Niinistö ja Ukrainan presidentti

Otetaan tässä nyt esiin teema jota taatusti vaalien aikaan yksikään toimittaja ei olisi ikinä kysynyt istuvalta presidentiltä. Eli mikä on Niinistön suhde Ukrainaan ja erityisesti sen presidentti Poroshenkoon. Asekauppoihin nämä suhteet ovat tähän saakka liikkuneet.

Kun Poroshenko piipahti Suomessa ensimmäisen kerran puhumassa ”rauhasta” lähti Puolasta välittömästi suomalaisia panssariajoneuvoja kohti Ukrainan taisteluita. Tämä muuten ilmeni ihan sattumalta kun joku onnekas nappasi rajalla valokuvan, muutenhan tämä oli täydellinen hys-hys –operaatio. Mitä muuta on sitten sotatoimialueelle kiikutettu – siitä on vaikea ottaa selvää. Tuskin Poroshenko täällä pelkästä kohteliaisuudesta juokse.

On kuitenkin syytä tietää Ukrainan presidentistä vähintään se asia, että vaikka hän on presidentti ja näin ollen nauttii diplomaattista koskemattomuutta, hän on silti syyllistynyt hyvin vakaviin sotarikoksiin. Tavalliselle tallaajalle voi nämä asiat olla vähän hämäriä joten palautetaan asioita mieleen.

Silloin kun maidan jälkimainingeissa oltiin jännittyneessä tilanteessa itä-ukrainan ja normi-ukrainan välillä, valittiin Poroshenko presidentiksi vähän sillä toiveella, että hän saisi liennytyksen aikaan. Kaikkea muuta. Ensi töikseen Poro julisti itä-ukrainan venäläisvähemmistön terroristeiksi koko sakin, ilmoitti jatkolauseessa että terroristien kanssa ei neuvotella vaan ne murskataan. Näin syttyi Itä-Ukrainan sota.

Kansainvälinen sotarikoslaki tuntee Lontoon sopimuksesta pykälän nimeltään rikos rauhaa vastaan. Se on säädetty Nurnbergissä 1945 ja sen nojalla moni natsivallan valtakunnanjohtaja pääsi kaulastaan kiikkumaan. Viimeksi tätä on noudatettu Bosniansodassa kun serbijohtajia vietiin kohti Haagin sotatuomioistuinta. Rikos rauhaa vastaan tarkoittaa hyökkäyssodan aloittamista joka aina on tietyllä mittarilla siis sotarikos.

Sen lisäksi on se vakavampikin syyte jonka suomen rikoslaki tuntee joukkotuhonnan nimellä. Se tarkoittaa jonkin etnisen ryhmän tuhoamista, karkoittamista mierontielle, syntyvyyden estämistä jne. Tästä meillä sitten onkin esimerkkejä Bosnian lisäksi esimerkiksi Ruandasta. Ukraina ei jää tässä huonommaksi koska Poroshenkon julistama yksipuolinen sota kohdistui nimenomaisesti kielelliseen vähemmistöön ja sodan tarkoitusperä oli ajaa nämä maanpakoon Itä-Ukrainasta Venäjän puolelle.

Tietenkin on hyvin valitettavaa että kansainväliset sotarikosistuimet tuppaavat olemaan länsimaiden ohjaksissa ja silloin kun on tuollainen Poroshenkon kaltainen hirmu joka syyllistyy rikokseen toinen toisensa perästä, mutta ajaa samalla länsimaiden kolonialistisia intressejä, syytteitä ei oteta edes puheeksi. Päinvastoin, länsieliitin talutusnuorassa oleva eliitti on kehittänyt huikean tarinan ”vihreistä miehistä” antaakseen juridisen syyn sodankäynnille, ja syystäkin Ukrainan hallinto puhuu venäläisjoukoista itä-ukrainassa. Sehän tekee joukkotuhonnan kaltaisesta hyökkäyssodasta puolustuksellista sotaa, sillä näennäisesti Ukraina vain puolustautuu venäläisten invaasiolta. Väitteen naurettavuus on todettu aikaa sitten mutta totena sitä esitetään jotta Poroshenkoa vastaan ei kukaan yltiöpäinen syyttäjä menisi asettamaan syytteeseen.

Suhde Poroshenkoon on siis Niinistön häpeällisin suhde ja soittelut puolin ja toisin antavat ikävän kuvan kesken tarinoita Lennu-koirista ja anopin kanssa pelatuista marjapusseista. Erityisen häpeällisen suhteen tästä tekee keskinäinen asekauppa, koska kaikki tiedämme niiden päätyvän keskelle kansanmurhaa.