Ymmärtääkö SDP etsikkoaikansa?

Aatteellisena hoipertelijana eli mihinkään puolueeseen kuulumattomana epäileväisenä tuomaana rohkenen tässä tarjota meidän sosialidemokraateillemme kaksi perusprinsiippiä ilmaisina vinkkeinä ilman konsulenttipalkkiota. Siis:
1. Yhteiskunnallisen muutoksen prosessi on vuosikymmenien myötä eli esim. tuoreimman puolen vuosisadan mittaan saatellut meidät nykyiseen todellisuuteen, jossa "liikkuvien äänestäjien" osuus ja merkitys on lisääntynyt ja edelleen lisääntyy. Suurelta enemmistöltään liikkuvat äänestäjät ovat palkanansaitsijoita. Toisena enenevänä väestönä myös eläkeläisten tyytymättömyys eskaloituu sekin kuten myös heidän väestöosuutensa. Merkittävässä määrin he, sekä tyytymättömät palkanansaitsijat että tilanteeseen tyytymättömät eläkeläiset, ovat taustaltaan maaltamuuttanutta väestöä tai heidän jälkeläisiään. He tietävät ja tuntevat, että ay-liike on ollut ja edelleen on elämän arjessa heidän tukenaan ja turvanaan. Kuitenkin työväenliikkeen poliittiset puolueet ovat harjoittaneet politiikkaa, joka ei tyydytä suurta osaa palkanansaitsijoista eikä eläkeläisistä. Tilanne on aiheuttanut perusteltua tyytymättömyytta ja niin aiheuttaa edelleen, vaikka sekä SDP että Vasemmistoliitto ovat oppositiossa.
2. Palkanansaitsijoista suuri osuus kuten myös eläkeläisistä tietää ja tuntee omissa nahoissaan elämisen olojen menneen ja edelleen menevän huonoon suuntaan. Esim. vuosikymmenien uurastamisen tuloksena duunariväestö on onnistunut luomaan oman työnsä avulla itselleen, perheelleen, kotitaloudellisen balanssin. Säästämällä on kuitattu velkarahalla rakennettu omakotitalo tai ostettu kerrostaloasunto. Nyt sitten tämän 2000-luvun aikakauden puolella Suomen vallanpitäjät ovat keksineet, että duunariväestöllä on mm. omakotikiinteistöissä ja asunto-osakkeissa omaisuutta, joka sopii kiristyvän verotuksen kohteeksi ja lisäksi erilaisten maksujen ja taksojen avulla tältä tavalliselta kansalta saadaan imuroiduksi rahaa julkisen vallan kassoihin. Niin valtion kuin kuntienkin budjetit paisuvat paisumistaan ja niin paisuu myös tarvittavan rahoituksen määrä. Tässä tilanteessa pääsemme sitten asian ja aiheen ytimeen: SDP ja Vasemmistoliitto ovat katsoneet kaikkein tärkeimmäksi painopistefokuksekseen ylikansallisen toiminnan, joka konkretisoituu poliitikkojen ajan ja energian suuntaamiseen EU-vurovaikutukseen sekä myös moniin muihin hyviin tarkoituksiin kuten ylikansalliseen ympäristötoimintaan monine yhteyksineen energiapolitiikasta luonnonsuojeluun ynnä moneen muuhun. Tavallinen duunari ja eläkeläinen kokee tulleensä syrjään jääneeksi omissa tarpeissaan.

Liikkuvat äänestäjät katsovat, että vallanpitäjät nykyään sen paremmin kuin viime aikoina ylipäätään eivät ole piitanneet heidän oikeutetuista tarpeistaan. Siitä kumpusi Perussuomalaisten saama laaja kannatus sekä vuoden 2011 että vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Jääkö tavallisen kansan tyytymättömyys edelleen noteeraamatta ja käytännön politiikassa huomioonottamatta myös tulevan vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen? Saammeko jälleen kuulla tuttua hokemaa, että "Nykyinen taloudellinen tilanne ei anna pelivaraa rahvaan tarpeitten huomioonottamsiseen."? Sitä hokemaa on kuultu riittämiin.