Työttömyyttä ollaan yritetty saada kuriin 15 vuoden ajan moninaisin keinoin.
Aluksi taikasana oli koulutus. 90 -luvun alussa rakennettiin massiivinen työvoimakoulutusjärjestelmä (oli olemassa ennenkin vähäisempänä) ja uskottiin vakaasti, että kun ihmisiä koulutetaan lisää ja uusiin ammatteihin, he MENEVÄT TÖIHIN. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska koulutus ei lisännyt työpaikkoja, joita edelleen oli 300.000 liian vähän.
Seuraavaksi taikasana oli köyhdyttäminen. Ajateltiin, että kun työttömien taloudellista asemaa heikennetään, varsinkin niiden, jotka eivät tee prikulleen massiiviseksi kasvatetun työvoimahallinnon viranomaisten antamien määräysten mukaan työttömät MENEVÄT TÖIHIN. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska köyhyys ei lisää työpaikkoja, joita edelleen on 300.000 liian vähän.
Edelleenkin, kun lukee ihmisten kirjoituksia, näkee että jotkut kuvittelevat, että työttömyys ratkeaa painostamalla työttömiä ja kurjistamalla heidän asemaansa. Siinä ajatusmallissa unohtuu se, että työttömien painostaminen ei tuo lisää työpaikkoja. On myöskään turha kuvitella, että yhteiskunnan köyhimmistä ja työmarkkinoiden ylimääräisinä ulos pullauttamista ihmisistä olisi yrittäjiksi, luomaan itselleen ja muille uusia työpaikkoja.
Kaikki ajatukset työttömien painostamisesta ja syyllistämisestä niin, että he se sen seurauksena MENEVÄT TÖIHIN, ovat nurinkurisia. Töihin meneminen edellyttää työpaikkoja, joita on vapaana keskimäärin 20.000, kun taas työttömiä on ainakin 300.000. Puheet siitä, että ihmiset olisivat tahallaan työttömiä, ovat myös hassuja. Vielä 80 -luvulla, kun työpaikkoja oli tarjolla runsaasti, ei myöskään työttömiä ollut nimeksikään. Päättivätkö ihmiset yhtäkkiä 90 -luvun vaihteessa joukolla ruveta työttömiksi, vai vähenivätkö työpaikat. Työttömien syyllistäminen työttömyydestään on sama kuin väittäisi, että työttömyys syntyi 90 -luvun alussa siitä, että ihmiset päättivät porukalla lopettaa työnteon, eikä siitä että työpaikat vähenivät.
Monikaan ei varmaan ole tullut ajatelleeksi tai ei tiedä, miten valtava koneisto 90 -luvulla lihotettu työvoimahallinto on. Se kuluttaa rahaa koulutukseen ja muuhun "aikuisten päivähoitoon" niin paljon rahaa, että noilla rahoilla voitaisiin työllistää ehkä jopa 100.000 ihmistä oikeisiin töihin, kun huomioidaan myös heidän saamansa työttömyyskorvaukset. Samaan aikaan, kun resursseja tuhlataan työvoimahallinnon paisuneen organisaation ja sen järjestämien puuhien ylläpitoon, yhteiskuntamme rapistuu monin tavoin. Julkiset rakennukset, tiestö ja muu infrastruktuuri kaipaisi kunnostusta, muutakin tekemätöntä työtä olisi paljon.
Jos todella haluttaisiin vähentää työttömyyttä, purettasiiin nykyinen työvoimahallinto ja palattasiin 70 -luvun työnvälitystoimistolinjalle. Kaikki liikenevä raha käytettäisiin oikean ja tarpeellisen työn teettämiseen.
Aluksi taikasana oli koulutus. 90 -luvun alussa rakennettiin massiivinen työvoimakoulutusjärjestelmä (oli olemassa ennenkin vähäisempänä) ja uskottiin vakaasti, että kun ihmisiä koulutetaan lisää ja uusiin ammatteihin, he MENEVÄT TÖIHIN. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska koulutus ei lisännyt työpaikkoja, joita edelleen oli 300.000 liian vähän.
Seuraavaksi taikasana oli köyhdyttäminen. Ajateltiin, että kun työttömien taloudellista asemaa heikennetään, varsinkin niiden, jotka eivät tee prikulleen massiiviseksi kasvatetun työvoimahallinnon viranomaisten antamien määräysten mukaan työttömät MENEVÄT TÖIHIN. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska köyhyys ei lisää työpaikkoja, joita edelleen on 300.000 liian vähän.
Edelleenkin, kun lukee ihmisten kirjoituksia, näkee että jotkut kuvittelevat, että työttömyys ratkeaa painostamalla työttömiä ja kurjistamalla heidän asemaansa. Siinä ajatusmallissa unohtuu se, että työttömien painostaminen ei tuo lisää työpaikkoja. On myöskään turha kuvitella, että yhteiskunnan köyhimmistä ja työmarkkinoiden ylimääräisinä ulos pullauttamista ihmisistä olisi yrittäjiksi, luomaan itselleen ja muille uusia työpaikkoja.
Kaikki ajatukset työttömien painostamisesta ja syyllistämisestä niin, että he se sen seurauksena MENEVÄT TÖIHIN, ovat nurinkurisia. Töihin meneminen edellyttää työpaikkoja, joita on vapaana keskimäärin 20.000, kun taas työttömiä on ainakin 300.000. Puheet siitä, että ihmiset olisivat tahallaan työttömiä, ovat myös hassuja. Vielä 80 -luvulla, kun työpaikkoja oli tarjolla runsaasti, ei myöskään työttömiä ollut nimeksikään. Päättivätkö ihmiset yhtäkkiä 90 -luvun vaihteessa joukolla ruveta työttömiksi, vai vähenivätkö työpaikat. Työttömien syyllistäminen työttömyydestään on sama kuin väittäisi, että työttömyys syntyi 90 -luvun alussa siitä, että ihmiset päättivät porukalla lopettaa työnteon, eikä siitä että työpaikat vähenivät.
Monikaan ei varmaan ole tullut ajatelleeksi tai ei tiedä, miten valtava koneisto 90 -luvulla lihotettu työvoimahallinto on. Se kuluttaa rahaa koulutukseen ja muuhun "aikuisten päivähoitoon" niin paljon rahaa, että noilla rahoilla voitaisiin työllistää ehkä jopa 100.000 ihmistä oikeisiin töihin, kun huomioidaan myös heidän saamansa työttömyyskorvaukset. Samaan aikaan, kun resursseja tuhlataan työvoimahallinnon paisuneen organisaation ja sen järjestämien puuhien ylläpitoon, yhteiskuntamme rapistuu monin tavoin. Julkiset rakennukset, tiestö ja muu infrastruktuuri kaipaisi kunnostusta, muutakin tekemätöntä työtä olisi paljon.
Jos todella haluttaisiin vähentää työttömyyttä, purettasiiin nykyinen työvoimahallinto ja palattasiin 70 -luvun työnvälitystoimistolinjalle. Kaikki liikenevä raha käytettäisiin oikean ja tarpeellisen työn teettämiseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos työnantajajärjestöt alkaisivat vaihteeksi edistää pienien ja keskisuurien yritysten asemaa suuryritysten nuolemisen sijaan, ne alkaisivat voida paremmin ja palkkaisivat lisää väkeä. Suvussani on lukuisia yrittäjiä ja heidän mukaansa pk-yritykset on pantu tietoisesti ahtaalle jotteivät ne kykenisi kilpailemaan suurien kanssa. Pimeintä touhussa on että ne on pantu ahtaalle pitkälti juuri työnantajajärjestöjen toimesta, ja ne taas toimivat lähinnä pk-yrityksiltä kupatuilla rahoilla.
Näin se suomalainen umpikorruptoitunut vahvimman etuja ajava yhteiskuntajärjestelmä pyörii. Sama ongelma on muuten työntekijäpuolellakin. SAK ja kumppanit eivät ole pitkiin aikoihin tehneet mitään mitä todella parantaisi työläisien asemaa. Ay-pomojen omia palkkoja on kyllä korotettu samana aikana reilusti useampiakin kertoja...
Työn tekeminen tai teettäminen pitäisi olla paljon kannatavampaa kuin se, ettei tee mitään.
Konsteja on monia.
Nostetaan palkkoja: ei käy, firmat eivät palkkaa nykyisilläkään.
Alennetaan sosiaalitukia: ei käy, saavutettu etu.
Alennetaan firmojen verotusta: ei, päinvastoin siiirrytään tuplaverotukseen.
Alennetaan työntekijöiden verotusta: ei käy, sieltä ne valtion verotulot tulevat.
Jäljelle jää työttömien pakkotyöllistäminen.
Hitmanin kirjoitus on asiallisin täällä nähty. Kiitos.
Voisiko joku minulle, tavalliselle (koulutetulle) duunarille kertoa, että miten kaikki on voinut muuttua 80- luvulta niin paljon. Silloinkin yritykset tulivat toimeen ja menestyivät vaikka työntekijän elämä oli kohtuullista.
Oli varaa antaa työntekijälle lakisääteiset tauot. Mitoitukset esim. siivoustyössä olivat pienemmät. Minäkin kesätyöntekijänä pystyin tekemään työn aina lyhyemmässä ajassa. Esim. hotellisiivouksessa ylimääräisistä huoneista maksettiin lisää, vaikka se tehtiin työajalla. Nyt mitoitukset kuulemani mukaan ovat sellaisia, ettei perustyötäkään tehdä työajalla. Ylitöistä maksettiin muissakin työpaikoissa tyyliin: tee 2 tuntia, merkkaan sulle 5. Nykyisin: jos sua kiinnostaa pitää työsi, niin etköhän sen verran voi joustaa omasta ajastasi (tai syytetään tehottomuudesta, kun aika ei muka riitä). Ihmiset palkattiin aina töihin toistaiseksi, riippumatta siitä onko esimerkiksi kesällä töitä. Nyt olen tehnyt kaksi vuotta töitä pätkissä. Kesiksi sopimukset ovat katkolla, vaikka asiakkaathan eivät kesäksi katoa.
Monet tehtävänimikkeet ovat poistuneet. Ravintolaahan nykyisin pyörittää yksi henkilö, ravintolatyöntekijä. Esimerkki eräästä lisätyöpaikastani: edellisellä viikolla töihin mennessäni tein töitä pubikassana ja paikalla olivat myös tiskaaja, kokki, viinikassa, portsari sekä tarjoilijoita. Sitten vaihtui ravintolapäällikkö ja kun menin töihin oli siellä lisäkseni yksi tarjoilija. En sitten enää mennyt töihin seuraavana päivänä.
Silloin ei kyllä puhuttu optiomiljoonista ja esimerkkityöpaikkani olivat kotimaisessa omistuksessa. Tämäkö on vastaus?
Suuri verouudistus 1987.
Ennen tuota aikaa firmojen veroprosentit olivat isoja, mutta todellinen verotus pientä.
Holkerin verouudistuksessa todelliset verot kaksinkertaistettiin, ainoa tapa verosuunnitteluun oli ottaa valuuttalainaa ja ostaa koneita. Tähän kaatui iso osa teollisuudesta 1990-luvun lamassa.
Yhtiöveron hyvitysjärjestelmässä oli hyvää ja huonoa: kohtuullinen veroprosentti, mutta verokertymä moninkertaistui.
Yksinkertaisella vähennyslaskulla huomataan, että mikäli firma maksaa enemmän veroja niin jäljellejäävä summa (palkat ja omistajalle menevä voitto) on pienempi. Siinä vaiheessa kun omistajalle jää käteen esim. puolet siitä mitä aiemmin, se omistaja herkästi lemppaa muutaman työntekijän pellolle ja kiristää muiden työtahtia.
Nyt sitten siirryttiin tuplaverotukseen, eli firmoille jää palkanmaksuun entistä vähemmän rahaa...
Kuin meillä Telia-Sonerassa, mitä enemmin tulee hilloa sen enemmin potkimme työläisiä ulos.
Pelkkää asiaa.
Kun itse olin nuorempi, otin vastaan akateemisesta koulutuksestani huolimatta nuorena perheenisänä vapaa-aikoinani työtä mitä vain, vaikka se "ei vastannut koulutustani".
Lisärahaa kapeaan leipään oli saatava, ja työskentelin rakennuksilla, tehtaissa ja jopa puutarhafirmoissa tehden kädet kyynärpäitä myöten mustina sitä työtä, mitä kulloinkin satuin saamaan.
Nyt ainakin osa työttömistä tutkii nenäänsä nyrpistellen avoimia paikkoja tyyliin "ei kelpaa minulle, ei kelpaa tuokaan, eikä tuokaan -ei vastaa koulutustani!"
Pysyvät kädet tietysti puhtaina -mutta turha valittaa sitten työttömyyttään, jos työ ei kelpaa!
Parikymmentä vuotta minäkin tein kaikenmoista ja opiskelin välillä. Nyt tuolta koulutustani vastaavalta alalta tarjotaan vain osa-aikatyötä. Tulot jäävät silloin 1000 euron kieppeille. Enkä ole työtä ottanut vastaan, vaan olen ollut pehmotyöttömänä muutaman kuukauden. Ala on sellainen, että osa-aikatyöt ovat samaan kellonaikaan. En siis voi ottaa kahta osa-aikaista pestiä vaikka jaksaisinkin työskennellä vaikka 12-tunnin päiviä.
Nykyään ei ole enää niin helppo päästä työhön johon ei ole koulutusta.
Tämän suuntainen kirjoittaminen vähentää jonkun verran työttömyyttä. Moni kauan työtä etsinyt (etsivä ei aina löydä, eikä kolkuttavalle aina avata)masentuu entisestään ja nousee narun jatkoksi. Hyvää jatkoa vain sinulle.
300.000-20.000=280.000