..puhutaan, mutta on sitä sellaistakin rakkautta, joka kestää kaikki koetukset. Uskollista, järkkymätöntä, läpi elämän jatkuvaa. Se on itserakkautta. (Jean-Paul Sartre).
Puhutaan..
..mitä
4133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuvailemaasi rakkautta on todella olemassa, joka kestää kaikki koetukset, ei petä luottamusta (uskollinen), on järkkymätön ja kestää läpi elämän.
Se ei ole itserakkautta. Tämä rakkaus seisoo järkkymättä lähimmäisensä rinnalla: narsismia siinä ei ole.
Mitäs rakkautta se sitten on?
Voit väittää mitä vain mutta perustele myös hieman.
Rakkaus on aina rakkautta toista henkilöä kohtaan. Niinsanottu itserakkaus ei itse asiassa ole rakkautta ollenkaan vaan egoismia. MCTaggertin mukaan on kuitenkin eräs refleksiivinen emootio: itsekunnioitus. (s.271 Rakkauden Filosofia, Esa Saarinen etc.)
Tuosta Sartren "heitosta" tosin, uskon tuon olleen häneltä enempikin heitto tai kevennys. Ei varsinainen filosofinen totuus.
Olet tietysti oikeassa itserakkaus kun se on sairaaloista on egoismia ja itsekunnioitus tervettä itsetuntoa.
Rakkaus toista henkilöä kohtaan on taas uusimpien tutkimuksien mukaan vain sähkökemiallinen ilmiö joka pitää sisällään sekä arvot että tunteet.
Se on sekä filosofinen, että psykolooginen, tunnetta luova psyykkinen prosessi.
Filosofit, runoilijat, kirjailijat,lauluntekiät ja uskovaiset voivat tietysti sitten luoda siitä omat mielikuvitukset, mutta niillähän ei sitten taasen tarvitse olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa.