Paasikivi oli politiikan hyrrä!

Harvan suomalaisen valtiomiehen ura kestää kriittistä tarkastelua. Esimerkiksi voi ottaa J. K. Paasikiven. Hänen toimintansa vaikkapa vuoden 1918 kuningasseikkailussa oli maanpetoksellista.

Suomea miehittäneet saksalaiset tekivät Paasikivelle tarjouksen, jonka hän hyväksyi. Saksalaiset lupasivat Suomelle Itä-Karjalan ja Paasikivelle kreivin arvon, jos hän suostuu siihen, että Suomesta tulee Saksan vasallivaltio, jota johtaa saksalainen kuningas.

Paasikivi oli siis ensimmäinen suur-Suomi-haihattelija.

Kun lukee kansallisarkistossa Paasikiven julkaisemattomia päiväkirjoja 1920- ja 1930-luvuilta, näkee, että hän on useimmiten täysin pihalla asioista. Hän haluaa perustaa itsensä kaltaisista miehistä ylähuoneen, joka kaappaa eduskunnan vallan.

Vielä Lapuan liikkeen mahtiaikaan 1930-luvun alussa Paasikivi pitää Suomalaisen Klubin suuruksella puheen, jossa hän vaatii taloudellisen vallan ottamista pois eduskunnalta.

Jatkosodan aikana Paasikivi oli jo kirjoittanut puheen sen kunniaksi, että Saksa miehittää Leningradin.

Paasikiven yhteiskunnalliset arviot olivat usein pielessä, mutta hän onnistui aina kuilun partaalla pelastautumaan.

Urho Kekkosen ura ei myöskään kestä kriittistä tarkastelua. Hän toimi valkoisten teloittajana Haminan valleilla 17-vuotiaana koulupoikana. 19-vuotiaana hän oli Paavo Arhinmäen tapainen katuhuligaani, joka tervasi Uspenskin katedraalin Rauhankappelin, ja se jouduttiin purkamaan. Yliopiston venäläiset ja ruotsalaiset kyltit saivat myös Urhon tervasudista.

Etsivän keskuspoliisin nuorena poliisina Kekkonen hankki tunnustuksia nyrkeillään, jotka hän suojasi käsineillä.

Kekkonen katkaisi Suomen urheilusuhteet Ruotsiin, joka oli tehnyt Paavo Nurmesta ammattilaisen. Hän halusi jatkaa talvisotaa, kun Suomen valtionjohto oli valmis rauhaan.

Jatkosodan aikana Kekkonen puolusti ensin innokkaasti Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon, mutta huomattuaan, että Saksa häviää sodan, käänsi takkinsa ja ryhtyi rauhanopportunistiksi. Kekkonen lupaisi KGB:n upseerille Tukholmassa, että hän panee sotasyylliset linnaan sodan jälkeen – kuten tekikin.

Presidentti Risto Ryti antoi ottaa Kekkoselta passin pois maanpetoksellisen toiminnan vuoksi. Tätä ja monia muitakaan tietoja ei mainita Kekkos-kirjallisuudessa.

Paasikivi-seura ja Urho Kekkosen perinneyhdistys ovat keskittyneet palvomaan esikuviaan ja unohtaneet kaikki kiusalliset tiedot heidän elämästään. Niin moni ihminen on ollut rähmällään Suomen historian vääristelyssä jo Kekkosen valta-aikaan, joten heidän on vaikea tunnustaa oman menneisyytensä syntejä.

Jos perehtyy Suomen menneisyyteen kouluhistorian ja hyväksytyn kirjallisuuden perusteella, saa melko väärän kuvan kaikesta. Koskahan koulukirjoissa kerrotaan edes se, että Suomenlinnaksi nimetty Sveaborg rakennettiin ranskalaisella kullalla Ruotsin hyökkäystukikohdaksi Venäjää vastaan?

https://blogit.iltalehti.fi/aarno-laitinen/2012/08/27/paasikivi-ja-kekkonen/

"Paasikivi sanoo erehtyneensä politiikassa vain kerran. Se kerta oli 1918. Kuningaskuntaa ajaessaan hänestä ei olisi tullut presidenttiä... :-D"

No, sekin on yksi kerta enemmän kuin Väyrysen Paavolla. Hän ei tunnetusti ole erehtynyt kertaakaan. Ei tosin silti ole hänestäkään tullut presidenttiä!