https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005526432.html
Johtuuko tuo sitten ympäristön ja yhteiskunnan syrjinnästä vai onko se sisäsyntyistä? Lakejahan voi muuttaa, mutta ihmisten asenteita ja arvoja ei voi pakottaa erilaisiksi.
Samoin transihmiset kärsivät henkisistä ongelmista enemmän kuin tavalliset.
Raamatussa on niinkin rankkoja käskyjä, kuin että naiset ja miehet eivät saisi pitää toistensa vaatekappaleita, vaan heidät tulisi tappaa. Nykypäivänä olisi paljon raatoja. Tuokin on niin määritelmäkysymys, mikä on kummankin sukupuolen vaatetusta.
Mutta silti uskon nykyään vähän raamatullisesti, että ei kuulu olla homo. Ja millä tavalla muiden ihmisten pitäisi se hyväksyä? Voi homostella omissa oloissaan, mutta mitä vielä vaaditaan, jotta homot olisivat tyytyväisiä? On monella muullakin vähemmistöryhmällä hankalaa, eivätkä he silti vaadi muilta mitään kummallista hyväksyntää. Esim. vasenkätiset, erityisherkät, lyhyet, pitkät, lihavat. Vasenkätisille sattuu muuten enemmän onnettomuuksia, varmaan siitä syystä, että kaikki on suunniteltu oikeakätisille. Voisivat kaikki erityisryhmät vaatia omia kulkueitaan ja jatkuvaa rakkautta ja ylistystä, että muuten kärsin ja teen itsemurhan.
Itseäni ottaa päähän se, että homoilla yms. tuntuu olevan jotenkin loputon vaatimusten suo sille, miten muiden ihmisten pitäisi heitä ymmärtää ja suvaita. Eikö riitä, että suvaitsee ihan tavallisella tavalla, mistä kenestäkin tietää, mikä homo joku on? Kai muilla ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä. Pitäisi suvaita jotenki yli. Haukkuuhan monet työttömiäkin vielä härskimmin, vaikkei se välttämättä ole heidän oma vikansa. Ei silti voida kieltää, että tuolla ihmisellä ei saa olla mielipidettä. Tuntuu siis siltä, että homojen suvaitsemisessa ei tavanomaisuus riitä, sen pitäisi olla jotain vieläkin ylitsepursuavampaa.
Raamatullisesti jotkut ihmiset ajattelevat, että se on se synnillisyys, mikä aiheuttaa tuon henkisen kärsimyksen.
Ennen ja teininä suhtauduin vapaamielisemmin homoihin, mutta viimeaikojen lobbaukset ja sanojen vääristely ja homoavioliiton salliminen on tehnyt minusta jyrkemmän.
Oma sukulaiseni eli lesbosuhteessa ja loppujen lopuksi he tappelivat paljon keskenään, eivätkä tainneet olla kovin onnellisia. Hän kuoli tapaturmaisissa oloissa, joita poliisi ei vaivautunut selvittämään. Hän ei kyennyt luottamaan miehiin oltuaan auto-onnettomuudessa, miesystävän ajamassa autossa.
Mutta paljon puhutaan, että homoilla olisi onnellisempi parisuhde, ei se nyt niinkään ole.
Johtuuko tuo sitten ympäristön ja yhteiskunnan syrjinnästä vai onko se sisäsyntyistä? Lakejahan voi muuttaa, mutta ihmisten asenteita ja arvoja ei voi pakottaa erilaisiksi.
Samoin transihmiset kärsivät henkisistä ongelmista enemmän kuin tavalliset.
Raamatussa on niinkin rankkoja käskyjä, kuin että naiset ja miehet eivät saisi pitää toistensa vaatekappaleita, vaan heidät tulisi tappaa. Nykypäivänä olisi paljon raatoja. Tuokin on niin määritelmäkysymys, mikä on kummankin sukupuolen vaatetusta.
Mutta silti uskon nykyään vähän raamatullisesti, että ei kuulu olla homo. Ja millä tavalla muiden ihmisten pitäisi se hyväksyä? Voi homostella omissa oloissaan, mutta mitä vielä vaaditaan, jotta homot olisivat tyytyväisiä? On monella muullakin vähemmistöryhmällä hankalaa, eivätkä he silti vaadi muilta mitään kummallista hyväksyntää. Esim. vasenkätiset, erityisherkät, lyhyet, pitkät, lihavat. Vasenkätisille sattuu muuten enemmän onnettomuuksia, varmaan siitä syystä, että kaikki on suunniteltu oikeakätisille. Voisivat kaikki erityisryhmät vaatia omia kulkueitaan ja jatkuvaa rakkautta ja ylistystä, että muuten kärsin ja teen itsemurhan.
Itseäni ottaa päähän se, että homoilla yms. tuntuu olevan jotenkin loputon vaatimusten suo sille, miten muiden ihmisten pitäisi heitä ymmärtää ja suvaita. Eikö riitä, että suvaitsee ihan tavallisella tavalla, mistä kenestäkin tietää, mikä homo joku on? Kai muilla ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä. Pitäisi suvaita jotenki yli. Haukkuuhan monet työttömiäkin vielä härskimmin, vaikkei se välttämättä ole heidän oma vikansa. Ei silti voida kieltää, että tuolla ihmisellä ei saa olla mielipidettä. Tuntuu siis siltä, että homojen suvaitsemisessa ei tavanomaisuus riitä, sen pitäisi olla jotain vieläkin ylitsepursuavampaa.
Raamatullisesti jotkut ihmiset ajattelevat, että se on se synnillisyys, mikä aiheuttaa tuon henkisen kärsimyksen.
Ennen ja teininä suhtauduin vapaamielisemmin homoihin, mutta viimeaikojen lobbaukset ja sanojen vääristely ja homoavioliiton salliminen on tehnyt minusta jyrkemmän.
Oma sukulaiseni eli lesbosuhteessa ja loppujen lopuksi he tappelivat paljon keskenään, eivätkä tainneet olla kovin onnellisia. Hän kuoli tapaturmaisissa oloissa, joita poliisi ei vaivautunut selvittämään. Hän ei kyennyt luottamaan miehiin oltuaan auto-onnettomuudessa, miesystävän ajamassa autossa.
Mutta paljon puhutaan, että homoilla olisi onnellisempi parisuhde, ei se nyt niinkään ole.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.