Haluan lapsen, mutta en täyttä vastuuta

Sinun tavallasi ajattelevia yksinkertaisia höynähtäjiä on nyt jo aivan liikaa.

Vain katso tilastoja, huomaat heti että Suomessa nyt jo, tänä päivänä, on liikaa henkisesti sairaita ja pahoinvoipia lapsia. Tyhmät vanhemmat osaavat kyllä lisääntyä mutta kuinka huolehtia, kasvattaa, osallistua, ohjata ja opettaa jälkikasvuaan 24/7/12, , vaatii aivojen käyttöä. Aivojen joita sinunlailla suunnittelevilta yksinkertaisesti puuttuu.

Jos haluat silloin tällöin viettää aikaa lasten kanssa, tarjoudu vapaaehtoiseksi iltasatujen lukijaksi lastenkotiin tai sairaalaan joissa lasten vanhemmat eivät jokailta pääse pienokaistensa luo. Tai tarjoudu naapurisi ylirasittuneelle äidille lapsenvahdiksi.

Samaa mieltä, jos et halua kantaa vastuuta lapsesta, vaan hän on vaan joku status tai lisäke omaan elämääsi, unohda koko juttu.

Haluaisitko itse et äitisi ajattelisi sinusta samoin... Olet vain joku sivutuote, jota vain hellytetään silloin kun itelleni sopii ja niinkuin ite haluaa
Ehkä iltasadun verran, niin et äidille tulee hyvä mieli... niinkö

Missä lapsen tarpeet, toiveet ja unelmat saa sijaa sitten...

Vanhempien, siis ihan molempien tulee sitoutua lapseen, ja saattaa hänet aikuisuuteen, niin et lapsi alkaa toteutetaan omaa elämäänsä ei vanhempien täyttymättömiä toiveita ja odotuksia. Jokainen lapsi on syntynyt rakastettavaksi omana itsenään, vaikkei se käytännössä ole toteutunut monekaan kohdalla

Tietenkin voit käydä töissä ja lapsen isä tai joku muu hoitaa lastasi. Eihän tuo mitään uutta ole. Lapset ovat olleet sivuosassa vuosisatojen ajan ihmisten elämässä aikoinaan ja kasvaneet yhteiskuntakelpoisiksi. Mutta onko se ollut hyvää lapsuutta, siitä voidaan olla montaa mieltä.

Minun lapseni meni päiväkotiin 10 kk vanhana, koska siihen aikaan (35 vuotta sitten) ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia olla pidempään kotona, ei ollut kotihoidon tukia, ei ollut toimeentulotukea tms. Tai oli, jos perheessä oli toinen elättäjä. Minulla ei ollut, mieheni kuoli ennen lapsen syntymää, olimme avoliitossa, ei ollut mitään tukiaisia. Mutta siinä oli pakko pärjätä.

Ajattele millaista pienen lapsen on olla 15 lapsen ryhmässä lähes 10h viitenä päivänä viikossa. Käveltiin aamulla päiväkotiin vähän yli 2 km, päiväkodissa oltiin tasan klo 7, siitä menin bussilla töihin, töissä olin vähän vajaa klo 8, kotiin klo 15.30, päiväkodilla 16.30 taas 2km kotiin välillä kaupan kautta, kotona oltiin joskus vähän vajaa kuusi illalla. Ruokaa, pyykinpesua, iltapala ja nukkumaan, Yhteistä aikaa meillä oli lapsen kanssa yöt ja viikonloput. Se oli minun lapseni kohtalo, tytär on sanonut että ei hän siitä kärsinyt kun ei mistään muusta tiennyt, mutta minun sielussani se on ollut iso ongelma. Olisin halunnut viettää lapseni kanssa aikaa paljon enemmän.

Tyttäreni sen sijaan kipuili teininä sitä, että hän ei ole koskaan tuntenut omaa isäänsä, hänelle ei sellaista mahdollisuutta suotu. Tytär vihasi jossain vaiheessa kaikkea tämän takia, isäänsäkin, miksi isän piti kuolla, ihan kuin se olisi meidän kenenkään valittavissa. Hänen isänsä ei edes ehtinyt ikinä tunnustaa lastaan, koska siihen aikaan tunnustaminen tehtiin vasta lapsen synnyttyä. Tyttärelläni ei ole koskaan ollut isän puoleisia isovanhempia eikä sukulaisia, koska ehdin olla yhdessä lapseni isän vain muutaman kuukauden. Tietenkin otin yhteyttä tyttäreni isän vanhempiin kun huomasin olevani raskaan, mutta heitä ei kiinnostanut joten annoin olla, päätin että minä pärjään lapsen kanssa kaksinkin ja pärjättiinhän me.

Minä olisin mielelläni ollut lapseni kanssa kotona, olisin mielelläni tehnyt lyhyempiä työpäiviä, vaikka mitä, että meillä olisi ollut yhteistä aikaa, mutta aika hankala se oli kun en lukihäiriöisenä (todettu vasta aikuisiällä) ole mikään kirjaviisas enkä missään sellaisessa ammatissa jossa tienaisi hyvin.

Sanot ettei miehillä ole tressiä vanhemmuudesta.
Minulla on 3 lastenlasta. Vävy on ollut vanhempainvapaalla, hoitanut lapsia yhtä paljon, välillä enemmän kuin tyttäreni. Tyttäreni ja vävyni ovat molemmat hoitoalalla, kumpikin tekee epäsäännöllistä 3 vuorotyötä ja molemmat vastaavat kotitöistä yhtälailla ja lapsistaan. Ei ainakaan heidän perheessä kumpikaan aikuinen ole vapaamatkustajana.
Eikä näytä olevan minun kanssani samassa rapussa olevien nuorten perheissäkään. Siinä ne isät kantavat ruokakasseja, hakevat lapsiaan hoidosta, ovat niiden kanssa pihalla kuin naapureiden nuoret naisetkin. Se mitä olen näiden nuorten isien kanssa jutellut, niin kyllä he kantavat huolta siinä missä lasten äiditkin. Kenellä on pätkätyöt, kuka joutuu matkustamaan liikaa ja olemaan lastensa luota poissa, on ekaluokkalaisen kouluvaikeuksista ollut puhetta yhden isän kanssa jne.

Olen sitä mieltä, että tänä päivänä nuoren naisen ja miehen tulisi olla onnellinen siitä, että hänelle on suotu mahdollisuus (ei velvollisus) jäädä kotiin pienen lapsensa kanssa.
Vauva-aika, taaperoikä, lapsuus on hyvin lyhyt aika ihmisen elämässä. Sitä ei koskaan saa takaisin. Olla oman lapsen kanssa, nähdä hänen kehittyvän, olla mukana siinä prosessissa ja tukea lastaan on aina etuoikeus.

Kolmekymppisenä olen huomannut kaveriperheissä sen, että kun lapsia tulee, niin miesten harrastukset ja viikonloppumenot pysyvät kutakuinkin samoina. Naisten elämä puolestaan keskittyy moneksi vuodeksi lähes pelkästään lapsiin. Ainoastaan yhdessä perheessä mies sai opiskelupaikan ja jäi samalla kotiin hoitamaan lasta, kun vaimo palasi töihin. Näyttää siltä että monet miehet pitävät lasten hankintaa naisen omana "projektina", johon hieman pakotettuna sitten osallistutaan.

MINÄ ulkoistin tenavan kadulle . Tai mihin se sit joutui tai pääsi .

Jos ei ole tarvittaessa valmis ottamaan 100% vastuuta lapsesta, niin lasta ei missään nimessä pidä tehdä.

Et koskaan voi luottaa siihen, tuleeko toiselle vanhemmalle masennus, sairastuminen, ero ja maasta muutto... Eli vaikka olisit lapsen toisen vanhemman kanssa sopinut, että hän on valmis kantamaan päävastuun, niin kukaan ei voi sitä taata, ja vielä vähemmän sitä voi taata, jos ei lapsien täydestä vastuusta ole vielä kokemusta. Joku isukkihan voi olla aivan innoissaan jäämässä koti-isäksi odotusaikana, mutta sitten koliikkivauvan kanssa uuvahtaa täysin, ja ilmoittaa että ei onnistu...

Eli, täytyy aina olla valmis 100% kantamaan vastuu lapsesta. Muuten ei ole valmis vanhemmaksi.

Jos jo lähtökohtaisesti ei ole valmis, niin lapsen näkymät ovat varsin heikot... :( Aivan liikaa lapsia on heitteillä tai huonolla huolenpidolla nykyään muutoinkin.

Itse olin 2,5 vuoden ajan kahden pienen lapsen yh-äiti, ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. En koskaan muistele sitä aikaa raskaana, vaan erittäin suurella lämmöllä. Itse en kokenut koskaan lasten hoitoa ja sitä vastuuta taakkana, vaan elämää suurempana ONNENA. Ja koen edelleenkin, vaikkakin arjen vastuita on osittain jakamassa myös jo vuosien ajan ihana puolisoni.

Tiedän kuitenkin, että kaikista ei jostain syystä lasten huolehtimiseen olen. Exästä esimerkiksi. Ilmoittaa itsestään 3kk välein, ja käy lasten kanssa pari tuntia hengailemassa. Silti kokee, että tietää kaikesta kaiken... ;) =D

Ei suinkaan ole väärin haluta sitä taikka tätä. On aivan eri asia sitten ,kuka tämän lapsen sitten hoitaa ja ottaa siitä vastuuta. Älä tee tätä lapselle.
Tämä maa on jo pullollaan vastuutunnottomia äitejä ja isiä ,jotka kyllä tekee lapsia ,mutta siitä alkaa riidat ja päihteet , erot , ym vastoottumuus astua kuvaan mukaan ja lapset ovat tuuliajolla.

Sanot, että haluaisit lapsen, mutta et naisen vastuuta.
Olet pahasti hakoteillä, naisella on yhtä paljon tai vähän vastuuta lapsetaan kuin lapsen isälläkin. Kysehän on sinun omista valinnoistasi, ei sitä kukaan ulkopuolinen määritä.

Otat sellaisen miehen joka on valmis ottamaan kokonaisvastuun lapsesta ja sinä teet töitä ja annat isän huolehtia arkihommista. Ei sinun tarvitse lapsia tehdä itsekkään uraohjusmiehen kanssa, ota nössykkä joka palvoo polvillaan sinua ja on tyytyväinen kun tuot leivän kotiin. Sinähän sen päätät, ei ulkopuoliset.

Sinä myös päätät mitkä asiat elämässäsi arvotat millekin tasolle.
Ei sinua kukaan pakota tekemään niin kuin joku toinen nainen tekee.

Yhteiskunta antaa sinulle lähes täysin vapaat kädet.
Sinun ei ole pakko esim. pitää päivääkään äitiyslomaa tai vanhempain vapaata jos et halua. Jos työpaikkasi vaatii poissaoloa tms estää työntekoasi näiltä osin, niin vaihdat työpaikkaa tai ryhdyt yrittäjäksi.
Lapsen synnyttyä voit palkata lastenhoitajan kotiisi, voit viedä lapsesi jollekin hoitajalle kotiin vaikka viikon ikäisenä jos löydät jonkun joka niin pienen suostuu hoitoonsa ottamaan.
Isomman lapsen voi viedä päiväkotiin tai perhepäivähoitoon ja hän on siellä sen 8-10h viitenä päivänä viikossa mitä päivähoitopaikka sallii. Jos työ venyy ylitöiksi palkkaat jonkun ulkopuolisen hakemaan lapsen hoidosta, tai käytät isovanhempia hyödyksi jne.

Sinulla on vapaat kädet rakentaa vaikka millainen verkosto lastasi hoitamaan ja sen jälkeen voit itse tehdä töitä vaikka 24/7 jos niin haluat. Ei yhteiskunta eivätkä muut ihmiset tuota iloa sinulta kiellä.
Sinä itse päätät millainen äiti olet. Sinä itse päätät kuinka paljon haluat antaa lapselle itsestäsi. Jos lapsi haluaa tai tarvitsisi suuremman osan sinusta kuin mitä olet valmis antamaan, ulkoistat sen rahalla jollekin toiselle ihmiselle, jos miehesikään ei sitä pysty lapselle antamaan.
Jos et halua olla lapsesi elämässä läsnä kuin silloin tällöin, sekin on sinun oma valintasi ja asiasi miten lapsen parhaan hoidat.

Sinuna miettisin tarkkaan mitä haluat elämältäsi ja mihin kaikkeen olet valmis sitoutumaan.
Jos koet jo pelkästään lapsen saamista miettiessäsi, että hän rajoittaisi liikaa elämääsi ja tekemisiäsi, älä tee lasta. Ei jokaisen naisen ole pakko synnyttää. Ilman jälkikasvuakin voi elää hyvän elämän.

Kävin tänään lähikaupassani Lidlissä klo 16 pintaan.
Näin siellä 4 eri isää alle kouluikäisen lapsen/lasten kanssa ostoksilla. Olivat keskenään, ei ollut äitiä eikä minkäänlaista naista heillä mukana.

Yhtään äitiä lasten kanssa ei näkynyt, joten voidaan olettaa, että ainakin nuo isät hakivat kersansa päivähoidosta ja siitä voidaan vetää johtopäätös, että lasten äidit olivat ilmeisesti vielä töissä.

Cittarissa tänään nähtyä. Muutama nuori nainen hyvin pienten lasten kanssa. Pari naista päiväkoti-ikäisen kanssa. Olisiko ollut 5-6 nuorta miestä joilla lapset kärryjen istuinosassa. En tarkkaillut enempää oliko heillä naispuolisia mukana.
Mutta tällä otannalla näköjään isät käyvät ruokakaupassa kersoineen siinä kuin naisetkin.

Mikä siinä jos mies huolehtii tai joku muu. Kunnalliseen hoitoon et lasta saa ennen kuin noin 10kk ikäisenä ja max 10h hoitopäivä.

Mitä tulee isyysvapaaseen niin miehet ottaa sen usein harrastuslomana, ei siis ole sen enempää kotona kuin töissä käydessään. Harrastukset ja menot eivät usein ole vähentyneet. Ja muita naisia kyylätään koska oma muija ei heti synnytyksen jälkeen ole palautunut mittoihin, anna seksiä tai saa normaalia palkkaa. Ja vaikka mies olisi luvannut ennen lasta vaikka kuun taivaalta se kyllä unohtuu. Eikä kaikki miehet käy kaupassa tai ylipäätään osallistu perheen menoihin, lapsilisät pitää säästää jne

Hei ap.

Kirjoituksestasi tuli mieleeni ainakin kaksi eri teemaa.
Lapsen tarpeet.
Kun lapsi syntyy, vanhempien velvollisuus on tunnistaa ja kohdata lapsen tarpeet ja pitää niistä huolta koko lapsuuden ajan, kehitysvaiheeseen nähden. Lasta ei voi ottaa 'harrastuksekseen' vaan hän on aina läsnä, niin öisissä oksennustaudeissa kuin synttärijuhlissakin. Vanhemman ensisijainen tehtävä on luoda lapseen turvallinen luottamussuhde. Kyse on siis suhteesta, ihmissuhteesta ja siihen ei voi antautua lapsen kohdalla vain kalenterista tietyt päivät valiten. Lapsella on oikeus pysyvyyteen ja saada vanhemman tukea omien tarpeidensa (ei vanhemman tarpeiden) mukaan. Lapsen tarpeet menevät aina edelle, koska lapsi on riippuvainen vanhempien hoivasta ja tavallaan aikuisten 'armoilla', kunnes itsenäistyy.

Toinen asia kokonaan sitten on vastuunjako ja työnjako perheen aikuisten kesken.
Joissain perheissä sopii, että esim. isä hakee lapset päiväkodista ja hoitaa heitä illan, jos äiti on töissä. Joissain perheissä taas äiti tekee sen. Joissain perheissä isä jää hoitovapaalle kotiin, toisissa äiti. Vanhemmat ovat tietenkin tasa-arvoisia ja molempia tarvitaan, mutta käytännön työnjaon voi sopia kunkin perheen tarpeiden mukaan. Tässäkin kuitenkin lapsen näkökulma on tärkein. Lapselle ei tee hyvää olla jatkuvassa ikävöinnin tilassa toista vanhempaa kohtaan. Vanhemman tärkein rooli ja tehtävä on kuitenkin vanhemmuus. Jos muut asiat, kuten työt ja harrastukset ovat ykkönen, silloin kannattaa miettiä, onko vielä sopiva aika ryhtyä vanhemmaksi. Ainahan on myös mahdollista antaa aikaansa sijaisvanhempana tai tukiperheenä, jos tahtoo tukea lapsia mutta ei ole valmis vielä 24/7 sitoutumiseen.

Mitä tästä ajattelet?

Merja, diakoni

Kyse oli vaan perinteisen naisen/äidin roolista eikä vastuun paosta, ajatelkaa ensin ja sen jälkeen vast kirjoitelkaa tai arvostelkaa...ei oo todellakaan naisen vastuulla hoitaa lasta ja huushollia suurimmaksi osaksi yksin, se on myöskin miehenki tehtävä. Paljon on sellaisia naisia ketä luo uraa tai muuten vaan on työnarkomaani ja lapset voivat hyvin vaik äiti oiski paljon kotoa pois. Kyse on vaan on siitä osaako kasvattaa ja olla läsnä lapsen elämässä että siitä kasvaisi tervepäinen yksilö.. Enemmän valitettavasti lapsilla on ongelmia keiden äiti on kotona, sillon nainen pelkästään keskittyy lapsiinsa, mieheen ja huushollin ylläpitämiseen ja unohtaa itseensä mikä tuo mukanaan ongelmia ajan kans... Jokainen valitse oman tiensä ja kenellekään ei oo varaa ketään arvostella, kukaan ei ole täydellinen

...Ja ikää on??

Olisit käyttänyt kondomia.