Köyhän kellon tarve

Minä en ole tarvinnut perinteistä ranne- tai taskukelloa enään vuosikymmeniin. Vaimoni osti minulle välttämättä lahjaksi titaanikuorisen laadukkaan rannekellon, mutta pidän sitä lähinnä vain perhesovun vuoksi ranteessa juhlatilaisuuksissa. Vaimoni on köyhistä oloista kotoisin ja hänelle on jäännyt traumoja köyhyydestä, joten pitää sitten esittää jotain parempaa, mitä todellisuudessa ollaan.
Minulla on taskussani aina kuitenkin tavallinen peruskännykkä ja siinä on kello, herätyskin hoituu sillä. Talossamme on halpismarketista ostettuja seinäkelloja (4,95€) muutama ja samaten autotallissa, joista näen sen verran kelloa, kun tarvitsen.
Joskus nuorempana minulla oli käytössä isoisältäni peritty taskukello, siitä vain katkesi jousi ja kerran korjautin sen, mutta se meni uudelleen rikki. Se taskukello on edelleen minulla tallessa, mutta vain muistona isoisästä.

On parikin rannekelloa, toisen ostin Tarvikekeskuksesta 3 e, viis vuotta sitten ja toisen alemakasiinista 5 e, vuosi sitten, ihan huviksi

Nuo ovat aika rumia, taitavat olla homojen kelloja, ei normaali äijä huoli mitään timanteilla koristeltua kelloa.