Kolme kysymystä Niinistölle

Lisäkysymyksiä Sauli Niinistölle
16.1.2018 11:53 Paavo Väyrynen 15 kommenttia



Kiitokset Seija Vaaherkummulle. Hän teki eilisessä haastattelussa joitakin tiukkoja kysymyksiä Sauli Niinistölle. Muutamat lisäkysymykset olisivat kuitenkin olleet paikallaan.

1. Suomen Nato-jäsenyydestä Niinistö vastasi samaan tapaan kuin aikaisemmin. Jäsenyyttä olisi hänen mukaansa haettava, jos Venäjä alkaisi pitää Euroopan unionia ja Suomea omalta kannaltaan samankaltaisena turvallisuusuhkana kuin Natoa.

Tähän liittyen Niinistöltä olisi pitänyt ja pitää kysyä, eikö hän itse ole juuri ollut synnyttämässä tällaista tilannetta, kun Suomi on hänen johdollaan solminut Naton kanssa isäntämaasopimuksen, järjestänyt maassamme sotaharjoituksia yhdessä johtavien Nato-maiden kanssa ja ryhtynyt kehittämään EU:ia sotilasliitoksi ja Naton eurooppalaiseksi pilariksi. Eikö hän ole tätä kautta ajamassa Suomea juuri siihen, että menettäisimme liittoutumattomuuden edun ja joutuisimme liittymään Natoon?

Kysymyksiin Suomen jäsenyydestä euroalueessa Niinistö ei lainkaan vastannut. Lisäkysymykset olisivat olleet ja ovat paikallaan.

2. Niinistö myönsi sanoneensa jo vuonna 2014, että silloisten tietojen valossa euroon ei olisi siirrytty. Edelleen hän kuitenkin saivartelee sanoilla, eikä myönnä, että euroalueen perustaminen ja Suomen jäsenyys siinä oli virhe.

Kun kysyttiin kommenttia minun väitteeseeni, että Niinistö oli vienyt Suomen euroon perustuslain vastaisesti, hän vetosi siihen, että perustuslakivaliokunta oli vuonna 1997 hyväksynyt tiedonantomenettelyn.

Näin teki Ville Itälän johtama valiokunnan enemmistö. Vähemmistön mielestä olisi tullut järjestää kansanäänestys ja eduskunnalle olisi tullut antaa lakiehdotus, joka olisi hyväksytty määräenemmistöllä.

Asian ydin on kuitenkin siinä, että Niinistön johdolla eduskunnan perustuslakivaliokunta vuonna 1994 totesi, että liittymissopimus Euroopan unioniin ei edes sido Suomea siirtymään talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Hyväksyessään liittymissopimuksen eduskunta siis nimenomaan EI päättänyt Suomen liittymisestä euroalueeseen.

Kolme vuotta myöhemmin Niinistö ja Paavo Lipponen totesivat, että päätös liittymisestä oli tehty jo osana liittymissopimusta. Tämä tulkinta johti perustuslain vastaiseen menettelyyn, jonka Itälän johtama perustuslakivaliokunnan enemmistö poliittisella päätöksellään virheellisesti siunasi.

Jos perustuslakia olisi noudatettu, Suomi ei olisi siirtynyt euroon. Ruotsissa ja Tanskassa järjestettiin kansanäänestys, ja molemmissa kansalaisten enemmistö hylkäsi oman maansa jäsenyyden euroalueessa.

Tästä Niinistöltä olisi pitänyt ja pitää kysyä.

3. Kun kysyttiin kantaa siihen väitteeseeni, että Suomi oli kärsinyt taloudellisesti jäsenyydestään euroalueessa, Niinistö ryhtyi käsittämättömällä tavalla puhumaan siitä, kuinka Suomi oli noussut 1990-luvun alun lamasta. Tässä hän osoitti täydellistä ymmärtämättömyyttä Suomen tuon ajan talouspolitiikasta ja talouskehityksestä.

Sauli Niinistö oli kansanedustajana tukemassa Harri Holkerin hallituksen ”vahvan markan” politiikkaa, joka johti 1990-luvun alun lamaan. Talous lähti nousuun, kun markan yliarvostus purkautui. Kelluvan valuutan aika ennen euroon siirtymistä oli Suomen taloudelle hyvin suotuisa.

Vahvan markan politiikan kokemusten olisi tullut saada Niinistö ja Lipponen ymmärtämään, ettei Suomen olisi missään tapauksessa tullut liittyä euroalueeseen. Tämän ymmärryksen puutteesta olemme joutuneet kovasti kärsimään.

Niinistöltä olisi pitänyt ja pitää kysyä esimerkiksi näin:

”Sanoitte uudenvuodenpuheessanne, että Suomen kansantalous on vieläkin pienempi kuin vuonna 2008 ja Suomen valtiontalous on vakavasti velkaantunut. Samana ajankohtana Ruotsin kansantalous on kasvanut noin neljänneksen.

Itseaiheutetun laman vuoksi Suomessa on leikattu kovalla kädellä varoja muun muassa koulutuksesta ja sosiaaliturvasta. Myös puolustusmenoja ja kehitysyhteistyön määrärahoja on supistettu. Ettekö tunne syyllisyyttä niistä vahingoista, joita Suomelle on aiheutunut siitä, että veitte Suomen jopa perustuslain vastaisesti euroon?”

Sauli Niinistö joutuu vastuuseen sanoistaan ja teoistaan viimeistään sitten, kun hän joutuu kohtaamaan minut vaalien toisen kierroksen keskusteluissa.