkin naisen oman miehensä kanssa. 3 Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan. 4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. 5 Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne. 6 Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä. 7 Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen.

8 Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. 9 Mutta elleivät he jaksa hillitä itseään, menkööt naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa himon tulessa. 10 Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. 11 Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan.

12 Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. 13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. 14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä. 15 Mutta jos se puoliso, joka ei usko, tahtoo erota, niin erotkoon. Uskovaa veljeä tai sisarta ei tällaisessa tapauksessa sido mikään pakko. Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa. 16 Ja mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi? Tai mies, mistä tiedät, voitko pelastaa vaimosi?