Juuri siksi mä en vain voi sanoa sulle et hei nähäänkö tai et tuisin kahville jos vaan saa tulla. Enhän mä saisi suustani mitään ulos vaikka puhelias välillä olenkin. Mun sisin menee paniikkiin kun pelkää, että huomaat. Huomaaminen tässä tapauksessa tarkoittaa hyvin todennäköisesti menettämistä, joten...joten oon näin. Vaikka en mitään muuta tahtoiskaan niin paljon kuin nähdä tai kuulla sut. Mulle sun hymy, ääni ja kosketus ovat vettä autiomaassa: harvinaista ja makeaa ja ainutlaatuista hiekanjyvästen ja kivien keskellä. Susta mä herää eloon, muun muassa. On helppoa tuntea iloa sua katsoessa. Mä toivoisin olevani jotain muuta, rohkeampi ja itsevarma tilanteessa kuin tilanteessa, mutta en mä näemmä ainakaan nyt ole. Kadun varmaan ikuisesti etten mä nyt yritä viettää enemmän aikaa sun seurassa tai etten yritä enemmän kirjoitella iloisia. En usko et haluaisit et tekisin niin. Koska mitä järkeä siinä muutenkaan olisi.
Oikeesti hiljaisuuskin olis ihan hyvä, jos vaan saisi hetken olla lähellä.
Oikeesti hiljaisuuskin olis ihan hyvä, jos vaan saisi hetken olla lähellä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ootko S ?
Satavarmasti on, kun itse teit aloituksen 😂
No enpä tehnyt, kun kysyin aloittajalta......
Miksi ajattelet että kirjoittaja S..?
jollekki. Tavallaan ymmärrettävät tunteet ja pelot. Miksi rakkaus on niin pelottavaa. Onko se vaan, että pelkää menettämistä, tai just sitä, että toinen ei tykkää sellasena, kun on. Sitä on vaan helppo pysyä omassa turvallisessa maailmassa ettei sydän säry.
Kun on sydän särkynyt tarpeeksi monta kertaa, sitä on helpompi olla omassa laatikossaan. Särkyy sydän vaan taas jos hieman avaisi laatikoaan. Saako sydäntä kasaankaan... jos vielä särkyy.
En tiedä, enkä itse ajattele näin kenestäkään.
miksi olet eksynyt ikäväpalstalle, jos et haaveile kenestäkään ja haluat olla yksin vain. Onhan noita muitakin palstoja.
Osui ja upposi. Niinpä , kunhan sais olla lähellä. Eikä tarvitse aina edes sanoja.
Niin. Tunteilla ei usein ole järjen kanssa mitään tekemistä.
Olisi kyllä melko sulattavaa kuulla erään naisen ajattelevan minusta noin. Niin pitkään itsekin toivonut, että näkisin hänet.
Ajattelin ihan samaa, mutta miehestä. Kaikki kohdat ei tavallaan passaa, mutta ajatuksena kumminkin olis nimenomaan sulattavaa, niin kuin sanoit... En siis ole aloittaja.
Juu, on tuossa muutama kohta, joita en uskoisi hänen kirjoittavan tilanteestamme, mutta siis lähinnä tuo idea ja tuossa oleva tunne. En vastustelisi.
Itselle tuli täysin sama fiilis kun luin tuon. Tunne välittyy vahvasti kirjoituksesta.
Arveletteko että ne teidän "tyypit" voisi ajatella tai tuntea samoin kuin aloittaja? Tietääkö ne teidän tunteistanne?
Omalla kohdalla sanoisin, että toiveajattelua on se, että hän noin tuntisi. Siis en usko siihen, mutta teoriassa on mahdollisuus. :) Hän ei varmaan voisi sanoa tietävänsä tunteistani, enää. Mutta jos hän on uhrannut ajatustakaan sille asialle, niin voi hyvinkin aavistaa.
Kyllä minä uskon, että hänkin tuntee jotain vieläkin. En vaan enää tiedä, että miten voimakkaasti.
Eli sinullakin ilmeisesti tilanne se, että joskus on jotain konkreettistakin ollut. Pystytkö selvittämään, mikä tilanne on nyt? Oletko saanut mitään vihjeitä asiasta?
Entä tietääkö hän sinun tunteistasi? Tai onko olemassa mitään syytä tai asiaa, minkä vuoksi hän voisi aavistaa tunteesi?
On ollut konkreettista. En tiedä hänen tilanteestaan juuri nyt mitään. Hän kyllä tietää minun tunteeni ja niiden pysyvyyden osaa aavistaa.
Aivan ihana aloitus. Itselläni on niin levoton olo, kun en tiedä milloin tapaan hänet taas vai tapaanko enää ollenkaan. Olen levoton silloinkin, kun hän on vieressä. Tämä mies pistää pääni niin pyörälle... se tunne on niin suuri, etten tiedä miten olla. Kyllä, hiljaisuuskin riittäisi, jos vain saisin olla hänen vierellään useammin. Hän kyllä tietää, että haluaisin nähdä.
Joskus on vain mentävä tunteen mukana ja jätettävä järki vähemmälle. Sitten katsoa mitä siitä seuraa. Toivon sinulle rohkeutta yhteydenottoon. Surullista, jos jotain noin kaunista menee hukkaan.
Olisi helppo omia miehenä tuo aloitus, mutta me ei ole vielä päästy kosketusetäisyydelle. Olet löytänyt tilanteesta vain vaihtoehtoja jossa häviät. Minusta kannattaisi ajatella positiivisesti ja miettiä mitä kaikkea kivaa siitä rohkeudesta voisikaan seurata. Kannattaa myös kysyä itseltään, että onko minulla oikeasti jotain menetettävää tilanteessa jos heittäydyn mukaan. Minua tuollainen jäätyminen ei haittaisi kun tiedän, että varmaan niin kävisi itsellenikin. Hiljaa oleminen ja syvälle silmiin katsominen kertoo enemmän kuin monet sanat. Kyllä se juttu sitten aikanaan alkaa luistaa.
Itse tiedostan omasta jutustani, että nykyinen tilanne ei jatku enää pitkään ja olisi päästävä jotenkin edes jatkamaan eteenpäin. Kerroin hänelle mitä tunnen, mutta ei tainnut tulla oikein vastakaikua. Se on harmi minun kannaltani, mutta minkäs teet. Kaikki ihmiset eivät vaan tunne samalla tavalla.
"me ei ole vielä päästy kosketusetäisyydelle" miksi kirjoitit "vielä"? Kirjoituksesi kuulostaa ristiriitaiselle koska kirjoitit kuitenkin loppuun että ei ole kuitenkaan toivoa jos et ole saanut vastakaikua.
No minähän tietenkin toivon, että jotain voisi vielä välillämme olla.