Olen monesti miettinyt helvettiproblematiikkaa. Jos Jumala rakastaa kaikkia luomiaan, mutta on valmis heittämään osan ikuisesti kestävään kadotukseen rajallisen elämän aikana tehdyistä teoista, eikö kyseessä ole aikamoinen ristiriita? Vaikka me ihmiset olemme julmia, monetkaan tuskin tälläistä rangaistusta haluasivat pahimmalle vihamiehelleenkään.
Asiaa helvetistä
erkmerk
15503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen miettinyt ihan samaa, ja haluaisin järkevän vastauksen, joka ei ole vain lainausta Raamatun jakeista vertauskuvin, joita en ymmärrä vaikka kuinka miettisin.
Kuka kertoisi maalaisjärkeen sopivalla tavalla mistä ihmeestä mahtaa olla kysymys? En minäkään halua kenenkään joutuvan Helvettiin niiden tekojen takia, joita täällä tyhmyyksissä tehdään.
Helvetti oli Jerusalemin kaatopaikka jossa poltettiin jätteitä joihin luettiin myös pahemmat rikolliset jotka teloituksen jälkeen poltettiin ko. paikassa. Tuskimpa muualla helvettiä on olemassakaan paitsi täällä maan päällä. Mikäli pitää elää 400 euron kansaneläkkeellä on se varmasti helvettiä
sitten jossain muualla? Eikö Helvetti ja Taivas ole molemmat täällä? Ei kai niitä voi missään muualla olla kuin täällä?
Eikö ihminen tee tänne ne molemmat?
Ei se olekaan mahdollista, että rakastava Jumala heittäisi luomansa ihmiset ikuiseen helvettiin. Nykykristityt sekoittavat keskenään käsitteet kadotus, helvetti, tuonela, ulommainen pimeys, tulinen järvi, ym.
Helvetti on käännetty sanasta "Gehenna" eli Hinnomin laakso. Se oli juutalaisten kaatopaikka, jossa pidettiin yllä sammumatonta tulta, ja siellä poltettiin myös teloitettujen rikollisten ruumiita. Kun Jeesus varoittaa kuulijoitaan Gehennan sammumattomasta tulesta, hän ei tarkoita paikkaa, jossa ketään piinattaisiin ikuisesti tulella, vaan rikollisille varattua kuolemanrangaistusta ja ruumiin hävittämistä Gehennassa. Nykyinen käsitys helvetistä on todennäköisesti peräisin kreikkalaisilta ja Euroopan pakanauskonnoista. Vanhassa testamentissa ei esiinny sanaa helvetti - juutalaiset eivät siihen uskoneet, eivätkä tietääkseni usko vieläkään.
Kadotus on käännetty kreikankielen sanoista "apoleia" tai "olethros". Kummankin kantana on verbi "ollymi" = tuhota, tappaa. Kun siihen liitetään vahvistava etuliite apo, se merkitsee: tuhota, tappaa perusteellisesti. Kadotus tarkoittaa siis perusteellista ja peruuttamatonta tuhoa.
Tuonela esiintyy mm. Jeesuksen kertomuksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Tuonela ei kuitenkaan ole lopullisen tuomion paikka, vaan välitila, joka Ilmestyskirjan mukaan lopulta heitetään Kuoleman kanssa tuliseen järveen. Tämä Ilmestyskirjan 20 luvussa mainittu tulinen järvi samaistetaan helvettiin, mutta pikemmin kuin ikuista piinaa se merkitsee lopullista tuhoa. Miksi siitä muuten sanottaisiin: "tämä on toinen kuolema, tulinen järvi" (Ilm. 20.15)?
Jopa sana "iankaikkinen" on ongelmallinen. Kreikan sana "aionos" voi tarkoittaa ikuista tai jonkin aikaa kestävää. "Aina ja iankaikkisesti" ("eis aionas aionon" tai "eis tis aionas ton aionon") tarkoittaa sananmukaisesti: aikojen aikaan asti.
Nykyään monissa kirkkokunnissa opetetaan, että uskovat pelastuvat, ja kaikki muut heitetään helvettiin. Tämäkään ei pidä paikkaansa: uskon kautta voi pelastua, mutta kaikki muut tuomitaan tekojensa perusteella (ks. esim. Matteuksen evankeliumi, luvun 25 loppupuoli, tai Ilm. 20:12-15). Raamatussa ei kertaakaan mainita tuomiota, jonka perustana olisi usko vaan aina teot.
Markus 16:16 "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" sisältää käännösvirheen. Kohdassa ei esiinny lainkaan sanaa kadotus vaan pelkästään verbi "katakrinoo" (tuomita/tuomita syylliseksi). Muissa kielissä se onkin käännetty oikein (saks. verdammt, engl. condemned, ruots. fördömd, lat. condemnatibur).
Raamatussa on myös sekä Vanhan että Uuden testamentin puolella lupaus: "jokainen joka avuksi huutaa Herran nimeä, pelastuu" (Joel 2:32, Apt. 2.21). Jumalan tuomio on oikeudenmukainen, mutta kaikille tarjotaan armahdusta.
Ilmestyskirjan 21-22 luvuissa puhutaan ajasta, jolloin kuolema ja kärsimys on poistettu. Silloin ei minun käsittääkseni voi olla enää helvettiä tms. kärsimyksen paikkaa:
3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." (Ilm. 21:3-4)
Turistikin voi nykyään vierailla "helvetissä". Gehennan laakson tuli on sammunut, ja nykyään se on vehreä mutta aika täyteen rakennettu, kuten voit todeta, jos googlaat kuvia Gehennasta.
..ja mielenkiintoinen kirjoitus!
Itse mietin usein, että kun suurinpiirtein tietää, miten raamattu on syntymyt (siis ihan historian faktojen mukaan), ja sitten on vielä nämä käännösongelmat, niin miten moni sitä kaikesta huolimatta kirjaimellisesti tulkitsee omiksi elämänohjeikseen!?
Eikö se ole vähän..hmm...tyhmää?
Kääntelee noita käsitteitä miten tahansa, ongelma on yhä entisellään.
Kristityn pitäisi rakastaa kaikki lähimmäisiään. Ilman ennakkoehtoja.
Jumala sen sijaan voi asettaa rakkaudelleen ehtoja. Jumala menee jopa niin pitkälle, että jos et täytä tietyssä mielivaltaisesti asetetussa määräajassa hänen asettamiaan ehtoja, hän hylkää sinut täydellisesti ja lopullisesti.
Moniko meistä haluaisi ystävän, joka puhuisi tähän malliin: "Olet loukannut minua (en aio tarkemmin määritellä miten). Jos et hetkeen X mennessä (voi olla minuutin päästä, tai 50 vuoden päästä) ole pyytänyt minulta anteeksi, en enää koskaan ole missään tekemisissä kanssasi. Vaikka näkisin sinun olevan hukkumassa järveen, niin en auta sinua, en hae apua."
Olen hyvin tietoinen Raamatun ja kääntämisen ongelmista, mutta Jeesuksen opetukset UT:ssa sisältävät paljon viisautta. Esim. "rakasta Jumalaa.. ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" on edelleen erinomainen elämänohje. Samanlaista viisautta voi toki löytää muidenkin opettajien kirjoituksista.
Nykyisen kristillisyyden pahin ongelma on se, että oppi on usein tärkeämpi kuin totuus. Oppi sisältää aina tulkintaa, ja tulkinnassa alkuperäinen merkitys voi muuttua ratkaisevasti. Siksi pyrin Raamattua lukiessani aina unohtamaan toisten ihmisten esittämät tulkinnat ja keskittymään siihen, mitä teksti sanoo minulle.
Esim. Lutherin aikanaan omaksuma "sola fide" eli yksin uskostaa -periaate on johtanut siihen, että ihmisen tekojen merkitystä vähätellään, koska kerran "pelastus on yksin uskosta". Monet Jeesuksen omista opetuksista vain eivät sovi yhteen tämän teologian kanssa, siksi niitä pitää selittää tai niistä pitää vaieta.
Jos haluat saada selville, mitä kristinusko alun perin oli, kannattaa lukea Uutta testamenttia ilman ennakko-odotuksia. Raamatun ulkopuolisista lähteistä saa myös taustaa Jeesuksen ajan ja ihmisten ymmärtämiseen.
Ne ehdot ovat kyllä aika yksinkertaiset: "Rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi". Kristityt usein asettavat kaikenlaisia hämäriä lisäehtoja.
Koulussa ehdot pitää suorittaa kesällä tai sitten jäädä luokalleen. En tiedä onko elämän koulussa luokalleen jääminen mahdollista, mutta aika monet kuolemanrajakokemukset viittaavat siihen. Ks. esim.
http:\\www.near-death.com
Pelastuksessa ei perimmältään ole kysymys mekaanisesta ehtojen suorittamisesta vaan henkisestä kasvusta. Toisten ihmisten palvelemiseen omistautunut ihminen löytää helposti taivaan maan päältä, täysin itsekkäästi elävä ei ehkä löytäisi sitä taivaastakaan. Tyytymätön mieli tekee helposti omasta elämästä helvetin, kypsempi mieli löytää iloa ja kiitollisuuden aihetta elämän pikku asioista.
>>Esim. Lutherin aikanaan omaksuma "sola fide" eli yksin uskostaa -periaate on johtanut siihen, että ihmisen tekojen merkitystä vähätellään, koska kerran "pelastus on yksin uskosta
niin että ehtona on Jeesukseen ja hänen jumaluuteensa ja sijaisuhriinsa uskominen?
Melko outoa on kyllä Jumalan rakastaminenkin: jos sitä ei tee Jumala rankaisee ikuisella kadotuksella? Miten hirviötä voi rakastaa? Saati uskoa moisen olemassaoloon?
Sama probleema on ystäväni sinullakin kuin oli Charles Taze Russell'illa v. 1870, joka epäili aivan samaa asiaa - ja seuraukset näemme Jehovan todistajien väärennetyssä opissa vielä tänäänkin.
Helvetti on luotu alunperin perkeleelle ja hänen enkeleilleen, mutta syntiinlankeemuksen seurauksena siitä tuli myös ihmisten ikuisen rangaistuksen paikka.
Me ihmiset emme ymmärrä synnin kauhistavaa todellisuutta ja merkitystä emmekä Jumalan ääretöntä Pyhyyttä ja oikeudenmukaisuutta emmekä rakkauttakaan; siksi monet epäilykset valtaa mielen - aivan samoin kuin perkele sanoi vaimolle jo paratiisissa: "Onko Jumala todellakin sanonut?"
Mutta vaikka helvetti onkin ihmisymmärrykselle käsittämätön, niin kuitenkin kaikille katuville ja syntinsä tunnustaville on valmistettu pelastus Jeesuksessa Kristuksessa; kaikille jotka uskovat Häneen.
On ihmisen aliarviointia, etteikö ihminen voisi ymmärtää kenen hyvänsä hyvyyttä tai pahuutta.
Raamatun jumalan pyhyyttä ei voi ymmärtää, kun sitä ei ole.
Käsittämätöntä ja ymmärtämätöntä asiassa on vain se, että joku voi näin väittää!
Aina, kun esitetään väite, olisi hyvä, jos se voitaisiin myös perustella!
ei ollut koko helvettiä. Jeesus pelastaa siis jostain minkä kristinusko itse keksi.
Onhan tietysti kilttiä ettei ihan jokaista tuomita väärän uskon takia ikuisiin kärsimyksiin, pieni lempeyden pilkahdus siis kristinuskonkin multipersoonaisessa jumaluudessa.
Ennnen kristinuskoa helvetti esiintyi ainakin kreikkalaisilla esim. Platonin kirjoituksissa:
http://www.mlahanas.de/Greeks/Paradise.htm
Apostolit Paavali, Pietari ja Johannes eivät ilmeisesti uskoneet ikuiseen helvettiin, koska eivät puhu siitä kirjeissään mitään. Sen sijaan Paavali sanoo roomalaiskirjeessä: "Synnin palkka on kuolema". (Room 6:23)
Kristillisillä kirjoittajilla ajatus ikuisesta helvetistä esiintyy tietääkseni ensimmäistä kertaa Tertullianuksella n. 300 jKr. Nykyinen kuva helvetistä lienee paljolti peräisin Danten Jumalaisesta näytelmästä.