Viidesläisyys - kirkon mätäpaise

Luin pitkästä aikaa Sana -lehden arkistoitua pääkirjoitusta 31.3.11 missä lehden päätoimittaja Hannu Nyman kysyy missä ovat kirkon rajat. Hän oli vetänyt herneen nenäänsä siitä kun ev. lut. kirkko oli sanoutunut irti arkkipiispan suulla Älä alistu! -kampanjasta. Tukeehan Kansan Raamattuseura viidesläisenä herätysliikkeenä voimakkaasti tämän kampanjan taustalla olevia seksuaalisia vähemmistöjä syrjiviä ryhmittymiä mm. Suomen Raamattuopistoa.

Nyman jakaa kristityt edelleen liberaaleihin ja konservatiiveihin tässä asiassa, mainiten konservatiivien edustavan liberaalien mielestä liian ”vanhanaikaista ajattelua”. Ilmeisesti minäkin lukeudun näihin Nymanin mainitsemiin liberaaleihin, mutta vanhanaikainen ajattelu ei ole minun motiivini vastustaa homoseksuaalien syrjintää kirkossa tai yhteiskunnassa yleensä, vaan puolustan heitä omaantuntooni, tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja Jeesuksen rakkaudenkäskyyn vedoten.

Uskon että aina on ollut myös ihmisiä jotka ovat osanneet kuunnella omaatuntoaan ja ovat puolustaneet vähemmistöjä mm. uskonnon nimissä ja Raamattuun vetoavien fundamentalistien terrorilta. Se ei ole vain meidän aikamme ilmiö. Nyman näytti myös närkästyneeltä avustusrahojen leikkaamisesta näiltä kampanjaan osallistuvilta järjestöiltä ja ihmetteli kuka sitten tekee lähetystyötä ulkomailla. Kirkko ei tarvitse kuitenkaan kyseisillä motiiveilla tuotettua lähetystyötä missään päin maailmaa, vaan sen on tuettava niitä järjestöjä jotka sanoutuvat selvästi irti homoihin kohdistuvasta vihanlietsonnasta.