Miksi juuri Israelissa?

Miksi juuri Israelissa konsertoimista pitäisi boikotoida?


Muusikko Nick Cave sivuutti kymmenien taiteilijoiden vetoomukset ja esiintyi Israelissa – miksi juuri Israelissa konsertoimista pitäisi boikotoida, mutta Turkissa tai Venäjällä keikkailu ei häiritse ketään?
Pink Floyd -yhtyeen Roger Waters ja kymmenet muut yrittivät maanitella Nick Cavea perumaan keikkansa Tel Avivissa. Miksi ainoastaan Israelia pitäisi boikotoida? (ei osteta Pink Floyd levyjä)
SENHÄN TIETÄÄ, mitä syntyy, kun poptähti ilmoittaa esiintyvänsä Israelissa: julkinen riita siitä, onko konsertti oikein. 

Tällä kertaa kyseessä oli synkkää taiderockia soittava Nick Cave, joka esiintyi Tel Avivissa viikko sitten kahdessa konsertissa huolimatta siitä, että kymmenet taiteilijat yrittivät kääntää hänen päätään. 

Caveen vetosi lokakuun lopussa avoimella kirjeellä joukko taiteilijoita, muiden muassa Pink Floyd -yhtyeen Roger Waters. 

”Tässä ei ole kyse sinun musiikistasi, eikä minun, eikä Beethovenin. Tässä ei ole kyse musiikista vaan ihmisoikeuksista”, Waters sanoi. 

Ei auttanut, vaikka vaatimukseen yhtyivät muiden muassa tuottajaneroBrian Eno, Sonic Youth -yhtyeen Thurston Moore ja elokuvaohjaajaKen Loach. Myös Aki Kaurismäki kommentoi asiaa. 

Cave soitti Tel Avivin kaksi keikkaansa niin kuin oli suunnitellutkin. 

”Yksi syy on se, että rakastan Israelia ja israelilaisia. Toinen syy on se, että haluan periaatteesta vastustaa kaikkia, jotka yrittävät sensuroida ja vaientaa muusikoita”, Cave perusteli ennen viime sunnuntain konserttiaan. 

BOIKOTTIVAATIMUS liittyy tietenkin Israelin ja palestiinalaisten konfliktiin. 

Mutta miksi juuri Israelissa esiintymistä pitää erikseen perustella? Eikö samalla pitäisi boikotoida myös esimerkiksi Venäjää ja sen Krimin-valtausta? Tai Turkkia ja presidentti Recep Tayyip Erdoğaninpuhdistuksia? Tai yhtä hyvin monia muita maita? 

Israel nousee yhä uudestaan esiin, koska ainoastaan Israeliin kohdistuu järjestelmällinen kansainvälinen boikottikampanja. 

Boycott, Divestment and Sanction -kampanja (BDS) on runsaassa kymmenessä vuodessa noussut aktiiviseksi ja näkyväksi liikkeeksi, jonka kärkihahmoja on juuri Roger Waters. BDS vaatii Israelin painostamista paitsi popmusiikissa myös muussa liiketoiminnassa, tieteessä ja urheilussa. 

Muita näin laajoja boikottiliikkeitä ei tällä haavaa ole. Siksi Venäjälle, Kiinaan tai Turkkiin matkustavia muusikoita vastaan ei nouse samanlaista arvostelua. 

ONKO kampanjalla sitten vaikutusta? Se on kiistanalaista. 

Israelin hallituksia BDS ei ole heilutellut, ja todennäköisesti sen merkitys Israelin talouteen on

melko vähäinen. Ja kuten tuorein tapaus osoittaa, jokaista boikotoivaa Roger Watersia kohti on aina yksi Nick Cave, joka boikottivaatimuksia yhtä näkyvästi vastustaa. 

BDS ei siis ole onnistunut saamaan läpi sanomaansa siinä määrin kuin menestyksekäs Etelä-Afrikka-kampanja, jota kannatettiin lähes universaalisti 1980-luvulla. 

Muutenkaan BDS:n vaikutusta ei voi verrata Etelä-Afrikan boikottikampanjaan. Etelä-Afrikka oli eristetty poliittisesti ja taloudellisesti, ja Suomessakin poliitikko pääsi takuuvarmasti lööppeihin, vaikka olisi vain käynyt Etelä-Afrikassa. 

Mitään vastaavaa BDS ei ole saanut aikaan. Sen sijaan Israel on Suomenkin kauppakumppani ja suosittu lomakohde, joka on osallistunut Euroviisuihin ja urheilukilpailuihin aivan halunsa mukaan. 

KAMPANJA on kuitenkin Israelille kiusallinen. Siihen viittaa jo Israelin kampanjalle kohdistama huomio: täysin mitättömän kampanjan voisi vain vaieta kuoliaaksi. 

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu kuitenkin ”julisti sodan” BDS-kampanjaa vastaan vuonna 2015.