Kiannon susinarttuja ammuttiin Hennalassa?

Lahdessa teloitettiin keväällä 1918 punaisia naisia merkittävästi aiemmin luultua enemmän.

Arkisto 20.5.2007 Päivitetty: 11.9.2013

Keväällä 1918 Lahdessa ammuttiin jopa nuoria tyttöjä

https://www.ess.fi/arkisto/2007/05/20/kevaalla-1918-lahdessa-ammuttiin-jopa-nuoria-tyttoja

Lahdessa teloitettiin keväällä 1918 punaisia naisia merkittävästi aiemmin luultua enemmän. Tuoreen selvityksen mukaan heitä oli vähintään 170, mutta luku saattaa olla jopa parisataa. Nuorimmat ammutut olivat vain 14-vuotiaita tyttöjä.

Tiedot käyvät ilmi tietokirjailija, matematiikan maisteri Tauno Tukkisen uudesta julkaisusta Naiskapinallisten teloitukset Lahdessa 1918.

Yleensä teloitettuja naiskapinallisia on arveltu olleen hieman yli sata. Suomen sotasurmat -projekti löysi tarkat henkilötiedot 67 teloitetusta punaisesta naisesta.

Lahdessa ammuttujen naisten keski-ikä oli 20 vuotta. Itse asiassa kaikki teloitetut eivät suinkaan olleet iältään naisia, sillä Tukkinen löysi surmattujen joukosta kolmekymmentä 17-vuotiasta ja 25 vieläkin nuorempaa tyttöä. Nuorimmat olivat vain 14- ja 15-vuotiaita.

Lahdessa teloitettujen naisten joukossa oli myös äitejä, joilta jäi pieniä lapsia.

Lähes kaikki naisten teloitukset osuivat toukokuun kahdelle ensimmäiselle viikolle, eli ne pantiin toimeen pian sen jälkeen, kun saksalaiset olivat vallanneet Lahden eversti Otto von Brandensteinin johdolla huhtikuun lopulla.

- Lahdessa naisia eivät kuitenkaan teloittaneet saksalaiset, vaan suomalaiset, Tukkinen toteaa kirjassaan.

Teloituksia tutkinut Tauno Tukkinen ei ole löytänyt näyttöä siitä, että ammutut naiset olisivat syyllistyneet muuhun rikokseen kuin siihen, että tarttuivat aseisiin.

- Suojeluskuntien edustajat antoivat, lähettivät tai toivat Lahteen naisista tylyjä lausuntoja, mutta he eivät naisia teloittaneet. Paikalla piti olla ulkopuolinen joukko, jonka johtaja näytti esimerkkiä tai antoi teloituskäskyn, Tukkinen huomauttaa.

Toukokuussa 1918 Lahden vankileirin vartioinnista vastasi majuri Hans Kalm joukkoineen. Hänellä oli Tukkisen mukaan siten päävastuu punaisten naisten kohtaloista.

Teloituksista mahdollisesti kertoneet asiakirjat ilmeisesti hävitettiin, minkä takia tapausten tutkinta on ollut vaikeaa. Lisäksi teloitettujen kohtalosta ei useinkaan ole mitään tietoja kirkonkirjoissa, ja jos näitä on, niiden etsintä on työlästä. Tukkisen työmenetelmänä on vertailla eri lähteitä keskenään.