Presidentti Sauli Niinistön jatkokausi varmistaa, että Suomi jatkaa ajopuuna ilman ulkopoliittista johtajuutta. Hänen spekulaationsa Nato-optiolla ja ulkopoliittisen näkemyksen puutteensa takaa, että Suomi jatkaa tahdottomana reagointia toisten tekemiin aloitteisiin.
Niinistö ei edelleenkään osannut sanoa 15.1. Ylen vaalitentissä mitään Suomen ulkopolitiikan tärkeimmästä kysymyksestä: miten Suomi pidetään kansainvälisten selkkausten ja sotien ulkopuolella. Tähän kysymykseen liittyy toinen kysymys siitä, mitä Suomi itse tekee sen eteen, että Venäjä ei ala kokea Suomea uhkaksi itselleen.
Sen sijasta, että Niinistö vastaisi näihin kysymyksiin ja kertoisi avoimesti, mitä hän aikoo tehdä niiden suhteen, hän jossittelee sillä, mitä mieltä venäläiset ovat suomalaisista (tai lännestä ja EU:sta) ja miten siihen pitäisi reagoida sen jälkeen, kun vahinko on jo tapahtunut. Hän kuulemma sitten liittyisi Natoon ja heittäisi puolueettomuuden menemään joutavana, kun Venäjä pitäisi jo ”länttä” vihollisenaan.
Niinistön jatkuva epätarkkuus käsitteiden käytössä sumentaa jatkuvasti mahdollisuutta arvostella hänen spekulaatioitaan. Kun pitäisi puhua Suomen ja Venäjän suhteista, hän paisuttaakin koko jutun koskemaan ”länttä” ja Venäjää.
Paasikiven linjan ideana oli nimenomaan omalla toiminnalla estää se, että Suomesta tulee osa kansainvälistä selkkausta. Samalla tämän aktiivisen puolueettomuuspolitiikan katsottiin vähentävän jännitteitä ja sodanuhkaa lähialueilla.
Niinistö linjattomuus näyttäisikin näkevän Suomen ”lännen etuvartiona”. Viimeksi tällaisia ajatuksia leviteltiin suomalaisessa sotapropagandassa, kun Suomi Natsi-Saksan liittolaisena osallistui hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Seuraukset tunnetaan.
Jonkin asian kiihkeä ajattelu tahtoo tuottaa sen mukaisia tekoja. Niinpä Niinistön ensimmäisellä kaudella Suomi solmi ns. isäntämaasopimuksen sotilasliitto Naton kanssa. Viimeksi Suomella oli samankaltainen sopimus Natsi-Saksan kanssa ennen joutumista sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Silloinkin aloitteentekijöinä olivat muut ja Suomi alistui muiden tekemien suunnitelmien kohteeksi.
Niinistön passiivinen, ajopuuteoreettinen ulkopolitiikka varmistaa, että piskuinen Suomi jatkaa sitkeästi ”lännen etuvartiona”. Joku saattaisi sanoa, että asetelmassa on jotakin naurettavaa, toki myös traagista.
Niinistö ei edelleenkään osannut sanoa 15.1. Ylen vaalitentissä mitään Suomen ulkopolitiikan tärkeimmästä kysymyksestä: miten Suomi pidetään kansainvälisten selkkausten ja sotien ulkopuolella. Tähän kysymykseen liittyy toinen kysymys siitä, mitä Suomi itse tekee sen eteen, että Venäjä ei ala kokea Suomea uhkaksi itselleen.
Sen sijasta, että Niinistö vastaisi näihin kysymyksiin ja kertoisi avoimesti, mitä hän aikoo tehdä niiden suhteen, hän jossittelee sillä, mitä mieltä venäläiset ovat suomalaisista (tai lännestä ja EU:sta) ja miten siihen pitäisi reagoida sen jälkeen, kun vahinko on jo tapahtunut. Hän kuulemma sitten liittyisi Natoon ja heittäisi puolueettomuuden menemään joutavana, kun Venäjä pitäisi jo ”länttä” vihollisenaan.
Niinistön jatkuva epätarkkuus käsitteiden käytössä sumentaa jatkuvasti mahdollisuutta arvostella hänen spekulaatioitaan. Kun pitäisi puhua Suomen ja Venäjän suhteista, hän paisuttaakin koko jutun koskemaan ”länttä” ja Venäjää.
Paasikiven linjan ideana oli nimenomaan omalla toiminnalla estää se, että Suomesta tulee osa kansainvälistä selkkausta. Samalla tämän aktiivisen puolueettomuuspolitiikan katsottiin vähentävän jännitteitä ja sodanuhkaa lähialueilla.
Niinistö linjattomuus näyttäisikin näkevän Suomen ”lännen etuvartiona”. Viimeksi tällaisia ajatuksia leviteltiin suomalaisessa sotapropagandassa, kun Suomi Natsi-Saksan liittolaisena osallistui hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Seuraukset tunnetaan.
Jonkin asian kiihkeä ajattelu tahtoo tuottaa sen mukaisia tekoja. Niinpä Niinistön ensimmäisellä kaudella Suomi solmi ns. isäntämaasopimuksen sotilasliitto Naton kanssa. Viimeksi Suomella oli samankaltainen sopimus Natsi-Saksan kanssa ennen joutumista sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Silloinkin aloitteentekijöinä olivat muut ja Suomi alistui muiden tekemien suunnitelmien kohteeksi.
Niinistön passiivinen, ajopuuteoreettinen ulkopolitiikka varmistaa, että piskuinen Suomi jatkaa sitkeästi ”lännen etuvartiona”. Joku saattaisi sanoa, että asetelmassa on jotakin naurettavaa, toki myös traagista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuo on totta. Ääni Lauralle tai Paavolle !
Kuka+tahansa+itse+kunkin+mielen+mukaan,+kunhan+ei+Niinistöä.+Vain+Kim+Jong-unilla+ja+Josif+Stalinilla+on+ollut+yhtä+korkeat+kannatuslukemat+kuin+rakastetulla+johtajallamme.+Putin+jää+kauaksi+taakse+jollakin+60+%:n+lukemilla.+Jong-unin+ja+Niinistön+kannatus+tietysti+todistaa,+että+sekä+Pohjois-Koreassa+että+Suomessa+demokratian+tila+on+vahvemmalla+tolalla+kuin+Venäjällä.
pAREMPI SODAN UHKA KUIN SUORAAN vENÄJÄÄN
Rauhoittukaa takkunen, älkää itkekö. Ei tule tuksusta koirakkaita (lainaus eräästä kirjasta) eikä Putin hyökkää.
Siis uskokaa nyt, että Venäjä ei uhkaa Suomea (ilman vakavaa syytä). Olet tietynlaisen poliittisen rikoksen uhri, kuten moni muukin suomalainen. Myös itse lapsena pelkäsin, että nynne tulee hetkellä millä hyvänsä ja pommittaa ja voi kauheaa! Kunnes itse tajusin rauhoittua ja katsoa pelkkiä tosiasioita: Mitä todellisuudessa tapahtuu. Ja mitä ei tapahdu.
Meille on viime sodan päättymisestä alkaen esitetty pelotteena "Venäjän uhkaa." Se uhkaaja ei kuitenkaan ole ollut NL / Venäjä vaan lähinnä USA joka tätä propagandaa on meille syöttänyt. He ovat käyttäneet jopa luomaansa, monikäyttöistä lumeuskontoa (helluntailaisuus) ja sen nimissä mm. nk. valheprofetioita sotapropagandansa levitykseen.
Viime vuosina tuo propaganda on jälleen vahvistunut, sillä USA haluaa sotaa. Kaiken aikaa USA käy sotia jossain päin maailmaa. USA rikastuu sotateollisuudella, siksi sen täytyy myös itse luoda sodat.
Kun itse emme toimi siten, että Venäjä kokisi meidät / maaperämme uhaksi, ei heillä ole järkeviä perusteita tänne hyökätä.
Siksi meidän tulee ylläpitää hyviä suhteita Venäjän kanssa. Näitä hyviä suhteitamme vastaan Länsi on valjastanut kaiken poliittisen ja sotilaallisen propagandansa.
Länsi on vihollisemme joka vain haluaisi käyttää maaperäämme Venäjän vastaiseen sotaansa. Länsi ei ole ystävämme!
Siksi, kaikkine puutteineenkin pidän nyt itse Väyrystä tässä asiassa maltillisimpana presidenttiehdokkaana.
Meillä oli ennen asiat Suomessa paremmin. 1960-70-luvut. Kekkosen aika. Hyvinvointia ja lämpimät suhteet tuolloisen NL:n kanssa!
Kyllä, itse kaipaan noita rauhanaikoja!
Äärioikeistohöpinät on jo puhki kulutettu. Jokaisen tervejärkisen pitäisi vähitellen käsittää, että nykylinjalla ei voida enää jatkaa. Meillä on ihan lähellä varoittava esimerkki, Ruotsi. Jopa valtamediat ovat alkaneet nyt hieman raottaa kaameaa totuutta länsinaapurista, ikävä kyllä turhan myöhään. Tämä voi aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa Suomelle.
Joo joo. Lauta ja Pate jatkoon, että pääsemme vihdoin venäjän maakunnaksi. Juokoon molemmat Paten mukista huikan kusta, ja jättäköön politiikan. Ei paljoa järki päätä pakota, kun kumpainenkin on pressaehdokkaana, eivätkä ymmärrä tehtävien päälle yhtään mitään.
Ovat kuten heidän äänestäjäkuntansakin.
Venäjällä on vihamieliset suhteet länteen. Vain Venäjän takia varaudutaan.
Niinistö on vanha ja muutenkin melko pian pois normaalista toiminnasta. Näkee selvästi ettei oikein ajatus enää juokse.
Niinpä vain Niinistö taas valittiin. Olen kyllä hyvin pettynyt ja peloissani vaalituloksesta. Jos kokoomus voittaa seuraavat eduskuntavaalit 2019, on todennäköistä, että Suomi on Natossa ja läpimarssimaana suurvalloille. Siitähän Paasikivi varoitti.
Jos kokoomuspoliitikkoja vertaa, niin Niinistö on todella heiveröinen kaveri verrattuna Paasikiveen. Niinistöllä on ainoastaan tarve mukautua hänelle ulkoa saneltuihin sääntöihin, koska hänellä ei ole omaa osaamista eikä kannatusta kansan keskuudessa. Kaikki on luotu rahalla.
Niinistöllä ei ollut koskaan ennen hänen valintaansa presidentiksi mitään erityistä kiinnostusta ulkopolitiikkaan ja se näkyy hänen ajelehtimisessaan. Nyt tämä Suomen ajelehtiminen jatkuu.
Eihän niinistö sotaa halua, ei halua että pikkuprinssi joutuisi sodan jalkoihin .
Ei varmaan sotaa, mutta ulkopoliittisen sivistyksen puuttuminen johtaa siihen, että uskoo mahdollisimman suuren pelotteen estävän Venäjää hyökkäämästä. Toinen uskomus sivistyksen puutteen vuoksi on siinä, että Venäjä on kiinnostunut Suomesta sen itsensä takia. Ei ole, vaan ainoastaan läpimarssialueena sen todellisille vihollisille. Näin totesi jo Paasikivi-vainaa.