aina yksin

terve oon 22v nuori mies ja aika yksinäinen. päivät vietän yleensä kotona siivoten turhia pölyjä ja polttaen kannabista, kuunellen musiikkia ja välillä telkkaria ja videopelejeä pelaan jos kiinnoosttaa.
en oo ollut 4v töissä. kavereita mulla on semmonen 5 suurinpiirtein mut videopelit ja päihteet kuuluu näidenkin kavereiden melkein jokapäiväiseen käyttöön. ovat sentään opiskelemassa. on tyttöystävää. moniamonia muita kavereita. mä oon nyt vaan tämmönen et tuppaudun monesti seuraan päihtelee yleensä viikonloppusin ja niihin ne tapaamiset jää.

töitä pitäisi ettiä. ei oo tarjottu muutakun oman alan mutta ei kiinnosta yhtään vaikka koulun kävin. tosi huono motivaatio mennä kyselemään paikoista töitä. sillonkun ei oo rahaa niinku ei nytkään olen masentunut kotona. ei kiinnosta kattoo elokuvia sarjoja. pelata mennä lenkille. kaupungille yksin ja vielä tyhjin taskun.

monta vuotta olen harrastanut tätä joka päivä kannabiksen polttamista että menee kaikki kelan rahat siihen. ja yksin yleensä kotona polttelen. tosi passivoivaa mut sillonkun sitä on niin ei pahemmin huolet haittaa. kovat huummeet mm. amfetamiini, ekstaasi jne oon jättänyt melkeinpä kokonaan pois. alkoholia käytän sillo tällön ja tupakan polton parin kuukauden tauon jälkeen aloitin pari päivää sitten uudestaan. tuntu että ihan sama vaikka eihän se oo..

pitäisi löytää joku harrastus ja sitä kautta omanllaisia kavereita ja mielellään semmosia jotka ei käyttäisi huumeita paitsi kannabis on ok jos ei koko ajan sen ympärrillä elämä pyöri ja pysyy hanskassa. tyttökaverin haluisin kovasti mutta entiiä oonko vielä ihan valmis vielä semmoseen mutta voisin ainakin yrittää. yritän olla ottamatta liian vakavasti tommosia jos tulee. ainakin musta tuntuu että musta sais hyvän, siistin, rauhallisen, ystävällisen toverin jos löytys mulle semmonen. en tosin käy melkein missään. elämä menee ohi. nytkin oottelen seuraavia tukia ja varmaan siitäkin kaikki menee kannabikseen eikä pikavippeihin joita mulla on jotain 4000e.

paha olo on jäännyt nuoruudesta kun eristäydyin 6lk aikoihin lähes kaikesta muusta paitsi omasta tietokoneesta. se oli kaikki mitä untu että tarviin mun elämä. pelit. youtube. netti. olin aivan koukussa niihin varmaan 3v. koulussa vaan kävin ja tein sen mitä piti tai ainakin jotenkin yritin. monet ihmiset yritti lähestyä mua mut olin vaan aina että ei oikeen kiinnoosta ja olin allapäisen näkönen. vanhempiin ja siskoihin vedin omasta tahosta välit poikki. en puhunu. kattonu silmiin. lähteny vaikka hawaijille parhaaseen hoteliin jos oisin päässy ja monta thaimaan matkaa perheeni kanssa jätin väliin kun en halunut olla heidän kanssaa. silloin ajattelin että en halua olla kuin he. vaikka ovat tosi reippaita kunnollisia hyvässä ja arvostetussa töissä käyviä ihmisiä. samoin siskot on tärkeät vaikka tuskin tunnen heitä paljoa yhtään. niinkuin vanhempia. eikä ne mua. huhhuh tulipa taas yks miloonas osa avaduttua tänne. kyselkää jotain tai mitä vaan muuta pliis kuin turhanpäiväsiä kysymyksiä. pitäs olla joku nainen potkimassa perseelle vaikka ennyt mikään laiska oo. vaan aika urheilullinen mutta tosi huono motivaatio lähteä tekemään mitään yksin.