Ei jaksa enää näitä tasa-arvo juttuja :D

no sinänsä nyt olet kyllä "väärillä jäljillä" :D Tasa-arvo ei ole sama asia kuin samanlaisuus. Eihän kukaan ihminen ole samanlainen toisen ihmisen kanssa tai ei ole kaksi samanlaista koiraa tai kissaakan olemassa. Mutta minusta tuntuu, että nykyään jauhetaan "ihan vain omaksi iloksi" näitä juttuja ja kysymys jää auki, kuinka paljon näitä "juttuja" sitten pistetään täytäntöön näin niinkuin omassa elämässä? Vai hyppääkö kateus ja ahneus tasa-arvo ajatuksen ohi?

Enemmän tekoja ja vähemmän puheita. Ja käytännössä tasa-arvo näytetään teoilla ja sillä, mihin pyrkii ja mitä saavuttaa. Ei tasa-arvoa anneta, ei naisille eikä miehille, tasa-arvo ns. "otetaan" tai ansaitaan ja piste. Itse en ole koskaan työssäni kohdannut ns. epätasa-arvoa, en ole jättänyt sijaa siihen, olen tehnyt ja toiminut niin kuin parhaaksi näen ja koen ja antanut kaikkeni, mihin pystyn. Thats it!

No sitten tuolla "markkinoilla" olen kohdannut enemmän ja vähemmän ihan selvää aliarvioimista, mutta mitä sitten, ei ole minun ongelma, en minä jää itkemään, lähden kävelemään, se on sen ihmisen ongelma, ei minun. Ja tässä kohtaa täytyy vielä erikseen mainita, että niitä epätasa-arvon tarjojia ovat olleet sekä naiset että miehet. Repikää siitä. "Eihän tuollainen pikku-itikka pysty mihinkään"... Ei vai, ei väkisin :D Lähden kävelemään, ja jätän ostamatta talon jos niikseen, onhan niitä taloja.... :D Tai jos olisin laskenut niitä kertoja, kuinka monesti minulle on sanottu "enpä oisi uskonut", niin laskutaito olisi loppunut kesken. Se on heidän ongelma, ei minun. Ja ne jotka oikeasti tuntee ja tietää, niin he eivät kyseenalaista, se on tärkein, ja thats it!

"Markkinoilla" minä äänestän päälläni. Jos huomaan yhtään vähättelyä, minä lähen kävelemään ja se on sen miehen tai naisen tai välittäjän raha-ansioista pois, ei minun.

Naisille vielä haluaisin sanoa ja kannustaa, OTTAKAA SE TASA-ARVO, ei sitä jaella missään toreilla ja turuilla, tai ei itkemisellä sitä saavuta yhtään sen paremmin. Eikä se vaikka koko eduskunta huutaisi yhteen ääneen yhdessä hallituksen ja presitentin kanssa päivästä toiseen tasa-arvon perään toetudu, ellei naiset sitä itse ota!! Ja tottakai asioista pitää puhua jokaisella yhteiskunnan tasolla, mutta pelkkä puhe jää vaan kaikumaan, jos naiset eivät sitä käytännön elämässä realisoi itse itselleen. On aivan turha jäädä odottamaan, että tasa-arvo tippuu taivaasta :D Se on ihan sama kuin odottaisi, että rahaa sataa taivaasta. Voi toki sille linjallekin lähteä, mutta en näe kovin tuottavana näin niin kuin tulevaisuutta ajatellen.

Ja tosiasia on se, että se joka on siellä lumikinoksen päällä viimeisenä yksin, on se kukkulan kuningas ja piste :D Eikö meitä jo lapsena ole opetettu, että se joka siellä viimeisenä seisoo yksin on voittanut kaikki muut tai tiputtanut kaikki muut sieltä lumitunkiolta , on KUKKULAN KUNINGAS:D Oli sitten nainen tai mies, kissa tai koira.

Eli se, joka ensimmäisenä kaatuu, on häviäjä myös tosi elämässä, ja nyt tarkoitan vastoinkäymisiä, se joka pyllähtää ensimmäisessä vastoinkäymisessä, ei voi olla edes oman elämänsä kukkulan kuningas.

Pieni tarinan poikanen vielä tähän loppuun. Koulussa lapsena "kukkulan kuningas" oli aika suosittu välitunnin viihteen luoja. Minä pienenä tipuin aina ensimmäisenä, liukastuin pitkälle, jotkut pojat oikein heitti mäkeä pitkin alas, kun ne tiesi, että se liukuu ja liukuu :D Kunnes minun veljeni päätti, että hän pitää huolta pikku-siskosta, se ei nyt lennä. Veljeni oli tosi vikkelä ja älukäs, sitä ei kukaan saanut kyllä kukkulalta alas. Okein, sitten yksi kaunis päivä, veljeni piti minusta huolen ja lopuksi me seisottiin kaksin siellä kukkulan päällä, ja minä tietenkin ihan innoissaan, "että kerrankin pääsin tänne" ja aloin huutamaan, "kukan on kukkulan kuningas???" Ja huusin vielä lujempää, että "MINÄ", niin eikähän minun veljeni pudottanut minut alas :D :D Kyllä jätkät nauroi, kaikki me nauroimme :D Sen pituinen se "kukkulan kuninkaan taival". Mutta kyllä sekin kelpää opetukseksi elämälle.