KUN EI JAKSA ENÄÄ LUOTTAA IHMISIIN…
Heti aluksi on syytä mainita, ettei tämän kirjoituksen tarkoitus ole poistaa sitä tosiasiaa, että vain Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa luotettava eikä sitä, että ihminen on perin juurin paha ja epäluotettava. Kuitenkin, tämä tosiasia ei saa aiheuttaa ns. "heiluriliikettä", eli toisin sanoen sitä vallalla olevaa ajattelutapaa, ettemme Jumalaan uskovina saisi luottaa kehenkään ihmiseen ja täten saavuttaisi tilaa, jossa epäilemme toinen toistamme kaikesta mitä sanotaan. Tämän kirjoituksen tarkoitus on yhtenäistää Jumalan kansan rivejä siten, että rakkaudessa annamme mieluummin riistää itseltämme kuin kyräilisimme toinen toistamme, joka on omiaan lisäämään rakkaudettomuutta Jumalan kansan keskuudessa…
Usein keskustellessani erilaisten ihmisten kanssa keskustelu ennemmin tai myöhemmin kääntyy "jostakin kumman syystä" ihmisten pahuuteen lähimmäisiään kohtaan. Tällöin asiaa melkein poikkeuksetta tahdotaan tarkastella "oman viattomuutensa" näkökulmasta, eli pyritään sulkemaan itsensä tämän pahan ja kieroutuneen sukukunnan ulkopuolelle. Nähdään niin mielellään muut ihmiset pahoina, julmina, valehtelijoina, näyttelijöinä, oman edun tavoittelijoina eli siis täysin toivottomina tapauksina. Vääryys joka ollaan kohdattu selitetään poikkeuksetta muiden ihmisten toimesta johtuvaksi. Itsekin olen tähän monesti syyllistynyt ja siksi tahdon tarkastella tätä aihetta "hieman syvällisemmin" ja kuitenkin siten, ettei kirjoitukseni tarkoitus ole tuomita ketään, sillä kuten kerroin, olen itsekin niin monesti syyllistynyt etsimään vikoja toisista sen sijaan, että olisin katsonut omaan sydämeeni. Olen siis osoittanut sormella lähimmäisiäni enkä ole ymmärtänyt, että siinä samassa kolme sormea osoittaakin minuun itseeni. Joten, tutkimusmatka aiheeseen alkakoon…
Kirkkokunnissa ja erilaisissa ns. kristillisissä yhdistyksissä ja yhteisöissä valitellaan rakkaudettomuutta, jota siellä kyllä ollakseni totuudenmukainen, valitettavan paljon esiintyykin. Miksi sitä esiintyy, onkin sitten suoraa seurausta siitä, miten ME suhtaudumme lähimmäisen rakkauteen, eli toisin sanoen: TAHDOMMEKO ME OLLA ANTAVA OSAPUOLI VAI SAAVA OSAPUOLI…Liian usein tarkastelemme asiaa puhtaasti saavan osapuolen kannalta eli, miten ihmiset suhtautuvat meihin vaikka meidän tulisi tarkastella asiaa siten, että KUINKA ME SUHTAUDUMME lähimmäisiimme! On sanottu, että "rakkaus ottaa aina ensimmäisen askeleen" ja mikäli Jumalan kansana näin tekisimme, saisimme totisesti kokea mitä tarkoittaa Apostolien aikana esiintynyt todellinen lähimmäisen rakkaus: "Heillä oli YKSI SYDÄN JA SIELU"…
Rakkaudettomuus lähimmäisiin on ITSEKKYYTTÄ. Se on itsekkyyttä siksi, koska me vaadimme muilta rakkautta pitäen näin itseämme jotenkin ainutlaatuisina lähimmäisiimme nähden. Me vaadimme muita käyttäytymään itseämme kohtaan hyvin, koska me mielestämme ansaitsemme rakkautta ja palvontaa. Saatamme esim. hyvin helposti ajatella alkoholistista, huorintekijästä, narkkarista sekä murhaajasta vain kielteisiä ajatuksia jopa niin, että olemme valmiit tuomitsemaan lailla Jeesuksen aikaisten fariseusten tällaisen ihmisen kuolemaan (Joh.8:3-11). Kuitenkin Jeesus näki tuossa syntisessä naisessa jotakin ainutlaatuista, jotakin Jumalalle kelpaavaa armahtaen hänet. Tästä samaisesta syntisestä naisesta tuli todellinen Jeesuksen opetuslapsi joka ensimmäisinä oli haudalla todistamassa Jeesuksen ylösnousemusta! Meidän tulisi katsella "Jeesuksen silmin" syntisiä ja vajavaisia lähimmäisiämme nähden heissä jokaisessa jotakin Jumalalle kelpaavaa! Mutta näin emme useinkaan tee, vaan lailla Jeesuksen aikaisten fariseusten olemme valmiita kivittämään jokaisen, joka on meidän mielestämme epäluotettava ja rikollinen. Jos omassa sydämessämme ei ole rakkautta kaikkein syntisintä ja vajavaisinta kohtaan, silloin emme kulje Jeesuksen jalanjäljissä, vaan kylmien ja rakkaudettomien fariseusten jalanjäljissä…
VÄITTEESEEN, ETTÄ VIKA EI OLE MINUSSA VAAN YMPÄRISTÖSSÄ VASTAAN:
VIKA ON AINA MEISSÄ ELI MEIDÄN SUHTAUMISESSAMME
Ihmisluonteen asiantuntijat ovat tulleet siihen tulokseen, ettei ihmistä voi vahingoittaa sisäisesti mikään ulkopuolinen, jos hän osaa vain suhtautua oikein kaikkeen ulkopuoliseen! Ihmisen on siis mahdollista saavuttaa sisäinen rauha ja sopusointu sisäisesti, vaikkakin ympäristössä myrsky riehuisi kuinka valtavana tahansa. Saman todistaa meille Jumalan Sana puhuttaessa niistä, jotka Jumalaan turvaavat Ps.91:1-6"Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan." Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. ET SINÄ PELKÄÄ yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee."
Kysymys on siis siitä, miten ihminen suhtautuu kaikkeen ympäristössä tapahtuvaan! Eräässä suomalaisessa iskelmässä on hyvin puhuttelevat ja totuudenmukaiset sanat: "Kun katsoo maailmaa enkelin silmin, niin nähdä voi sen kauneuden". Tämä pitää totisesti paikkansa, sillä mikäli katsomme maailmaa siten, että näemme siinä vain sen kaiken pahuuden, on siinä suuri vaara, että muutumme itse sellaisen maailman kaltaiseksi, jonka silmissämme näemme. Jos katsomme lähimmäisiämme vain siten, että etsimme heistä kaiken puutteellisuuden, rakkaudettomuuden ja julmuuden, silloin luultavasti itsekin muutumme heidän kaltaisikseen. Tämän tähden Raamattu kehottaakin jokaista Jumalaan uskovaa asennoitumaan positiivisesti ympärillämme tapahtuviin asioihin seuraavasti: Fill.4:8 "Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, SITÄ AJATELKAA"
Jos ihminen näkee ympärillään vain epäluottamusta kanssamatkustajiin, kertoo se toisaalta paljon hänen itsensä sisäisestä tilasta! Jos ihminen, joka sanoo olevansa Jumalan rakkaudella "höystetty", ei osaa antaa lähimmäisilleen muuttumisen mahdollisuutta (siitähän epäluottamuksessa pohjimmiltaan on kyse), tällöin hän ei voi myöskään antaa itselleen muuttumisen mahdollisuutta. Tämä taas väistämättä johtaa sisäiseen kriisiin kristinuskon perimmäisen olemuksen kanssa, joka vakuuttaa meille, että me kaikki olemme pahoja sekä epäluotettavia, mutta toisaalta me voimme muuttua Jumalan rakkauden tuloksena paremmiksi ja rakastettavimmiksi ihmisiksi lähimmäisillemme. Toisin sanoen, ihminen joka ei osaa luottaa lähimmäisiinsä vaan pyrkii etsimään lähimmäisistä todisteita epäluotettavuudelle, on ajautunut suhteessa itseensä anteeksiantamattomuuden kriisiin, kieltäessään täten itseltä muuttumisen mahdollisuuden puhumattakaan siitä, ettei tällainen ihminen ole ymmärtänyt Jumalan anteeksiannosta paljoakaan. Tällainen ihminen katkeroituu hyvin helposti ympäristölleen ja pitää täten oikeutena arvostella ihmisen epäluotettavuutta noin yleensä, jättäen tietysti tämän epäluotettavuuden ulkopuolelle tietenkin itsensä antaen näin ymmärtää olevansa itse luotettava ja lähes täydellinen. Raamattu kertoo kuitenkin selkeästi ihmisluonteen mädännäisyyden: Room.3:9-18 "Miten siis on? OLEMMEKO ME PAREMPIA? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, . hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
Onko ihmiset käyttäytyneet sinua kohtaan julmasti, valheellisesti sekä kierosti? Sinä sanot olevasi Jumalan lapsi ja kuitenkin syyllistät näitä omasta mielestäsi julmia ihmisiä väittäen, että luottamuksesi ihmisiin on mennyt aikaisempien kokemustesi tähden! Koet siis olevasi itse parempi ja siksi oikeutettu arvostelemaan epäonnistuneita kanssamatkaajiasi ymmärtämättä laisinkaan, ettet SINÄ OLE YHTÄÄN PAREMPI! Jos sinä olisit parempi, silloin et välittäisi siitä, mitä ympärilläsi tapahtuu, vaan sen sijaan, että kiroaisit pimeyttä, sinun tulisi sytyttää kynttilä! Sen sijaan, että valittelet luottamuksesi puutetta suhteessa lähimmäisiisi, sinun tulisi tutkia rakkauden perusolemusta, joka kehottaa "kärsimään, uskomaan ja toivomaan" (1 Kor.13:4-7). Sen sijaan, että syytät ympäristöäsi sekä aikaisempia ikäviä kokemuksiasi, sinun tulisi rukoilla heidän puolestaan siunaten heitä (Room.12:14). Jos näin et tee, silloin et ole ymmärtänyt anteeksiannosta paljoakaan:
Matt.18:23-35"Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.' Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.' Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.' Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?' Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
TAHDOTKO NYT OPETELLA LUOTTAMAAN IHMISIIN?
Toivottavasti tahdot, sillä epäluottamuksesi kertoo vain sen, että pyrit suojelemaan itseäsi, joka toisaalta on ITSEKKYYTTÄ! Et tahdo, että sinua kohtaan kukaan käyttäytyy siten, että hyötyisi sinusta jotakin, mutta oletko silloin Jeesuksen viitoittamalla tiellä, jota kutsutaan itsensä kieltämisen tieksi? Jos et tahdo edelleenkään opetella luottamaan ihmisiin, niin silloin säälin sinua, sillä se kertoo siitä, ettet luota itseesikään puhumattakaan siitä, ettet ole kokenut anteeksiantoa omalla kohdallasi todeksi. SINÄ LUOTAT TASAN TARKKAAN NIIN PALJON LÄHIMMÄISIISI, KUIN LUOTAT ITSEESI. Toisin sanoen: Kun puhut jotakin jostakin toisesta, silloin paljastat oman sydämesi tilan!
MUUTAMIA RAAMATUNPAIKKOJA LUOTTAMUKSESTA:
Jer.9:4"Varokaa kukin lähimmäistänne, älkää yhteenkään veljeen luottako; sillä jokainen veli viekkaasti pettää ja jokainen lähimmäinen liikkuu panettelijana"
Miika.7:5"Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun; vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet"
Gal.5:10"MINULLA ON TEIHIN SE LUOTTAMUS Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä.
2 Kor.8:22"Ja näiden kanssa me lähetämme vielä erään veljemme, jonka intoa usein ja MONESSA ASIASSA OLEMME KOETELLEET ja joka nyt on entistä paljon innokkaampi, koska hänellä on niin suuri LUOTTAMUS teihin"
2 Kun.12:15"Eikä miehiltä, joille rahat luovutettiin työmiehille annettaviksi, vaadittu tilintekoa, vaan he toimivat LUOTTAMUSMIEHINÄ".
2 Kor.7:4"Paljon minulla on LUOTTAMUSTA TEIHIN…"
Snl.3:29"Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan, kun hän LUOTTAVAISESTI luonasi asuu"
Snl.31:10-11"Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
Hänen miehensä sydän häneen LUOTTAA"
Kunnioittaen ja rakkaudella:
Marko Lind
Heti aluksi on syytä mainita, ettei tämän kirjoituksen tarkoitus ole poistaa sitä tosiasiaa, että vain Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa luotettava eikä sitä, että ihminen on perin juurin paha ja epäluotettava. Kuitenkin, tämä tosiasia ei saa aiheuttaa ns. "heiluriliikettä", eli toisin sanoen sitä vallalla olevaa ajattelutapaa, ettemme Jumalaan uskovina saisi luottaa kehenkään ihmiseen ja täten saavuttaisi tilaa, jossa epäilemme toinen toistamme kaikesta mitä sanotaan. Tämän kirjoituksen tarkoitus on yhtenäistää Jumalan kansan rivejä siten, että rakkaudessa annamme mieluummin riistää itseltämme kuin kyräilisimme toinen toistamme, joka on omiaan lisäämään rakkaudettomuutta Jumalan kansan keskuudessa…
Usein keskustellessani erilaisten ihmisten kanssa keskustelu ennemmin tai myöhemmin kääntyy "jostakin kumman syystä" ihmisten pahuuteen lähimmäisiään kohtaan. Tällöin asiaa melkein poikkeuksetta tahdotaan tarkastella "oman viattomuutensa" näkökulmasta, eli pyritään sulkemaan itsensä tämän pahan ja kieroutuneen sukukunnan ulkopuolelle. Nähdään niin mielellään muut ihmiset pahoina, julmina, valehtelijoina, näyttelijöinä, oman edun tavoittelijoina eli siis täysin toivottomina tapauksina. Vääryys joka ollaan kohdattu selitetään poikkeuksetta muiden ihmisten toimesta johtuvaksi. Itsekin olen tähän monesti syyllistynyt ja siksi tahdon tarkastella tätä aihetta "hieman syvällisemmin" ja kuitenkin siten, ettei kirjoitukseni tarkoitus ole tuomita ketään, sillä kuten kerroin, olen itsekin niin monesti syyllistynyt etsimään vikoja toisista sen sijaan, että olisin katsonut omaan sydämeeni. Olen siis osoittanut sormella lähimmäisiäni enkä ole ymmärtänyt, että siinä samassa kolme sormea osoittaakin minuun itseeni. Joten, tutkimusmatka aiheeseen alkakoon…
Kirkkokunnissa ja erilaisissa ns. kristillisissä yhdistyksissä ja yhteisöissä valitellaan rakkaudettomuutta, jota siellä kyllä ollakseni totuudenmukainen, valitettavan paljon esiintyykin. Miksi sitä esiintyy, onkin sitten suoraa seurausta siitä, miten ME suhtaudumme lähimmäisen rakkauteen, eli toisin sanoen: TAHDOMMEKO ME OLLA ANTAVA OSAPUOLI VAI SAAVA OSAPUOLI…Liian usein tarkastelemme asiaa puhtaasti saavan osapuolen kannalta eli, miten ihmiset suhtautuvat meihin vaikka meidän tulisi tarkastella asiaa siten, että KUINKA ME SUHTAUDUMME lähimmäisiimme! On sanottu, että "rakkaus ottaa aina ensimmäisen askeleen" ja mikäli Jumalan kansana näin tekisimme, saisimme totisesti kokea mitä tarkoittaa Apostolien aikana esiintynyt todellinen lähimmäisen rakkaus: "Heillä oli YKSI SYDÄN JA SIELU"…
Rakkaudettomuus lähimmäisiin on ITSEKKYYTTÄ. Se on itsekkyyttä siksi, koska me vaadimme muilta rakkautta pitäen näin itseämme jotenkin ainutlaatuisina lähimmäisiimme nähden. Me vaadimme muita käyttäytymään itseämme kohtaan hyvin, koska me mielestämme ansaitsemme rakkautta ja palvontaa. Saatamme esim. hyvin helposti ajatella alkoholistista, huorintekijästä, narkkarista sekä murhaajasta vain kielteisiä ajatuksia jopa niin, että olemme valmiit tuomitsemaan lailla Jeesuksen aikaisten fariseusten tällaisen ihmisen kuolemaan (Joh.8:3-11). Kuitenkin Jeesus näki tuossa syntisessä naisessa jotakin ainutlaatuista, jotakin Jumalalle kelpaavaa armahtaen hänet. Tästä samaisesta syntisestä naisesta tuli todellinen Jeesuksen opetuslapsi joka ensimmäisinä oli haudalla todistamassa Jeesuksen ylösnousemusta! Meidän tulisi katsella "Jeesuksen silmin" syntisiä ja vajavaisia lähimmäisiämme nähden heissä jokaisessa jotakin Jumalalle kelpaavaa! Mutta näin emme useinkaan tee, vaan lailla Jeesuksen aikaisten fariseusten olemme valmiita kivittämään jokaisen, joka on meidän mielestämme epäluotettava ja rikollinen. Jos omassa sydämessämme ei ole rakkautta kaikkein syntisintä ja vajavaisinta kohtaan, silloin emme kulje Jeesuksen jalanjäljissä, vaan kylmien ja rakkaudettomien fariseusten jalanjäljissä…
VÄITTEESEEN, ETTÄ VIKA EI OLE MINUSSA VAAN YMPÄRISTÖSSÄ VASTAAN:
VIKA ON AINA MEISSÄ ELI MEIDÄN SUHTAUMISESSAMME
Ihmisluonteen asiantuntijat ovat tulleet siihen tulokseen, ettei ihmistä voi vahingoittaa sisäisesti mikään ulkopuolinen, jos hän osaa vain suhtautua oikein kaikkeen ulkopuoliseen! Ihmisen on siis mahdollista saavuttaa sisäinen rauha ja sopusointu sisäisesti, vaikkakin ympäristössä myrsky riehuisi kuinka valtavana tahansa. Saman todistaa meille Jumalan Sana puhuttaessa niistä, jotka Jumalaan turvaavat Ps.91:1-6"Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan." Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. ET SINÄ PELKÄÄ yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee."
Kysymys on siis siitä, miten ihminen suhtautuu kaikkeen ympäristössä tapahtuvaan! Eräässä suomalaisessa iskelmässä on hyvin puhuttelevat ja totuudenmukaiset sanat: "Kun katsoo maailmaa enkelin silmin, niin nähdä voi sen kauneuden". Tämä pitää totisesti paikkansa, sillä mikäli katsomme maailmaa siten, että näemme siinä vain sen kaiken pahuuden, on siinä suuri vaara, että muutumme itse sellaisen maailman kaltaiseksi, jonka silmissämme näemme. Jos katsomme lähimmäisiämme vain siten, että etsimme heistä kaiken puutteellisuuden, rakkaudettomuuden ja julmuuden, silloin luultavasti itsekin muutumme heidän kaltaisikseen. Tämän tähden Raamattu kehottaakin jokaista Jumalaan uskovaa asennoitumaan positiivisesti ympärillämme tapahtuviin asioihin seuraavasti: Fill.4:8 "Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, SITÄ AJATELKAA"
Jos ihminen näkee ympärillään vain epäluottamusta kanssamatkustajiin, kertoo se toisaalta paljon hänen itsensä sisäisestä tilasta! Jos ihminen, joka sanoo olevansa Jumalan rakkaudella "höystetty", ei osaa antaa lähimmäisilleen muuttumisen mahdollisuutta (siitähän epäluottamuksessa pohjimmiltaan on kyse), tällöin hän ei voi myöskään antaa itselleen muuttumisen mahdollisuutta. Tämä taas väistämättä johtaa sisäiseen kriisiin kristinuskon perimmäisen olemuksen kanssa, joka vakuuttaa meille, että me kaikki olemme pahoja sekä epäluotettavia, mutta toisaalta me voimme muuttua Jumalan rakkauden tuloksena paremmiksi ja rakastettavimmiksi ihmisiksi lähimmäisillemme. Toisin sanoen, ihminen joka ei osaa luottaa lähimmäisiinsä vaan pyrkii etsimään lähimmäisistä todisteita epäluotettavuudelle, on ajautunut suhteessa itseensä anteeksiantamattomuuden kriisiin, kieltäessään täten itseltä muuttumisen mahdollisuuden puhumattakaan siitä, ettei tällainen ihminen ole ymmärtänyt Jumalan anteeksiannosta paljoakaan. Tällainen ihminen katkeroituu hyvin helposti ympäristölleen ja pitää täten oikeutena arvostella ihmisen epäluotettavuutta noin yleensä, jättäen tietysti tämän epäluotettavuuden ulkopuolelle tietenkin itsensä antaen näin ymmärtää olevansa itse luotettava ja lähes täydellinen. Raamattu kertoo kuitenkin selkeästi ihmisluonteen mädännäisyyden: Room.3:9-18 "Miten siis on? OLEMMEKO ME PAREMPIA? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, . hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
Onko ihmiset käyttäytyneet sinua kohtaan julmasti, valheellisesti sekä kierosti? Sinä sanot olevasi Jumalan lapsi ja kuitenkin syyllistät näitä omasta mielestäsi julmia ihmisiä väittäen, että luottamuksesi ihmisiin on mennyt aikaisempien kokemustesi tähden! Koet siis olevasi itse parempi ja siksi oikeutettu arvostelemaan epäonnistuneita kanssamatkaajiasi ymmärtämättä laisinkaan, ettet SINÄ OLE YHTÄÄN PAREMPI! Jos sinä olisit parempi, silloin et välittäisi siitä, mitä ympärilläsi tapahtuu, vaan sen sijaan, että kiroaisit pimeyttä, sinun tulisi sytyttää kynttilä! Sen sijaan, että valittelet luottamuksesi puutetta suhteessa lähimmäisiisi, sinun tulisi tutkia rakkauden perusolemusta, joka kehottaa "kärsimään, uskomaan ja toivomaan" (1 Kor.13:4-7). Sen sijaan, että syytät ympäristöäsi sekä aikaisempia ikäviä kokemuksiasi, sinun tulisi rukoilla heidän puolestaan siunaten heitä (Room.12:14). Jos näin et tee, silloin et ole ymmärtänyt anteeksiannosta paljoakaan:
Matt.18:23-35"Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.' Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.' Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.' Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?' Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
TAHDOTKO NYT OPETELLA LUOTTAMAAN IHMISIIN?
Toivottavasti tahdot, sillä epäluottamuksesi kertoo vain sen, että pyrit suojelemaan itseäsi, joka toisaalta on ITSEKKYYTTÄ! Et tahdo, että sinua kohtaan kukaan käyttäytyy siten, että hyötyisi sinusta jotakin, mutta oletko silloin Jeesuksen viitoittamalla tiellä, jota kutsutaan itsensä kieltämisen tieksi? Jos et tahdo edelleenkään opetella luottamaan ihmisiin, niin silloin säälin sinua, sillä se kertoo siitä, ettet luota itseesikään puhumattakaan siitä, ettet ole kokenut anteeksiantoa omalla kohdallasi todeksi. SINÄ LUOTAT TASAN TARKKAAN NIIN PALJON LÄHIMMÄISIISI, KUIN LUOTAT ITSEESI. Toisin sanoen: Kun puhut jotakin jostakin toisesta, silloin paljastat oman sydämesi tilan!
MUUTAMIA RAAMATUNPAIKKOJA LUOTTAMUKSESTA:
Jer.9:4"Varokaa kukin lähimmäistänne, älkää yhteenkään veljeen luottako; sillä jokainen veli viekkaasti pettää ja jokainen lähimmäinen liikkuu panettelijana"
Miika.7:5"Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun; vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet"
Gal.5:10"MINULLA ON TEIHIN SE LUOTTAMUS Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä.
2 Kor.8:22"Ja näiden kanssa me lähetämme vielä erään veljemme, jonka intoa usein ja MONESSA ASIASSA OLEMME KOETELLEET ja joka nyt on entistä paljon innokkaampi, koska hänellä on niin suuri LUOTTAMUS teihin"
2 Kun.12:15"Eikä miehiltä, joille rahat luovutettiin työmiehille annettaviksi, vaadittu tilintekoa, vaan he toimivat LUOTTAMUSMIEHINÄ".
2 Kor.7:4"Paljon minulla on LUOTTAMUSTA TEIHIN…"
Snl.3:29"Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan, kun hän LUOTTAVAISESTI luonasi asuu"
Snl.31:10-11"Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
Hänen miehensä sydän häneen LUOTTAA"
Kunnioittaen ja rakkaudella:
Marko Lind
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmisiin ei ole mitään syytä luottaakaan. Ihminen on pelkkä petosta kaikilla elämän alueilla. Politiikassa, työelämässä, parisuhteissa y.m. juonitellaan vaikka kuinka. Asian kanssa pitää vain oppia elämään.
Marko Lind.
Olen kanssasi samaa mieltä P. Veli.
Jumala tietää minkälaista tekoa me olemme,Hän muistaa meidät tomuksi - - eikös tämä ole armollista!? Hän tietää petollisuutemme ja heikkoutemme,epäuskomme jne....ja silti jaksaa meitä aina vain kuolemaan saakka.
Marko. Niin usein olemme sen nähneet. Sen väärän ja turhan luottamuksen tuottaman pettymyksen. Mutta Marko, silti on olemassa toivoa.
Nimittäin vaikka Markoon ei voi luottaa, on olemassa luotamuksen arvoisa ihmisiä, Marko, ethän siis turhaan yleistä.... jooko?