Onko Jumala hylännyt juutalaiset?

Laitetaan alkuun Roomalaiskirjeen 11:1, jossa kerrotaan, että Jumala ei ole hyljännyt omaa kansaansa.

Room. 11:1
Jumala ei ole hylännyt kansaansa
1 Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt omaa kansaansa? Ei toki! Olenhan minäkin israelilainen, Abrahamin jälkeläinen, Benjaminin heimoa.

Kopioin Richard E. Freemanin kirjasta Apostolin sydän seuraavan lainauksen:

"Sen perusteella, että israelilaisten enemmistö on hylännyt Jumalan, voisi olettaa Hänenkin hylänneen heidät. Kun evankeliumi löysi Paavalin aikana, kuten meidänkin aikanamme, pakanoiden keskuudesta hedelmällisemmän maaperän kuin juutalaisten piiristä, todisteet näyttäisivät viittaavan siihen suuntaan. Paavali osoittaa kuitenkin painokkaasti, että tämä käsitys on väärä. Israel on vain osaksi hylätty; uskova jäännös on yhä jäljellä.

Tänä päivänä ehkä kysyttäisiin, onko patriarkoille alun perin annetut lupaukset nyt kumottu, koska Israel on kieltänyt Messiaansa Jeesuksen. Onko Jumala katkaissut suhteensa juutalaisiin? Onko Jumalan tottelemattomalle Israelille antamat lupaukset siirretty seurakunnalle, uudelle Israelille? Mills kommentoi tätä kysymystä, kun hän kirjoittaa:

"Tarkoittaako tämä, että Jumalan patriarkoille ja Israelille antamat lupaukset on muutettava, toisin sanoen hengellistyttettävä, jotta ne soveltuisivat tähän aikaan? Täytyykö nimet Siion, Jerusalem ja Kanaan muuttaa merkitsemän taivasta? Apostolien vastaus kaikuu kautta ikuisuuden: Ei! Jumala varjelkoon! Mahdotonta! Vanhaa testamenttia ei ole tehty tyhjäksi, eikä Jumala ole katkaissut suhdettaan juutalaisiin."

Kuten olen aiemmin sanonut, Paavalin kreikankielinen vastaus, meé génoito, on voimakkain mahdollinen kieltoilmaus, jonka eri raamatunkäännökset tulkitsevat sanoilla "varmasti ei", "Jumala varjelkoon", "ei missään tapauksessa", "ei lainkaan" tai "ei ikinä". Pelkkä ajatuskin siitä, että Jumala voisi hyljätä juutalaiset, oli Paavalille käytännöllisesti katsoen jumalanpilkkaa. Viittauskin sellaiseen mahdollisuuteen oli hänelle käsittämätön. Mutta mitä Paavali tarjoaa osoitukseksi siitä, kuinka naurettava ja vastenmielinen tuollainen kysymys on? Hän viittaa Roomalaiskirjeen 11. luvun ensimmäisessä jakeessa omaan pelastukseensa:

"Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa."

Paavali tekee tässä täydellisen selväksi, että hän samaistuu Israeliin. Hän on Aabrahamin jälkeläinen ja kuuluu Benjaminin sukukuntaan, ainoaan heimoon, joka pysyi uskollisena Juudalle. Paavali itse, Jeesukseen Messiaanaan uskova juutalainen, yhdessä kaikkien muiden Jeesukseen uskoneiden juutalaisten kanssa, on elävä osoitus siitä, ettei Jumala ole katkaissut suhdettaan juutalaisiin. Paavali sanoo, ettei Jumala ole tehnyt niin ja että juutalaiset voivat pelastua ja yhä pelastuvatkin ja että hän on itse tästä todisteena. Paavali sanoo tämän yhtä voimakkaasti kuin hän uskoo juutalaisten pelastumiseen. Voimme itse asiassa viedä tämän todistelun vielä askelta edemmäksi. Jos Paavali, joka vainosi varhaisia kristittyjä fariseus Saulina, voi pelastua, on ilmeistä, että jokainen juutalainen voi pelastua.

On tärkeää pysähtyä hetkeksi ja tutkistella, mitä Paavali sanoo 11. luvun ensimmäisessä jakeessa. Ei ole mitään, mikä estäisi juutalaisia pelastumasta. Paavali on osoitus siitä, ne kolmetuhatta helluntaina pelastunutta ovat osoitus siitä ja jokainen tänään Jeesukseen uskova juutalainen on siitä todisteena. Jos Paavali siis väittää tässä, että juutalaiset voivat pelastua ja yhä pelastuvatkin, silloin hän sanoo selkeästi, että ilman Kristusta, ilman Messiasta, kaikkien muiden tavoin myös juutalaiset ovat kadotettuja. Room. 10:1 osoittaa selvästi, että Paavali uskoi juutalaisten olevan kadotettuja ilman Messiasta. Hän kirjoittaa:

"Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat."

Tämä olio epäilemättä syy, jonka tähden Paavalilla oli sydämessään "suuri murhe ja ainainen kipu"(Room. 9:2). Paavali ymmärsi, että jokainen tarvitsee Jeesusta ja etteivät juutalaiset ole poikkeus. Jos siis joku väittää, etteivät juutalaiset tarvitse Jeesusta ja että heillä on oikea suhde Jumalaan ilman Messiasta, hän väittää apostoli Paavalin ja Raamatun selkeää opetusta vastaan. He puolustavat harhaoppia ja syyllistyvät pahimpaan kuviteltavissa olevaan juutalaisvastaisuuteen. Mikään ei voi olla vastenmielisempää kuin salata juutalaisen Messiaan evankeliumi juutalaisilta." (tämä oli siis Richard E. Freemannin kirjasta Apostolin sydän, Roomalaiskirje 9-11 kommentaari).

Uskomalla sijaiseen, juutalainen voi pelastua. Sama se on meilläkin.
Epäusko kadottaa molemmat ja lopputulos on varma viimeisellä tuomiolla.
Mutta, juutalaisista vanhanliitonpuolella on esimerkki tavasta, miten matkaa tehtiin.
Niskoittelu jätti erämaahan kuolemaan. Se on pantu lopunaikaa elävälle Herran omalle kansalle varoittavaksi esimerkiksi.
Eli pelastus on yhtäläinen meille kaikille.
Jumala ei hylkää juutalaista, eikä pakanaa, Sanan perusteitten kautta.

Mutta, vanhanliiton ajan kirjoitettu asia on meille kirjoitettu tarkoitushakuinen oppikirja.
Eli Herra valitsi juutalaiset tehtävään. Nyt valinta on laajempi.

Näin ajattelen tämänhetken ymmärrykseni mukaan.

Koko kansana eivät. Yksilöinä se osa, joka ottaa Jeesuksen vastaan.

Ei tietenkään ole hylännyt, mutta Raamatun mukaan oikeita juutalaisia ovat vain ne, jotka uskovat. Niin oli ennen ja niin on myöskin nyt.

"Kaikki Israel" ovat siis kaikki ne, jotka uskovat - sekä syntyperäisistä juutalaisista että syntyperältään pakanoista.

Ei ole kahta tietä pelastukseen eikä myöskään kahta Öljypuuta.