Radikalisoituminen 1918 , ja ylireaktio siihen SDP puolella. Vaikka rintamalinjoja yhäkin vedetään joskus jopa kevyesti pelipoliittisin motiivein, olemme oppineet kansakuntana läksymme. Onneksi sisäiseen retoriikkaamme ei enää näytä olevan luvassa samaan tapaan radikalisoituneita ääriainesjulistuksia kuin sata vuotta sitten 27.1.1918 päivätty ja Työmies-lehdessä julkaistu "ylevä ja ankara" vallankumousjulistus.
Ymmärrämme tänä päivänä, että tuolloin yhteiskunnalliseen hyvään ja ehdottomaan oikeudenmukaisuuteen uskoneet paitsi arjen pakottamana myös utopian vimmalla aseellisesti eräänlaiseen 'maanpäälliseen paratiisiin' pyrkineet punakaartit olivat silloin kansainvälisesti kasvava trendikäs fanaatikkoarmeija, oman aikansa ISIS. Mukaan menneet/joutuneet kukin omista lähtökohdistaan tähtäsivät olojen parannukseen ja parempaan oikeuteen kuin vastapuoli tuntui tarjoavan. Valitettavasti tähdättiin aseilla. Laillinen valta reagoi tuolloin samoin kuin nyt isis-taistelijoihin reagoidaan Irakissa ja Syyriassa; täällä kauempana kuolemantuomioita tietysti kauhistellaan varsinkin mahdollista summittaisuutta ja kostomentaliteettia. - Tämäkin on jo sadan vuoden surutyön jälkeen annettu anteeksi myös meidän menneisyydellemme / tai ainakin jo pitäisi..
Lopultahan olemme kaikki yhteisesti tyytyväisiä siihen, että Suomesta ei tullut itsenäistymisvuosiensa 1917-20 Leninin ja SDP:n tavoittelemaa Suomen Sosialistista Työväentasavaltaa
- vaan kansakunta oli jo joitain vuosia hirveän sisääliasodan jälkeen valmis antamaan hallitusvallan demokratian pelisääntöjen mukaan toteutettujen vaalien perusteella sodassa hävinneen osapuolen edustajille, ja riittävän päättäväinen kieltääkseen panfasistiset kumousvoimat lailla 1930-luvun alkuvuosiin mennessä ja puolustaakseen itsenäisyyttään ja olemassaoloaan ulkoista joukkoahdistelua vastaan (Molotov-Ribbentrop-liiton hyökkäys jatkoineen 1939-44).
Punakapina, sisällissota oli täysin turha, sai vain Bolsevikki-venäjän innostamana silloinen SDP johto mm Kulervo Manner SDP puheenjohtajana 1917-1918 ja edellinenkin SDP puheenjohtaja Otto Wille Kuusinen kohtuuttoman vallan ja kiihottamisen hyviä ihmisiä kohtaan, että paratiisi olisi itärajan takaa annettavissa. Kommunisti komentoon ryhtymällä ja alistumalla. Onneksi ei sitä mallia kuitenkaan tullut. Emme olisi nyt (voi hyvällä omalla tunnolla sanoa) maailman johtavia maita mm demokratian saralla.
Suomen sosialistinen työväentasavalta, sillä oli yksi vaikuttava este toteutua " suomen kansa".
Ymmärrämme tänä päivänä, että tuolloin yhteiskunnalliseen hyvään ja ehdottomaan oikeudenmukaisuuteen uskoneet paitsi arjen pakottamana myös utopian vimmalla aseellisesti eräänlaiseen 'maanpäälliseen paratiisiin' pyrkineet punakaartit olivat silloin kansainvälisesti kasvava trendikäs fanaatikkoarmeija, oman aikansa ISIS. Mukaan menneet/joutuneet kukin omista lähtökohdistaan tähtäsivät olojen parannukseen ja parempaan oikeuteen kuin vastapuoli tuntui tarjoavan. Valitettavasti tähdättiin aseilla. Laillinen valta reagoi tuolloin samoin kuin nyt isis-taistelijoihin reagoidaan Irakissa ja Syyriassa; täällä kauempana kuolemantuomioita tietysti kauhistellaan varsinkin mahdollista summittaisuutta ja kostomentaliteettia. - Tämäkin on jo sadan vuoden surutyön jälkeen annettu anteeksi myös meidän menneisyydellemme / tai ainakin jo pitäisi..
Lopultahan olemme kaikki yhteisesti tyytyväisiä siihen, että Suomesta ei tullut itsenäistymisvuosiensa 1917-20 Leninin ja SDP:n tavoittelemaa Suomen Sosialistista Työväentasavaltaa
- vaan kansakunta oli jo joitain vuosia hirveän sisääliasodan jälkeen valmis antamaan hallitusvallan demokratian pelisääntöjen mukaan toteutettujen vaalien perusteella sodassa hävinneen osapuolen edustajille, ja riittävän päättäväinen kieltääkseen panfasistiset kumousvoimat lailla 1930-luvun alkuvuosiin mennessä ja puolustaakseen itsenäisyyttään ja olemassaoloaan ulkoista joukkoahdistelua vastaan (Molotov-Ribbentrop-liiton hyökkäys jatkoineen 1939-44).
Punakapina, sisällissota oli täysin turha, sai vain Bolsevikki-venäjän innostamana silloinen SDP johto mm Kulervo Manner SDP puheenjohtajana 1917-1918 ja edellinenkin SDP puheenjohtaja Otto Wille Kuusinen kohtuuttoman vallan ja kiihottamisen hyviä ihmisiä kohtaan, että paratiisi olisi itärajan takaa annettavissa. Kommunisti komentoon ryhtymällä ja alistumalla. Onneksi ei sitä mallia kuitenkaan tullut. Emme olisi nyt (voi hyvällä omalla tunnolla sanoa) maailman johtavia maita mm demokratian saralla.
Suomen sosialistinen työväentasavalta, sillä oli yksi vaikuttava este toteutua " suomen kansa".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otto Kuusisen puolella 1918 tapelleet suomalaiset taistelivat talvisodassa Kuusisen hallitusta vastaan. Ilmeisesti Stalinin hirmuhallinto ei houkutellut liittymään Neuvostoliittoon.
Stalin oli 1930 luvulla tapattanut lähes kaikki Neuvostoliittoon menneet tuhannet suomalaiset.
Punaisten puolella 1918 olleen sukulaiseni mukaan he uskoivat että Venäjälle syntyy bolsevikkien johdolla työläisten paratiisi ja Suomi seuraa nyt perässä.
Sanoi että olisi vaihtanut puolta jos olisi tiennyt mikä stalinistinen helvetti Neuvostoliitosta tuli.
Isäni kertoi tätä usein.
Suomessa diktaattorit vallassa sortamassa kansaa, heikko-osaisia, rahat viedään veroparatiiseihin, rikollisuus rehottaa yläpäässä, siellä ei tunneta oikeudenmukaisuutta, taloustiede todistaa yhdestä suusta, vahvat voittaa ja harhainen evoluutio kehottaa, käyttää raakaa voimaa, ja riistää. niin toimi yli-ihminen, ilman moraalia.
Nyt lietsotaan sotaa, ja kovennetaan luonnetta, hyväntahtoisuus on kirosana ja empaattinen ihmisyys.