Ketale: "Suoraan sanottua: Suomen hallitus tilasi 1918 saksalaisen joukon Suomeen koska pelkäsi Mannerheimia ja hänen arvaamattomia aikeitaan. Ei saksalaisia tilattu punaisten leniniläisten pelosta vaan oman valkoarmeijamme ja sen Ylipäällikön pelosta."
Paksua valetta. Kenraali Ludendorff kehotti jo helmikuun puolella Suomen Saksassa olevia edustajia laatimaan avunpyynnön. Nämä tekivät sen ja jättivät Saksan Päämajalle kykenemättä saamaan senaatin suostumusta.
Paettuaan Helsingistä Viroon ja päädyttyään lopulta maaliskuussa Berliiniin Svinhufvud hyväksyi pyynnön.
Apua aluksi vastustanut Mannerheim taipui sen puolelle halutessaan saada sodan nopeaan ratkaisuun.
"M-heimhan oli tuntematon Suomessa. Tiedettiin vain, että on ruotsalaissukuinen aatelinen, viettänyt vuosikymmenet Venäjän armeijassa nousten siellä huipulle, tsaarin ysvätä, kopea, vallanhimoinen ja tärkeilevä mutta myös taitava hurmaamaan ihmisiä."
Mannerheim tunnettiin Suomessa, mutta melko pienessä piirissä, lähinnä ruotsinkielisessä eliitissä. Tsaarin ystävä hän ei ollut, mutta uskollinen alainen. Tsaari oli eronnut jo maaliskuun alussa 1917.
Mannerheim valittiin epäröimättä ensin sotilaskomitean ja sitten hallituksen joukkojen johtoon.
" Siis mitä todennäköisintä diktaattoriainesta."
Vain palstan valehtelijoiden mielestä.
"Se mitä hän tekee jos marssii Helsinkiin valkoarmeijansa kanssa oli täysi arvoitus eikä haluttu ottaa riskiä ja jäädä katsomaan. Hän olisi voinut julistautua Suomen diktaattoriksi kenenkään estämättä tai pyrkiä asemiin Venäjällä ja saattaa Suomen takaisin Venäjän yhteyteen."
Tästä ei ollut kyse. Senaatti halusi turvautua Saksaan sotaa lyhentääkseen ja ollakseen turvassa Venäjältä, oli se punainen tai valkoinen. Siksi hyväksyttiin pitkälle menevät sopimukset, jotka Saksa saneli.
"Siksi hallitus halusi "oman" sotajoukon joka pitää Mannerheimin tarvittaessa kurissa. "
Hallituksella oli oma sotajoukko.
"Tällaiseen viittaa Mannerheimin nopea ero sisällissodan loputtua ja meno Ruotsiin ja sieltä pitkin Eurooppaa koettamaan saada aikaan laajaa hyökkäystä bolsevikkien kukistamiseksi. "
Mannerheim erosi, koska hallitus halusi antaa Saksalle käskyvallan armeijassa. Mannerheim olisi ollut vain muodollinen ylipäällikkö.
Mannerheim oleskeli enimmän aikaa Tukholmassa yrittäen luoda yhteyksiä länsivaltoihin. Hän tarjoutui lopuksi hallituksen käyttöön ja onnistui saamaan keskusteluyhteyden Englannin ja Ranskan hallituksiin loppuvuonna 1918.
Valtionhoitajana hän sitten siirsi Suomen läntisten demokratioiden joukkoon.
Palstan punikkien ja stallarien on turha yrittää muuttaa historiaa valeillaan.
Paksua valetta. Kenraali Ludendorff kehotti jo helmikuun puolella Suomen Saksassa olevia edustajia laatimaan avunpyynnön. Nämä tekivät sen ja jättivät Saksan Päämajalle kykenemättä saamaan senaatin suostumusta.
Paettuaan Helsingistä Viroon ja päädyttyään lopulta maaliskuussa Berliiniin Svinhufvud hyväksyi pyynnön.
Apua aluksi vastustanut Mannerheim taipui sen puolelle halutessaan saada sodan nopeaan ratkaisuun.
"M-heimhan oli tuntematon Suomessa. Tiedettiin vain, että on ruotsalaissukuinen aatelinen, viettänyt vuosikymmenet Venäjän armeijassa nousten siellä huipulle, tsaarin ysvätä, kopea, vallanhimoinen ja tärkeilevä mutta myös taitava hurmaamaan ihmisiä."
Mannerheim tunnettiin Suomessa, mutta melko pienessä piirissä, lähinnä ruotsinkielisessä eliitissä. Tsaarin ystävä hän ei ollut, mutta uskollinen alainen. Tsaari oli eronnut jo maaliskuun alussa 1917.
Mannerheim valittiin epäröimättä ensin sotilaskomitean ja sitten hallituksen joukkojen johtoon.
" Siis mitä todennäköisintä diktaattoriainesta."
Vain palstan valehtelijoiden mielestä.
"Se mitä hän tekee jos marssii Helsinkiin valkoarmeijansa kanssa oli täysi arvoitus eikä haluttu ottaa riskiä ja jäädä katsomaan. Hän olisi voinut julistautua Suomen diktaattoriksi kenenkään estämättä tai pyrkiä asemiin Venäjällä ja saattaa Suomen takaisin Venäjän yhteyteen."
Tästä ei ollut kyse. Senaatti halusi turvautua Saksaan sotaa lyhentääkseen ja ollakseen turvassa Venäjältä, oli se punainen tai valkoinen. Siksi hyväksyttiin pitkälle menevät sopimukset, jotka Saksa saneli.
"Siksi hallitus halusi "oman" sotajoukon joka pitää Mannerheimin tarvittaessa kurissa. "
Hallituksella oli oma sotajoukko.
"Tällaiseen viittaa Mannerheimin nopea ero sisällissodan loputtua ja meno Ruotsiin ja sieltä pitkin Eurooppaa koettamaan saada aikaan laajaa hyökkäystä bolsevikkien kukistamiseksi. "
Mannerheim erosi, koska hallitus halusi antaa Saksalle käskyvallan armeijassa. Mannerheim olisi ollut vain muodollinen ylipäällikkö.
Mannerheim oleskeli enimmän aikaa Tukholmassa yrittäen luoda yhteyksiä länsivaltoihin. Hän tarjoutui lopuksi hallituksen käyttöön ja onnistui saamaan keskusteluyhteyden Englannin ja Ranskan hallituksiin loppuvuonna 1918.
Valtionhoitajana hän sitten siirsi Suomen läntisten demokratioiden joukkoon.
Palstan punikkien ja stallarien on turha yrittää muuttaa historiaa valeillaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Valkoisetkin olivat miehistön osalta siviilejä, eiköhän se syy ole tämä realiteetti, kun motivaatio sotimiseen on vain sotilailla.
joukkoihin liittyneet olivat sotilaita ja vannoivat sotilasvalan. Joukossa oli vapaaehtoisia, värvättyjä ja asevelvollisia.
Mannerheim oli se, joka pyysi Saksaa apuun ja hän lisäsi muistelmiinsa tapauksesta kertovaan juttuun tietoisen valheen eli väärän käännöksen, siitä kuinka Suomi vain pyysi aseita eikä sotilaita Saksasta.
Asiasta todellisen kuvan paljastavan kiitossähkeen Ludendorffille hän lähetti 3 päivän kuluttua siitä, kun oli saanut tietää Saksan suostuneen apujoukkojen lähettämiseen Suomeen. Tosin ensinhän niitä tarvittiin Ahdeidenmaalle ruotsalaisia anastajia karkottamaan. Sähkeensä (Theslefille) Ludendorffille hän julkaisi muistelmissaan VAIN osittaisena ja vääränä käännöksenä, MUTTA jätti pois sen lauseen, jossa piti välttämättömänä saksalaisten välitöntä ja kiireellistä saapumista, (Verzögerung schicksalschwer = viivyttely kohtalokas) että sota voitaisiin ylipäätään voittaa täällä Suomessa.
"Jota ilman emme nyt voisi lujasti ja voitokkaasti kestää Suomen vapaustaistelussa."
Lähde: Talas kertoo kirjassaan Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat, jutun ja Hjeltin kirjassa, osassa II, on se sähke kokonaisena.
Talas Onni Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat
Karisto, 1953, 112 s., 1. painos
Hjelt Edv. Viherikkailta vuosilta 1-2
Otava, 1920, 322 268 s., 1. painos
"Mannerheim oli se, joka pyysi Saksaa apuun ja hän lisäsi muistelmiinsa tapauksesta kertovaan juttuun tietoisen valheen eli väärän käännöksen, siitä kuinka Suomi vain pyysi aseita eikä sotilaita Saksasta."
Apia tarjosi Ludendorff, joka kehotti Suomen edustajia laatimaan pikaisesti avunpyynnön.
Mannerheim vastusti apua, mutta hyväksyi sen tosiasiana ja jopa kiirehti sen tuloa, koska valkoiset olivat maaliskuussa aika tiukalla.
Saksasta haluttiin tietenkin sotamateriaalia ja jääkärit. Aseitahan ei muualta saanutkaan.
Saksalaissuuntauksen yksi pääjohtajista oli tietenkin punikkien myöhemmin liturgisesti hokeman Paasikivi-Kekkosen-linjan perustaja. Suomen todellinen päällikkö punaisten häviön jälkeen ennen tasavaltalaisten voittoa keisari Wilhelm II.
Mannerheim oli kova pyytämään saksalaisia Suomeen. Kesällä 1944 ei riittänyt että Lapissa oli 6-7 divisioonaa ja kokonaismäärältään 200 000 saksalaista sotilasta. Vielä olisi pitänyt saada 6-7 divisioonaa Kannaksellekin
Kannaksella. Sinne M. pyysi saksalaisjoukkoja ja sai jonkin verran.
Lapin joukot olivat tulleet 1941 Saksan suunnitelmien takia, ei Suomen pyynnöstä.
Valehtelet kuten aidon stallarin pitääkin.
"Mannerheim oli kova pyytämään saksalaisia Suomeen. "
Eikä turhaan pyytänyt! Saksan kalustoapu, divisioona Greif ja lento-osasto Kuhl mey olivat varsin suuri apu kesän 1944 suurtaiteluissa ja vaikuttivat lähes ratkaisevasti siihen, että muna-armeioja rynnäköt sisämaahan lyötiin takaisin Tienhaarassa, Tali-Ihantalassa ja Vuosalmella! Suomi ei antautunut eikä sisämaayta ryöstetty ja raiskattu ja tämä jätti ikuisen vamman stallareitten sieluun!
Aina jätetä mainitsematta se, että saksalaisten vastuulla oli kesällä v. 1944 satoja kilometrejä rintamaa, Rukajärveltä Jäämerelle. Ilman saksalaisia venäläiset olisivat tulleet aukosta torvisoittokunnan kanssa.
Mannerheim oli ennen kaikkea venäläinen upseeri. Näin Suomessa ajateltiin venäläisistä upseereista:
Millainen Suomi meidän on luotava
Martti Pihkala (Gummerus)
Minkälainen Suomi meidän on luotava?
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/144336
Sivu 148-150
-
<<Tämä suursota samoin kuin Japanin sota ovat selvästi osoittaneet, että venäläinen järjestelmä ja sitä kannattanut venäläinen upseeristo ei ole pystynyt luomaan armeijaa, joka kykenee menemään eteenpäin ja voittamaan. Tämä johtuu varsinkin siitä, että venäläinen ei ole oppinut noudattamaan järjestystä ja kuria ja että heidän koko koulunsa sisäisine perusteineen ei pysty ylläpitämään kuria. Venäläiselle luonteelle näet on velvollisuuden tunne vieras, hän helposti keskellä sodan raskaita tehtäviä saattaa vajota juoppouteen, irstailuun tai muuhun sellaiseen. Senpätähden venäläinen upseeri ei yleensä syvenny tehtävänsä yksityiskohtiin, vaan antaa mieluimmin mahdollisimman ylimalkaisia ohjeita. Tämä ylimalkaisuus sodan johdossa, tämä, että ei valmisteta tehtäviä yksityiskohtia myöten vaan jätetään asiat sattuman varaan ja alempien päälliköiden enemmän tai vähemmän tarkan velvollisuudentunnon varaan, on mitä arveluttavin luonteenpiirre.
Venäläisen järjestelmän — jos me yleensä tätä sanaa venäläisistä puhuessamme voimme käyttää — tyypillisiä ominaisuuksia on sen virkavaltaisuus. Tähän virheeseen juuri perustuukin sen kykenemättömyys pitää kuria yllä. Virkamiehellä, myöskin upseerilla, pitää tietysti olla valtaa, mutta jos häneltä puuttuu taitoa ja henkistä ylemmyyttä, niin hän ei osaa käyttää valtaansa oikein, hän ei osaa johtaa asioita, tehtävät nousevat pian yli hänen voimiensa, ja silloin hänellä ei ole muita keinoja kuin virkavaltansa. Tähän hän nojautuu aina uudelleen ja yksinomaan, ja ohjakset luisuvat kokonaan hänen käsistään. Tai hän virkavaltaansa nojaten ei enää viitsi koettaa selvittää pulmallisia asioita, vaan koettaa määräyksillään mahdollisimman vähällä päästä niistä. Hän vähitellen ei enää halua kuullakaan niitä, jotka näkevät vaaroja ja epäkohtia, ja lopuksi tuudittautuu petolliseen rauhaan, josta kova todellisuus hänet sitten herättää. Asiat ovat sillä aikaa kehittyneet kauas hänen ohitsensa ja heittävät hänet kelpaamattomana syrjään. Näin kävi umpisokean Venäläisen virkavallan, kun se tsaareineen ja kenraaleineen maaliskuussa v. 1917 heitettiin menemään, - >>
siitä propagandasta, jolla Suomen armeijan Venäjän armeijassa palvelleita upseereita mustamaalattiin.
Martti Pihkala oli äärioikeistolainen, jonka suurin luomus oli ns. "Pihkalan kaarti" eli lakonrikkurit.
Mitään sotilasasiantuntemusta hänellä ei 1918 ollut.
Minkälainen Suomi meidän on luotava? on vuonna 1918 ilmestynyt kansakoulunopettaja Martti Pihkalan kirja, jossa hän hahmottelee samana vuonna käydyn Suomen sisällissodan jälkeisen Suomen yhteiskuntaa. Se sisälsi Pihkalan luonnostelemat perusperiaatteet, joiden pohjalle uusi itsenäinen Suomi pitää rakentaa. Pihkala on päivännyt kirjan käsikirjoituksen Jyväskylässä sisällissodan loppuvaiheessa 14. huhtikuuta 1918 ja se ehti ilmestymään vielä saman kuun aikana ennen sodan päättymistä. Kustantaja mainosti teosta Helsingin Sanomissa ensimmäisen kerran kolme viikkoa sisällissodan päättymisen jälkeen kesäkuun alussa.[1]
Kirja on tunnettu erityisesti vaatimuksistaan rodunjalostukseen ja sitä pidetäänkin tuolloin eri puolilla Eurooppaa vaikuttaneen rotuhygieenisen liikkeen suomalaisena ääripäänä. Pihkala vaatii muun muassa pakkosterilisaatioita.[2] Martti Pihkalan ohella hänen urheilumiehenä tunnetulla veljellään Lauri Pihkalalla oli samansuuntaisia ajatuksia. Sisällissodan aikana molemmat olivat valkoisen osapuolen pääideologeja.[2] Joidenkin tutkijoiden mukaan Pihkalan rotuhygieenisiä oppeja otettiin käyttöön sisällissodan aikaisilla vankileireillä ja ne johtivat muun muassa naiskaartilaisten teloituksiin. Esimerkiksi valkoisten pahamaineisimpana teloittajana tunnetun Hans Kalmin tiedetään olleen innostunut veljesten ajatuksista.[3] Myöhemmin vuosina 1935–1970 Suomessa tehtiin noin 11 000 pakkosterilisaatiota, joista yli 7 000 oli selkeästi rotuhygieenisin perustein tehtyjä.[2]
Mitäs mustamaalausta se. Henrik Meinanderinkin mukaan marskille oli Suomen itsenäisyyttä tärkeämpää monarkistikaverian valtaanpaluu Venäjällä. Mannerheim ei pystynyt auttamaan Venäjän valkoisia, koska Suomessa ei 'ryssänupseerin' seikkailua oltaisi kannatettu. Suomelle tärkeämpää oli joko demokratia tai Suur-Suomi.
Marskin ehdoton vaatimus oli itsenäisyyden tunnustaminen. Ilman sitä ei valkoisia olisi autettu.
Toisaalta Marski oli täysin yksin Pietarin kaavailuissaan. Hänen hallituksessaankin vain kaksi ministeriä kannatti sotatoimia.
Kaikki puolueet eli eduskunta olivat vastaan.
Lisäksi kiihkomielisimmätkin suursuomalaiset karsastivat yhteistyötä valkoisten venäläisten kanssa.
Myöskään Englanti ja Ranska eivät hyväksyneet Suomen aluevaatimuksia, eivätkä suostuneet osallistumaan retkeen millään tavoin.
Punikit siitä jaksavat jauhaa.
#Mitään sotilasasiantuntemusta hänellä ei 1918 ollut.#
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Martti_Pihkala
Kova lahtari tuntuu olleen. Näetkö kuinka ahdistunut ilme tuolla hirviöllä on naamallaan? Oman pahuutensa hän kirjoithi kirjaksi, jossa kehotetaan steriloimaan tai jopa tappamaan hänen mielestään epäkelvot ja eri mieltä olevat ihmiset.
Gummerus on hieno suku. Ei polveudu mistään maaorjista Zukovien, Meretskovien ja muiden sinun ihailemiesi päälliköiden tavoin. Maaorjista polveutunut Zdanov kuvitteli pääsevänsä tsushien lahtaajakeisariksi ja epäonnistui surleasti Gummerusten tapaisten sukujen ansiosta.
"Saksalaissuuntauksen yksi pääjohtajista oli tietenkin punikkien myöhemmin liturgisesti hokeman Paasikivi-Kekkosen-linjan perustaja."
Saksaan suuntautuminen oli silloisessa poliittisessa tilanteessa täysin ymmärrettävä. Mannerheim halusi turvautua Ruotsiin, mutta se ei sopinut Ruotsin demareille, koska olisi voinut johtaa Ruotsin mukaan maailmanasotaan.
Saksa tyrkytti apuaan, eikä vaihtoehtoa ollut. Mannerheimkin oli siihen taipuvaisempi, kuin haluaa muistelmissaan myöntää.
"Suomen todellinen päällikkö punaisten häviön jälkeen ennen tasavaltalaisten voittoa keisari Wilhelm II. "
Saksan vaikutus jäi vähäiseksi. Suomen sisäiset asiat eivät heitä kiinnostaneet.
Tehtävänä oli vahtia bolsevikkien pysymistä Brest-Litovskin pakkorauhassa ja puuhata yhteistä retkeä Jäämeren rannoille.
Keisarilla oli ihan muut murheet.
Suomessa oli suurin vaikutusvalta kenraali v.d. Goltzilla, mutta hän ei sisäisiin asioihin juuri puuttunut. Saksalaista kuningasta hän kyllä tyrkytti ja sehän lopulta valittiin.
Itäinen puskurivyöhyke saatiin riusumalla baltit aseista ja tekemällä yhteistyötä suomalaisten kanssa. Ukrainalaisilta ja valkovenäläisiltä puuttui keskusjohto balttien tavoin. Suomalaiset olivat ainoa porukka jolla oli koko maan kattava keskusjohto. Saksa siirsi idästä miljoona miestä länteen 1918. Venäjä tavallaan petti kaksi kertaa lännen Saksan hyödyksi 1918 ja 1939, vaikka Venäjän armeija ei enää endimmäisellä kerralla ollut taistelukykyinen.
#Saksan vaikutus jäi vähäiseksi. Suomen sisäiset asiat eivät heitä kiinnostaneet.#
Kaikki Suomen ulkomaankauppa oli monopolisoitu Saksaan. Onko se mielestäsi vähäinen asia? Sitten se Saksan kuningastie, vaikka se olikin suomalaisten ja etenkin "Aasikiven" ajama hanke.
Käynnissä oli maailmansota. Mitään ulkomaankauppaa ei ollut käynnissä.
Saksalainen kuningas oli selkeästi vähemmistön hanke ja se pantiin kiireesti toimeen, koska tynkäeduskunnassa oli kuningasmielisillä niukka enemmistö.
<<Saksalainen kuningas oli selkeästi vähemmistön hanke ja se pantiin kiireesti toimeen, koska tynkäeduskunnassa oli kuningasmielisillä niukka enemmistö.<<
Vasemmiston kansanedustajat oli joko paenneet Venäjälle, vankiloissa tai teloitettu. Vain yksi SDP:n kansanedustaja pääsi äänestykseen mukaan puolivahingossa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tynkäeduskunta
Kerrotko miksi sen olisi pitänyt monopolisoitua muualle. Saksa oli ainut maa joka pakotti ryssät näkemään, että 'Venäjä on rajamaa ja Suomi valtakunta'. Santeri Nuorteva yritti muuten käyttää Suomen saksalaissuuntausta saadakseen tukea punaisille jenkeiltä, vaikka muka oltiin kapitalismia vastaan. Brest-Litovskissa selvisi onneksi jenkeille ja punikeille saksmannin määräävän suvereenisti itämerellä. Huvittavintahan tässä on se asia, että punikit olisivat voittonsa myötä solmineet kuitenkin suhteet Saksaan saadakseen sieltä hiiltä ja muuta välttämätöntä.
Ja Venäjällä ei ollut demokratiaa tuonkaan vertaa. Viisitoista ukkoa päätti kirjoitetaanko rauha kolme miljoonaa venäläistä tappaneen maan kanssa Brest-Litovskissa.
oli+vapailla+vaaleilla+valittu+perustuslakia+säätävä+kansalliskokous.
Tilapäinen virhe Leniniltä. Tärkeintä on se, että musikka oli liian huolissaan riistoporvareista ja noista demokraateista. Musikka tapettuaan riistäjänsä omaksui opin 'jakamattomasta Vrnäjästä' ja hyökkäsi Suomen päälle. Kansallinen itsemääräämisoikeus unohtui nopeasti 1939.
pakkotilanteessa talvella 1918. Kyseessä oli kansakunnan säilyminen tai tuho.
Siksi hallitus hyväksyi lopulta Saksan sanelemat sopimukset.
Niillä uskottiin selvittävän eteenpäin. Tulevaisuus olisi siten turvattu.
Oltiin mieluummin Saksankuin Venäjän osa.
Stallari: "Mitään pakkotilannetta tai tuhon uhkaa ei kukaan ole kyennyt osoittamaan ellei tuhon uhkaksi lueta Saksan valtaan eli orjiksi joutumista."
Uhkan koki silloinen Suomen johto eli senaatti hyväksyessään Saksan sanelut ainoaan pelastuksena Venäjältä, oli se punainen tai valkoinen. Maaliskuussa -18 punainen Venäjä tuki punakapinaa.
" Saksa toi tunnetusti tuhon hereroitten heimollekin Ambomaalla kun eivät olleet riittävän nöyriä."
Kaikkea pötyä sitä lykätäänkin.
"Venäjä kävi raakaa sisällissotaa, sieltä meitä ei kukaan tai mikään tuho tai hyökkäys uhanneet. "
Senaatin näkemys oli toinen, Venäjä olisi aina ylivoimainen uhka. Talvella ja keväällä -18 oli Venäjän tukema kapina meneillään. Stallarit eivät taida sitä tietääkään.
"Eteenpäin, minne, Saksan orjuuteenko itsenäisyyden vaihtoehtona."
Saksan osana oltaisiin turvassa Venäjältä ja voitaisiin elää rauhassa.
"Kummaa kun itsenäisyys ei enää kelvannutkaan vaan piti antautua taisteluitta Saksan orjuuteen. "
Mistään orjuudesta ei ollut kyse, vaan kuningaskunnasta Saksan osana.
"Harva kansa historiassaan on niin tehnyt, vaikka sitä on Suomessa jo sata vuotta salailtu. "
Ei ole salailtu, mutta eihän punikit ja stallarit historiaa tunne.
"Ehkä maamme vieraskielinen valtaapitävä luokka pelkäsi suomenkielistä enemmistöä ja oli halusta mieluummin saksalaisten orjia kuin suomenkielisten vallassa. "
Tynkäeduskunnassa ja senaatissa oli suomenkielinen enemmistö. Saksalaissuuntauksella ei ollut aluksi juuri mitään vastustusta. Vasemmisto sitä olisi varmasti vastustanut, mutta se oli kapinassa Venäjän tuella. Sehän Suomen johtoa juuri kauhistutti, vasemmiston voitto Venäjän tuella.
Saksalla ei ollut mahdollisuus voittaa enää mitään operaatio Michaelin jälkeen, vaikka sitä ei täällä kaukonäköisesti nähty. Marski varmisti Suomen aseman Saksan häviön jälkeen vahvistamalla tasavaltaisen hallitusmuodon ja lobbaamalla kielitaitoisena Suomea länkkäreille. Natottajat unohtaa, että Marski käytännössä nuoli aariaa Suomen demokraattisuudesta. Miljoonia ihmisiä orjalaivoilla ympäri ämpäri vieneet vaativat Mannerheimilta varmoja vakuutuksia siitä, että Suomi oli demokratia.
vuoden 1918 historiaa. Saksa tilasi avunpyynnön helmikuussa -18 valmistellessaan Brest-Litovskin rauhan ehtoja.
Suomi katsoi parhaaksi hyväksy sanellut sopimukset maaliskuussa sisällissodan ratkaisun ollessa vielä auki. Valkoisten voitto haluttiin taata Saksan avulla.