Käydyt vaalit muistuttavat oudolla tavalla Kekkosen poikkeuslakiaikaa. Eroa on vain siinä, että poikkeuslain sijaan järjestettiin näennäisdemokraattiset näytösvaalit. Puoluepomot eivät edes yrittäneet olla puolueensa virallisen ehdokkaan takana saati, että olisivat itse ryhtyneet ehdokkaaksi. Yhden ehdokkaan saama ylivoimainen kannatus ei kerro niinkään suosiosta, vaan massapsykologisista voimista.
Myös vaalikeskustelujen epä-älyllisyys hakee vertaistaan. Kerta toisensa jälkeen ehdokkaat ja toimittajat tivasivat ennakkoluuloisesti kannanottoja universaaliarvoihin (hyvinvointi, rauha, turvallisuus...), vaikka kukaan ei niitä edes kyseenalaistanut. Syntyi koomisia varjonyrkkeilyä muistuttavia tilanteita, kun ehdokkaat hyökkäilivät "näkymättömiä" vastustajia vastaan. Sitten vaalitenttien jälkeen leipäpappimaiset "asiantuntijat" esittelivät kuulijoille ja katsojille mieleisiä kommentteja. Toisaalta, tuollaisesta politiikan rappiosta voi nousta vain ylöspäin.
PS. Vaikka vaalit olivat politiikan teon pohjanoteeraus ja "valevaalit", kävin silti äänestämässä. Tosin enemmän muodon kuin vaikuttamisen vuoksi.
Myös vaalikeskustelujen epä-älyllisyys hakee vertaistaan. Kerta toisensa jälkeen ehdokkaat ja toimittajat tivasivat ennakkoluuloisesti kannanottoja universaaliarvoihin (hyvinvointi, rauha, turvallisuus...), vaikka kukaan ei niitä edes kyseenalaistanut. Syntyi koomisia varjonyrkkeilyä muistuttavia tilanteita, kun ehdokkaat hyökkäilivät "näkymättömiä" vastustajia vastaan. Sitten vaalitenttien jälkeen leipäpappimaiset "asiantuntijat" esittelivät kuulijoille ja katsojille mieleisiä kommentteja. Toisaalta, tuollaisesta politiikan rappiosta voi nousta vain ylöspäin.
PS. Vaikka vaalit olivat politiikan teon pohjanoteeraus ja "valevaalit", kävin silti äänestämässä. Tosin enemmän muodon kuin vaikuttamisen vuoksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinistö voitti, demokratia voitti, kansa voitti, koko Suomi voitti, kokomaailma voitti.
Olisiko kansan pitänyt vaipua niin alas, että olisi äänestänyt Huhtasaarta tai Väyrystä. Siinä kaksi diktaattorin alkua, jotka olisivat YRITTÄNEET haalia itselleen valtaa, kuten Kekkonen aikanaan.
Siis demokratian polkijat. Hyvät ihmiset, yrittäkää edes ajatella, mikäli ei onnistu, niin kysykää muilta.
Niinistö on rahamaailman presidentti. Sieltä hänen tukijansa tulivat. Niin kuin Noam Chomsky kertoi illallisessa dokkarissa, pahimmat demokratian polkijat ovat finanssisektorin pelurit. Juuri heidän toimintansa lisää tuloeroja, työttömyyttä, kasaa varallisuutta yksiin käsiin, lisää eriarvoisuutta, köyhyyttä ja kurjuutta. Se on heidän päämääränsä, niin meillä kuin maailmalla. Meillä sitä ei vaan vielä tiedosteta ja sitten kun tiedostetaan, on jo myöhäistä.