P. E. Svinhufvud Testamentti kansalleni -teos löytyy digitoituna
Pehr Evind Svinhufvud (15. joulukuuta 1861 Sääksmäki – 29. helmikuuta 1944 Luumäki) oli itsenäisen Suomen ensimmäinen valtionhoitaja vuonna 1918 ja Suomen tasavallan kolmas presidentti vuosina 1931–1937. Svinhufvud oli puoluetaustaltaan nuorsuomalainen. Vuonna 1918 hänestä tuli kokoomuslainen, kun puolue perustettiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/P._E._Svinhufvud
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Pihkala
Onnekseen Sianpää kuoli ajoissa ettei häntä tarvinnut laittaa natsimielisyytensä takia tuomiolle kuten Martti Pihkalan kävi.
Lenin naureskeli itsenäisyystunnustusta antaessaan Tuomo Polvisen kirjan (Venäjän vallankumous ja Suomi I osa s. 192 ) mukaan miehelle jolla on sianpää.
P. E. Svinhufvudin ja Martti Pihkalan kirjoittama, vuonna 1944 Tukholmassa julkaistu teos Testamentti kansalleni digitoituna pdf-tiedostoksi, Työväenliikkeen kirjasto, Digitaalinen arkisto (Helda)
>>
Sivut 5-6
"Mies, jonka koko elämäntyö on tinkimätöntä uhrautumista isänmaan, oikeuden ja kunnian asioille, ei voi pitää piilossa käsitystään siitä, mitä tietä Suomen kansan on kuljettava saavuttaakseen vihdoinkin turvatun tulevaisuuden. Sillä hän on varma siitä, että selvä taistelun tie Saksan rinnalla ja aseveljenä voittoon saakka, laskelmoimatta, voittaako Saksa vai ei, ja arvailematta, miten tämä maailmansota yleensä päättyy, on ainoa mahdollinen Suomen tie. Se tiemme on ollut suoraa, ja vain sellaisena se vie perille. Kansaa, joka taistelee kunniansa ja elämänsä puolesta ja on aseveljeydessä uskollinen, pitää jokainen vihollinenkin suuremmassa arvossa kuin hoipertelevia raukkoja ja pettureita. Kukaan meistä ei pysty arvioimaan, minkälaisten vaiheiden kautta sekä oma sotamme että Saksan sota kehittyy. Ainoa, mikä on lopullisesti ja täysin selvää, on, että Venäjän kanssa emme voi tehdä erillistä rauhaa, johon voisi vähääkään luottaa, koska kaikki sopimukset sen kanssa historiamme puolentuhannen vuoden aikana ovat olleet pysyväisyyttä vailla ja koska ketään halukasta ja pätevää rauhansopimuksen takuumiestä Euroopan ulkopuolella ei ole olemassa ja edelleen koska Moskovan rauha ilman Saksan tukea oli meille pahempi kuin nyt käynnissä oleva sota Saksan aseveljenä."
s. 60
"Jos Suomi tahtoo tulla voimakkaaksi valtakunnaksi ja vapaiden kansalaisten isänmaaksi, niin kaikkien kansallisesti heränneitten suomalaisten on nyt tässä mielessä liityttävä yhteen. Sotaa on käytävä Saksan rinnalla sitkeästi ja uskollisesti lopulliseen voittoon asti."
s. 61
Loppulausunto.
Se mitä edellä on sanottu, supistetaan seuraavaan loppulausuntoon :
l:ksi. "Suomen on oltava sanoin ja teoin solidaarinen Saksan ja koko Uuden Euroopan kanssa, päämääränä totaalinen voitto Venäjästä, niin ettei Venäjä ja isot ryssät saa jatkuvasti orjuuttaa Itä- ja Pohjois-Euroopan lukemattomia kansoja. Eurooppa on vapautettava Moskovan ja bolshevismin vaarasta ja vallasta."
jne.
"Tämän kirjoituksen luonnos on laadittu kesäkuussa, sekä uudelleen kirjoitettu marraskuussa ja lopullisesti tarkistettu Helsingissä 10 p. jouluk. 1943. Suomalainen." >>
Pehr Evind Svinhufvud (15. joulukuuta 1861 Sääksmäki – 29. helmikuuta 1944 Luumäki) oli itsenäisen Suomen ensimmäinen valtionhoitaja vuonna 1918 ja Suomen tasavallan kolmas presidentti vuosina 1931–1937. Svinhufvud oli puoluetaustaltaan nuorsuomalainen. Vuonna 1918 hänestä tuli kokoomuslainen, kun puolue perustettiin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/P._E._Svinhufvud
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Pihkala
Onnekseen Sianpää kuoli ajoissa ettei häntä tarvinnut laittaa natsimielisyytensä takia tuomiolle kuten Martti Pihkalan kävi.
Lenin naureskeli itsenäisyystunnustusta antaessaan Tuomo Polvisen kirjan (Venäjän vallankumous ja Suomi I osa s. 192 ) mukaan miehelle jolla on sianpää.
P. E. Svinhufvudin ja Martti Pihkalan kirjoittama, vuonna 1944 Tukholmassa julkaistu teos Testamentti kansalleni digitoituna pdf-tiedostoksi, Työväenliikkeen kirjasto, Digitaalinen arkisto (Helda)
>>
Sivut 5-6
"Mies, jonka koko elämäntyö on tinkimätöntä uhrautumista isänmaan, oikeuden ja kunnian asioille, ei voi pitää piilossa käsitystään siitä, mitä tietä Suomen kansan on kuljettava saavuttaakseen vihdoinkin turvatun tulevaisuuden. Sillä hän on varma siitä, että selvä taistelun tie Saksan rinnalla ja aseveljenä voittoon saakka, laskelmoimatta, voittaako Saksa vai ei, ja arvailematta, miten tämä maailmansota yleensä päättyy, on ainoa mahdollinen Suomen tie. Se tiemme on ollut suoraa, ja vain sellaisena se vie perille. Kansaa, joka taistelee kunniansa ja elämänsä puolesta ja on aseveljeydessä uskollinen, pitää jokainen vihollinenkin suuremmassa arvossa kuin hoipertelevia raukkoja ja pettureita. Kukaan meistä ei pysty arvioimaan, minkälaisten vaiheiden kautta sekä oma sotamme että Saksan sota kehittyy. Ainoa, mikä on lopullisesti ja täysin selvää, on, että Venäjän kanssa emme voi tehdä erillistä rauhaa, johon voisi vähääkään luottaa, koska kaikki sopimukset sen kanssa historiamme puolentuhannen vuoden aikana ovat olleet pysyväisyyttä vailla ja koska ketään halukasta ja pätevää rauhansopimuksen takuumiestä Euroopan ulkopuolella ei ole olemassa ja edelleen koska Moskovan rauha ilman Saksan tukea oli meille pahempi kuin nyt käynnissä oleva sota Saksan aseveljenä."
s. 60
"Jos Suomi tahtoo tulla voimakkaaksi valtakunnaksi ja vapaiden kansalaisten isänmaaksi, niin kaikkien kansallisesti heränneitten suomalaisten on nyt tässä mielessä liityttävä yhteen. Sotaa on käytävä Saksan rinnalla sitkeästi ja uskollisesti lopulliseen voittoon asti."
s. 61
Loppulausunto.
Se mitä edellä on sanottu, supistetaan seuraavaan loppulausuntoon :
l:ksi. "Suomen on oltava sanoin ja teoin solidaarinen Saksan ja koko Uuden Euroopan kanssa, päämääränä totaalinen voitto Venäjästä, niin ettei Venäjä ja isot ryssät saa jatkuvasti orjuuttaa Itä- ja Pohjois-Euroopan lukemattomia kansoja. Eurooppa on vapautettava Moskovan ja bolshevismin vaarasta ja vallasta."
jne.
"Tämän kirjoituksen luonnos on laadittu kesäkuussa, sekä uudelleen kirjoitettu marraskuussa ja lopullisesti tarkistettu Helsingissä 10 p. jouluk. 1943. Suomalainen." >>
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lenin palasi komissaarien huoneeseen. ”Kutsuin heitä tietenkin tovereiksi!”, hän sanoi. ”Ei se tee mitään”, huomautti Trotski, ”jos me joudumme heidän käsiinsä, lukevat he sen Teille ansioksi.” Lenin kuvaili puolitoista vuotta myöhemmin tapahtumaa:
”Muistan sangen hyvin kohtauksen, kun jouduin Smolnassa antamaan dekreetin Svinhufvudille – venäjäksi käännettynä tämä nimi merkitsee ’mies, jolla on sian pää’ –, Suomen porvariston edustajalle, joka on näytellyt pyövelin osaa. Hän puristeli ystävällisesti kättäni, me lausuimme toisillemme kohteliaisuuksia. Miten rumaa tämä olikaan! Mutta näin oli tehtävä, koska tämä porvaristo silloin petti kansaa, petti työtätekeviä joukkoja väittämällä, että ryssät, chauvinistit, isovenäläiset, tahtovat kuristaa suomalaiset. Se oli tehtävä.”
http://itsenaisyys100.fi/suomen-itsenaisyyden-tunnustaminen/
Asiaa voi tietenkin halutessaan katsella ahtaasti Lennun punanäkökulmast, jos ja kun halua riittää ja Tiltuillahan sitä tunnetusti löytyy!
Vastineeksi suomalaisnäkökulma:
Lähde: Häggman, Keskisarja, Kuisma: 1917
(Suomen) Itsenäisyydelle herui heti alkuun tukea Pohjoismaista. Se ei paljon painanut Itämeren alueen suurpolitiikan kannalta. Venäjästä – tai varmaan monista keskenään kamppailevista Venäjistä – riippui, onnistuisiko Suomen irtautuminen ilman sotaa.
Pietari oli tärkein pääkallopaikka, ja sinne matkasi P. E. Svinhufudin johttama lähetystö.
Vuosikymmenten päästä pohtivat eräät suomalaiset historioitsijat ja koulukirjojen kirjoittajat, miksi Lenin soi Suomelle itsenäisyyden ja tunnusti valtion melkein viipymättä. Tähän kysymykseen on monta vastausta, mutta kenties sittenkin vain yksi vakuuttava.
Jonkin teorian mukaan Lenin suhtautui sallivasti vähemmistökansojen itsemääräämisoikeuteen. Epäilemättä bolsevikit toivoivat suomalaisten punaisten vallankumousta lähitulevaisuudessa. Ennen varuskuntien tyhjentämistä saattoi Suomessa tapahtua mitä hyvänsä. Mutta eivät nämä olleet tärkeimpiä Suomen tunnustamisen motiiveja. Edelle meni neuvostovallan äärimmäinen heikkoudentila. Lenin ei seissyt voiman puolella edes kutakuinkin voimattomaan Svinhufvudiin nähden.
Pietaria ja Moskovaa uhkasivat toinen toisiaan vaarallisemmat ulkoiset ja sisäiset viholliset. Leninin ja Trotskin valtit olivat vähissä. Puna-armeijaa ei ollut vielä perustettu. Oli vain kurittomia entisiä sotilaita ja työläisjoukkoja, jotka kääntäisivät tai laskisivat aseensa oman arvaamattoman mielialansa mukaan. Saksalaiset etenivät miten tahtoivat itärintamalla, jota ei enää voinut rintamaksi sanoakaan. Ukrainassa ja Siperiassa oli puhkeamaisillaan vallankumous. Bolsevikkien ydinalueilla leipä oli yhtä olemattomissa kuin Kerenskin ja tsaarin päivinä.
Leninille Suomi oli armottomien työviikkojen yksi juokseva asia. Bolsevikit eivät halunneet pääkaupunkinsa portille yhtään ylimääräistä säpinää, eivät edes muutamia tuhansia mitenkuten aseistettuja suojeluskunttalaisia. Siksi tunnustus heltisi.
<<Lähde: Häggman, Keskisarja, Kuisma: 1917
(Suomen) Itsenäisyydelle herui heti alkuun tukea Pohjoismaista.<<
No joku raja valehtelullakin on oltava. Ruotsista kuviteltiin saatavan tukea, mutta kyyti olikin kovin kylmää!
Tässä tiivistettynä Ruotsin vastaus ja suunnilleen sama tuli muiltakin pohjoismailta.
"Edén ei luvannut Ruotsin tunnustavan Suomen itsenäisyyttä, vaan halusi Suomen kääntyvän Venäjän hallituksen puoleen. "
Siis näin:
<<Pääministeri Svinhufvud lähetti entisen senaattorin, Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajan J. K. Paasikiven Ruotsiin jo joulukuun alussa tunnustelemaan itsenäisyyden tunnustusta. Koska Suomessa oli ankara kirje- ja sähkesensuuri, venäläiset santarmit tarkastivat jokaisen maasta lähtijän Torniossa. Sanansaattajaksi valittu Paasikivi opetteli sanamuodon ulkoa ja kirjoitti sen paperille vasta Ruotsin puolella.
Vaivalloisen matkan jälkeen Paasikivi tapasi Tukholmassa Ruotsin liberaalipuolueeseen lukeutuvan pääministeri Nils Edénin. Ruotsi ei Edénin mukaan voinut taata Suomen itsenäisyyttä, ja hän oli muutenkin hyvin epäileväinen Suomen itsenäisyyden mahdollisuuksien suhteen. Edénin arvioi Venäjän edelleen hallitsevan Suomessa, sillä maassa oli venäläistä sotaväkeä. Miten suomalaiset aikoivat saada venäläiset joukot pois maasta? Paasikivelle muistuivat mieleen Svinhufvudin sanat vuodelta 1911, ja hän vastasi Edénille: ”Vi måste få den ryska militären bort på ett eller annat sätt. (Meidän täytyy saada venäläinen sotaväki pois tavalla tai toisella).”
Edén ei luvannut Ruotsin tunnustavan Suomen itsenäisyyttä, vaan halusi Suomen kääntyvän Venäjän hallituksen puoleen. Paasikivi tapasi neljä päivää myöhemmin Kööpenhaminassa Tanskan ulkoministeri Scaveniuksen, joka hänkin kehotti Suomea välittömästi kääntymään suurvaltojen puoleen. Saman vastauksen Paasikivi sai Norjassa.
Ruotsin virallinen vastaus ilmaistiin diplomaattikielellä. Ruotsin hallitus oli ottanut lämpimällä myötätunnolla vastaan tiedon Suomen pyrkimyksestä saavuttaa täydellinen itsenäisyys, ja sen hartaana toivomuksena oli voida tunnustaa Suomi riippumattomaksi valtioksi. Ennen kuin hallitus kuitenkaan ryhtyi tarkemmin tutkimaan sille tehtyä esitystä, sen täytyi odottaa tietoja, joilla oli merkitystä tälle kysymykselle, ”kuten mahdollisuuksista Suomen itsenäisyyttä koskevaan yhteisymmärrykseen Suomen ja Venäjän välillä sekä muiden valtojen kannasta kysymyksen suhteen”.<<
http://itsenaisyys100.fi/suomen-itsenaisyyden-tunnustaminen/