Tasa-arvo-, mies- ja nais/mieskeskustelun yksi keskeinen julkisuudessa käsittelemätön ongelma liittyy kysymykseen, mitä sukupuoli on ja mitä merkitsee kokea asioita sukupuolensa mukaan, sukupuolistuneesti tai sukupuolispesifisti. Miehen kannalta kysymys on siitä, mitä on olla mies. Milloin minä, mies, pidän itseäni miehenä, mikä on miehekästä ja mikä ei- miehekästä? Milloin miehisyyteni on uhattuna? Mikä on miehen näkökulma ja miten se eroaa naisen näkökulmasta? Onko olemassa sukupuolineutraalia ihmisen kokemusta, näkökulmaa ja näkemystä maailman ilmiöihin?
Miehet (siis yleensä, eivät kaikki) olettavat helposti, että heidän kokemuksensa maailmasta on sukupuolineutraali ihmisen kokemus. Mies on ollut ihmisen malli tieteessä, taiteessa ja kielessä. Esimerkiksi sana 'mies' on sanaa 'nainen' sukupuolineutraalimpi ja viittaa joissain yhteyksissä ihmiseen yleensä, kuten yhdyssanoissa 'lautamies', 'virkamies' ja 'puhemies'. Ihmistieteiden eli humanististen ja yhteiskuntatieteellisten oppiaineiden tutkimuskohde ihminen on ollut yleensä sukupuolineutraali mies, koska miehen kokemus on mielletty yleiseksi ihmisen kokemukseksi. Miesten tekojen historia on yleistä historiaa, mieskirjallisuus yleistä kirjallisuutta.
Asiaa tietenkin hämmentää se, että miesten tekojen historiaan on aina mahtunut muutama poikkeuksellinen nainen, joita onkin ajoittain ylistetty ainoiksi todellisiksi miehiksi. Tämän arvion ansaitsi muun muassa Minna Canth, jota Eino Leino ylisti Suomen kirjallisuuden miehekkäimmäksi ääneksi. Samoin Margaret Thatcheria sanottiin hallituksensa ainoaksi mieheksi. Ehkä Tarja Halonen jää poliittiseen historiaan Suomen ensimmäisenä miespresidenttinä.
Mies on ollut ja on ihmisen prototyyppi ja siten miehet usein itseensä myös suhtautuvat. He ajattelevat toimivansa sukupuolineutraaleina ihmisinä silloinkin, kun heidän toimintansa on ominaista vain miehille. Naisia miehet kohtelevat poikkeuksina ihmisestä. Nainen on sukupuolen omaava ei-mies tai peräti ei- ihminen.
Miehet (siis yleensä, eivät kaikki) olettavat helposti, että heidän kokemuksensa maailmasta on sukupuolineutraali ihmisen kokemus. Mies on ollut ihmisen malli tieteessä, taiteessa ja kielessä. Esimerkiksi sana 'mies' on sanaa 'nainen' sukupuolineutraalimpi ja viittaa joissain yhteyksissä ihmiseen yleensä, kuten yhdyssanoissa 'lautamies', 'virkamies' ja 'puhemies'. Ihmistieteiden eli humanististen ja yhteiskuntatieteellisten oppiaineiden tutkimuskohde ihminen on ollut yleensä sukupuolineutraali mies, koska miehen kokemus on mielletty yleiseksi ihmisen kokemukseksi. Miesten tekojen historia on yleistä historiaa, mieskirjallisuus yleistä kirjallisuutta.
Asiaa tietenkin hämmentää se, että miesten tekojen historiaan on aina mahtunut muutama poikkeuksellinen nainen, joita onkin ajoittain ylistetty ainoiksi todellisiksi miehiksi. Tämän arvion ansaitsi muun muassa Minna Canth, jota Eino Leino ylisti Suomen kirjallisuuden miehekkäimmäksi ääneksi. Samoin Margaret Thatcheria sanottiin hallituksensa ainoaksi mieheksi. Ehkä Tarja Halonen jää poliittiseen historiaan Suomen ensimmäisenä miespresidenttinä.
Mies on ollut ja on ihmisen prototyyppi ja siten miehet usein itseensä myös suhtautuvat. He ajattelevat toimivansa sukupuolineutraaleina ihmisinä silloinkin, kun heidän toimintansa on ominaista vain miehille. Naisia miehet kohtelevat poikkeuksina ihmisestä. Nainen on sukupuolen omaava ei-mies tai peräti ei- ihminen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ei ole yhtä miestä eikä yhtä naista, jokaisella on oma näkökulmansa, jopa poliittisten puolueitten sisällä on eriäviä mielipiteitä, se mikä näkökulma dominoi on valtakysymys osaltaan, ehkä feministit ovat tavallista huonompia ihmissuhdetaidoissa erityisesti miessukupuoleen, kun asioita pitää hoitaa lakisääteisesti,
kokemuksen maailmasta täytyy kuitenkin olla ainakin johonkin määrään asti yhteneväinen, ehkä feministeillä tämä kokemus on sieltä yhteisen kokemuksen periferiasta, mutta kumminkin, muutenhan ihmisten välinen kanssakäyminen ei ole mahdollista
mitä nuo nimitykset virkamies, lautamies yms, ne on vain vanhanaikaista termistöä, perintöä ajalta, jolloin yhteiskunta oli toisenlainen...
Kun kaksi miestä sopivat jonkun itselleen tärkeän asian, niin he tekevät siitä kirjallisen sopimuksen ja kun taas naiset keskenää tekevät sopimuksen, niin he saattavat unohtaa sen laittaa myös paperille. Mistä mielestäsi tämä ero johtuu?
en allekirjoita väitettä, on naisia, jotka sukulaisuudestaan ja läheisistä suhteistaankin huolimatta tekevät sopimukset kirjallisina, itse en tee henkilökohtaisten tuttujeni kanssa kirjallisia sopimuksia pikkuasioista,suuremmista kylläkin..
eroa en näkisi niinkään sukupuoleen liittyvänä kuin sovittavan asian merkityksellisyytenä jommallekummalle sopijapuolista..
Kaksi toisilleen vierasta miestä tekee itselleen tärkeää sopimusta. Kirjataanko paperille vai ei? Mikä on oma mielipiteesi?
eikös sopimukset jo normaalin menettelyn mukaan pidä tehdä kirjallisena, yksi tärkeä kirjallinen sopimus on työsopimus, jos se tehdään suullisena, niin milläs sitten riidan sattuessa todistat mitäkin,
urakkasopimukset, koulutussopimukset yms. organisaatioden väliset sopimukset niin ikään tehdään kirjallisena ja tarkkaan täsmennettyinä, en näe mitä tekemistä sukupuolelle olisi asiassa,
ei kai liene mitään sukupuoleen liittyvää taipumusta tehdä sopimus kirjallisena,
luottamus ihmiseen sopimuskumppanina liittynee puolestaan kasvatukseen ja yksilön lapsuuden kokemuksiin, sopimusten tekoon kirjallisena vaikuttanee eniten koulutus ja eri alojen vakiintuneet käytännöt
Kaikki sopimukset pitää aina tehdä kirjallisena. Liikemaaimassa sen enempää kuin yksityiselämässäänkään ei koskaan kannata luottaa kehenkään.
Eivätkö miehet keskenään hallitse ihmissuhdetaitoja, kun pitää kaikki kirjallisena vääntää? :D Viittaan omaan aikaisempaan tekstiisi tässä ketjussa.
sehän olisi jo rikos, jos aivan kaikki asiat toimittaisi ilman kirjallisia dokumentteja: jättäisi veroilmoituksen tekemättä, jättäisi tositteen antamatta, tuleepa mieleeni, mutta en sano mitä...
Feministien muka huonompia ihmissuhdetaitoja on aivan turha syyttää, täytyisi olla todellinen akrobaatti ihmissuhdetaidoissa että pystyisi ohittamaan ASENTEET.
...esim. kovin aggressiivisen (feministin?) sijaan (tai kovin patavanhoillisen ukon sijaan) tulee monien valittua yhteistyökykyisiä työtovereita, mikäli voivat valita.
Tuolla edellä ihmettelet, kun asioita naisten ja miesten välillä pitää hoitaa lakisääteisesti. Ihan kuvittelet naisten ihmissuhdetaidoissa olevan vikaa. Mutta kun miehet tekevät kirjallisia sopimuksia, niin se on ok. Ja jos ei tee, niin se on ihan rikollista! Suhtaudut kovin puolueellisesti asioihin jälleen kerran.
(Tämä viimeinen viestisi ei enää koskenut edes samaa asiaa, josta puhuimme, joten se jääköön omaan arvoonsa.)
ei aavistustakaan siitä, miksi naisen pitäisi luottaa mieheen, siksi kannattaneekin laittaa asioita paperille..
Ja välillä asioita pitää hoitaa lakisääteisestikin.
Kuules eikös avioehto ole juurikin tyypillinen sopimus minkä pariskunta tekee kirjallisena.
Ei siinäkään kyse ole epäluottamuksesta vaan puhtaasta terveestä järjestä. Rakkaus rakkautta mutta raha on rahaa.
Meilläkin on avioehto, tosin meillä menee niinpäin, että vaimolla on enemmän omaisuutta.
Nykyiseen työhöni minut valittiin.
Kaikenlaista on tullut matkan varrella vastaan. Jos nainen on töissä tyypillisellä naisten alalla, niin ei kaikkia ongelmia tule vastaan.
Itse olen jopa joutunut taistelemaan siitä että olen saanut tehdä tiettyjä työtehtäviä. Siinä sitä on vääntämistä ollut kun perinteisesti siihen asti on ollut työmaalla selvät erot naisten ja miesten töillä.
Mitä ihmeellisimpiä vastaväitteitä olen kuullut, on mm. vedottu työturvallisuuteen. Ihan kuin minulle työ olisi turvattomampaa kuin miehille.
Itse ajattelen sukupuolista sillä tavalla, että yleisesti ottaen voidaan sanoa, että molemmilla sukupuolilla on sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat sukupuolelle tyypillisiä. Nyt en siis tietenkään puhu ruumiista tai vastaavista, vaan henkisistä ominaisuuksista. Tavasta hahmottaa maailmaa. Yleisesti ottaen voidaan esimerkiksi sanoa, että naiset ovat humaanimpia kuin miehet. Tämä näkyy selvästi esim. mielipidekyselyissä. Naiset ovat selkeästi vähemmän ulkomaalaisvihamielisiä kuin miehet ja kannattavat enemmän holhousyhteiskuntaa. Toki on miehiä ja naisia, jotka muistuttavat enemmän toista sukupuolta tai sijoittuvat niiden väliin, mutta yleisesti voidaan erottaa tiettyjä sukupuolelle tyypillisiä piirteitä.
Itse en ajattele, että minä kokisin maailmaa jotenkin sukupuolineutraalisti. Oikeastaan päin vastoin, ajattelen kokevani sen erittäin miehisen perspektiivin kautta. Se seikka, että historia on täynnä miehiä johtuu kontekstista ja siitä, ettei siellä ole ollut naisia. Siis nainen ei ollut komentamassa Trafalgarissa tai löytämässä inkavaltiota. Tämä on kuitenkin vain historiallinen tosiasia, tämä päivä on jo ihan toisenlainen. Tulevaisuudessa voi historiankirjoista varmasti lukea Tarja Halosesta, ei hänen osuuttaan kumiteta pois patriarkaatin toimesta.
"Se seikka, että historia on täynnä miehiä johtuu kontekstista ja siitä, ettei siellä ole ollut naisia. Siis nainen ei ollut komentamassa Trafalgarissa tai löytämässä inkavaltiota."
Kyllä vaan historiassa on ollut naisia. Tarkoitit kai, ettei naisten elinpiiriä ja tekemisiä ole pidetty mainitsemisen arvoisena historian kirjoissa. Sehän kertoo jo paljon historiankirjoittajamiehistä se.
Mistä muuten tiedät, ettei kukaan nainen löytänyt inkavaltiota?
Voi tulla vielä aika, ettei miesten tekemisiä ja pikku toimia oikein jakseta muistiin kirjailla, koska se, mitä naiset tekevät on tietysti oleellisempaa.
Siis johtuu siitä, että historiankirjoitus yleensä keskittyy tiettyihin suppeisiin aiheisiin ja naisia ei ole näiden aihepiirien sisällä juuri nähty. Siis eivät ole olleet komentajina sodissa tai vastaavaa. Toisaalta sitten kun ovat olleet on heistä ehkä kirjoitettukin. Eihän historia ole suurnaisistakaan tyhjä, vaikka heitä vähemmän onkin.
"Mistä muuten tiedät, ettei kukaan nainen löytänyt inkavaltiota?"
Eikös ne löytäjät olleet vähän kuin sotaväkeä? Ei siellä käsittääkseni ollut mukana naisia. Vai onko sinulla toisenlainen käsitys, itse kun muistista kirjoittelen niin voihan se olla, että olen väärässäkin.
"Siis johtuu siitä, että historiankirjoitus yleensä keskittyy tiettyihin suppeisiin aiheisiin ja naisia ei ole näiden aihepiirien sisällä juuri nähty."
Tai sitten historiankirjoitus keskittyy miehiin ja naisia ei ole tällaisen suppean aihepiirin sisällä juuri nähty.
"Eikös ne löytäjät olleet vähän kuin sotaväkeä? Ei siellä käsittääkseni ollut mukana naisia."
Niin, eihän meillä ole muuta tietoa kuin suppeasti miehistä tehdyt historiankirjat, joten emme voi varmasti tietää.
Oikeastaan voimme tietää hyvinkin tarkasti. Voimme esimerkiksi lukea löytöretkille lähteneiden laivojen lastausluettelot. Se on kuitenkin sivuasia tässä keskustelussa. Et myöskään löydä historiallisista teksteistä paikallisen papin kuvausta Jurvalaisesta talollisesta Juhana Pärttylistä 1500-luvun puolivälistä. Miksi? Koska se ei ole ollut tärkeää. Ei kyseessä ole patriarkaatin salaliitto vaan se, kuka on tehnyt mitäkin. Tiedät tämän itsekin.
"Oikeastaan voimme tietää hyvinkin tarkasti. Voimme esimerkiksi lukea löytöretkille lähteneiden laivojen lastausluettelot."
Tuo on kehäpäätelmä. Voimme tietää hyvinkin tarkasti siitä, mistä meillä on dokumentteja, totta kai.
Olemme tietävinämme, kuka löysi inkavaltion sillä perusteella, että se on historiankirjoissa. Ja se on historiankirjoissa siksi, että joku löysi sen ensimmäiseksi...? - Ei, vaan siksi että se kirjoitettiin sinne ensimmäistä kertaa, toki se siis on virallista tunnustettua löytämistä. Mitä ei ole kirjoitettu, siitä voimme tietää vain antropologisten löydösten ym. avulla.
Eipä silti, että epäilisin inkavaltion "löytäjää". Kumman usein vaan merkittävätkin naiset on pyyhitty pois kirjoista ja kansista, tai heidän saavutuksensa on kirjattu miesten nimiin, minkä myöhempi feministinen tutkimus on sitten paljastanut.
Historian tutkimisen ongelma on vain siinä, että jos syrjäyttää aikalaisdokumentit ja kertomukset ja alkaa tehdä omista lähtökohdista (niin, naistutkimushan usein tietää jo etukäteen mitä se haluaa löytää) kumpuavaa päätelmää voi lopputulos olla epätarkka. Varmasti moni nainen on jäänyt ilman ansaitsemaansa kunnioitusta, mutta toisaalta hyvin vähän heitä oli tärkeissä asemissa. Kun koulujen ovet eivät auenneet ei naisista myöskään tullut suuria tutkijoita. Kun heitä ei otettu armeijaan ei heistä tullut suuria kenraaleja. Kun heitä ei otettu löytöretkille ei heistä tullut löytöretkeilijöitä jne.
Siellä, minne he pääsivät heistä usein tulikin jotain. Muutama kuuluisimmista merirosvoista oli naisia (ihan siis kapteeneina asti), moni kuningashuoneen naisedustaja vaikutti erittäin voimakkaasti oman aikansa historiaan, Rooman keisarin sisko sai Hunni-Attilan hyökkäämään Länsi-Roomaa vastaan jne. Runeberg jopa keksi naishahmon (Lotta Svärd) Vänrikki Stoolin tarinoihin saadakseen myös naiset mukaan nousevaan kansallistunteeseen. Itse en usko, että naisia olisi systemaattisesti sensuroitu historiasta. He eivät vaan yhteiskuntarakenteista johtuen päässeet vaikuttamaan samalla tavalla kuin tänä päivänä.
Edellisessä kirjoituksessa `saavutukset on kirjoitettu miesten nimiin` pitää paikkansa. Naisella ei esimerkiksi ollut oikeutta hakea patenttia keksintöön, silloin nämä asiat menivät aviomiesten nimiin. Aviomiehet varmasti mielellään ottivat nämä nimiinsä ja helposti`unohtivat mistä se oli lähtöisin. Tämäntapaista unohtelua` tapaa vielä nykyäänkin JOIDENKIN miesten taholta, vaikka tällaisia lakiesteitä ei ole.