Nykyaikainen kielentutkimus on jo 1980-luvulta saakka ollut kiinnostunut ns. kansanlingvistiikasta. Sehän on tyypillisesti koettuihin sosiaalisiin suhteisiin perustuvaa ei -tieteellistä pääasiassa kansanurbaanien huuharointia, jonka avulla he yrittävät jatkaa murrosikäänsä ja oikeuttaa omaa ylemmyyden tunnettaan valikoituihin toisiin kansanryhmiin verrattuna. Kansanlingvistikkojen käsitteistö on tyypillisen maallikkomainen ja epätieteellinen verrattuna oikeaan kielitieteeseen, ja käsittää mm. sellaisia termejä kuin "junttimainen", "myötähäpeää herättävä" ja "peeloilu" sekä ateisti-kansanlingvistikkojen tapauksessa myös "uskis", "uskovainen" ja "hihhuli".
Oikeille tutkijoille kansanlingvistiikan tutkiminen on tietenkin hauskaa, siinä kun saa nauraa vatsansa kipeäksi itseään muka jotenkin toisia kansanryhmiä viisaampana ja kehittyneempänä pitäville höynille, jotka eivät osaa edes alan termistöä.
Samanlaisia kansantieteilijöitä ateistit pyrkivät olemaan myös luonnontieteiden alueilla, tuntien suurta ylemmyyttä yksinomaan Raamattua lukevia kohtaan, joille he sitten yrittävät polleilla evoluutioteoreettisilla detaljeilla, joita he itsekään eivät oikein ymmärrä.
Tästä syystä ateisteja on vieläkin hauskempaa tutkia. He ovat kolminkertaisesti maallikoita: kielitieteessä, luonnontieteissä ja tietysti myös sanan varsinaisessa merkityksessä maallistuneina uskonnon sisältöä ymmärtämättöminä.
Maallikkoudestaan huolimatta ateistikin voi pelastua, kunhan vain lakkaa olemasta ateisti. Taivaan ilossa ei ateistille enää naureta, vaan hänkin saa vihdoin iloita.
Oikeille tutkijoille kansanlingvistiikan tutkiminen on tietenkin hauskaa, siinä kun saa nauraa vatsansa kipeäksi itseään muka jotenkin toisia kansanryhmiä viisaampana ja kehittyneempänä pitäville höynille, jotka eivät osaa edes alan termistöä.
Samanlaisia kansantieteilijöitä ateistit pyrkivät olemaan myös luonnontieteiden alueilla, tuntien suurta ylemmyyttä yksinomaan Raamattua lukevia kohtaan, joille he sitten yrittävät polleilla evoluutioteoreettisilla detaljeilla, joita he itsekään eivät oikein ymmärrä.
Tästä syystä ateisteja on vieläkin hauskempaa tutkia. He ovat kolminkertaisesti maallikoita: kielitieteessä, luonnontieteissä ja tietysti myös sanan varsinaisessa merkityksessä maallistuneina uskonnon sisältöä ymmärtämättöminä.
Maallikkoudestaan huolimatta ateistikin voi pelastua, kunhan vain lakkaa olemasta ateisti. Taivaan ilossa ei ateistille enää naureta, vaan hänkin saa vihdoin iloita.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varsin kevyttä oli, jos sitä edes analyysiksi voi kutsua. Kevyen sijaan käyttäisin sanaa naiivi ja analyysin sijaan sanaa vuodatus.
"Maallikkoudestaan huolimatta ...tietysti myös sanan varsinaisessa merkityksessä maallistuneina uskonnon sisältöä ymmärtämättöminä."
Wiki sanakirja:
"Maallikko:
1. henkilö, jolla ei ole ammatillista asiantuntemusta tietystä alasta
2. kirkon sellainen jäsen, varsinkin hengellisen työn tekijä, joka ei kuulu papistoon"
Uskova yrittää snobbailla lingvistiikalla ja ampuu siinäkin itseään jalkaan. Luulisi lingvistiikkaan perehtyneen uskovan tuntevan edes uskontoon liittyvän terminologian oikean käytön, mutta kuin ei niin ei.
Noin fiksu vesseli osaa varmasti englantia, luepa siis esim. teoksesta "The Cambridge Companion to Atheism" mistä ateismissa on kysymys. Sitten vain ihkaensimmäisenä palstahihhulina tänne rationaalisesti haastamaan nuo argumentit.
Egnlanti on valeuskovaisten, maallistuneiden demonien salakieli joka vie roviolle.
KOko suomi24 on Demonien keksintöä koska täällä joutuu arvailemaan materiankuvia
kun kirjoitan aina
Jesse, vajakki, jeesustelija, mielisairas, hullu, pikkasen vajaa.
Tutkiminenha o ain hauskaa. Siin näjet oppii uusii asjoit ja maailmakuva senko vaa laajenee.
Kylhä ateisteikii voip tutkii, iha niinko muitkii asjoit. Sillo voip vaik oppii, jot jotku ateistit o iha ammatiltaa kieltieteilijöit ja luonnotieteilijöit. Sen lisäks ateistit voip oll sosiologein ja psykolokein iha aikuiste oikeest asjatuntijoit siin, minkätähe jotku meist uskoo henkiolentoloihe olevan tovellissii.
Silviisii se männöö.