MIKÄHÄN PIRU SIINÄKIN ON, KUN EI TAHO NAISET OIKEIN PYSYÄ ?
Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne
elämän perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan.
Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira.
Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan
ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa.
Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät
karunkin uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja
tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä,
huumorin-tajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella
rehellinen suomalainen mies.
Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu
Eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys.
Saanhan kohdata sinut keväässä?
Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on
taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne
muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän
epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on
tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten
Tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän
siistimpää päälle:
pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria:
Ellun Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama
se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa,
kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta
melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin
väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin
reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun
minun koira istuu aina edessä.
Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu
tavara tuoretta.Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli
sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki
mausteet, extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan
koiralle, ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä.
Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne
Junien ruuat.
Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa
sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan
kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt
tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin
semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa
saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki
minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella!
Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että
Näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan.
Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen
Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein
kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin.
Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä
tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara
nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava
oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja
siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan,
että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja
kaupunkilaisvosujakin.
a niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten
oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen
naisella olla kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
Oiva Sarkkinen on edelleen poikamies. Hänen elämäänsä puki
sanoiksi
elokuvaohjaaja Markku Pölönen.
Hyvää yötä kaikille!!!!
Näin kevätpuolella talvea tulee terveelle miehelle mieleen ne
elämän perusasiat. Mahla alkaa virtailla, vai mitenkä sitä sanotaan.
Suoranaista yksinäisyyttä ei tietenkään ole, kun on tuo koira.
Kavereita on aina sen verran, että saadaan korttirinki kasaan
ja kiljuun kimppasokerit kerran kuussa.
Vaan joitain kummallista ylimääräistä kaipuuta se pukkaa kevät
karunkin uroon munaskuihin. Mikä siinä auttaa, sanottu ja
tehty.
Pistin Helsingin Sanomiin ilmoituksen: "Katseenkestävä,
huumorin-tajuinen nainen. Sinua etsii tositarkoituksella
rehellinen suomalainen mies.
Myös hellien takkailtojen mahdollisuus. Alko ja savuttelu
Eivät hallitse elämääni. Harrastuksina autoilu, aerobic ja metsästys.
Saanhan kohdata sinut keväässä?
Nimimerkki: Yksinäinen tulppaani."
Yks Kejonen siinä ilmoituksessa vähän konsultoi. Se on
taksikuski, ja nehän tuntee kyllä naiset. Sama Kejonen kirjoitti naisille ne
muutamat kirjeetkin vastaukseksi. Tehokkaita täkyjä, romantiikkaa. Vähän
epäilen sitä Kejosta homoksi, kun se osaa niin monta runoa ulkoa ja sillä on
tietokone.
Oisko mennyt kuukauden päivät kun yksi leidi oli sitten
Tulossa käymään. Lähdin asemalta Ladalla hakemaan. Pistin vähän
siistimpää päälle:
pikkutakin ja salihousut. T-paidassa luki pikkusen huumoria:
Ellun Piriste.
Deodorantti oli taas kateissa; suhautin kainaloon Raidia, sama
se mikä haju. Minulla oli siinä matkan varrella, kaverin pajassa,
kesärenkaat pinnoitettavina, piti käydä ne hakemassa. Myöhästyin asemalta
melkein tunnin. Kaks kertaa muistin siinä hötäkässä sen naisen nimenkin
väärin. Vaan paskaakos tuosta, ei se pahoittanut mieltänsä, niin
reippaastihan tuo kanteli matkalaukkunsa autolle, kun minä kävin täyttelemässä lottokupongin.
Laiton sen takapenkille istumaan pitkäsiimalaatikon päälle, kun
minun koira istuu aina edessä.
Tuli se Kejonen siihen irvistelemään, että onkos toimitettu
tavara tuoretta.Piti tarjota sille baarissa pari kaljaa, sellainen oli
sopimus. Nainen odotteli koiran kanssa autossa.
Ostin lähtiessä grilliltä lihapiirakan lenkinpätkällä, kaikki
mausteet, extra sipuli ja maitoa. Söin itse, annoin osan
koiralle, ja kyselin, että ottaako se takapenkkiläinen kanssa. Se sanoi junassa syöneensä.
Otin siinä ajellessa tekarit suusta ja nuoleskelin puhtaaksi.
Sitä naista rupesi oksettamaan, piti pysähtyä. Tietää ne
Junien ruuat.
Loppumatka meni kuitenkin ihan mukavasti. Selailin Jallua ajellessa, enkä meinannut huomata yhtä kollia, piti ihan koukata, että sain sen pyörän alle. Nyljin mirrin näppärästi rukkastarpeiksi, pyyhin kädet koiraan ja eikun taas matkaan.
Tarjoilin hieman tunnelmamusiikkia. Frederikin "Mä tahdon takoa
sun markkinarakoa" on lempikappaleita. Se ehti tulla kahdeksan
kertaa ennen kuin oltiin kotipihassa.
Oli siinä vaiheessa jo niin seksuaalisesti ylivirittynyt
tunnelma, että piti juoksulla mennä vessaan. Oli meillä myöhemminkin
semmosta estottoman kodikasta tunnelmaa. Kopeloin sitä "vaimoehdokasta" kokeeksi sieltä täältä, tullen mennen, kun se kanteli vettä kaivolta, luutusi lattioita ja pesi nyrkkipyykkiä.
Puolilta päivin kävi poliisi kyselemässä ulosottomiehen kanssa
saataviaan. Niillä oli koira mukana, ja se oksensi, kun näki
minun ruokailevan. Täällä ei turhaan hienostella!
Lainasin siltä naiselta käsilaukusta pari satasta, että
Näkevät viranomaisetkin, ettei tässä ihan yhteiskunnan siivellä eletä.
Illalla soittelin kaverit paikalle "Barbaraa" katsomaan.
Pidettiin perinteinen piereskelykilpailu. Minä voitin, vaikka Simanaisen
Oskari soitti porilaisten marssista ensimmäisen säkeistön melkein
kokonaan ennen kuin sillä pärähti henki materiaksi! Sen kunniaksi päätettiin lähteä kylillä pyörähtämään. Tehtiin oikein lista kaikista hauskuuksista, mitä nyt sellainen äijäporukka pikkupäissään keksii.
Barbaralle päsähti ärhäkkä päänsärky, ja se jäi kotiin.
Soittelin sille myöhemmin aamuyöstä monta lämmittelypuhelua kotiin eikä
tosiaankaan mitään pyhäkoulutekstiä.
Oisko se kello ollut jotain kolme, kun tulin kotiin. Barbara
nukkui matkalaukkujensa päällä, omituisia ovat etelän tavat! Mukava
oli silti tulla; kyllä se naisen käsi on, joka huushollissa näkyy.
Minun piti se Barbara kuitenkin herättää. Sai maksaa taksin ja
siivota takapenkin, kun minä en millään jaksanut.
Aamulla tuli äitimuori käymään, kuului heti ovelta sanovan,
että meidän poika pärjää ihan hyvin ilman tuollaisia meikattuja
kaupunkilaisvosujakin.
a niinpä se lähti Barbara. Laukut jäi ja kaikki. No, oli miten
oli. Kyllä se on justiinsa se huumorintaju, mikä pittää meikäläisen
naisella olla kohallaan. Ja ulukonäkö tietenki.
Oiva Sarkkinen on edelleen poikamies. Hänen elämäänsä puki
sanoiksi
elokuvaohjaaja Markku Pölönen.
Hyvää yötä kaikille!!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Äläala hyppäämnäin, silmälle mato 1
Siinä sulle proffaseni sitä hjuumoria mikä meille ruttuohtafemmarillekki kelpaa.